Jep, tällä hetkellä maajoukkue tarvitsisi ennenkaikkea pelitavan joka kompensoi yksilötaitojen puutetta. Toisen osa-alue on sitten fysiikka. Juoksuvoimallakin voisi kaventaa eroa taitavampaan vastustajaan.
Tähän voisi laittaa muuten Urheilusanomien Legendan jäljillä -palstalla olleen jutun jonka mukaan Suomen yleisurheilijat olisivat voittaneet 90-luvulla Ilveksen Veikkausliigajoukkueen jalkapallomatsissa. Piti kuulemma kutinsa, tuulennopea seiväshyppääjä Jani Lehtonen oli pari kertaa nöyryyttänyt hitaita palloilijoita ja muutoin olivat pistäneet bussin oman maalin edustalle. Tuon luettuani meni uskottavuus Suomi-futikseen hetkeksi.
Se tasoero pelaajien välillä on vaan niin iso, ettei sitä korjaa mitkään pelitavalliset jutut. Esim. Kunlunissa pelaavat kiinalaiset kiekkoilijat eivät pärjäisi sarjassa mitenkään ilman suomalaisia, vaikka pelaisivat mitä pelikirjakiekkoa. Eikä esim. tamperelainen firmaliigaporukka pärjäisi mestis/liigajoukkueelle, vaikka kuinka taktisesti pelaisivat. Kun taso- ja taitoero repeää riittävän isoksi, ei taktiikallakaan voida enää mitään korjata.
Ei sillä määräänsä enempää ainakaan tässä hetkessä voi korjata. Mutta jos tulevaisuutta lähdettäisiin rakentamaan jonkun peli-identiteetin ympärille ja tätä identiteettiä harjoitettaisiin junioreista lähtien, niin tuloksia voi tulla tulevaisuudessa.
Pitäisi olla joku yhteinen suunta mitä kohden mennään. Nyt tuntuu, että kimpoillaan sinne tänne pelitavallisesti jne.
Ei Suomi nyt sentään mikään toivoton tapaus ole. On mahdollista parempaan, jos aletaan tehdä oikeita asioita. Kuten esim. Islanti näytti EM-kisoissa. Tähän liittyy toki muutkin, kuin pelitavalliset asiat.
Suomalainen jalkapallokulttuuri on valitettavasti surkealla tasolla melkein kaikkiin muihin Euroopan maihin verrattuna.
Ei voida selittää huonoa menestystä maan pienuudella.
Väkiluvultaan samankokoiset/pienemmät Tanska, Norja, Islanti, Kroatia, Albania, Bosnia-Hertsegovina ja Slovakia ovat päässeet arvokisoihin ja on tullut vähän menestystäkin.
Litmasen, Hyypiän ja kumppaneiden myötä saatiin pientä uskoa mutta nyt on palattu vielä ankeampaan “normaalitodellisuuteen”.
Simon Kuperin kirjassa Soccernomics mallinnetaan futismaajoukkueiden menestystä kolmella mittarilla (väkiluku, elintaso, maaottelukokemus).
Tämän mukaan Suomi on ollut maailman seitsämänneksi pahin alisuorittaja (takana Luxemburg, Intia, Viro, Venezuela, Malta ja Indonesia) futiksessa ajanjaksolla 1980-2001.
Ruotsi ja Norja ovat menestyneet vain vähän paremmin kuin näillä mittareilla odotetaan.
10-miljoonainen Tsekki pärjää myös jääkiekossa ja on “ylisuorittanut” futiksessa.
Voittoprosentilla mitattuna Tsekki (aluksi Tsekkoslovakia) on ollut Euroopan viidenneksi paras futismaa ajanjaksolla 1980-2001.
Tästä kyllä haluaisi jotain lisätietoa. Ei ainakaan hakukoneella löytynyt mitään. Tuntuu kyllä urbanlegend-osastolta, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Itse tuli 90-luvulla kohdattua Suomen Cupissa 1-divarista Finnpa sekä Ac Vantaa, ja kyllä siinä oli pk-seudun 3-divarin jengillä aikas kiire koko pelin ajan. Jos nyt miettii yleisurheilun koko lajikirjoa niin… joo haluaisin kyllä jotain lisätietoa tästä.
Etsin jutun huomenna. Tuo oli ollut ns. epävirallinen matsi Pirkkahallissa. Kyllä tuon joku paikalla ollut vahvisti siinä jutussa. Yu-miehillä oli ollut taktiikkana pistää pitkää palloa nopealle Lehtoselle joka olikin pari maalia iskenyt ja lopun aikaa olivat puolustaneet. Pallollisissa taidoissa futarit toki olivat olleet ylivoimaisia.
Edit. Kännykällä löysin Urheilusanomien digilehden numeron 6.7.2016. Seiväshyppääjät vs. Ilves. Lopputulosta ei muistettu, mutta seiväsmiehet olivat voittaneet.
Huuhkajilla oli huonompi asenne, kunto ja peruspeliosaaminen. Edes ei montaa kertaa saatu perille neljää peräkkäistä syöttöä. Koeta siinä sitten pelata joukkueena.
Yksittäisessä jalkapallo-ottelussa voi käydä miten vaan, jos paremmat pelaajat omaava joukkue pelaa tyhmällä taktiikalla ja/tai ylimielisesti, ja huonompi jengi onnistuu taktiikassaan ja saa onnistumisista lisää virtaa. Joten en vetäisi tuosta tuloksesta mitään johtopäätöksiä yleisestä tasosta. Taktiikan voitto kuten jutun lopussa sanotaan.
Suomen jalkapallon taso kyllä tiedetään tarpeeksi tarkasti maajoukkueen menestyksen ja seurajoukkueiden kansainvälisen menestyksen perusteella. 90-luvulla se taso oli heikohko, joskin siellä oli Litmanen ja Hyypiä sekä pari muuta valopilkkuina. Nyt taso on surkea ja valopilkkuja saa tosissaan etsiä.
Joo, itsekin kaivoin tuon ihan vitsillä esiin. Kesällä tuota tuli kyllä ihmeteltyä. Mutta on tuossa yksi suomalaisten futaajien perusongelma, pelitempo on kuin hidastetusta leffasta.
Kuinka paljon on foorumistilistisilla aikaa tai motivaatiota seurata jalkapalloa?
Itse en seuraan aika vähän veikkausliigaa,Ulkomaisia sarjoja vielä vähemmän mitänyt urheiluruudussa kerrotaan valioliigasta ym.sarjoista.Ja tekstitv:stä todella harvoin.Kakkosta siksi ,että oma suosikkijoukkue on sielä.
Valikoiden tulee katsottua mestarien liigaa, valioliigaa. Vain ennakkoon “hyvien” joukkueiden matsit siis väijyn. Italian Serie A:ta aktiivisesti ja kaikki käy Empoli-Palermosta lähtien jos vain aikaa on katsoa ;). Espanjan La Liga ei oikeastaan ollenkaan, toki Madridin kaksikon ja Barcan keskinäiset kiinnostaa jollain tasolla.
Tänään on hauska nähdä pääseekö Joel Pohjanpalo avaukseen Mestarien Liigassa kovan Bundesliiga tehoilunsa jälkeen.
