Pahoittelen heti alkuun. Käytän lainaamaani viestiä vain pohjana ajatuksenjuoksulleni. Ei mitään henkilökohtaista lainatun viestin kirjoittajaa kohtaan,
Hymyilemään saa tämänkin viestin takaa loistava asenne, joka on tyypillistä “setämiehille” tai yleisemmin “vanhemmille” ihmisille.
Tuossa ennen oli kaikki paremmin -nostalgioinnissa on oma kiehtovuutensa. Pehmeät, uusavuttomat nykynuoret on toinen, aina niin mielenkiintoinen aspekti. Usein ilmiöön liittyy ns. “kun minä olin nuori” -legendat, joissa tarinan kertoja nuorena joutui aina hiihtämään kouluun, 30 asteen pakkasessa, matka oli ylämäkeä molempiin suuntiin ja sudetkin oli kantapäillä roikkumassa koko ajan.
Kuulemma tämä nostalgiointi, kuinka ennen oli kaikki paremmin tai vähättely siitä, kuinka “uusavuttomat some-muksut ei osaa tai tiedä mitään”, vit… harmittaa joitakin. Itseäni tuo tosiaan hymyilyttää. Osittain sen vuoksi, kun kyseessä on käsittääkseni universaali, kaikkien sukupolvien omaksuma asenne. Koko ajan mennään huonompaan suuntaan, kun aina vaan “ennen oli kaikki paremmin”… 
Spoiler alert!: Jokainen 5.- tai 6.-luokan* historian läpäissyt oppilas tietää, kuka oli Mauno Koivisto. Henkilökohtaista sidettä minun ikäluokkani edustajilla (90-luvun alussa syntyneet) tai sitä nuoremmilla ei luonnollisesti enää ole, joten “mediaseksikkyys” Manulla ei ihan huipussaan ole näissä ikäluokissa.
(*En muista ulkoa, että kummalle vuodelle Suomen presidentit opintosuunnitelmassa kuuluvat)