Juuri samoin näen minäkin asian todellisen laidan.
Kojonkosken mukaan Suomen talviurheilun tason kehittymistä kertoo se, että Sotšissa 5 mitalia oli joukkueelta erinomainen venyminen, mutta PyeongChangissa 6 mitalia oli ennakko-odotusten mukainen suoritus.
– Mitalien lisäksi meille on tärkeää, että pystymme tuottamaan jatkuvasti enemmän menestyspotentiaalisia urheilijoita lähelle maailman kärkeä. Tässäkin olemme onnistuneet Sotšin ja PyeongChangin välillä.
Tähän täytyy todeta, että kyllä maailma ja erityisesti urheilu on erilaista olympiakomitean silmin katsottuna. Ainoa eteenpäin mennyt laji ja uusi mitalikandidaatti Sotshin jälkeen on yhdistetty ja Eero Hirvonen. Ilkka Herola kilpaili jo Sotsissa. Iivo oli jo Sotsissa neljäs 15 km:llä ja voitti kultaa parisprintissä, yhtään uutta mitalikandidaattia ei miesten hiihdossa ole, eikä kovin pian tule. Krista Pärmäkoski oli jo mitalikandidaatti Sotshissa, mutta muistaakseni Tour de Ski samana talvena pilasi Pärmäkosken kauden. Yhtään uutta mitalikandidaattia ei ole naisissakaan näköpiirissä ja taso on Pärmäkosken takana romahtanut.
Miesten ja naisten jääkiekon uskon menneen eteenpäin tuloksesta riippumatta, seuraavan olympiadin aikana nousee lisää huippuyksilöitä ja lähinnä kyse on onnistumisesta itse turnauksessa.
Kaikki lajit joissa tullaan mäkeä alaspäin pyörien, kierien, pomppien, mutkitellen tai veemäisesti, suksilla tai laudalla, ovat tulleet alaspäin nopeammin kuin itse urheilijat. Enni Rukajärven hopea muuttui pronssiksi, lajeja tulee lisää koko ajan, vaan suomalaisia huippuja ei näy ei kuulu.
Luistelulajeissa Poutala pääsi lähelle mitalia, mutta missä on lajin tulevaisuus? Emmi Peltonen voi päästä EM-kisoissa lähelle mitalia, mutta laji on niin raaka, eikä Emmi mikään huipputalentti, joten laji pysyy Ylen lempilajina, mutta menestystä tuskin tulee.
– Olemme erityisesti onnistuneet parantamaan asiantuntijatoimintaa urheilijoiden tukena. Eri alojen asiantuntijoista koostuvat tiimit ja muut taustavoimat ovat eläneet urheilijoiden arjessa myös Olympialaisten ulkopuolella, jolloin luottamus ja yhteistyö on rakentunut jo matkalla kisoihin.
Eli lisää konsultteja ja raportointia niin hyvin menee. Turhuuksille maksetaan turhuuksista, eikä urheilijoita jätetä rauhaan edes kilpailukauden ulkopuolella.
– Laajan urheilijaseurannan perusteella odotusarvomme ennen kisoja oli 6,35 mitalia. Meillä oli ennakkoon arvioiden 19 mitalimahdollisuutta ja hyödynsimme niistä 31,6 %. Vertailun vuoksi vastaava onnistumisprosenttimme Vancouverissa oli 24% ja Sotšissa vain 14%. Sotšissa kolme mitalia tuli laskennallisten mitalimahdollisuuksien ulkopuolelta PyeongChangissa tällaisia yllätyksiä ei nähty, mutta toisaalta pistesijaodotukset täyttyivät täällä paremmin kuin Sotšissa, Lehtimäki analysoi.
Eli tässähän se on mustaa valkoisella ainoa missä ollaan edistytty. Excel-taulukot. Niitä kun tarpeeksi tekee, niin aina löytyy joku, jolla voidaan perustella, että eteenpäin on menty.
Lainaukset Suomen Olympiakomitean yhteenvedosta, joka linkitettynä yllä.
Edit. Kirjoitusvirheitä korjattu.