Yllättävää on tosiaan se, että aikaisemmin Ilveksessä on ollut selvästi enemmän junnuja. Nyt tilanne alkaa kuitenkin kääntyä, kun puhutaan nuorista kiekkoilijoista. Tapparassa on alettu tehdä oikeita asioita jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tämä näkyy vetovoimana sen suhteen, että nuorimman ikäluokan joukkueissa on hyvä imu tällä hetkellä. Harrastajia tulee todella paljon.
Seuraava tärkeä asia onkin pitää iso määrä pelaajia aina C- ja B-ikäluokkiin saakka. Tapparalla on ollut etenkin B- junioreissa hieman ongelmia pelaajamäärän kanssa. On hieno asia, että Tappara on pystynyt nostamaan huippuyksilöitä viime vuosina. Seuraava projekti onkin sitten parantaa “keskinkertaisen” pelaajan tasoa, jotta pystytään tuottamaan laajalla rintamalla laadukkaita pelaajia, niin yksilö- kuin profiilipelaajia. Tässä Ilves on vielä edellä, mutta seurassa on herätty tähän. Tämä ei näy heti, mutta uskon tuloksiin 3-5 vuoden sisällä.
Jos katsoo esimerkiksi nyt U-20 joukkueeseen juuri valittua jengiä, niin kyllä on hieno edustus Kalpalla niin puolustajien- kuin hyökkääjien osalta, ei voi muuta sanoa.
Tämä on totta. Ja myös lapsikiekon suhteen on kääntynyt toisin päin. Tämä tuntuu hienolta. Itse olen toiminut pitkään pikkupäässä ja nuorten kanssa, joten nyt on hyvä tilanne.
Jatkan hieman tätä keskustelua. Itse vaikutan pikkujunnujen parissa ja en ole erityisemmin ehtinyt katsomaan C- A- juniorien pelejä. Onko mitään yksittäistä asiaa miksei näissä olla aivan valtakunnan kärkeä tällä hetkellä? Vaihteluita on aina, mutta nykyinen trendi on vallinnut jonkin aikaa.
Muuta huolta en kanna junioritoiminnassa kuin, että pelaajamäärät yksittäisessä joukkueessa pikkujunnuissa ovat liian suuria. Sen sijaan, että pitäisi tehdä 2 joukkuetta, niin tehdään yksi 50 pelaajan joukkue. Tästä voi jokainen laskea, että mikä vaikutus tällä on harjoitteluun ja ennen kaikkea toistojen määrään harjoituksissa. Yksi syy, miksi niin sanotusti pienemmät seurat pärjäävät ja kasvattavat yksilöitä, on se että pikkujuniorit saavat paljon jääaikaa sekä paljon harjoitteita.
Tässä on seuraava ongelma, joka pitää ratkaista. Ratkaisu tähän ei ole se, että yksi porukka huilaa aina yhden viikon harjoitukset tms. Omaan ajatusmaailmaan tämä ei lainkaan istu.
Asia ei ole seuralle yksinkertainen, koska jäävuorot rajoittavat toimintaa, mutta uskon että jotain on tehtävissä.
Jääaika on varmasti yks mikä on ongelma Tampereella. Nyt Tesoman halli on pois käytöstä ja on iso lovi jäävuoroissa varsinkin junioreille kun heille pitää olla ilta-aikoja. Siis eihän kouluikäisiä voi päivällä tai lepakkovuoroilla reenuuttaa. Lisäksi myös kustannuksena on edullinen kaupungin halli.
Koulukatukin on käytössä, nähny siellä itse Tapolankin junnuporukan kanssa, mutta on rajallinen, marraskuusta tonne maaliskuulle keksimäärin jäät.
Eli jos on paljon junnuja ja vähän jääaikaa niin se tarkoittaa isoja valmennusryhmiä ja myös rajoitetunpaa harjoitusohjelmaa.
Tesoman kaukaloiden määrä jää käsittääkseni kahteen, kaupunki olis nyt voinut aivan hyvin rakentaa kaksi kaukaloa kun kerran mylläävät siellä. Eli kaks kaupungin kaukaloa ja sit se yksityinen siellä päässä.
Suurin ongelma näyttäisi olevan massojen puuttuminen sieltä alkupäästä. Joskus kauan sitten junioreita oli moninkertainen määrä aloittamassa harrastusta nykypäivään verrattuna. Se johtaa siihen että kaikkia lahjakkaimpia ei saada enää kiekkoon, vaan nuoria hakeutuu muihin lajeihin tai jää kokonaan pois seuratoiminnan ulkopuolelle. Osan vie salibandy, osa höntsäilee vain kaveriporukassa ja suurinta osaa ei vaan nämä sitoutumista vaativat touhut kiinosta. Luonnonjäiden puuttuminen aiheuttaa sen että seuran harjoitusten aika ei riitä kovan taitotason opetteluun, se tulee vain omatoimisen harjoittelun, höntsäämisen kautta jossa aikaa on käytännössä rajattomasti. Ei kannata väittää että ennen ei treenattu, silloin vasta treenattiinkin mutta juuri sitä kaveriporukoiden pelailua ulkojäillä isossa porukassa joissa käden ja silmän taidot kehittyy. Sieltä on noussut takavuosien taitavat pelaajat.
Pitää myös ymmärtää se että joillakin se kapasiteetti on käytetty jo c-b iässä eli kehitystä ei tapahdu kuin voiman suhteen, toiset kehittyy yli kaksikymppiseen ikään vielä paljon taidoiltaan ja kyvystä osata peli. Kun se pohja on nykyään niin kapea ei niitä kärkitason pelaajia kertakaikkiaan riitä enää b-a junioreihin jolloin karsinta on kovinta. Niinkuin jokainen tietää, eri ikäluokat vielä vaikuttavat siihen koska sarjajärjestelmä jakaa pelaajat eri joukkueisiin.
Toivottavasti kukaan ei edes rohkene väittää, etteikö ennen reenattu. Ohjattua toimintaa voi olla nykyään enemmän 6-10 vuotiailla ja raskaaksi sen tekee se, että vanhemmat joutuvat kuskaamaan jätkiä ympäri Pirkanmaata. Ennen mentiin takaovesta ulos joka päivä luistelemaan 3-5h ajaksi ja ulkojäitä oli marraskuu- maaliskuu väliseksi ajaksi lähes joka vuosi.
Kysymys on kuitenkin ihan puhtaasti määrästä, joka voidaan mitata tunneissa. 2-3 krt/vko tapahtuva 60min jäävuoro ei korvaa menneiden vuosien monien tuntien päivittäistä luistelua/pelailua.
Se millä tämä voidaan korvata on: pelaajien määrä, laadukas valmennus sekä oikeisiin asioihin keskittyminen. Koska pelaajamäärät eivät varmaan nouse entiselle tasolla enää koskaan, pitää panostaa kahteen jälkimmäiseen. Paljon poikia menee salibandyyn, mutta tämä pitää nähdä positiivisena asiana. Salibandy kehittää mailan- ja pallonkäsittelyä erittäin paljon, josta on hyötyä myös kiekossa. Moni unohtaa monipuolisuuden nuorena, vaikka olisi hyvin tärkeää harrastaa monipuolisesti aina 12- ikävuoteen. Seurojen pitäisi olla tässä tukemassa monipuolisuuden kehittymistä, 7-9 v poika ei voi harrastaa vain jääkiekkoa. Tämä ei ole lajin etu, ei yhdenkään lajin.
Juuri päättyneessä World Select 2002 invitational turnauksessa Bratislavassa, jossa ikäluokan maailman parhaat select joukkueet ottivat viikona ajan yhteen, Select Finland voitti koko turnauksen ja turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi valittiin Tapparan KASPER SIMONTAIVAL. Onneksi olkoon Kassu ja tervetuloa kesällä koirakouluun, jos intohimoa riittää. Pankaapa poijat nimi muistiin. Siinä on ikäluokan tämän hetken ehkä paras pelaaja Suomessa.
Nappasin uuden junnupelaajan Viktor Nestrasil huhuketjusta:
Siirtolistaa katselin liiton sivuilta ja 20.7 aamun listassa oli
Tappara ry lähteneet 35, kohde KooVee 13 ja Ilves ry 7, muut 15
Ilves ry lähteneet 45, kohde KooVee 11 ja Tappara ry 16, muut 18.
Toistaseks ollaan siirtymässä plussan puolella kappalemääräisesti, laadullisesti näitä ei lienee ole syytä tarkastella. Eikö tuota liikehdintää ole kuitenkin aina ollut. Kysymys lienee onko kenelläkään käsitystä onko tuo trendi kenties minkä suuntainen?
Toivottavasti Nestrasil ei liity Sukelin ja Pajpachin jatkoksi. Nämä ovat juuri niitä ikävimpiä juttuja, kun junnuihin hankittu ulkomaalainen ei onnistukaan. Samaan aikaanhan tässä tapauksessa Tappara menetti Arttu Kulmalan Ässiin.
Osaako @Messi kertoa tarkemmin kuinka lupaava tämä Pajpach oikein oli kun tänne tuli? Ajattelin vaan kun varauskin tippunut postiluukusta (toki loppupäässä) ja esim. Vehviläiselle ei ole herunut. Eikös Pajpachilla tullut paha polvivamma ja ottiko ura tästä takapakkia?
Vai onko kyse kuitenkin jostain ihan muusta, kun ei niitä oman junnupolun kulkeneita pelimiehiä oikein tule omista eikä näistä “huippulupaavista” ulkomaalaisista? (ja taas unohdetaan tässä asiassa #16 ja #29).
Haapala, Ilomäki, Hrachovina, Elorinne, Rauhala, A.Mäkinen, tuloillaan Rouhiainen ja pois jo häipynyt O.Mäkinen. Siinä äkkiseltään mieleen tulevia nimiä viime vuosilta, varmaan jäi joitakin mainitsematta. En tiedä sitten kuinka paljon heitä pitäisi tulla että pelaajatuotanto olisi riittävällä tasolla. Juniorikiekko on laaja, pitkän ja perinpohjaisen keskustelun aihe.
Valitettavasti en voi ottaa kantaa tuohon. Minä en ole poikaa nähnyt tositoimissa enkä treeneissä. Statsit ovat vain näkyvillä ja olikohan niin, että viime kausi jäi reilusti alle 90 prossan. Se ei tietysti kerro koko totutta, mutta voisivat ne mielummiin yli 92 olla.
Näistäkin voi aina keskustella, mikä se oma polku on. Domi tuli tänne Turusta, Elorinne Joensuun ja Espoon kautta, Ilomäki oli c-junnuna - arvaa missä?.. Haapala ja Rauhala ovat “oululaisittain omia”. Ensimmäinen aloittanut kiekkotiensä Lempäälästä ja jälkimmäinen Ylöjärveltä. Kyllä minä olen sitä mieltä, että harrastajamäärään nähden enemmän voisi nousta omia.
Jos lähdetään siitä että on pelannut kaikki junnuportaat Tapparassa, niin sellaisia pelaajia on varmasti aika vähän, jotka nousevat Liigaan asti. En tunne junioripuolta niin hyvin, ja tuolta C-B-ikäisestä pelanneita on tullut pidettyä omina kasvatteina. Tästä olisi tietysti hyvä saada jotain vertailua muihin Liigan organisaatioihin, ei taida kukaan pitää tilastoja aiheesta. Bluesia ja Ilvestä on ainakin yleisesti pidetty erittäin hyvinä kasvattajaseuroina mutta eipä ole laadukas työ heijastellut millään tavoin menestykseen Liigassa.