Jokinen–Laine-akseli ei ole toiminut alkuunkaan. Onko niillä jokin yhteen pelaamisen kielto keskenään?
Ilmeisesti Barkov huomenna mukana rosterissa.
Urheiluruudun haastattelussa Mikko Koskinen on ihan Heikki Silvennoisen oloinen ja näköinen 
Tampereella:
Samaan aikaan Helsingissä:
Tapola ja Solmu - erikseen erinomaiset, yhdessä ylivoimaiset. Tässä laadukas yhteenveto finaalista:
Ei sitä kovin usein osaa ennakoida, että hävitään vaikka vastustaja tekee “vain” “yhden”. Nyt kävi näin. Omaan päähän Suomi pelasi kisoille ominaisen pelin. Päästettyjen maalien rimpsu kisoissa oli melko hyvä 2-1-2-0-1-0-0-1-1-2. Huippumaita vastaan päästettiin USA:lle 2, Kanadalle 0 ja 2 sekä Venäjälle 1. Slovakiakin pidettiin nollilla, vaikkei huippumaa enää(?) taidakaan olla.
Pakisto ja puolustuspeli (+maalivahti) oli Suomella todella hyvää ja yllätti ainakin minut aivan täysin. Pidin sitä meidän heikkoutena. Näkyiköhän tuossa Rautakorven kädenjälki vai kuinka?
Eihän Suomella ollut mitään saumaa. En nyt halua kuulostaa negatiiviselta, mutta hiukan tuli finaalista mieleen “paskahousu-kiekko” Suomen osalta.
Ymmärrän kyllä, että Kanadalla kovempi jengi mutta eihän Suomella ollut minkäänlaista pelirohkeutta. Varsinkin viimeisessä erässä olisi odottanut jo riskiä, mutta Sebastian Aho oli oikeastaan ainoa jolla oli rohkeutta edes pelata ja yrittää, myös Granlund oli hyvä.
Tässä pelissä tuli sitten esille toi sekoilu Laineen ja Jokisen “väärien” laitojen kanssa. Siihen kun lisäsi Barkovilla olleen selvästi jonkin vamman, niin ketjun peli oli aivan sekaisin.
Jotenkin laittaisin näin munattoman esityksen osaltaan valmennuksen syyksi. Jäi vain kuva ettei edes yritetty taistella voitosta ja reagointi olematonta.
Ehkä toi puolustus vaan oli hiukan liian heikko, Salmelan ja Kukkosen putoaminen heikensi liikaa. Aika usein pakit pelas hitaasti ja huonoilla syötöillä ja kun karvaus iski kiinni niin jäätyminen ja siitä vastustajalle pyöritys.
Pakiston kiekollinen peli oli eittämättä huonoa, mutta ei sitä Kukkonen ainakaan olisi pelastanut ja Salmelakin taisi olla rikki. Pakistoa vaivasi tietty homogeenisyys, eikä sieltä noussut esiin kiekollisia ratkaisijoita. Mutta pitää muistaa, että meidän pakisto oli koottu KHL- ja AHL-ukoista, kun vastassa oli kovia NHL-äijiä. Kanada oli kovakuntoinen, kun jaksoi niin ahkerasti karvata läpi pelin.
Tähän loppuun vielä epäselvästi kirjoitettu lause: Suomen pelinavaus ei tainnut turnauksena aikana olla kuin muutamia hetkiä niin kovissa vaikeuksissa kuin mitä se oli koko finaalipelin ajan.
Tähän lisäisin vielä hyökkäyssinisen vuotamisen aivan järjestäen. Edes kolmannessa erässä puolustus ei antanut juurikaan tukea hyökkääjille.
Olen samaa mieltä, ettei ollut oikein mitään saumaa, mutta eri mieltä paskahousu-kiekosta. Kyllä Suomi hienosti yritti ja taktisestikin pelasi liki täydellisen ottelun, mutta kun se 50 kuutiosenttimetriin rajoitettu iskutilavuus ei vaan perhana vieköön riitä parasta peliään pelaavaa Kanadaa vastaan mihinkään, niin se ei vain riitä.
Toki olihan siellä se Koskirannan paikka, Laineen paikka ja jotain muita puolittaisia paikkoja tasoittaa. Ja jos Barkov olisi ollut kunnossa, ja ylivoima olisi rakennettu jotenkin ovelasti Barkovin ja Laineen varaan niin ehkä sitten. Tosin silloinkin varmaan Kanada olisi vienyt viimeistään jatkoajalla väkisin.
Kanada on siitä ihmeellinen joukkue näissä MM-karkeloissa, että sieltä voi alkulohkoissa, puolivälierissä ja vielä välierissäkin tulla vaikka minkälainen surffailu. Mutta jos sattuvat finaaleihin asti pääsemään, niin ovat usein ihan timangia. Ja ainakin Suomea vastaan ihan aina. Eipä ole Ruotsikaan tainnut Kanadaa finaalissa voittaa sitten nuoren Peter Forsbergin rankkarikikan joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten. Ja muutama yritys heilläkin on kuitenkin ollut sen jälkeenkin. Jostain syystä tsekeillä ja venäläisillä on sujunut paremmin finaalit Kanadaa vastaan.
Jossakin haastattelussa Kanadan edustaja mainitsi, että Suomelle kärsityn tappion jälkeen Suomen pelien videoita kelattiin ahkerasti. Niemisen Villekin kiinnitti huomiota ennen finaalia Kanadan puheisiin lyhyistä ja pitkistä syötöistä (jostakin mikä oli epätyypillistä Kanadalle) ja sanoi jotenkin loppukaneettina, että Kanadakin voi oppia…
Muutos tuli ja Kanada piti kiekkoa mielinmäärin ja hallitsi. Suomen maalipaikat jäivät erittäin vähiin… On paha tehdä maalia, kun ei saa edes kiekkoa kaverilta pois. Oliko Suomen ainoa lääke tähän vaivaan ketjujen tiivistäminen loppua kohti, mikä ei auttanut?
Myös Törmänen kommentoi hyvin asiaa Ylellä: