Boldattuun: jotenkin mun ajatukset palaavat aina ameebaan, josta Rautakorpi puhui ennen kauden alkua.
Tuosta pelin kehittymisestä ja etenemisestä aika harva pystyy sanoon kummempaa, ainakaan värilasit päässä ja kiihko pahimmillaan, kun esim. viikon takainen HPK-voitto on jäänyt unholaan parin tappion jälkeen. Sitten pitäisi muistella vielä kauempia pelejä ja peliesityksiä, niin eihän niitä yksinkertaisesti voi kukaan muistaa katsomatta pelejä uudelleen, mutta kenellä helvetillä nyt sellaiseen on aikaa.
Luonnollisesti eletään hetkessä ja annetaan raippaa häviön jälkeen, kun ei oikein muutakaan osata ja on paha mieli. Kun menee hyvin ei nähdä puuta metsältä. Vasta jälkikäteen tajuaa, että “hei, mehän voitettiin 10 putkeen”. Mutta sillä ei ole väliä, koska Tammerkoskessa on vettä virrannut, häviämisen pelko irvistelee takaraivossa ja viime kaudella kaikki hoidettiin paremmin. Oli peli-ilo ylimmillään, peluutus aivan kympin arvoinen, kentälliset tiiviitä kuin timantti, yksilöt NHL-tasoa ja pelitapa kuin itsensä pääjääkiekkojumalan kynästä.
Mutta niinhän se menee, olet juuri niin hyvä kuin edellinen pelisi.
Jos noita Rautakorven horinoita haluaa lukea, ne löytyy tämän linkin takaa @pieni_m viestistä syyskuun alusta.