En ole festareita järjestänyt, mutta yksittäisiä keikkoja kyllä jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Esiintyjät ovat olleet suuren-, keski- ja pienen tason suomalaisnimiä. Varsinkin suuren ja keskitason nimien keikkapalkat ovat nouseet tällä vuosikymmenellä aivan järjettömällä prosentilla. Suurimpana syynähän on äänitteiden myynnistä tulevien tulojen lähes romahdus.
Ihan sellaisia suuria nimiä joiden kanssa pystyi yksittäisiä keikkoja melko huoletta (oli niissäkin silloin riskit ja paineet, mutta ei ihan järjettömät) järjestämään vielä 8-10 vuotta sitten, ei enää kyllä oikein uskalla ottaa nykyisillä keikkaliksoillaan ellei kaikki taivaanmerkit näytä olevan lähes kohdallaan ja sittenkin sinä keikkapäivänäkin voi vielä sattua ihan mitä tahansa esim. juurikin sään puolesta vaikka keikka olisi sisätiloissakin, niin sää voi verottaa lopulta paikalle lähtijöitä paljonkin.
Se on vaan niin, että järjestäjien pitää kerätä rahaa tavalla tai toisella, koska suurissa tapahtumissa on aivan järjetön taloudellinen riski. Sitten pitää miettiä myös lippujen hinnoittelua (ettei ne jo heti karkota asiakkaita) ja sitten juurikin tapahtuma-alueella mahdollisesti kerättäviä tuloja.
Mutta sitten taas toisaalta kuinka paljon kuluttaja säästää nykypäivänä siinä ettei osta juurikaan levyjä vrt. se mitä kuluttaja käyttää festareilla. Luulen, että on kuluttajalle ehkä jopa hiukan halvempaa jos katsoo esim. vuositasolla?
Joo, selvää on, että tapahtumajärjestäjät joutuvat myös nykyään tasapainoilemaan omanlaistensa paineiden ja muutosten keskellä eikä se viime aikoina liene aina ollut kovin helppoa tai vakaapohjaista toimintaa. Edellä olennainen kritiikki kohdistui lähinnä joihinkin toteuttamistapoihin, ja toisaalta yksittäisiä toimijoita ja osapuolia laajempiin kehityksiin.
Eiväthän ihmiset musiikista nykyisin keskimäärin paljon mitään haluaisi maksaa, vaikka siitä “nauttivat” määrissä ehkä enemmän kuin koskaan. Sekin osaltaan vi- harmittaa.
Käytännössä henkilökohtaisesti maksan mieluusti sen kohtalaisen lipunhinnan (toisinaan jopa kannatuksen vuoksi), ja tarvittaessa aina muutaman kylmän tuopillisenkin (samoin kuin tein jo silloinkin, kun ne festaritonkat olivat sallittuja…). Mahdolliset vankemmat evästelyt suoritan nykypuitteissa ehkä sitten ennemmin alueen ulko- kuin sisäpuolella oleillen. Vessakäynneistä en kuitenkaan ala jatkossakaan erikseen maksella, harjoitan elintoimintoja sitten mieluummin muualla; vaikka kotona niitä levyjä pyöritellen…
Taitaa aika paljon noita festareita kiertää samat bändit ja artistit. Ei oikein nappaa. Blockfestitkin on aika pintaliitomeininkiä, vaikka räppiä kuuntelenkin.
Muutoinkin aika huono festareilla kävijä. Ennemmin jossain klubilla viskilasi kädessä fiilistelyä jonkun tietyn bändin tai artistin parissa.
Jep. Samaa vauhtia on nousseet kulutkin.
Tästä oli jokunen aika sitten pitkähkö keskustelu erään todella pitkänlinjan taiteilijan kanssa.
Ei ole ihan halpaa lystiä kun bändi lähtee liikkeelle koko arsenaalinsa kanssa ja täydellä miehityksellä.
Näitä “isoja” bändejä ei taida Suomessa montaa olla, mutta kun se keikkaliksa jaetaan isolle porukalle niin siivu ei ole iso.
Kyllä työstä pitää palkka saada ja nimekkäiden bändien keikkaliput saavat jotain maksaakin.
Nyt vähän naurattaa nuo Blockfestin “viime hetken” peruutukset. Eilen Travis Scott vaihtui Nasiin ja tänään Lil Pump Tekashiin jolla on oikeusjuttu vetämässä liittyen alaikäisestä tytöstä kuvattuun seksivideoon. Wknd-festivaali vähän niin kuin toivoi, että Tekashi jättäisi tulematta, mutta Blockfesteille ei näytä niin nöpönuukaa olevan tuo artistin tausta.
Huh Limb bizkit! Bändi jäänyt itselläni täysin unholaan 2000-luvun alun jälkeen. Fred Durstin kyllä muistan ja sen hassun näköisen kitaristin.
Provinsissa taidetaan mennä aikalailla nostalgiahöyryillä, kun ovat Cypress Hillin ja Limb Bizkitin hommanneet. Ei siinä mielenkiintoisa lapsuuden bändejä.
Ruisrock 3pvän lippu 199€, nanosekuntti julkaisusta some täynnä ulinaa niin hinnasta kuin siitä kuinka ei ole rockbändejä esiintymässä ja nimi pitäisi olla ruispop… Samat kitisiät kuitenkin kiltisti jonottavan sisään viimeistään lauantaina ja fiilistelevät täysillä niitä pop bändejä siellä.
Itsellä lippu tulostettuna tuossa vierellä ja kesän päätapahtuman odotus voi virallisesti alkaa.
Sabbathin ja Ozzyn jäähyväiskeikkoja nähneenä taitaa jäädä väliin tällä kertaa. Mutta jos kiinnostusta niin suositukset koska nämähän voi olla viimeiset mahdollisuudet…
On myös tullut juu nähtyä sekä Sabbath että Ozzy pariin kertaan. Judas Priestiä en ole vielä koskaan nähnyt livenä ja sen takia oikeastaan lipun tälle Ozzyn keikalle ostinkin.
Priestin nähnyt joskus 10 vuotta sitten Hesan jäähallissa ja oli melkoinen pettymys. Papat oli pappoja jo silloin. Halfordin ääni ei kestänyt kuin puolikkaan keikan ja Painkiller oli aivan karmea riman alitus. Silloin alkoi sikiämään ajatus, että jos mä jättäisin nää vanhusbändit suosista väliin, niin säilyisi parempi muisto.
Iron Maiden ja Brucen oktaavin matalampi lauluääni sitten sinetöi tän päätöksen. Motörheadin vikalle suomen keikalle en enää edes yrittänyt ja hyvä niin, koska videomateriaalin perusteella olisin itkenyt koko keikan.
En tiedä onko tapahtuma sinänsä niin suuren suuri, mutta minulle must. Ja varmasti hieno tapahtuma ja mielenkiintoinen paikka. 7.9.2019.
Eli PULSE:n esittämä Pink Floyd’s The Wall 40-vuotis konsertti. Liput on jo. Pakko nähdä.
Tuossa lisätietoja:
Ruisrock julkaisi melkosen läjän artisteja Ruishelmen jälkeen.
Löytyy esiintyjiä maailman tähdistä kotimaisien ykkösrivin artistien kautta nouseviin tähtiin. On myös genrejä jos jonninmoista.
Mutta eiköhän tästäkin mieli pahoiteta kun ei ole 80-luvun hevibändejä.
