Eri urheilulajien luonteet, kulttuurit ja kehitykset vertailussa

Oma ketjunsa näille aihepiireille, kun moista ei kaiketi vielä palstalla ollut.

Eli käynnissä olevien jalkapallon MM-kisojen tiimoilta heräsi yleisistä urheilukeskusteluista tuttua pohdintaa ja väittelyä eri urheilulajien - erityisesti jääkiekon vs. jalkapallon - ominaisluonteista, vertailuista ja kritisoinneista. Täällä voidaan jatkaa keskustelua näistä aiheista ja ylipäätään eri lajien piirteistä, kulttuuris-yhteisöllisistä asemista, historioista ja suhteista toisiinsa. Jos keskustelua syntyy, niin otsikkoa voi tarvittaessa tulkita tarpeiden mukaan; yritin tehdä siitä mahdollisimman kattavan, jotta paljon mahtuisi tarvittaessa mukaan ja jotta näillä helposti paisuvilla aiheilla ei tarvitsisi ehkä sitten rasittaa muita keskusteluketjuja liikaa.


Siispä: Onko jalkapallo vakiintumattomien naisihmisten teatraalista kaatuilua, selkärangattoman epärehellistä kieriskelyä, väkivaltaista hulinointia vai kenties jotain muuta(kin)? Miksi potkupallointelligentsian edistyneimmät tulenkantajat toisaalta pitävät kendoa maantieteellisesti ja henkisesti syrjäisten mallastuotekulinaristien barbaarisena keppitappeluna, jonka sukulaisilmiöitä ovat muut kansallislajit eukonkanto, saappaanheitto ja pesäpallo?

Mitä näistä tai muista urheilulajeista itse seuraat ja arvostat eniten, ja mikä tekee niistä seuraamisen arvoisia? Mikä jossakin lajissa toisaalta mättää ja miksi? Tulisiko eri lajeja arvostaa ja ymmärtää omine piirteineen ja luonteineen - millainen arvostelu, vitsailu ja tulkintavapaus on toisaalta suotavaa ja oikeutettua?


Mistä urheilussa (kulttuurina) ja eri lajikulttuureissa on oikeastaan kyse, mihin niiden kehitykset ovat ylipäätään menossa, ja mistä tulossa? Miltä tilanteet näyttävät Suomessa ja toisaalta laajemmin muissa maissa, eri maanosissa tai peräti globaaleissa tarkasteluissa? Mitä se kertoo urheilusta ja eri urheilulajeista nykypäivänä, niiden eroista ja suhteista? Voiko lajeja vertailla toisiinsa, ja millaisin mittarein; millainen vertailu on perusteltua ja millainen ei?


Saa keskustella, väittää ja argumentoida - yleisen asiapitoisuuden ja lajipallon pitkälle kehittyneiden ja kultivoituneiden sääntöjen puitteissa tietenkin!

5 tykkäystä

Minulle oikeastaan mikä hyvänsä urheilulaji on parhaimmillaan mielenkiintoista ja jännittävää seurattavaa, ja huonoa kamppailua voi olla tylsää seurata lajista riippumatta. Ei lajeja oikein pysty laittamaan paremmuusjärjestykseen. Se, mistä lajista pitää on pitkälti makuasia.

Kova kilpailu voitosta ja urheilussa tai pelissä nähtävät huippusuoritukset ovat varmaan se juttu.

Jääkiekkoa seuraan eniten ja siinä on selkeä suosikkijoukkuekin.

3 tykkäystä

…Jatkoiksi pitkää juttua aihepiireistä monilta eri suunnilta - hyppikää yli, ellei kiinnosta. Lainailen @rinne viestiäsi, kun siinä oli noita käsitelty suht monipuolisesti ja kiinnostavasti. Alla olevat nyt jotain omia mietteitä joihinkin kysymyksiin vähän laajemmin ja tarkemmin. Saa ylipäätään kommentoida ja jatkaa aiheista, jos kuka tahtoo…

Yhtenä olennaisena perustana noille vaihteluille toimii varmaankin itsessään kahtalainen “kulttuurin” käsite; yhtäältä ‘kulttuuri’ laajasti ihmisen yhteisöllisen toiminnan eritasoisina rakenteina ja perinteinä ylipäätään - toisaalta ‘kulttuuri’ kapeammin “korkeakulttuurin” muotoina, mihin kytkeytyy erilaisia arvotuksia ja vastareaktioita (mikä on “oikeaa / arvokasta kulttuuria” ja mikä ei; mikä on turhantärkeää, elitististä “kylttyyriä”, jne.).

Pitäisin myöskin sitä kulttuurin laajaa merkitystä tärkeämpänä, kestävämpänä ja hedelmällisempänä. Urheilu on itsestään selvästi osa kulttuuria (sillä on olennaiset ja alkuperäiset yhteytensä jopa “korkeakulttuuriinkin”, jos niihin haluaa mennä…), samoin erilaiset laji- tai vaikka kannatuskulttuurit, niin valtavirtaiset kuin marginaalisemmat (“alakulttuurit”), ovat kulttuuria. Sanakin merkitsee alkujaan ‘viljeltävää’, ‘asuttavaa’, ‘vaalittavaa’, ‘kunnioitettavaa’, ‘vietettävää’ jne. Ei siis mitään kovin kapeaa, tai vain rajattua erityisoikeutta…

Noinpa taitaa olla… Samalla nykyisenlaista “lajivertailupuhetta” ei kuitenkaan ole ollut olemassa aina. Ymmärsivätkö ihmiset taannoin intuitiivisesti paremmin lajien ja lajikulttuurien erilaisuutta, vaikka se ei ollut yleinen keskustelun ja nokittelun aihe (ei ehkä tarvinnut olla?)? Ehkä keskustelu ei ollut niin yksiulotteista ja kulttuuritonta, vaan keskittyi autenttisemmin urheilun kokemiseen ja kommentointiin ihmisten erilaisista lähtökohdista ja eri lajien ympäristöissä?

“Marginaalinenhan” viittaa paitsi ‘vähäpätöiseen’, ‘epäolennaiseen’ myös (ja ensin) ‘reunaan’, ‘ääreen’, ‘rajaan’ jne. Tyypillisessä nykypuheessa “marginaalilajeista” huomattavaa on - usein enemmän tai vähemmän asenteellisten, ellei ylimielisen tietämättömien sävyjen lisäksi - ehkä se, että olennaisesti kontekstisidonnainen ajatus on usein irrotettu kaikista konkreettisista tai viittaamistasi selkeistä abstrakteistakin konteksteista. (Myös tuon “globaalin palloilulajien kontekstin” voisi nähdä olevan melkoisen laaja ja häilyvä, abstrakti ja keinotekoinen hahmotus, joka käytännössä määrittyy lähinnä puhujien omissa tarkasteluissa, usein vielä kulloistenkin tarpeiden ja pyrkimysten mukaan maalailtuna. Se ei tietty varsinkaan kiinnity mihinkään todelliseen, konkreettiseen yhteisöön tai kulttuuriin “marginaaleineen” - toisaalta koko “ihmiskuntaa” lähimpänä yhteisönä tuskin mikään tietty urheilulaji lopulta luonnehtisi myöskään varsinaisena “valtavirtana”, “marginaalin” vastakohtana…)

Kun oli keskustelua niistä tarkastelujen “subjektiivisista kuplista”, niin nykyisessä “globaalin mittakaavan lajivertailussa” saattaa myös ehkä helposti ja varkain paisua jotain melko isoja sellaisia. Itse näkisin noiden luonnehditun tyyppisten ajattelu- ja puhetapojen voimistumisen kuitenkin heijastelevan vielä laajemmin ja jossain taustoilla ylipäätään heikkenevää ymmärrystä kulttuuria (urheilukulttuuria) ja sen laadullista (ei määrällistä), paikallista (ei universaalia) ja erityistä (ei yhtäläistä) luonnetta kohtaan.

Jääkiekko voi olla urheilulajina “marginaaliasemassa” vaikka Englannissa tai Saksan järjestelmissä, “marginaalilaji” koko Euroopan urheilukulttuurissa ilmiönä (tai eurooppalainen jalkapallo Pohjois-Amerikan mantereen vastaavassa?) tai “marginaalista” suhteessa johonkin muuhun jäsentyneeseen yhteyteen. Mutta se, että jääkiekko on määritelmällinen “marginaalilaji” sellaisenaan ja ihan vaan globaalisti liiemmin miettimättä, lähestyy absoluuttisuudessaan jo jotain mieletöntä. Kun muotisanan toisteluun vielä lisätään sopiva annos maailmojasyleilevän ylpeää “älyllisyyttä”, niin koominen vaikutelmakin alkaa toisinaan olla globaalin kattava. :slight_smile:

Eikä sillä… Jos vaikka kulttuurihistoriaa katsotaan, niin enemmän ja vähemmän väheksytyistä ja hyödyttöminä pidetyistä marginaaleistahan ne monet merkittävimmät kehitykset hyvin usein ovat nousseet ja alkaneet, eri tasoilla. Marginaali-ilmiöt ja -kulttuurithan ovat pääasiassa hyvin arvokas asia. Mutta yleensä niillä on aina myös jokin konkreettinen tai määrätty konteksti ja ympäristö, sikäli kuin ovat yhteyksissä omiin lähtökohtiinsa.

Pitkälti samaa mieltä, jatkuva nälvimispuhe ja ehkä erityisesti sen joidenkin muotojen vihaiseksi kääntyvä jankuttaminen on melkoisen typerää, rasittavaa ja kenties jopa vahingollista. Toisaalta ymmärtäisin aika pitkälle sellaista spontaania vitsailua, joka lähtee pintapuolisista, välittömistä tilannevaikutelmista - jopa tapahtumien tarkastelusta toisen, tutumman lajikontekstin, tai vain “perehtymättömän” arkiajattelun kautta. Usein huumori nousee juuri tällaisista näkökulman vaihdoista ja kahtalaisuuksista, ne ovat luonnostaan ja aidosti huvittavia. Tullaan ehkä taas siihen, missä hengessä asioita esitetään ja tulkitaan…

Yksittäisiä huippupelaajia (joita on kyllä ollutkin) merkittävämmäksi jalkapallon kannalta näkisi isot joukkuetarinat ja vahvan kotimaisen kulttuurin - tai niiden vähäisyyden ja puuttumisen. Lajia harrastetaan sen perusedellytysten “helppouden” myötä paljon, mutta seuraamisen ja yleisöjen kohdalla on hiljaisempaa. Laaja jalkapallon seuraaminen ja kommentointi kohdistuu ulkomaiseen huippujalkapalloon, kotoinen kulttuuri on heikkoa, vaikka edellytyksiä, potentiaaleja on paljon. Kääntäen jääkiekon asema on näiltä osin jokseenkin päinvastainen, vahva ja omaehtoinen, mikä toimii myös hyvänä perusteluna ja selityksenä siihen panostettaville resursseille.

Tähän voisi nyt ehkä rakentavassa hengessä lisätä, että ainakaan jääkiekkokulttuuria halveksimalla ja haukkumallahan se kotimainen jalkapallokulttuuri tuskin kehittyy tulevaisuudessakaan. Ennemmin aktiivisen futisväen kannattaisi kai yrittää ottaa malleja niistä asioista, mitä suomalaisen jääkiekkokulttuurin rakentamisessa on tehty ja tapahtunut, soveltuvin osin?

Joo… Huliganismin alkuperän tarkastelu voi kai lähinnä auttaa näkemään sen synnyn perustekijöitä ja -edellytyksiä, niiden kautta itse ilmiön olennaisia piirteitä (kenties mahdollisia vastalääkkeitäkin). Myöhemmätkin muodot yleensä kehittyvät varhaisempien pohjalta muuntumisen sekä jäljittelyn, mallien välittymisen kautta. Kehityksethän sitten myös ylittelevät maiden, kulttuurien ja vaikkapa lajienkin rajoja (kuten myönteisempienkin ilmiöiden ja vaikutteiden kohdalla tapahtuu). Ongelmien ja tahojen osoittaminen ei tietysti ole mikään viimekätinen päämäärä, vaan ymmärtäminen ja ennaltaehkäisy…

3 tykkäystä

Samoinhan tuo täällä menee - paitsi että seurattavien lajien joukko on kyllä etenkin nykyisin hyvin rajattu. Sekin kuitenkin johtuu lähinnä käytettävissä olevien (lähinnä ajallisten ja valittujen) resurssien rajallisuudesta, ei välttämättä muusta. Varsinaisista arvostuksista ei ole kyse, tai sikäli kuin on, niin ne ovat tiedostetun henkilö- ja perinnekohtaisia, eivät “yleisiä totuuksia”…

Suhtaudun (tai ainakin yritän…-) urheiluun ja sen seuraamiseen nykyisin aika huumorilähtöisesti ja kevyesti. Erilaisia tapahtumia tulee seurattua paljolti sellaisten kulmien kautta. Huono huumorikin yleensä vaatii sitä, että sen kohteita ymmärtää jossain määrin. Se mistä ei mitään ymmärrä on vähemmän naurettavaakin, ja ihan sopivaa ehkä niin.

Jääkiekkoa tulee seurattua kaiketi eniten, ja se on myöskin se (Suomen kansainvälisten edustusten lisäksi) ainut laji, jossa on aina ollut oma suosikkijoukkue, -seura, -merkki.

4 tykkäystä

Näin. Kulttuuri käsitteenä viittaa käytännössä kaikkeen, mitä ihmiskunta tekee tai on saanut aikaan. Joillakin kielialueilla kulttuuri on lähes sama asia sivistyksen kanssa. “Kulttuurista” tai “alakulttuureista” keskustelu on kuitenkin yleensä äärimmäisen hankalaa, jopa mahdotonta. Tämä johtuu pitkälti siitä, että ihmiset tapaavat määritellä “kulttuurin” varsin mielivaltaisesti. Sieltä valitaan joitakin osia sieltä täältä ja tähän osakokonaisuuteen sitten viitataan kokonaisuuteen viittaavalla termillä “kulttuuri”.

Tässä pitää huomioida pari juttua. 1) Erilaisia penkkiurheilijoita on ollut aina. Suomessa alan tutkimus alkaa käytännössä liikuntasosiologi Kalevi Heinilän väitöskirjasta (1959). Jo tuossa tiedostetaan erilaiset motiivit urheilun seuraamiseen. Eri ihmiset hakivat urheilulta eri asioita, mikä johti näiden valintaa siitä, mitä lajeja seurattiin. 2) Penkkiurheilu muuttui. Erityisesti 2000-luvulla. Penkkiurheilu oli aikanaan passiivista seuraamista, nykyisin penkkiurheilija on sisällöntuottaja. Tuotetaan sisältöjä someen, foorumeille, tehdään videoklippejä, meemejä, pelejä jne. (Riikka Turtiaisen väitöskirja (2012) artikkeleineen on lukemisen arvoinen, jos aihe kiinnostaa.) Tältä pohjalta en usko, että lajien vertailupuhe on uutta. Uskoakseni sitä on ollut aina, koska lajeja on muutenkin arvotettu penkkiurheilijan näkökulmasta eri tavoin. Mutta kuten kaikessa muussakin, on some heittänyt “lajivertailupuheen” ihmisten silmille. Aktiivisesti otetaan kantaa, koska se on helppoa. Nämä keskustelut on helppo löytääkin. Vaikka vahingossa.


Tuohon marginaalilaji -pätkään en jaksa/ehdi nyt ottaa kantaa. Ehkä jossain vaiheessa palaan asiaan.

1 tykkäys

Noihin lyhyesti:

“Kulttuurin” monimerkityksisyys itsessäänhän pitkälti mahdollistaa ne sanan moninaiset käytöt. Täytyy tarvittaessa pyrkiä selventämään kulloinkin keskustelussa käytetyt merkitykset, jotta ymmärretään mistä ja mitä puhutaan…

Laaja merkitys rinnastuu tosiaan joskus “sivistykseen” ja “sivilisaatioon”, mutta on oikeastaan vielä näitäkin laajempi, kattaen myös erilaiset sivilisaatioista eroavat kulttuurit muotoineen (aiemmin puhuttiin mm. “primitiivisistä kulttuureista”, joka kuitenkin terminä ja ajatuksena ongelmallinen).


Lajien vertailua toisiinsa on sinänsä varmasti “aina” tapahtunut, mutta ei nykyisenkaltaisissa kiteytyneissä muodoissaan. Näihin taas epäilemättä vaikuttavat urheilun seuraamista ja kommentointia muuttaneet teknologiset kehitykset, mutta muunkinlaisia tekijöitä on taustalla syinä.

Ei ole helppo savotta Kojonkoskella tehdä Kiinasta mäkihyppymaata. Mut varmasti mielenkiintoinen jobi.

Tämä sopinee tähän ketjuun. Mielenkiintoisen oloinen etnografinen tutkimus nuorista jääkiekkoilijoista:

1 tykkäys

Täytyy nostaa tämä järkkypommi 1982 kisoista, jossa Saksan veskari Schumacher vetää Scott Stevensmäisen vastapalloon ja päähän -taklauksen viheriöllä. Onneksi nykyään tuollaisesta ei kortitta ja seurauksetta selviäisi.

2 tykkäystä

Urheilussa voittamisella voi olla monenlaista “hyötyä”

Etelä-Koreassa miehet joutuvat suorittamaan asepalveluksen samaan tapaan kuin Suomessa, paitsi Etelä-Koreassa asepalvelus kestää 18 kuukautta. Aasian kisojen kulamitalilla asepalveluksesta olisi saanut vapautuksen, mutta luistelijoiden osalta vapautus jäi yhden vaivaisen sadasosan päähän.