Nämä foorumit ovat siitä hauskoja välineitä, että näiden avulla voi helposti palata ajassa taaksepäin esimerkiksi aina vuoteen 2003 asti.
Tässä näkemys syyskuulta kauden ensimmäisestä mestaruuden jälkeisestä paikallispelistä jatkoajassa, HN ja Muaddibin värikynien läpi: Tappara-Ilves 12.9.2003. On kyllä hulvatonta luettavaa, kun maailma ei ole niin paljoa muuttunut (Champions vs Mestarit, Hervanta vs Mouhijärvi 
) .
Tämä oli vain pohjustuksena sille, että mestaruus voi olla myös rasite. Vaikka tuloja tulee, niin mestaris-pelaajat voivat kiinnostaa tavallista enemmän myös rahakkaammissa seuroissa ja pitkä kehitystyö menee hukkaan, kun pelaajat valuvat ulkomaille. Rahalla ostetut paikkaajat eivät ole välttämättä parempia, kuin lähteneet. Uuden joukkueen palkkakulutkin voivat olla täten isompia.
Tappara on pärjännyt sillä, että kehitetään pelaajia ja ostetaan muutama täsmävahvistus. Pelaajien kehitys vie pari-kolme vuotta (Palola, Metsola, Elorinne, Karjalainen). Täsmävahvistus voi olla onnistunut (Green, Lajunen) tai ei ihan vastaa rajattomia odotuksiamme (Kolomatis, McRae)… Kuitenkin olemme lopulta onnistuneet hyvällä prosentilla tässä viime vuosina: olemme saaneet hyviä täsmävahvistuksia, mutta myös halpoja koulittuja “omia” kasvatteja. Urheilullinen mestys on ollut erinomainen budjettin kokoon verrattuna.
Vaikka voitimmekin nyt mestaruuden, niin se ei takaa automaattisesti rajatonta kirstua, vaan siitä voi seurata odottamattomia lisäkuluja tulevalle kaudelle. Työtä on tehtävä rajusti joka rintamalla ja ei saa jäädä nuokkumaan edellisen vuoden juhlahumuihin… Muuten voi tulla mestaruuskrapula vastaan ja paluu pohjalle…
Tapparan on onnistunut nyt neljä vuotta putkeen pitämään talouden riman päällä ja hinaamaan itsensä finaaleihin ja toivotaan, että trendi jatkuu ja huhut tulijoista pitävät paikkansa ja uusia tähtiä syttyy.
In 
We Trust!
Ps. Santtu Silvennoisen hyvä(!) kirjoitus :sta valottaa hienosti Tapparan taloutta ja pelaajahankintoja vuosituhannen vaihteesta tähän päivään. (täällä)