Tappara ja neljän vuoden trauma-eli pikku purkautuminen

Tappara
1

Tapparan seuraaminen oli vuoden 2003 mestaruuden jälkeen ihanan välinpitämätöntä. Joukkuen rakentamisessa sekoiltiin, valmentamisessa sekoiltiin ja oltiin sijoilla ynnä muut.

Välillä oli mukava mennä katsomaan Konna kontiolan ja Lehterän Jorin taituruutta, mutta odotukset eivät olleet kuitenkaan ikinä kovin korkealla ja otteluihin pystyi päätössummerin jälkeen suhtautumaan ajatuksella ”olihan se mukava käydä katsomassa”. Tässä mukavassa symbioosissa elimme Tapparan kanssa sulassa sovussa noin kymmenen vuotta. Kaikki oli ihan ok. Juurihan me voitimme kahden hopean jälkeen mestaruuden ja nyt kun ei joukkueen budjetillakaan voi taistella muusta, kuin pleijareihin pääsystä.

Elämä oli balanssissa

Sitten tuli neljännen kerran Rautakorpi takaisin Nemon kanssa ja joukkueeseen panostettiin.
Odotukset oli kovat, mutta eivät kuitenkaan yltiö-optimistiset. Odotettiin sijoittuvamme kuuden joukkoon. Pääsimmekin finaaliin, kauden yllättäjiä- Ässiä vastaan ja taivas varjele, mitkä finaalit sieltä tulikaan!
Taistelu oli kovaa, mutta rehtiä. Valmentajat ja kannattajat pelasivat harmaalla alueella sarjassa, mutta pelaajat kentällä pelasivat rehdisti ja palauttivat uskon Liiga-jääkiekkoon.

Tietenkin me hävisimme finaalit…mutta niinhän draamankaareen tietenkin kuuluikin. Kuten Nemo sanoi: ”emme olleet valmiita, mutta seuraavana vuonna olemme”.

Jäimme odottamaan vesi kielellä ensi kautta…

Seuraava kausi oli odotuksia täynnä. Vahvalle rungolle tuotiin hyviä pelaajia ja joukkue pelasi Rautakorven prosenttilätkää.
Runkosarja oli vaikea, usko peliin ja otteluiden viihdyttävyys oli hiukan niin ja näin, mutta Tappara oli jälleen kerran kevään joukkue ja nousi runkosarjan toiseksi. kyllä se siitä lähtee. Tämä kausi on meidän! Pleijarit oli vaikeat. Joukkue taisteli finaaliin ja fanit odotti finaaleja, kuin kuuta nousevaa. kärpät Keltanokka-Marjamäen johdolla ei voi meille mitään!
johdimme sarjaa 2-1 ja voitimme Plihalin kiistanalaisella jatkoaikamaalilla neljännen pelin. Enää emme voi hävitä! Voittomaalin hyväksymisestä lähti kuitenkin hyökyaalto, jossa media hyökkäsi Tapparan pelityyliä vastaan. kahvakorpi oli palannut! Tuomarit vaihdettiin ja Tappara hävisi seuraavan pelin Larssonin omalla maalilla.
Emmehän me siltikään tätä voi hävitä?

…hävisimme.

Negatiivisuus koko Tapparalaisen fanijoukon sisällä selkeästi kasvoi. itse syytin finaalin jälkeen tappiosta kaikkea mahdollista. Mediaa, Metsolaa, Marjamäen itkua, mediaa, Junnoa, Larssonia, mediaa…

Ei ollut mukava olla Tapparafani…

Keväällä Rautakorpi pakkasi kamansa ja valmentajaharjoittelija tuli Tapparan penkin päähän. Nemokin lähti rannikolle… Jumalauta, jos tämä mestariaines pelaajarunko nyt pilataan keltanokkavalmentajalla!

Negatiivisuus vain lisääntyi, kun syksyn ottelut eivät sujuneet. Media ehdotteli uusiksi valmentajiksi huippuvalmentajia. Pakkohan huonojen otteiden on johtua Tapolasta, koska joukkue on melkein sama kuin finaalissa. Saatiin huippusentteri Dixonkin! Mikä helvetti siinä nyt on, että Tapolaa ei potkita pois?!?

Katarsis

Tappara…ei kun siis ME aloimme keväällä voittaa. Kaikki oli taas hauskaa! Nousimme Lukkoa vastaan sillasta voittoon! Nemokin lukosta onnitteli ja siirsi halauksellaan kapteenin vastuun symbolisesti Peltolalle. Nousimme Kärppiä vastaan 3-1 tappiosta tasoihin! Entinen Ipan kapteeni räjäyttää Hakametsän! Mä en ole ikinä ollut näin ekstaasissa. Draamankaari on taas kirjoitettu, niin kuin vain kaikkein parhaat kirjailijat vain voivat! Näinhän sen tietenkin piti mennä! Tappara nousee uuden nousevan huippukykyvalmentajan johdolla mestariksi ja näyttää sille perkeleen medialle pitkää nenää…

Ei noussut…KapteeniPeltola istui lasittunut katse silmissään jäällä.

Joukkue hajosi. Viimeisen mahdollisuuden joukkue menetti kirkkaimmat tähdet ruplien houkutuksille. Mitä me nyt tehdään? Vahvistuksina perkeleen Savinainen mestariÄssistä. Lajunen oli maailmanmestari. Karhunen oli ollut seula Kärpissä kahtena vuonna, mutta saavuttanut silti sen himoitun mestaruuden. Eihän se kuitenkaan ole mitään Metsoon verrattuna!

Runkosarja pelailtiin ja joukkueessa oli potentiaalia. Voiko se nousta siltikin, ilman Palolaa ja Metsoa? ME ollaan taas kovia keväällä! Lukolla ei ollut mitään palaa. Miten ne edes kehtaa tulla aina meitä vastaan? Kärppiä johdetaan 2-0. Ne ei voi meille mitään!

Sitten tulee kurinpitopäätös ja Dixon on ulkona. Ja puolen median ja koko jääkiekkoliiton Kärppien Huml ei saa mitään! Takkiin tulee Oulussa, kun tuomaritkin on vastaan. Takkiin tulee kotona, vaikka ollaan parempia ja tolpat Kärppien maalissa vaan kolisee…

Kävelen kotia kohti pimeässä illassa ja totean, että en mä enää pysty seuraamaan tätä joukkuetta. Tää aiheuttaa mulle jonkinlaista mielenterveysongelmaa. Mua masentaa ja ahdistaa tämä laji ja sen seuraaminen. Mä en ole saanut täyttymystä ja saanut huutaa lopullista huutoani juhlahumussa ja todeta, että me oltiin lopultakin parhaita.

Mä kaipaan jonkinlaista pistettä tälle touhulle, jotta mä voin taas vaipua mukavaan välinpitämättömään symbioosiin Tapparan kanssa.

Lauantaina en ainakaan katso peliä…en ■■■■■ pysty. Ehkä mä sitten taas maanantaina kuitenkin hallille. Jos ne sitten kuitenkin…

Tämä ketju on tarkoitettu kaikille muillekin Tapparan kanssa eläville ja sureville. Purkakaa täällä tuntoja. Mieluiten kuitenkin siistillä kielellä muotoiltuna.
Oli pakko avautua johonkin ja johan helpotti. :sweat_smile:

42 tykkäystä
2

Tässähän tän hetkiset ja menneet tuntemukset on erittäin hienosti tiivistetty!

Itse olen jo yli 50 v kannattaja ja olen odotellut, että vieläkö saisi yhden mestaruuden kokea!

Edellisestäkin kun tulee nyt kuluneeksi 12 vuotta.

Obelix

1 tykkäys
3

sorry virheestä eli 13 vuotta.

4

Vähän samanlaiset fiilikset on muutaman viime vuoden ajan kanssa ollut, ja kieltämättä nytkin vähän alkaa se tappion haamu sieltä kurkistaa. Viime kevään tappio masensi oikeasti muutamia päiviä.

Mutta sanotaan nyt se tärkein: tämän kaudet pelit eivät ole ohi! Enää mua ei edes tämäniltainen juuri harmita tai sarja jännitä. Niin kova luotto on joukkueeseen. (Tosin me tarvitaan Kuusela takaisin ja Dixonkin mieluusti.)

Näiden katkerien tappioiden jälkeen sitä paremmalta se mestaruus vain maistuu, kun se sieltä tulee. Uskon, että tulee jo tällä kaudella. Jos ei kuitenkaan tule, niin ensi kaudella on taas hyvät mahdollisuudet, vaikka sinne kevääseen on pitkä matka. Tappara on kuitenkin tällä hetkellä terve, voittava ja urheilullinen organisaatio ja pelkästään siitä sietää jokaisen fanin olla ylpeä.

5

Jos ensi kaudella pelattaisiin runkosarja kunnolla ja kotietu jokaiseen sarjaan. Ei tarvitsisi aina vaikeimman kautta sotia Kärppiä vastaan.

1 tykkäys
6

Loistava teksti ja avaus kiitos!!! Puit kyllä hienosti sanoiksi asian ja olen aivan samoilla tuntemuksilla! On tää sellasta tunteiden vuoristorataa mitä on tarjoiltu neljän vuoden aikana, että… Tässä on prkl vanhentunut neljässä vuodessa kymmenen vuotta… Aviokriisit on koettu, kun mies on täysin poissaolevana pari kuukautta vuodelta neljän vuoden ajan. Töihin ei pysty keskittyyn keväisin, jne.

Ne tuntemukset on kyllä jäätäviä mitä on tullut koettua. Marjamäen jatkoaikamaali, Plihalin jatkoaikamaali pitkän tarkistuksen jälkeen, Luceniuksen maali viimeisellä sekunnilla, Peltolan maali viimeisillä sekunneilla sitä tunnetta noilla hetkillä ei voi kuvailla! Kolikon toinen kääntöpuoli: Savinaisen jatkoaikamaali, Ahon jatkoaikamaali, Aaltosen jatkoaikamaali ja tänään Puljujärven jatkoaikamaali… Se valtava tyhjiö mikä noiden jälkeen on tullut, kun tajuaa että se oli sitten siinä…

2003 vuodesta on jo sen verran, että mieluusti sen voittamisen riemun kokisi ja pian uudelleen! 2003 Tapparaan oltiin odotettu mestaruutta 15 vuotta ja aika tuntui ikuisuudelta, ottaen huomioon Tapparan menestyksen ja silloin vannoitteli itselleen että nyt ei mee ainakaan 15 vuotta seuraavaan… Noh 13 mennyt :grinning:

1 tykkäys
7

Minä synkistelen kyllä ja ei tästä vaan tule kirkkainta josko tulee edes himmeintäkään. Kyllä me nyt mennään kuitenkin rosterin resurssien mukaan ja kun pari kärkiäijää on pois niin heti näkyy. Tuolla otteluketjussa oli aika hyvn Kuuselan poissaolosta, meillä ketjut tasoa: kakkosketju, kakkosketju, kolmosketju ja mestisketju. Ei tää nyt traumaa ole mutta tämän päivän yv kertoo kyllä mitä se kakkosketjuillanpelaaminen tarkottaa tulostaululla.

8

Se on juuri niin. Minä odotin monien tavoin 23 vuotta Kärppien toista mestaruutta ja kun se tuli 2004, niin kyllä siitä osasi silloin todella nauttia. Kaikki aiemmat pettymykset olivat poispyyhittyjä. (2003 finaalipaikka ja hopeakin olivat isoja juttuja.)

2014 olin iloinen, että Kärpät onnistui nousemaan pahasta sillasta ja kääntämään finaalisarjan voitokseen. (Ja tasoittamaan keskinäisten finaalisarjojen voitot 2-2:een.) Ihailin Tapparankin peliesityksiä. Rautakorven joukkue pelasi näyttävää ja viihdyttävää kiekkoa.

2015 Tappara teki hienon nousun. Seitsemännen pelin jatkoerissä huomasin sellainen kumman jutun, ettei minulle ollut oikeastaan enää lopulta suurta väliä, kumpi sen voittomaalin tekee. Ratkaisun tultua olin yhtä aikaa sekä iloissani Kärppien voitosta että pahoillani Tapparan häviöstä.

Raskaampien fiilisten lisäksi Tapparafanien olisi mielestäni kaikkein eniten syytä tuntea ylpeyttä siitä, miten mahtavasti joukkue on taistellut mestaruudesta. Me muut ihailemme Tapparaa. Se :kannu: tulee kyllä vielä sieltä teillekin.

8 tykkäystä
9

Resepti: Takki kääntyy ja Ilvekseen. Siinä suora playoffpaikkakin on mestaruus

10

Samat fiilikset täälläkin kuin aloittajalla. Alkaa nämä jatkuvat raskaat tappiot käymään jo pahasti mielenterveyden päälle enkä tiedä kauanko tätä enää pää kestää vai joutuuko tässä kohta lopettamaan koko lajin seuraamisen. Seuraavan ottelun voisin tavoistani poiketen seurata vaikka jossain kapakassa.

1 tykkäys
11

Terve vaan kaikille. Olen tälläkin palstalla ollut sivustaseuraajan roolissa aktiivisesti ja tunnuksenkin loin jo kipinävahdin aikoihin, mutta jotenkin mielummin pysytellyt sivustaseuraajana.

Täytyy kyllä yhtyä edellä mainittuihin kokemuksiin, sillä on tämä kevät raskasta aikaa kannattajalle. Meinasin jo 2-0 tilanteessa tulla kertomaan, kuinka on ollut upeat play-offit tähän mennessä, on saanut nauttia matkasta. Parin viimevuoden Pelicans- ja Hifk-puolivälierät olivat henkisesti rankkoja ja liian tiukkoja, pakkopullanomaisia, joista ei kyllä osannut nauttia, koska olivathan ne pakko voittaa. Puhumattakaan raastavista Lukko-välieristä.

Finaalit Kärppiä vastaan ovat olleet taas äärimmäisen tiukkoja ja niistä pettymyksistä tulee vieläkin sellaisia “History will be made” tyyppisiä välähdyksiä, jossa näen Palolan nostavan kädet kohti hallin kattoa muiden sännätessä kentälle juhlimaan. Kunnes tajuan todellisuuden.

2013 kevät oli taas helpommin ylipäästävä, johtuen pitkästä edelliskausien rämpimisistä. Suurin pettymys taisi silloin olla Barkovin ja Connollyn loukkaantumiset. Silloin tunne oli, että ei hätää, meillä on Rautakorpi, joka tuo sen himoitun mestaruuden lähivuosina.

Niin… tällä kaudella koko pitkän runkosarjan odotti vaan kevättä aina välillä miettien, että mitä jos joukkue ei tänä vuonna etenekään finaaliin ja himoittu pytty jää saamatta. Jos totta puhutaan välillä oli kyllä usko koetuksella. Pleijarit lähenee ja pahin pelko näyttää vääjäämättä toteutuvan, tottakai sen täytyy olla tasoaan nostava Lukko, joka sieltä vastaan tulee, vaikka olis voinut tulla sekaisin kuin seinäkello oleva maalivahtiongelmainen TPS. No… Tappara pelaa kuitenkin Lukon täysin aseettomaksi ja muutenkin tiivistä playofflätkää, joten kiima alkaa taas nousta: Josko sittenkin tämä on meidän vuosi! Kaksi ensimmäistä ottelua Kärppiä vastaan nostavat uskoa omiin, eikä joka pelissä tarvi purra sormia vereslihalle… Nyt voi nauttia hyvästä esityksestä ja Tapparalle ei näytä löytyvän pysäyttäjää edes Kärpistä, tää on meille 4-0! Kunnes taas… Annetaan Kärppien tulla vähän kuin varkain tasoihin niin tässä sitä ollaan taas pelon ja epäuskon fiiliksillä odottamassa tulevaa. Mitä jos himoittu mestaruus taas karkaa näpeistä… Ens kevääseen on taas pitkä matka… Ei tätä jaksa millään… Simuloidaan loput pelit niin päästään kesän viettoon ehkä vielä mestareina… Vai uskaltaiskohan sitä simuloinnin tulosta edes katsoa?

Tälläisilllä sekaisilla fiiliksillä nukkumaan. Olis jo lauantai!

2 tykkäystä
12

Kyllä oli loistava kirjoitus ketjun aloittajalta, juuri tuolta tuntuu, ja etenkin eilen kun seisoviltaan katsoin telkan edessä koko jatkoajan. 2003 mestaruuden lämmin läikähdys on siellä jossain. Muistan sen vapauttavan tunteen, nyt ei kukaan ota tätä meiltä pois. Ajattelin tässä joka kevät nyt 4 vuotta putkeen, että tulis nyt se mestaruus niin seuraavat vuodet saa olla sitten ihan mitä tahansa. Okei, sarja on vielä kesken, ja näyttää siltä, että Kärpät on se meidän mestaruus. Jos siitä selvitään, homma on meidän.

Koko organisaatio, me fanit mukaanlukien, tarvitsisimme sen mestaruuden. Tämä on kuin painajainen joka ei pääty, tavallaan jokakeväinen kuolema joka ei saa ikinä hautajaisia. Ennen Kärppäsarjaa uskoin, että nyt on se hetki jolloin Kärpät lyödään. Paskatauti selätetty ja terve rosteri. Tulee case Dixon ja Kuusela. Soppa on valmis. Jotenkin eilen näki, että pilvilinna alkaa murentua. Yv jatkoerässä oli luokatonta. Ilomäki ja Jasu olivat aivan turisteja. Ajattelin että ei Kuuselan poissaolo voi ratkaista, mutta kyllä se pisti kaiken sekaisin.

Tosiasia onnea että Liigan taso on viimeisen kolmen vuoden aikana koko ajan laskenut. Muistatteko ne viimeiset Jokeripelit. Huikeita matseja, nyt joku Blues otti pinnoja 2 divari tason ukoilla. Jos katsotaan tarkkaan niin moniko Suomen top 200 pelaajasta pelaa liigaa. Siksikin se mestaruuden voittaminen olisi nyt niin sanotusti, viimeinen mahdollisuus. Ensi kaudelle sarja heikentyy taas kun Blues kuoli ja Jukurit nousee. Muut sarjat ovat pelaajille aina eka vaihtoehto, sitten liigaan jää lopettelevat ja aloittelevat.

Yhtä kaikki, uskoa pitäisi jaksaa, mutta jotenkin vaan juuri nyt ei enää jaksa. 3 kertaa kun olet saanut hunajapurkin kannen auki ja juuri asetellut lusikkaa pehmeään herkkuun, niin joku lyö kannen sormille ja siirtää sen vuoden kävelymatkan päähän. Pidä siinä sitten iloisena liekkiä yllä.

2 tykkäystä
13

Vaikka sinänsä tässä ketjussa on ihan asiaa niin eikös tää nyt ole vähän ennenaikaista nyt? Kuitenkin sarja 2-2…

6 tykkäystä
14

Ennenaikaista tai ei mutta jotenkin vaan tuntuu että mikään ei riitä. Vaikka hallitaan peliä täysin, 2 tolppaa, ylärima ja sitten vaan jossain vaiheessa Kärpät tekee sen maalin. Niin siinä tuntuu aina käyvän, ei ole reilua…

Tämän kauden kun saa päätökseen niin ensi kaudella meillä ei ruutu näy vaan katsellaan Viaplayta, NHL ei mene niin paljoa tunteisiin kuin Tapparan vakituinen seuraaminen.

15

Halliltaan huomenna peliä 60 minuuttia ja tehdään maalit. :slight_smile: Sarja on tasan ja kaudesta voi vetää analyyseja kun se on ohi. Kausi ei ole vielä ohi joten en vetele analyyseja.

2 tykkäystä
16

Kyllä tässä on sekä tukka että parta harmaantunut kun 50 vuotta on kannattanut kirvesrintoja…
(Oi niitä aikoja 1975-1988 jolloin voitettiin 8 mestaruutta!)

2 tykkäystä
17

Ei neljää vaan lähes neljäkymmentä vuotta on Tapparan kanssa tullut kuljettua.

Kyllähän se on totta, että kun 27.4.2014 aamulla heräsi, niin välittömästi musta repivä pilvi iski tajuntaan “Tää ei v**** p******** voi olla TOTTA!?! Häviö 7.finaalin jatkoajalla” ja asia rassasi viikkoja jälkeen ja kesälläkin se iski mieleen, “Eihän sellainen voi olla mahdollista”. Toki vaikka sain jo onnitteluja Tapparan mestaruudesta 3-1 otteluvoitto tilanteessa, tiesin mestaruuden olevan kaukana, sillä ko. johto ei perustunut mielestäni pelitapahtumien oikeutukseen. Mutta silti oli käsittämätön paikka.

Viime keväänä pelin ratkettua jälleen 7.finaalin jatkoajalla kävelin sanattomana välittömästi ovesta ulos ja palasin vasta tuntien päästä. Lähipiiri tiesi, että on “asioita joista ei nyt kannata LeGoapin kanssa puhua”, tämä tiedettiin ja tajuttiin myös työpaikalla. Ja viime keväänä nyt taas jutut oli ihan toisinpäin, mun mielestä Kärppien 3-1 johto ei ollut pelitapahtumiin nähden oikeutettua.

Noh, ollaan nyt tässä hetkessä. Mun täytyy sanoa, että kyllähän se riipii, mutta kun mun mielestä suurin syyllinen tilanteeseen on nyt Tappara itse. Kyllähän toi erittäin tärkeä peli tiistaina Oulussa oli rautanaulat vastaan pumpulit. Joo oli tuomarivirheitä ja muuta, mutta kyllähän siellä kotikoirapuudelit oli selkäseinää vastaan olevia kettuterrierejä vastassa. Ja eilinen peli, niin sellaista se jääkiekko vaan nyt on, marginaalit on pienet. Se tässä neljänkymmenen vuoden aikana on tullut huomattua.

Niin ja sarja on tosiaan 2-2 ja lauantaina jatketaan. Ja eilenkin Tappara oli vievä osapuoli. Nyt vain ei ole varaa yhtään kotikoirapuudeloinnille.

3 tykkäystä
18

Mutta niinhän se menee aina, toiset yrittää täysillä viedä ja pistää koliseen tolpat yms mut sit tulee aina toiselle se ns räkä maali, se on missä ottaa tunteeseen.

1 tykkäys
19

Vitutukseen ei ehkä voikkaan kuolla, koska heräsin aamulla ja nyt olen kahvitunnilla.

7 tykkäystä
20

Koitetaan muistaa, että tilanne on 2-2. Ihan Niinkuin Jypillä ja Hifk:llakin. Vaikkei välierien 2-0-johtoaseman päästäminen tasoihin olekaan optimaalista, niin tulevien kolmen päivän aikana meillä on edelleen ihan omissa käsissä voittaa nämä “neljän vuoden traumat”. Mutta parantaa pitää ja vastus on kova jälleen kerran. Eihän siitä mihinkään pääse.