Muut lajit Pyeongchangin olympialaisissa 2018

Menköön vaikka tähän ketjuun, kun ei ole Olympialaisten yleisketjua näemmä ikinä ollutkaan.

Suomen Olympiakomitean mielestä kisat menivät onnistuneesti:
https://www.olympiakomitea.fi/2018/02/25/suomen-joukkueenjohdon-yhteenveto-onnistuneet-kisat/

Minulle tuli näistä mitalitavoitteista sellainen mieleen, että nythän voitaisiin katsoa miesten jääkiekon menneen huonompaan suuntaan. Kuitenkin, kun katsoin tuossa taas vähän viime yön highlightseja, niin olen eriävää mieltä. Ja tästä päästään siihen, että jos tuolla “merkityksettömällä” joukkueella olisi otettu esim. pronssia, niin Tokion mitalitavoitehan pitäisi laskea kolmeen mitaliin.

Ps. Mieleen myös juolahti, että Krista ja Iivo taisi pelastaa Kojonkosken työpaikan.

3 tykkäystä

Latu merkitty oikein,Itävaltalainen itse syylinen harhailuin.

Stadlober harhautui vielä toisenkin kerran. Ilme kisan jälkeen oli samalla pettynyt, epäuskoinen ja naurava.

–En tiedä, en todellakaan tiedä mitä tapahtui. Käännyin väärään suuntaan. Ja sitten toisella kerralla en enää tiennyt (mistään mitään), ajatus pimeni, Stadlober ihmetteli.

–Olen todella surullinen ja pettynyt. Minulla oli todella hyvä päivä, sukset olivat loistavat, ja ennen harhailua tiesin, että pystyn taistelemaan mitalista.

Tunnekirjoon mahtui myös nolostumista.

–No joo. Reitti on pakko tuntea, ainakin jos haluat mitalin.

Kisan jälkeen Stadlober tapasi isänsä.

–Halasin häntä ja itkin. Isä sanoi, ettei tainnut olla sinun päiväsi.

Stadlober oli kisassa lopulta yhdeksäs. Sekin nauratti lopulta.

–Olen iloinen, että löysin maaliviivan!

https://www.aamulehti.fi/urheilu/kahdesti-harhaillut-itavaltalaishiihtaja-olen-iloinen-etta-loysin-maaliviivan-200770733

1 tykkäys

Outoa ettei Nilsson saanut tarkkaa tietoa tilanteesta ladulle.

Nilsson hämmästeli, kun kisan voittanut Marit Björgen tuli onnittelemaan häntä pronssimitalista.

  • Olinko minä kolmas? Olinko kolmas? Nilsson ihmetteli.

Ruotsalainen ei tiennyt kisan aikana, että hän taisteli pronssimitalista yhdessä Norjan Ingvild Flugstad Östbergin kanssa.

  • Luulin, että olin neljäs. En tiennyt, mitä (Teresa) Stadlober oli tehnyt. Valmentajat huusivat minulle, että taistelen mitalista, mutta luulin, että minun olisi pitänyt saada Krista (Pärmäkoski) kiinni, että saisin mitalin.

Juuri samoin näen minäkin asian todellisen laidan.

Kojonkosken mukaan Suomen talviurheilun tason kehittymistä kertoo se, että Sotšissa 5 mitalia oli joukkueelta erinomainen venyminen, mutta PyeongChangissa 6 mitalia oli ennakko-odotusten mukainen suoritus.

– Mitalien lisäksi meille on tärkeää, että pystymme tuottamaan jatkuvasti enemmän menestyspotentiaalisia urheilijoita lähelle maailman kärkeä. Tässäkin olemme onnistuneet Sotšin ja PyeongChangin välillä.

Tähän täytyy todeta, että kyllä maailma ja erityisesti urheilu on erilaista olympiakomitean silmin katsottuna. Ainoa eteenpäin mennyt laji ja uusi mitalikandidaatti Sotshin jälkeen on yhdistetty ja Eero Hirvonen. Ilkka Herola kilpaili jo Sotsissa. Iivo oli jo Sotsissa neljäs 15 km:llä ja voitti kultaa parisprintissä, yhtään uutta mitalikandidaattia ei miesten hiihdossa ole, eikä kovin pian tule. Krista Pärmäkoski oli jo mitalikandidaatti Sotshissa, mutta muistaakseni Tour de Ski samana talvena pilasi Pärmäkosken kauden. Yhtään uutta mitalikandidaattia ei ole naisissakaan näköpiirissä ja taso on Pärmäkosken takana romahtanut.

Miesten ja naisten jääkiekon uskon menneen eteenpäin tuloksesta riippumatta, seuraavan olympiadin aikana nousee lisää huippuyksilöitä ja lähinnä kyse on onnistumisesta itse turnauksessa.

Kaikki lajit joissa tullaan mäkeä alaspäin pyörien, kierien, pomppien, mutkitellen tai veemäisesti, suksilla tai laudalla, ovat tulleet alaspäin nopeammin kuin itse urheilijat. Enni Rukajärven hopea muuttui pronssiksi, lajeja tulee lisää koko ajan, vaan suomalaisia huippuja ei näy ei kuulu.

Luistelulajeissa Poutala pääsi lähelle mitalia, mutta missä on lajin tulevaisuus? Emmi Peltonen voi päästä EM-kisoissa lähelle mitalia, mutta laji on niin raaka, eikä Emmi mikään huipputalentti, joten laji pysyy Ylen lempilajina, mutta menestystä tuskin tulee.

– Olemme erityisesti onnistuneet parantamaan asiantuntijatoimintaa urheilijoiden tukena. Eri alojen asiantuntijoista koostuvat tiimit ja muut taustavoimat ovat eläneet urheilijoiden arjessa myös Olympialaisten ulkopuolella, jolloin luottamus ja yhteistyö on rakentunut jo matkalla kisoihin.

Eli lisää konsultteja ja raportointia niin hyvin menee. Turhuuksille maksetaan turhuuksista, eikä urheilijoita jätetä rauhaan edes kilpailukauden ulkopuolella.

– Laajan urheilijaseurannan perusteella odotusarvomme ennen kisoja oli 6,35 mitalia. Meillä oli ennakkoon arvioiden 19 mitalimahdollisuutta ja hyödynsimme niistä 31,6 %. Vertailun vuoksi vastaava onnistumisprosenttimme Vancouverissa oli 24% ja Sotšissa vain 14%. Sotšissa kolme mitalia tuli laskennallisten mitalimahdollisuuksien ulkopuolelta PyeongChangissa tällaisia yllätyksiä ei nähty, mutta toisaalta pistesijaodotukset täyttyivät täällä paremmin kuin Sotšissa, Lehtimäki analysoi.

Eli tässähän se on mustaa valkoisella ainoa missä ollaan edistytty. Excel-taulukot. Niitä kun tarpeeksi tekee, niin aina löytyy joku, jolla voidaan perustella, että eteenpäin on menty.

Lainaukset Suomen Olympiakomitean yhteenvedosta, joka linkitettynä yllä.

Edit. Kirjoitusvirheitä korjattu.

4 tykkäystä

Olympiamenestyksen arviointi on yksinkertaista: katsotaan mitalit ja pistesijat, kisoissa jaossa olleiden mitalien määrät ja kisoihin osallistuneiden urheilijoiden määrät historiallisessa vertailussa ja tällainen ’oikaistu mitalitilasto’ laitetaan kisakohtaisesti näkyviin. Voidaan vertailla oman menestyksen kehitystä ja toisaalta suhteellista menestystä samankokoisiin kilpailijamaihin verrattuna.

Kojonkoselle kultamitali oli varmaankin erityisen lämmittävä, sillä on painoaan suurempi pitkäaikaisvaikutus: Torinossa ja Vancouverissa jäätiin ilman.

Tärkeää tuloksia arvioitaessa on havaita, että jaossa olleiden mitalien määrä on kasvanut talvikisoissa huimasti tällä vuosituhannella.

Koska Suomen Olympiamenestys on ollut laskusuunnassa, on taustatekijöistä keskusteltava väistämättä. Nimenomaan pitkäjännitteisyyttä on korostettu näistä taustavaikuttumista puhuttaessa.

Tärkeä maiden väliseen vertailuun vaikuttava tekijä on ihan raaka politiikka. Venäjällä on kilpaurheiluun panostettu erittäin väkevästi etenkin Putinin kaudella ja rahaa sekä muuta on käytetty erittäin väkevästi menestyksen saavuttamiseksi. Myös Pohjoismaiden Kroisos, Norja, on panostanut paljon resursseja Olympiaurheiluun. Se on myös erityisesti laskeskellut sijoittamiensa resurssien hyötysuhdetta menestysmahdollisuuksien näkökulmasta. Tätä menestyspriorisointia on tällä vuosituhannella hieman yritetty tuoda Suomenkin urheilupolitiikkaan mutta, koska urheilua ei ole pidetty osana nationalisista politiikkaa Suomessa, eivät resurssit ole kansainvälisesti huipputasolla eikä tavoitteellisuus ole Norjan ja Venäjän tasolla. Luonnollinen vertailukohta Suomelle olisi em poliittisista syistä ilmeisesti lähinnä Ruotsi ja sen vertailun voi jokainen halutessaan tarkistaa näiden kisojen mitalitilastosta.

1 tykkäys

Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö totesi vuoden 2012 loppuraportissaan, että visiona olisi olla paras Pohjoismaa vuonna 2020. Tästä tavoitteesta ollaan kaukana, sillä esimerkiksi Norja rohmusi Koreasta 39 ja Ruotsi 14 mitalia. Kojonkoski puolustautui sanomalla, että hän kokee yksikön onnistuneen menestyskäyrän kääntämisessä.

– Minusta tässä kohdassa ei kannata hirveästi puhua, että mikä mättää. Meidän täytyy vertailla itseämme siihen, mistä olemme tulossa. Näiden viiden vuoden aikana huippu-urheiluyksikön johtajana voin sanoa, että laskeva menestys on saatu kutakuinkin pysäytettyä ja käännettyä toiseen suuntaan, Kojonkoski virkkoi.

Toivottavasti ymmärtäis lähteä

3 tykkäystä

Se on ihan poliitikko toi Kojonkoski. Suuri osa Suomen mitaleista tuli Pärmäkosken ansiosta. Missähän se käänne nyt muuten tapahtui… Yhdistetty on nyt nousussa, kun oikein alhaalla oltiin. Mäenlasku on nyt niin down että ihan sama mitä tehdään, ainakaan juuri huonommaksi ei voi mennä. Miesten ja naisten hiihto oli käytännössä yhden huipun varassa. Ampumahiihto down. Kunnon käännettä odotellessa Kojonkoski oikeisiin hommiin, pliis!

Olympialaisten ski cross on vauhdikas laji ja vetää puoleensa vauhdikasta väkeä.
Kanadalaisilla oli niin paljon vauhtia radan ulkopuolellakin että päätyivät lehteen.

1 tykkäys

On Norjan valmentajalla ainakin pokkaa kun pitää Johaugin tuomiota vääryytenä.

Norjan maastohiihtomaajoukkueen valmentaja Vidar Löfshus oli vihainen. Hänen mielestään dopingtuomiotaan kärsivän hiihtotähden Therese Johaugin olisi pitänyt olla mukana olympialaduilla.

Löfshus syytti nimeltä Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n puheenjohtajaa Gian-Franco Kasperia.

– On häpeällistä, että FIS päätti sulkea hänet (Johaugin) olympialaisista. Toivottavasti he huomasivat, että vaikka he ottivat hänet meiltä pois, olimme silti parhaita, Löfshus tykitti SVT:n mukaan.


Löfshusin mukaan Johaug palaa nopeasti maailman huipulle.

– Teemme kaikkemme, jotta hän saa ansaitsemansa mitalit. Hän olisi voittanut niitä jo täältä, mutta jotkut halusivat estää häntä. He maksavat siitä ensi vuonna.

2 tykkäystä

Moninkertaisen MM mitalisti Erkki Antilan osaaminen näkyy ruotsalaisten aseissa.

Kojonkoski YLE:llä A-studiossa. Ei vieläkään tiedä hakeeko urheilunhuippujohtajan paikkaan. Mikähän siinä nyt on. Kuulemma kahdeksalle naisurheilijalle oli maksettu tukea viistonnia vuodessa. On se aika vaatimatonta. Ja mitäs se Kojonkosken liksa olikaan. Näköjään urheilijakin voi sitten jossain vaiheessa päästä siihen “turvattuun asemaan”.

No, Mika tietää ainakin miten kapea urhelijan leipä voi olla. Ja on nyt nauttinut koko rahan edestä. Eiköhän hänelle jokin paikka löydy jatkossakin. Jonkun urheiluopiston tai leirikeskuksen/organisaation pomona. Jokos se Veikkauksen johto on reilassa.

Kahdeksalle naiskiekoilijalle maksettiin tuo 5000€, muiden lajien edustajista ei ollut puhetta maksetaanko jotain vai ei.

Naiskiekkoilijat ei muutenkaan tunnetusti kahmi rahaa, joten aika naftia on. Pärmäkoski, Mäkäräinen jne. eri sarjassa, mutta muuten ei urheilulla naiset tahdo edes perustoimeentuloa saada. Kojonkoski puhuu ja puhuu, mutta ei tässä mitään käännettä ole tapahtunut. Pari urheilijaa onnistui. Muuten yleinen taso ei huimannut.

Vielä joudutaan Saarisia ja Ahosiakin raahaamaan remmissä mukana. Eiköhän nyt ole jo uudemman polven vuoro. Se oikea käänne. Ruotsilla on Stina Nilssonia, ampumahiihtäjiä, jotka 21-vuotiaina tms. ovat aivan maailman huipulla. Ampumahiihtokin on laji, jossa luulisi tarvittavan vuosien hiomista. Mutta ei näköjään muualla. Jotain uutta keksittävä, se todellinen käänne!

Se missä Ruotsi onnistui ja on onnistunut Suomea paremmin lähes aina, on voittaminen. Onko siinä voitontahoa enemmän, vai epäonnistumisen pelkoa vähemmän, mene ja tiedä. Ruotsi onnistuu tärkeimmillä hetkillä ja urheilijat saavat parhaansa irti, Suomelle tämä on harvinaisempaa. Neljällä mahdollisella kultamitalistilla Ruotsi saa seitsemän, Suomi yhden kullan, lievästi kärjistettynä.

Ruotsissa ja Norjassa mennään ilon kautta, suomalaiset voittajat hiotaan kärsimyksellä. Minulla on tunne että Suomessa urheilu on liian vakavaa liian aikaisin. Urheilijoilla on valtava paine, se näkyi useissa, harvinaisen tuteikkaissa, liikuttuneissa haastatteluissa. En muista vastaavaa. kyllä aiemmin, jos se on vapautumista ja aidompaa tunteiden näyttämistä, niin hyvä. Jos se on osoitus pettymyksen ja paineiden purkautumisessa, ei hyvä.

2 tykkäystä

Suomalaisia piinaa usein epäonnistumisen pelko; ruotsalaisten omanarvontunto ei riipu ulkoisesta kunniasta tai häpeästä samassa määrin kuin täällä, useimmiten. Voitontahto ei erottele yleensä voittajia muista mutta häviämisen pelko estää useinkin voittamista. Ei ole helppoa tunnistaa tätä pelkoa itseen liittyväksi saati päästä siihen kiinni.

Pelko näkyy usein ulospäin pingottamisena ja jännittämisenä tai ylisuorittamisena, pelon puuttuminen rentona ja suunnitelmallisena tekemisenä.

1 tykkäys

No, onneks nämä kansakuntien “luonne-erot” eivät ole täysin aukottomia. Ruotsin mieshiihtäjillä ei tietääkseni pitänyt olla kauheita paineita. Kykyjä ja aiempia näyttöjä kyllä. Potentiaalia. Mutta jäihän se venyminen jonnekin. Ruotsin mieskiekkoilijat tekivät “Suomet”. Ja naiset kai vaan jäivät tasolleen. Sitten nuo kehutut ja menestyneet ampumahiihtäjät. Luulenpa ettei kotimainen valmennus olisi vienyt tuollaiseen tulokseen. Tarvittiin sytytystulppa Saksasta. Aiemminkin säkenöinyt ja hieman maineeltaan mustunut “kynttilä”. Oliko pakko turvautua hieman kyseenalaiseen poppamieheen. Sitäkin voi miettiä.

Ehkä tulevaisuudessa tiedämme kaikesta enemmän. Paljon menestyksen eteen on tehtävissä ihan luvallisinkin keinoin. Joku on siinäkin vaan välillä toista parempi.

Muut douppaa, varsinkin voittajat, ei sovi mun pirtaan, ei sitten pätkääkään. Suomalaisella doping historialla muiden syyttäminen, on hyvin kyseenalaista.

Tämäkin on totta, mutta viestilläni tarkoitin lähinnä, että Suomessa urheilijoita ja varsinkin menestyviä urheilijoita kohtaan luodaan ulkopuolelta sitä painetta, liikaa ja liian varhain. Lievästi kärjistäen taas, meillä yritetään tehdä väkisin voittajia, kun naapureissa niitä syntyy luonnostaan. Voiton hetkellä riittää selkääntaputtelijoilta, epäonnistujien taputtelijoilla on puukko kädessä. Esimerkkinä nyt vaikka jääkiekkoteinit, siis teini-ikäiset jääkiekkoilijat ja u-20 mm-kisat. Voittajista tehdään ylivoimaisia sankareita, häviäjiä lyödään kuin vierasta sikaa. Ja pahimmat selkäänpuukottajat löytyvät liiton johdosta.

Mika Kojonkoski ei ole ollut koskaan suuri suosikkini, mutta en tiedä onko sekään hyvä että alulle saatettu projekti katkeaa, nyt tulee olympiakomitean huippu-urheiluyksikköön uusi johtaja kun Mika ei jatka. Syyt ilmoittaa varmaan myöhemmin.

1 tykkäys

Kyllähän jääkiekkojoukkuekin vaihtaa valmentajaa, jos kuusi vuotta on oltu sarjataulukon hännillä. Vaikkei se valmentajan vika pelkästään olisikaan. Kojonkoski vielä uhosi niin kovaa tullessaan virkaan, ettei mitään uskottavuutta olisi ollut jatkaa.

Oikeasti ne tulokset tehdään lajiliitoissa, jotka tuntevat oman lajinsa ja omat lahjakkuutensa paremmin kuin kukaan muu. Mistä tullaan siihen, mikä koko Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön tehtävä urheilijan valmistamisessa on? Jotain kuvittelevat koordinoivansa ja varmaan onnistuvatkin, mutta mikä on panos-tuotto-suhde?

En ole kyllä Kojonkosken tekemisestä niin paljon perillä, että osaisin sanoa, kuinka hyvin on onnistunut. Se mikä minua kaihertaa on, että Kojonkoski on poliitikko ja yhdenlainen limanuljaska. Myös kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terhon käynnistämä liikuntapoliittinen selonteko saa niskakarvat pystyyn. Käytetään rahat komiteoihin ja työryhmiin, samaan aikaan vähennetään nuorten ja lasten liikunnasta.

Liikunnan pitäisi olla hauskaa ja kehittävää, iloja ja onnistumisia, itsensä ylittämistä. Kokeiluja ja yhteisiä kokemuksia, ei poliittinen pelinappula. Liikkumaan pakottamisella ja liian varhaisella kilpailulla ei saada aikaan kuin konsultteja. Vapaaehtoinen liikunta on vähentynyt todella jyrkästi. Lapsia ei näy hiihtoladuilla, kun ovat aikuisten tiellä. Asun ulkojäiden vieressä, samat pari kolme isää ja poikaa siellä on joka ilta. Uimahalleissa keski-ikä on yli 40.

Taas vertaan Norjaan, siellä lähdetään koko perheen voimin ulos ja liikkumaan, ja se on hauskaa. “rolig rolig” huutavat mennessään niin ylä- kuin alamäkiä. Mutta ei sitä saada aikaiseksi politisoimalla tai edes koulun liikuntatunneilla. Kansamme on laiskistunut. Penkkiurheilussa olemme hyviä edelleen, tosin voittoa juhlistetaan esimerkin mukaan kaljalla. Siinä kuinka nuorisoomme palautetaan liikunnan riemu on haastetta.

1 tykkäys