Tämä tämäniltainen lehdistötilaisuus jotenkin hiukan huvitti minua.
Petri Matikainen omien kommenttiensa lopuksi kehuu kovasti Kärppiä. (Varmaankin siinä toivossa, että pohjoisen pojat alkaisivat leijua.)
“Kärppien valmentajan ei tarvitse muuta kuin katsella peliä aitiossa ja hymyillä.” (01:20 - 01:40)
Manner taas kehuu Pelicansin olleen tosi hyvä ja sitä miten Pelicans pakotti Kärpät ottamaan paljon jäähyjä. (Ei sanaakaan ilmeisen epätasaisesta vierasjoukkueelle edullisesta tuomaroinnista.)
Työturvallisuuskortti taas uusittu Joka kerta se koe vähän jännittää, että mitäs jos ei pääsekään läpi…? Vaikka tietää, että kyllähän se nyt pitäisi pelkällä maalaisjärjelläkin päästä läpi.
Toisena mukavana juttuna, niin plakkarissa huomiseen peliin aitiopaikat @Devilady :n kanssa. Vihdoinkin mäkin pääsen!
Tulin käymään Tampereella hakemaan uuden pankkikortin rikkoutuneen tilalle. Fiksu kun olen, enkä ole vaihtanut 7,5 vuoden aikana kotikonttoria Espooseen, vaan se on edelleen Lielahdessa. No, hyvä mieli tuli siitä, että näin Jäähallin! Aamulla näin Helsingin jäähallin ja Jaffa Areenan, eikä niistä oo mihinkään!
Postiin on saapunut pari uusia juoksukenkiä. Nyt on investoitu laatuun ja maksettu itsensä kipeäksi, mutta tämä saa hyvälle tuulelle. Nuo vanhat juoksukengät heitän varmaan roskikseen - ajatus lenkeistä oikean kokoisilla kengillä on uskomattoman kiva =)
Uuden tatuoinnin takia jouduin pitämään pienen tauon liikunnasta ja erityisesti salihommista. Pieni tauko vähän harmitti mutta tauolla iski lenssu joten urheilu olisi jäänyt joka tapauksessa väliin. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla, flunssa iski kerrankin sopivana ajankohtana jos sen täytyy iskeä…
Ei helvata. Kiekkojen etsiminen ja löytäminen joskus kauan aikaa sitten, daam. Ulkokenttien laidoilta saattoi löytää. Oli CCM-kiekko, Chicago Blackhawks -kiekko, Koho-kiekko, NHL-kiekko ja oli tyhjä kiekko. Se oli kaikista tylsin. Sille oli varmaan oma nimensäkin silloin, mutten muista mikä. Sitten oli niitä minikiekkoja. Onkohan niitä vielä? Varsinkin keväällä kiekkoja löytyi, mutta talvella kiekon löytäminen oli ihan oma juttunsa. Tää oli sitä aikaa, kun iso kiekko painoi yllättävänkin paljon.
Tuosta kiekkojen löytämisestä tulikin mieleen lapsuus. Veljen kanssa tuli talvisin ammuskeltua tennispalloja todella paljon talonyhtiön parkkipaikalla. Toinen lämi ja toinen oli maalissa.
Palloja hukkui talven aikana kymmenittäin lumen sekaan kovasta etsinnästä huolimatta. Keväällä ja kesällä niitä löytyi aina jokunen sitten.
Näin voi meille toisille käydä vielä aikuisenakin. Kesällä tulee veljien kanssa vieläkin pelattua tennispallolla takapihalla pihahöntsää äidillä - ja ihan aikuisia ollaan jo kaikki
Vastapuolella asuva naapuri toi pallot takaisin tuossa viime kesänä, jotka löysi, kun keväällä haravoi pihaa. “Tuota nää on varmaan teidän.” “Juu on ne…”
“Taitaa niitä 23 olla, jos oikein laskin.”
Siis pikkulimputhan oli parhaita. Saisivat ottaa liigassakin käyttöön niin tulis enempi maaleja. Sit mulla oli sellainen yks pehmeämpi kiekkokin, se oli outo.
(01:20 - 01:40)
Joka kerta se koe vähän jännittää, että mitäs jos ei pääsekään läpi…? 
Vaikka tietää, että kyllähän se nyt pitäisi pelkällä maalaisjärjelläkin päästä läpi.
Veljen kanssa tuli talvisin ammuskeltua tennispalloja todella paljon talonyhtiön parkkipaikalla. Toinen lämi ja toinen oli maalissa.