Tappara ja neljän vuoden trauma-eli pikku purkautuminen

Niinkö ajattelit, että olis musta parempi? Eli siinä on vaihtoehdot, jos Tappara häviää, rähinöinti tai itsesääli? Sinänsä ihan ok purkaa tuntojaan netissä. Mutta jos vaikka viitataan tänäänkin mediassa vilahtaneeseen Niilo Konttiseen ja yleisesti psykologiaan, niin kyllä kaikki on huonosti ja en mää ainakaan enää mitään ku ei kuitenkaan ajattelumalli on aivan viimeisimmäksi suositeltavin tapa käsitellä vastoinkäymisiä.

Parempi on tietysti netissä avautua ku nakkikiskalla, mutta en usko että tästä ketjusta mitään suurta iloa maailmaan on saatu. Rakentava pohdinta on ok hävityn pelin jälkeen, mutta kaikki on paskaa tyyppinen kirjoittelu on turhaa ja yleensä se tunne laantuu ajan kanssa eli ei kuitenkaan ole mikään totuus. Ja kaiken pääpointti on se, että poffit on kesken. Ei me tiedetä kenelle riemuvoitto ja kannun nostelu tänä vuonna siunaantuu. Kaikkea hyvää vilpittömästi alkuperäisen viestin kirjoittajalle ja muillekin palstalla. Nyt prkl eteenpäin.

1 tykkäys

Ahdistuksen ja surun tunteiden käsittely tällaisen langan muodossa on mielestäni erittäin tervetullutta, vaikka sitä on suomalaisessa kulttuurissa totuttu pitämään jotenkin uhkana yhtenäisyydelle ja heikkouden merkkinä.

Jos ei pidä tämänlaisesta ketjusta, voinee myös olla lukematta sitä tai perustaa iloisempia ketjuja. Enkä usko, että tämä murehtiminen mitenkään estää Tapparaa menemästä sarjasta jatkoon. Eihän tässä edes ole keskitytty vain tähän ottelusarjaan, vaan urheilun tuottamaan tunteiden vuoristorataan yleensä.

Mää taas on ylpeä Tapparalainen ja oon ylpeä niistä kolmesta hopeasta, jotka on saavutettu. Tänä vuonna on taas mahdollisuus kuten myös ensi vuonna. Ny mä meen lukeen ilosempia ketjuja ja niinkun sanoin, kaikkee hyvää meille.

1 tykkäys

Mää lähinnä nään tän ketjun traumatisoituneiden kannattajien vertaistukena, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Jotenkin helpottaa lukea että muillakin on samoja tuntemuksia, jopa vaimo tuntui ymmärtävän mielialaani paremmin kun lyhyesti referoin sille tätä ketjua.

4 tykkäystä

Pahoittelen, jos olen jollekulle aiheuttanut mielipahaa.
Tarkoitukseni ei ole lainkaan luovuttaa sarjaa, vaan aloin ottelusta kotiin selvittyäni yksinkertaisesti kirjoittamaan tuntemuksiani eilen illalla ylös.
Koska en mielestäni löytänyt tältä foorumilta asiaa käsittelevää ketjua, päätin sellaisen perustaa ja julkaista kirjoitukseni.

Mielestäni tälläkin foorumilla on ihan tarpeeksi ketjuja, joissa luodaan henkeä ja uskotaan Tapparaan. Ei kai se ole keltään pois jos jossakin ketjussa pääsee purkaamaan pahaa oloaan?
Varsinkin kun tuntuu, että siihen pahan olon purkamiseen hukkuu välillä monenkin ketjun asia.

Olisihan sitä voinut tietenkin perustaa vaan yksinkertaisen Nyt just Vituttaa -ketjun, jossa saadaan huutaa perkelettä ja saatanaa, mutta pistinpä vähän pidemmän vuodatuksen alustukseksi kuitenkin.

2 tykkäystä

Tästä taisteluhenkeä ja tsemppiä Tapparalle.

3 tykkäystä

Älä huoli, hyvä ketju… hyvä purkaa edes johonkin ketutus!!

Pahoittelut ei auta.
Jos tahdot parantaa tuottamasi mielipahan, niin sinun pitää kirjoittaa siten, että jokainen jonka uskoa veit alaspäin, tuntee taas nousevansa siivilleen.
Tuntee elävänsä voittavaa kevättä, voittavia aloituksia, voittavia kaksinkamppailuja, voittavia maalitilanteita, voittavia otteluita, voittavia sarjoja, voittavia mestaruuksia.
Jos et siihen pysty, niin kaadumme kanssasi.

Pelaajilla on Kontinen, miksei meillä faneilla saisi olla omaa “Kontista”? Tämä on hyvä ketju mutta otsikon voisi muokata esim. “Tappara-traumojen purkaminen”.

On nää keväät kyllä murhaa… Ässiä vastaan totesin finaalitappion jälkeen, ettei Rautakorven kanssa ikinä sillä ekalla kaudella mestaruutta voiteta. Seuraavana keväänä olin aivan paskana pari päivää kun kaikki juhli mulkosilmä-Aaltosta. Viime keväänä finaalitappio vitutti noin 5 sekuntia uutisen luettuani kunnes rullaportaiden alapäässä oli helvetin iso kyltti jossa luki “Welcome to Las Vegas”.
En tiiä saatana, tänä keväänä joutuu taas ottamaan tuloksen raakana… Toivottavasti vaan ei vielä välierissä.

Ainahan sitä kuolee henkisesti ja toivoo, kyllä pakko on kaivaa ne viimeiset tastelukirveet. HUOMENNA VOITETAAN !

1 tykkäys

Nyt tehdään uutta eikä voivotella vanhaa.Sankaritarinat ei synny ne tehdään

“Tapparan ja Kärppien historiasta on puhuttu paljon, eikä oululaisten jatkoaikavoitto vähentänyt vettä myllyssä. Kirvesrintoja kiusaavista kummituksista spekuloidaan urakalla.
Pukukopissa jutut lähinnä hekotuttavat.
– Minua naurattaa, että tuollaisia kirjoitellaan. Tässä on uusi tarina menossa niin meillä kuin vastustajallakin. Ymmärrän, että historiaa kaivellaan, mutta me saamme siitä vain voimaa, Tuononen ilmoitti”

4 tykkäystä

Jännä että kolme vuotta putkeen olen ollut finaalien jälkeen aina vain huonommassa kunnossa ja pitempään… Ainoo mitä vaan toivoo on että ei seiska finaalin jatkoja… Enään… Tänä vuonna ei vaan pysty heittäytyyn enään sillai kun varsinkin kahtena menneenä…muuten kutsuu Pitkäniemi…

Onneksi on tätä vertaistukee…:slight_smile:

2 tykkäystä

Pakko sanoo, että mulla on mennyt juuri toisinpäin, ja tuntuu, että (niinkin tyhmä asia kuin) urheilu on kasvattanut minua ihmisenä. En voi vaatia enempää.

2 tykkäystä

Tapparan voitettua kärpät toisen kerran tämän vuoden välierissä, tuli kärppä-kaverilta viestiä, jossa hän onnitteli etukäteen Tapparaa mestaruudesta.

Vertaistukiketju on ihan hauska ajatus, vaikkei tässä vielä mikään olekaan ratkennut. Tappara oli hyvä kahdessa ensimmäisessä pelissä, kolmannessa huono ja neljännessä kärpät pelasi tarpeeksi hyvää vieraskiekkoa. Kärpäthän ei ole vieraissa mikään säkenöivä joukkue, mutta se on monesti riittänyt heillä voittoon.

Saattaa kyllä itelläkin tulla katkeraa avautumista, jos tämä sarja hävitään, mutta pelataan ensin.

Aivan upeaa tunteiden kuvaamista. Itselläkin on ollut juuri tuommoisia filiksiä näinä vuosina. Vaikka näitä tappioita on nyt tässä viime vuosina tullut, ylpeyteni suosikkijoukkueestani on vain kasvanut. Toki se mestaruuskin saisi sieltä nyt tulla…
Hieno ketjun aihe minusta! Ei ollenkaan mikään luovuttajien ketju. Ihmettelen kyllä niitä, jotka sillä tavalla tästä ajattelee?! Kiva huomata, että on paljon muitakin, joidenka elämä pysähtyy keväisin asentoon Tappara.

3 tykkäystä

On ainakin huomannut, että ketutukseen ei voi kuolla ja on päivä vielä huomennakin.

Joka päivä voi ketuttaa, mutta onneksi aina ei koko päivää.
(duffamainen sananlasku-lähde tuntematon)

Ps. On se reilua kun toinen puoli Tamperetta (:smile_cat:) saa vakavia traumoja jo runkosarjasta ja toinen puoli (:tappara:) pudotuspeleistä . Ei ole täällä Mansessa elo helppoa… Ei…

3 tykkäystä

Tuo aloitus teksti on hienosti sanottu. Minullakin samat tuntemukset.

On/oli osuva avaus ja muutama muukin puheenvuoro.
Jostain syystä tämä Tappara-fanius on iso osa ihan koko omaa identiteettiä ja taka-askelia ei oteta missään kohtaa. Oma kannattajuus periytyi isältäni joka tampesterissa aikoinaan eleli. Itse olen ollut aina muualla asuva Tapparanmies, vastarannankiiski. Ja ylpeä siitä. Aloin tajuta pelistä joskus kasikytäluvun kultavuosina, tiukempi kannattajuus alkoi ysikytäluvun taitteessa. Se vuosikymmen olikin sitten aikamoinen taistelu johtuen joukkueen huonosta menestyksestä ja omasta luonteestani. -94 kevään neljäs sija oli pitkään “tähtihetki”, joten -03 mestaruus oli todella iso paukku. Ja yleensäkin pärjääminen maistui ja maistuu. Sitten tuli taas sitä harmaampaa aikaa ja sit vihdoin -13 kevät ja tämä aikakausi. Lähihistoria onkin ansiokkaasti jo täällä läpikäyty joten siitä ei enempää. Huomaan että omat fiilikset näissä nykytaistoissa, aikuisena miehenä ja Tampere lähempänä, lähentelee niitä nuoruuden tunnedraiveja. Ja olikin tosiaan mukava lukea ja hoksata että eipä sitä ollakkaan ihan yksin näitä polkuja tallailemassa. Tänään huudetaan taas Tapparaa sydämestä asti ja uskotaan voittoon. Ugh.

4 tykkäystä