Kyllä kaikki Tapparan mestaruudet -80 luvlta alkaen, jolloin aloin kannattamaan Tapparaa, sykähdyttää. Viimeisin erityisesti.
Vanhana lentis- ja keihäsmiehenä tietenkin omat saavutukset takavuosilta… ööö, mitäs niitä nyt olikaan…
Ja lentismaajoukkueen hyvät suoritukset viime aikoina. Sekä keihäreiden mitaliheitot.
Sitten yksi hieno muisto rallin puolelta. Pääsin töitteni puolesta seuraamaan Katalonian rallia Mäkisen Tommin ja KankkusJuhan aikoihin. Olimme isolla porukalla seuraamassa yhtä pikataivalta isolta maantiesillalta. Sen alla kulki syheröinen rallipolku josta näki pitkän pätkän ajoa. Hurrasimme tietenkin kun suomalaisille. Sitten kun spanian oma poika Carlos spinnasi juuri siinä alapuolellamme, niin voitte vaan kuvitella paikallisväestön ihmetystä, kun joukko suomalaisia huutaa kurkku suorana tapahtumalle. Kuumaveriset espanjalaiset oli käydä päälle…
Sasha Senior on tehnyt 2 tällaista maalia.
Vieraspelissä Jokereita vastaan (20.1 2001) ja vieraspelissä Ässiä vastaan (3.1 2002).
Tällaiset soolomaalit (ja soolomaalit yleensäkin) alkavat olemaan kuolevaa kansanperinnettä.
Positiivisista mestaruus päällimäisena niin 2003 ja 2016. Yks hienoinpia kokemuksia hakamettästä on tämä peli:
Mielestäni kovimmat desibelit mitä olen Hakamettäs kuullut koskaan…
Mutta myös mieleen on jäänyt Jutin vika peli Espoossa 99 ja Oulun kotiinpalu 2015… Elämys on se vitutuskin
Edit… Jaa niin tullut oltua paikanpäällä myös 2002 Helsingissä eräässä 7-7 pelissä. Sen jälkeen ei ole tullut auvottua päätä vastustajien faneille oli tilanne mikä vaan…
Tänne täytyy lisätä mannheimin ja luganon chl reissu. Kiitos kaikille mukana olleille, toimistolta mukana olleille hautalandialle ja Holmesille, matkapojille matkan järjestämisestä, sekä erityisesti myös mannheimin ja luganon organisaatioille järjestelyistä halleissa. Atmosphere travels, turvasana, kauheeta säätöä ja mitä muita näitä oli
Kuvassa alimpana pääsylippu stuttgartin Mersu museoon, punainen nauha on mannheimin sap areenan vip katsomon all-inclusive ranneke, riservato lappu oli luganon premium cornerin meille varatuissa pöydissä näyttämässä paikat, keltainen käyntikortti oli samaisen cornerin kuponki jolla sai tilata joltakin tilan omalta tarjoilijalta juotavaa 20€ arvosta pelin aikana, stuttgartin kaupungin kartta oikealla alhaalla, pääsylippu luganon resega areenalle ja lentolippu Milanosta helsinkiin oikealla ylhäällä.
ps. jos joku tietää kuinka omatoimimatkalleelle 29 paitaselle kävi luganossa pelin jälkeen niin voi jotain viestiä laittaa, jäi vaivaamaan kun kuulosti sen verran pahalta.
En ollut paikalla mutta vois kuvitella, millainen urheiluelämys koettiin tänään Vimpelin saarikentällä kun paikallinen pesis seura Vimpelin Veto voitti vihdoin mestaruuden viiden peräkkäisen hopean jälkeen.
Minulla ei ole mitään erityisiä muistoja mistään yksittäisistä otteluista, mutta kyllä 90-luvulla oli hienoa olla Tapparan matseissa päädyn seisomakatsomossa, jossa näsäviisaat tamperelaiset huutelivat ties mitä. Kentällä kaahottivat Kari Heikkinen, Arto Kulmala ja Pauli Järvinen ja katsomosta huudetut läpät jäivät teinin mieleen pyörimään vielä vuosien ajaksi. Sainpa vielä yhdestä matsista Heikkisen mailankin, jota vaalin tiukasti miltei näihin päiviin asti.
Kevään viidennessä finaalissa ei tarvinnut, kun nousta penkistä ylös ja taputtaa Elorinteen tasotusmaalille, niin solvattiin lantavarpaaksi ja juntiksi.
Täsä muutama Tapparahetki paikan päältä koettuna. Osa hienoja ja osa vähemmän hienoja.
Eka kerta jää aina mieleen. Ensimmäinen Tapparan ottelu, jonka näin, oli kolmas semifinaali Kärppiä vastaan 1986. Tappara oli voittanut kaksi ensimmäistä peliä selvästi. Jo ennen matsia yleisö huusi: “Suuiiikkaneeen” ja niinhän siinä kävi, että lopulta Mäkelän Seppo heitti Kaitsun ulos pelistä ja halli räjähti. Tappara voitti pelin 4-3 ja jatkoi siitä finaaliin.
Tappara - HIFK 6. finaali 2016, ei varmaan tarvi lisätä mitään.
Tappara - HIFK, vuosi luultavasti 1994. Tappara johti peliä 4-1, mutta peli meni piukille. Voitto tuli lopulta 5-4. Tuohon aikaan opiskelin Tampereella ja asuin Hervannassa. Pelin aikana oli satanut ainakin 10 senttiä lunta ja olin liikkeellä fillarilla. Tuli hiukan hiki sotkiessa sitä ylämäkeä kämpille. Mutta aivan mahtava fiilis, kun lopulta pääsi perille.
Tappara - Ässät, 4. semifinaali 1994. Tappara teki nopean avausmaalin, mutta sen jälkeen Ässät vei peliä. Ässät teki toisessa erässä päivänselvän maalin, jonka näkivät hallissa kaikki muut paitsi Mäkelän Seppo. Maalituomari pisti luonnollisesti punaisen palamaan, mutta kun Seppo kävi tilannetta kysymässä, niin tämä olikin “muuttanut” mielensä. Ei maalia. Olisko peli ollut tuossa vaiheessa 2-5. Tappara kiri lopussa vielä, mutta hävisi 4-5.
Tämä on varmaan karmein pelin, jonka olen nähnyt Tapparalta paikan päällä. Syksy 1997 Tappara-JYP. Tappara johtaa peliä 3-0 pari minuuttia ennen toisen erän loppua. Peli on niin hallussa kuin voi olla. Sitten muistaakseni Juti leikkii oman maalin tuntumassa ja menettää kiekon, JYP iskee 3-1. Ja kohta peli on 3-2. Kolmannessä erässä JYP tekee vielä kolme lisää, kunnes Tappara kaventaa loppunumeroiksi 4-5.
Tappara - Ilves, 3. välierä v. 2001. Tappara tulee väkisin tasoihin kahden maalin takaa 3. erässä ja Tarvaisen huikea maali jatkoajalla. Katsomossakin oli kunnon tunnelmaa, ja jotenkin jäi sellainen vaikutelma, että KooVeen järkkärit olivat jostain syystä Ilveksen puolella
Sitten yks tapahtuma. Ei mitään hajua, mikä peli oli kyseessä. Istuin seisomakatsomossa aivan ylhäällä, siis niillä puupenkeillä, jotka joskus olivat olemassa. Yht’ äkkiä joku jannu tulee kaiteen yli siihen viereen. Oli kiivennyt niitä rakenteita pitkin, pääsi kai sillä keinoin nopeammin perille.
Tappara-HPK, ehkä vuonna 1996. Tapparan molke jäi pelin aikana jotenkin kiinni siihen maalissa olevan verkkoon, joka roikkuu ennen varsinaista maaliverkkoa. Maalihan siitä tuli ja peli tasoihin. Tasapeliin peli myös päättyi loppujen lopuksi. Kyseisiä verkkoja ei enää ole käytössä.
HPK-Tappara, 1997. Sarja on alussa, HPK nollilla kolmen pelin jälkeen. Tapparalla 2 voittoa ja tasapeli. “Nollakerho” aloittaa räväkästi, 3-0 -johto nopeasti. Lopulta HPK voittaa maalijuhlan 7-6.
HPK-Tappara, 1995. Tappara johtaa 1-0 kahden erän jälkeen, mutta 3. erässä Jalo paukuttaa 3+1 vieden HPK:n voittoon lukemin 4-2.
Pate 59.59 Mikä räjähdys Hakametsässä!!! Aivan uskomatonta! Muistan,miten äärettömästi vitutti sitä maalia ennen ja myönnettäköön nyt,että “joko taas” käväs mielessä…Ja sekunnissa fiilis täysin toiseen laitaan
-95 varmaan. Tapparalla ei ollu häävisti mennyt ja paikallispeleissä oli sitä jotain!!! Jatkoaika,Ilves vastassa ja seisomakatsomon puupenkit. Theoren Fleury tykittää Tapparan 2-1 voittoon ja se oli kuin oltais mestaruus voitettu! Kaverilla oli jalka reiteen asti kipsattu,mutta se ei estänyt meitä hyppimästä siinä ahtaassa seisomossa. Kepitki lensi sinne penkkien alle…
Sainpa vielä yhdestä matsista Heikkisen mailankin, jota vaalin tiukasti miltei näihin päiviin asti. 
