Juolevin sanamuotojen muutos haiskahtaa vähän siltä, että itse asiassa ongelmia on ollut paljonkin. Tyyli on kuin yö ja päivä, Ruotsi-pelistä on kolme päivää. Luulempa, että ohjeet on tullut myös kapteenille, miten jatkossa puhutaan medialle, jotta Juolevi ei yhdisty yhtään enempää tähän. Ääni kellossa oli aivan toinen Tanska- ja Ruotsi-pelien jälkeen.
1 tykkäys
En tiiä mistä johtu, mut samat pelaajat, sama maalivahti, mutta eri valmentaja ja Suomi voitti.
Toivotaan vielä pari voittoo, ja voidaan unohtaa nää kisat.
Peli vaan näytti karmeelta sinkoilulta. Noh tarttis antaa jo olla. Tässä tilanteessa ei enää oo voittajia.
Jos jotain plussaa toivoo tästä koko hässäkästä niin ehkä pyritään jatkossa etsimään pidempiaikaisia valmentajia näihin Nuorten Leijonienkin joukkueisiin. Ymmärrettävää sinänsä ettei aiemmin ole näin tehty kun ei niin suuressa mittakaavassa ole ollut kiinnostusta Suomessa (ainakaan peruskatsojilla). Selkeä muutoshan taisi tulla vasta kotikisojen myötä (jo ennen sitä mestaruutta) kun niitä kotikisoja kunnolla mediassa hypetettiin ja sitten pelit alkoi kulkea ja kirsikkana kakun päällä meidän superjunnut. Ja olihan toi niin hauskaa ja raikasta kiekkoa seurata kun maaleja tuli ja myös virheitä millon kenellekin. Itselle ainakin jäi semmoinen kuva että ei niin haudanvakavaa kiekkoa kuin aikuisten tasolla vaikka tottakai aina voitosta pelataankin. Itsehän en esimerkiksi ennen viime kotikisoja seurannut ollenkaan nuoria vaikka EHT- ja MM-kisoja (miesten siis) katselin hyvinkin aktiivisesti… enkä itseasiassa tainnut olla edes tietoinen tämmöisistä nuorten kisoista.
Ja Suomihan sitten voittikin sen mestaruuden kotikisoissa jolloin nuorten mm-kiekko nousi jättimäisellä loikalla kaiken kiekkokansan tietoisuuteen ja nyt jatkossa jo “vaatiikin” jatkossa näistä nuorten kisoista tuloksia… ja järkyttyy perisuomalaisesti jos niitä ei tulekaan. En ainakaan muista aiemmin että olisi erityisemmin näistä nuorten aiemmista kisoista uutisoitu ainakaan Suomessa.
Mutta katsotaan mitä jatkossa seuraa niin nuorille kuin nuorten jääkiekolle. Toivottavasti mennään Jutimaisesti eteenpäin eikä jäädä enää turhaan vatvomaan. Aina on ne ens vuoden kisat taas osittain uudistuneella miehistöllä Ahokkaan valmennuksessa (oletan toki että Suomi hoitaa tuon karsintasarjan ja jatketaan A-sarjassa).
3 tykkäystä
Tältä se vähän vaikuttaa. Ja sitten vielä kiekkoliiton johtaja märkäkorva-Nummela menee tähän helppoon. Ja kaiken lisäksi pankkimiehen tavoin pesee itsensä vastuusta “en ollut mukana valitsemassa Rautakorpea tai hänen valmennusryhmäänsä”.
Tanskallako sitten oli läjäpäin niitä paikkoja?
Sattumalla on yksittäisissä otteluissa iso rooli. Myös joukkue saattoi tiedostaa, että enää ei voi mennä valmennuksen taakse piiloon, se kortti on nyt pelattu. Nyt oli pakko alkaa pelata.
Peli oli ihan samaa huttua kuin jokainen muu peli turnauksessa. Viimeistely heikkoa, mutta nyt puolustus osin tuurilla ja taidolla piti tilanteen ja myös Veini oli tasollaan. Sveitsi oli väsynyt ja pelannut edellisenä päivänä maksimipituisen pelin Tanskaa vastaan. Kokonaisuudessaan Suomi sai peliin kaikki mahdolliset edut: panokseton peli ja mahdollisuus myös häviöön, lepoedun ja pienet marginaalit kääntyi. Toki Ahokkaalla nyt ei ole ollut aikaa edes kissan vertaa tehdä mitään, joten olisi ollut outoa, että jokin olisi yhdessä päivässä muuttunut.
Toki suuri yleisö - joka ei aina ymmärrä lätkästä tai valmennuksesta mitään ja suurin osa keltaisesta *askamediasta - näkevät tämän yhden voiton takana suurempia pelitavallisia muutoksia ja henkisen lukon avautumista ja ties mitä, vaikka todellisuudessa peli oli ihan samanlainen kuin kolme muuta, mutta nyt tulos oli se, mitä halutaan. Jos ennakkoon spekuloidaan niin kyllä Sveitsi ja Tanska olisi pitänyt suurinumeroisesti kaataa, mutta ei tällä kertaa. Kokonaisuudessaan itseäni lähes yököttää tämä mukatieto, jota media ja foorumit pursuavat. Jääkiekko toki on yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli, mutta totaalinen ymmärtämättömyys valmennusprosessista puuttuu kyllä iha joka paikasta.
5 tykkäystä
Hyvä että olet rekisteröitynyt palstalle, niin on ainakain yksi joka tajuaa jääkiekosta tai ainakin luulee niin!
1 tykkäys
No niin. Saat olla toki eri mieltä ja kaikki oikeus sinulle, mutta jos erittelen itse Suomen pelaamista tässä turnauksessa niin voin nostaa muutamia mielestäni suurehkoja yksilökyvyn ja pelitavan ongelmia esille. En ole valmentaja eikä minusta koskaan sellaista tule, mutta peleissä on paljon muuta kuin tulos ja aina tulos ei kerro pelistä sitä, mitä sen pitäisi kertoa. Tappara on tällä kaudella mielestäni voittanut monesti pelitapahtumien vastaisesti ja esim. viime viikolla Sport-pelissä peli sinänsä ei tukenut 0-7 voittoa eikä ensimmäinen erä 0-4 voittoa. Tällaista kiekko on.
Jos otetaan mielestäni keskeisimmät ongelmat käsittelyyn niin suurin puute tässä turnauksessa on ollut kaksinkamppailukovuus. Siinä ollaan hävitty lähes jokaiselle vastukselle ja peli on puuroutunut kulmiin. Ensimmäisessä pelissä Suomi ei päässyt Tsekin keskialueen trapin lävitse organisoidusti ja hyökkäämistä ei oikeastaan edes ollut. Viisikko repesi jo omalla alueella ja pakit jäivät kauas omalle alueelle, jonka seurauksena heidän ainoa tapansa pelata eteenpäin oli yrittää pelata biljardisyöttö laidasta laiturille, joka yleensä kuljetti pelivälineen hyökkäysalueelle ja löi epärytmisen päätykiekon, johon sentteri ja toinen laituri eivät menneet. Yksilöistä erityisesti Koivula ja Vesalainen pettivät pahasti hyökkäyspäässä ja hyökkäyspeli kuihtui heihin jatkuvasti. Vastus tuli karvaamaan ja kummallakaan ei osaaminen riittänyt siinä pitää kiekkoa riittävästi, että oltaisiin saatu koko viisikko tasapainoon hyökkäysalueelle. Tsekkipeli oli totaalinen epäjääkiekon juhla, jossa Suomen epärytminen pelaaminen tuotti jatkuvasti saman lopputuloksen. Pelissä saatiin yksi kontrolloitu rintamahyökkäys, joka päätettiin maaliin, sekin meni vastuksen mv:n piikkiin.
Tanska-pelissä hyökkäyspelaamisen rakenne muuttui merkittävästi, mutta se muutos syntyi enemmänkin Tanskan pelitavan vuoksi eikä Suomen pelitavallisen muutoksen kautta. Nyt Suomi sai kyllä kiekon vapaan keskialueen yli jatkuvasti, mutta Veinin huono päivä toi kaksi takaiskua, kun käytännössä kaksi kaukaa lähtenyttä kiekkoa löysi selän taakse. Yhtä kaikki näen, että muutos syntyi ennen kaikkea muuttuneen vastuksen kautta kuin muuttuneen Suomen pelaamisen kautta. Tanska jätti keskialueen vapaaksi, jolloin Suomella oli helppo työ koko pelin tuoda kiekko alueelle. Ongelmat alkoivat jälleen kerran kulmissa, kun Suomen hyökkääjät eivät pystyneet pelaamaan syöttöketjuja toisilleen. Pelaajien pelaamista leimasi kiire, kun kiekosta oli luovuttava välittömästi, kun sen sai. Oikeastaan kukaan hyökkääjä ei pystynyt koko pelissä pitämään painetta vastuksen alueella ja molemmat maalit syntyivät pitkälti pakin nopeasta ratkaisusta tai suoraviivaisesta vedosta maalille. Suomi pyöri kulmissa vaarattomasti ja kiekolliset ratkaisut olivat heikkoa luokkaa, kun olisi pitänyt rauhoittaa, peliä yritettiin kiihdyttää nopeilla syötöillä. Nopeita syöttöjä ei saatu otettua vastaan ja tätä seuraavaa kaksinkamppailua ei enää voitettu. Kiekollinen peli olisi auttamatta vaatinut sitä, että hyökkääjät voittavat omista kamppailuistaan kiekkoja. Myös pakit pysäyttivät pelin viivalle jatkuvasti sen sijaan, että olisivat toimittaneet sitä maalille.
Ruotsi-pelin ensimmäisessä erässä Suomi pelasi hyvin, mutta se sortui heikkoon viimeistelyyn. Vasta turnauksen kolmannessa pelissä Suomi sai hyökkäysalueella ensimmäiset kontrolloidut syöttöketjut aikaiseksi, jonka seurauksena syntyi myös Räsäsen maali. Suomi jaksoi kammeta kulmatilanteista kiekkoa omille ensimmäisen erän ja puolet seuraavasta, mutta silloin bensa kävi armottoman vähäiseksi. Suomi myös hukkasi oman 3vs5 ylivoimansa, jonka aikana se kyllä syötteli, mutta hyvistäkin paikoista kiekot saatiin ohi. Kun Ruotsi sai pelin ensimmäisestä paikastaan kiekon maaliin Suomi kipsaantui uudestaan ja ensimmäisen pelin helmasynti palasi takaisin. Pakit vetäytyivät syvälle omalle alueelle ja hyökkääjät jäivät keskialueelle, jolloin Ruotsi sai jatkuvasti rummutettua peliä Suomen päätyyn. Lopulta Suomen roiskiminen kostautui, kun kolmannessa erässä Ruotsi käänsi nopeasti pelin 2-1. Sen jälkeen Suomi yritti epätoivoisesti käynnistää takaa-ajoa, mutta pelaajat eivät yksinkertaisesti saaneet enää viisikkoa kasaan. Hyökkääjät painoivat kategorisesti kiekkoja päätyyn, mutta kenelläkään ei riittänyt malttia pitää pelivälinettä siellä riittävän kauaa, jotta kontrolli pelistä olisi saatu. Jos viisikko repeää noin pahasti, pakkien työ on täysin mahdoton. Et voi rakentaa kontrolloitua hyökkäyspeliä, jos viisikosta kaksi on omalla puolustusalueella ja kolme hyökkäyssinisellä. Suomi olisi kipeästi tarvinnut senttereitä, joilla on kyky rytmittää peliä hyökkäyspäässä ja laitureita, joilla on kyky oikealla hetkellä pitää kiekkoa niin kauan, että hyökkäyspeliä alkaa syntyä. Kun kiekko poltteli jokaisen jätkän lavassa vuorollaan, lopputulos oli nähdyn kaltainen.
Tuloksellisesti pelit olivat surkeita, mutta mikään peli ei silti revennyt liitoksistaan. Se kertoo siitä, että pelitavallinen pohja oli olemassa ja vastuksen hyökkäyspelaaminen pystyttiin myös hyydyttämään riittävästi. Ikävästi vastuksen pelaamisen hyydyttäminen kylmetti myös Suomen oman hyökkäyspelaamisen täysin. Ehkä Rautakorven olisi pitänyt ottaa suurempi riski siitä, että peli repeää maalijuhlaksi, nyt minimoitiin riskit ja itse ei saatu mitään aikaiseksi.
7 tykkäystä
[quote=“pelimies69, post:269, topic:3523, full:true”]
Hyvä että olet rekisteröitynyt palstalle, niin on ainakain yksi joka tajuaa jääkiekosta tai ainakin luulee niin![/quote]
Se on todellakin ja aidosti hyvä asia. Peterra mainitsi suuren yleisön tietämättömyyden, foorumit ja keltaisen median jonka sepustukset eivät perustu punnittuihin faktoihin vaan aina ovat tarkoitushakuisia omien etujen ajamisia. Kuvottaa kyllä minuakin, yöks.
Tässä Ojasen haastattelu. Silmään pisti myös Vaakanaisen kommentit ja mielestäni ihmeellistä itkemistä sieltäkin suunnalta. Näköjään siellä on ollut nuorten miesten sijaan joukko prinsessoita joilla joka toisella oli herne patjan alla. Olisikohan Jukan pitänyt käydä vielä pelaajien pyllytkin pyyhkimässä?
Puolustaja Urho Vaakanainen puolestaan ihmetteli Ruotsi-pelin jälkeen Ylen haastattelussa jääharjoitusten määrää. Suomi harjoitteli vain kerran jäällä ennen Ruotsi-ottelua.
– Onhan se vähän outoa, kun olen tottunut käymään joka päivä jäällä. Jokainen valmentaja vetää omalla tavallaan, mutta pelaajana kävisi jäällä mielellään, Vaakanainen sanoi Ylelle.
Ojanen perustelee ratkaisua.
– Ei tuollaiseen tapahtumaan mennä harjoittelemaan. Joukkue kokoontui 14. päivä (joulukuuta). Sen ja 22. päivän, jolloin oli viimeinen harjoituspeli, välissä oli monta jääharjoitusta. Tuollaisessa kisatapahtumassa kaikki voima ja energia pitää kerätä pelitapahtumaan,
Ojanen toteaa.
Juu niin tuntuu löytyvän.
Tässä tosiaan on mennyt monella puurot ja vellit sekaisin. Noh, peli kertoo kaikille olennaisen. Itse en tosiaan nähnyt nyt tässä Ahokkaan ensimmäisessä pelissä mitään eroa noihin aiempiin peleihin tulosta lukuun ottamatta. Mutta tosiaan, tulosurheiluahan tämä on. 
Jep, tyylipisteitä ei tässä lajissa anneta. Lyhyessä turnauksessa eritoten vain tulos ratkaisee.
[quote=“Vilttitossu, post:276, topic:3523, full:true”]
Jep, tyylipisteitä ei tässä lajissa anneta. Lyhyessä turnauksessa eritoten vain tulos ratkaisee.[/quote]
Tuota on aika paljon hoettu joka tuutissa. Tulos ratkaisee, mutta mitkä asiat vaikuttavat tulokseen positiivisesti ja mitkä negatiivisesti. Monet, monet asiat, joita esim. Peterra on paljon tuonut esille. Jos kaikki kaadetaan yhden niskaan ja toiset pakoilevat vastuutaan, on sillä paljon kauaskantoisemmat seuraukset kuin vain sen yhden lyhyen turnauksen pari seuraavaa peliä.
4 tykkäystä
Se mikä joillekin on vain selittelyä, voi tosiasiassa olla asioiden tarkastelua, analysointia… ja lopputulemana johtaa syiden ja seurausten huomioimiseen, kehittymiseen ja VOITTAMISEEN.
3 tykkäystä
Isossa kuvassa pelkkä selittely ei riitä vaan turnauksesta pitää tehdä ihan kunnollinen analyysi ja katsoa kaikki asiat pelin sisältöä myöten ja miettiä oikeat reaktiot jatkossa. Selittely on ihan hyvä asia sikäli, että se auttaa tekemään analyysia. Myös Rautakorven & Co:n on syytä käydä huolella läpi, miten tulos meni tällaiseksi. Pelitapahtumiin nähden tulos on kyllä lähes musertava, koska sisällöllisesti peli ei ollut aivan niin heikkoa kuin tulos, vaikka erityisesti hyökkäyspelin rakenne oli turnauksessa sellainen, että on vaikea nähdä Suomen edes parhaalla pelillä ja materiaalillaan tekevän tuollaisella hyökkäyksen rakenteella paria maalia enemmän per peli.
Ja lääkkeeksi tarjoan edelleen kovempia kulmakaksinkamppailijoita, ehkä niitä on ensi vuonna. Joka tapauksessa Björkvistin kaltaisia pelaajia tarvitaan enemmän, jotta pelin rauhoittaminen onnistuu. Björkvist oli mielestäni ainoa hyökkääjä Räsäsen lisäksi, joka pystyi voittamaan kulmakamppailuita.
Ja väärinymmärrysten välttämiseksi mielestäni valmennus ei voi paljoakaan tehdä kaksinkamppailuihin itse turnauksessa. Pelaaja joko voittaa sen tai häviää sen, mutta toisteisuutta on vaikeaa rakentaa lyhyessä turnauksessa. Joka tapauksessa kaksinkamppailuja pitää pystyä voittamaan enemmän ja kiekkoa pitämään hyökkäysalueella sen verran pienessä askissa, että koko viisikko ehtii tukemaan hyökkäystä ja pelin virtaus saadaan pysymään oikeassa päädyssä. Pelaajat eivät pystyneet pitämään painetta alueella - mielestäni puutteellisen fyysisen kyvyn ja kamppailukovuuden vuoksi. Mielenkiintoisena lisähuomiona heittäisin, että kausi Rautakorven koulussa tuolle joukkueelle niin jokainen varmasti saa pidettyä myös fyysisisllä ominaisuuksillaan kiekkoa riittävästi hyökkäyspäässä. Se, missä Rautakorpi on edelleen valtakunnan ykkösvalmentaja on fysiikka ja Rautakorpi saa jenginsä kuntoon.
4 vuotta sitten Venäjän kisoissa Suomella oli nimekäs joukkue (Armia, Barkov, Markus Granlund, Ristolainen, Salomäki, Teräväinen) ja ennen kisoja uhottiin että mestaruus on tavoite.
Karsintasarjaan jouduttiin vaikka 3 pelaajaa oli pistepörssin top 4:ssä.
Päästettiin 15 maalia alkusarjassa ja maalivahtipeli (Korpisalo) epäonnistui.
Valmentajaa ei voitu syyttää kun muistaakseni oli “kiva” Harri Rindell.