Asiat ja ihmiset, jotka vi... harmittavat

Soita kaimallesi ja kehota opettelemaan suomea. Kerro samalla kuka on Esa Tikkanen, hänen omasta kielestään sekä sen käyttötarkoituksesta. :wink:

2 tykkäystä

Huippukiva.fi -sivuston mainokset.

1 tykkäys

Entä se, että Discourse muutti tuon automaattisesti linkiksi? :slight_smile:

1 tykkäys

No sekin. :person_facepalming:

1 tykkäys

Tähän osittain liittyen. Itseä ei nuoruudessa alkuinnostusta lukuunottamatta kiinnostanut opiskella kieliä paskaakaan. Se harmittaa vaikka kieliä on sitten myöhemmin tarttunut mukaan. Näin jälkikäteen olisi toivonut esim. yläasteella että opettajilla olisi ollut pelisilmää tai joustoa että olisivat antaneet vaikka The Hockey Newsin, ruotsalaisen Hockey-lehden tai Kicker-lehden luettavaksi ja käännettäväksi. Kyllä sitä kielioppia olisi saanut päntätä muutenkin ihan riittävästi.

10 tykkäystä

Onneksi nykypäivänä voi olla ylpeä siitä, kun on saanut jonkin verran yliopistossa olla vieraiden kielten kanssa tekemisissä, että se perisuomalainen synti eli kieliopin hinkkaaminen on jäänyt marginaalisemmaksi.

Kävin haastattelemassa pari vuotta sitten opettajia Nekalassa ja olin todella yllättynyt siitä, kuinka paljon opettajat puhuivat erityisesti marginaalisten kielten kohdalla siitä, kuinka tärkeää on löytää se kieli arkeen ja millä tavalla oppilaita motivoitaisiin hyötymään kielestä. Yksi oppilas oli kirjoittanut Petri Vehaselle kirjeen Saksaan.

Se on oikeastaan ollut meille monessa eri asiassa ongelma, että olemme vuosia kuvitelleet motivaation syntymisen aivan väärin. Kieli on väline - se ei ole opettamisen kohde. Siltikin erityisesti kielenopetus on pitkään ollut pelkästään sitä itseään eli kieltä kuvitellussa ympäristössä. Ismo Leikola sanoi joskus hyvin, että miksei voida opettaa niitä oikeasti tärkeitä asioita: aloitetaan jostain, missä on rautatieasema. Tarvitset kerran elämässä ja hups, sinne meni.

Kieli nousee arvoon vasta siinä vaiheessa, kun sillä on konkreettinen hyöty. Itse esimerkiksi opin lähes kaiken saksan sillä, että satuin pelaamaan kakarana sellaista peliä, jossa koko muu jengi oli vanhoja saksalaisia. Eivät osanneet englantia niin pakkohan se oli opetella saksaa ja yhtäkkiä se saksa tuntuikin tosi tärkeältä. Sen takia jokaisen on hyvä tietää, että oikeasti kieltä pitäisi opettaa lähes aina ns. CLIL-opetuksena eli Content and Language Integrated Learning -metodina. Se tarkoittaa, että kieltä käytetään sen luonnollisessa muodossa; se on väline ymmärtää sisältöä.

Jos itse sisältö on edes vähän motivoivaa niin äkkiä opitaan uudet kielet, kun historia opetetaan englanniksi, saksaksi tai ranskaksi. Se on valitettavaa, että monen vanhemman kohdalla tätä mahdollisuutta ei ole ollut eikä sitä ole ymmärretty. Mekaanisesta kielitaidosta ei ole mitään hyötyä: sen todistaa jo ruotsi Suomessa. Monet osaavat kieltä alkeet, kun ovat pakotettuna opetelleet sitä mekaanisesti eli kielioppia ja sanastoa on hallussa, mutta yhdessäkään oikeassa tilanteessa ei ole yhtään sanaa, jota osaisi käyttää.

5 tykkäystä

Tuli käytyä syömässä ja leffassa. Oli harmi havaita, kuinka monella nuorella naisella/tytöllä on taloustilanne niin kurjassa jamassa, että ei ole varaa ostaa edes paitaa. Joutuivat raukat kulkemaan kaupungilla pelkissä tissiliiveissään.

14 tykkäystä

Voisi ehkä laittaa tännekin tänään yhden asian, joka jäi harmittamaan.

Tänään olisi ollut tarjolla vanhojen työkavereiden tapaamista ja oli pitkään suunniteltu juttu.

Yleensä olen ollut näissä luotettava, että menen paikalle, kun jostain on sovittu. Kuitenkin iski n. 30 min ennen H-hetkeä sellainen perinteinen paniikki, joka esti lähtemisen lopulta kokonaan.

Se on nimittäin niin, että tuo lähtö tuosta työpaikasta (kuten kaikki tietävät) ei ollut mitenkään elämäni kivuttomin prosessi. Vaikka kyseessä olevat ex-työkaverit eivät olekaan mitenkään syyllisiä minulle tapahtuneeseen (syyllinen löytyy enemmänkin oman peilin puolelta) katsoin parhaaksi jättää nämä kinkerit väliin.

Se aika elämästäni, kun halusin kurkistella peruutuspeiliin on ns. pysyvästi ohi. En enää edes halua ottaa tietoista riskiä siitä, että availemme vanhoja haavoja ja muistelemme mukavasti menneitä. Se menneisyys on ollut minulle viimeisen vuoden kipu - ja vasta nyt se kipu on muuttunut voimavaraksi. Nyt se sivu on kiinni ja aion sen pitää. Siltikin se jotenkin harmittaa, että syyttömät joutuu kärsimään asiasta.

6 tykkäystä

Ihmisten hahmotuskyky ja ymmärrys. Minulla oli tuossa sellainen projekti missä purin pois vanhan apukeittiön. Kooltaan ehkä sellainen yksiöön sopiva.
Laitoin tori.fi palveluun, että annetaan keittiö. Kyselyitä tuli ja luonnollisesti ensimmäinen halukas saa sen. Purin koko keittiön ja soitin, että nyt on valmiina noutoa varten.
Tuli kysymys: Mahtuukohan se henkilöautoon?

Ei saatana… Sanoin kyllä, että kyllä se sinne mahtuu.
Vaikka sitten osissa.

Sama oli, kun annoin betonisen kaivonrenkaan pois. Sitä tultiin ensiksi hakemaan…no henkilöautolla.

Saatana, kun laittaa vähän ärsyttämään.

6 tykkäystä

Nää on näitä. Mutta hyvä, että sanoit mahtuvan. Mukava sitten esittää tyhmää kun hakija ajaa Rovaniemeltä onnesta soikeena hakemaan ilmasta keittiöö ja mukaan mahtuu lusikkalaatikko ja pari ovea.

Multa haki kerran yks naispuoleinen mestari vaatekaapin jenkkimallisessa peltilehmällä, oli tullut 200km päästä ja pakatessa vaan rutina kuului. En tiedä kumpi otti enemmän hittiä, auto vai kaappi, mutta sen tiedän, että vit. harmitti rouvaa jonkin verran. Ens kerralla varmaan mittaa vähän tarkemmin auton tilat.

Kyllä ne lopulta mahtui. Jos ei olisi mahtunut, niin en minä siihen syyllinen olisi ollut. Kuvat oli ja tiedettiin mitä ollaan hakemassa.
Ihmettelen vain sitä, että ei oikeasti pohdita tällaisia asioita yhtään etukäteen. Ilmaiseksi annetaan, puretaan valmiiksi.

2 tykkäystä

Sama. Kerran yks leidi tuli hakemaan yhtä vuodesohvaa Punton kanssa. Oli mitannut joo että varmaan mahtuu. Turhan reissun teki.

1 tykkäys

Meiltä tuli kerran nuoripari hakemaan ilmaista tv-tasoa. Olin kantanut tason jo valmiiksi pihalle odottamaan, kun nämä saapuvat paikalle purkilla, johon ei ikipäivänä yksikään kasattu huonekalu mahtuisi mistään ovesta edes sisään, saati vähän isompi tv-taso.
Ihmettelivät sitten siinä pihassa että “kyllä sun tarvii se purkaa että saat mahtumaan tohon takapenkille”. Kovin teki tuossa kohtaa mieli kehoittaa pariskuntaa suksimaan vaikkapa …uun, mutta ystävällisenä miehenä kuitenkin hain sisältä työkaluja, ojensin ne tälle uusavuttomalle, tokaisin että “tossa on” ja häivyin paikalta muihin hommiin.
Oli se taso siitä sitten hävinnyt ja työkalutkin jääneet pihalle. :+1:
Mielenkiintoista olisi ollut kyllä nähdä, kuinka he tämän taikatempun tekivät, ja saivatko montakin ovea autosta kiinni.
Eikö ihmiset yhtään hahmota, minkä kokoista tavaraa siihen autoon voi mahtua?!

6 tykkäystä

Tampereen oma kaljakellunta.Auttaisiko jos seuraavan kerran kävelysillan päässä olisi joku keräyspiste tölkeille ym.

2 tykkäystä

Japanissa on sellainen tapa, että jos ei ole roskakoreja niin jätteet otetaan mukaan. Minulla ei tulis mielenkään paiskoa niitä pitkin poikin Pirkkalaa.

8 tykkäystä

Weekendissä sikailtu samaan malliin, ei voi käsittää.

Tästä voi kyllä osoitella myös järjestejäorganisaatiota. Joku vuosi takaperin Metallican esiintyessä tuolla järkkärit valvoivat kiviaitoja jottei niitä vahingoiteta tai kusta ympäriinsä.

2 tykkäystä

Tuskin, niitä keräyspisteitä sais olla kolmen metrin välein pitkin keskustaa ja silti kusipäät heittelis tölkit ja roskat maahan.

8 tykkäystä

Onko Tamperelaiset niin rikkaita ettei tölkit kelpaa? Ei ne Helsingissä kauaa maassa loju.

1 tykkäys

Niistä tölkeistä suurin osa on varmaan Viron tuontia ja siis niillä ei kukaan rikastu. Itsekin muuten usein ihmettelen, että siinä missä minä keskituloinen työssäkävijä vien pantilliset tölkit kiltisti kauppaan, niin meidän “köyhät opiskelijat” nakkaa ne maahan.

5 tykkäystä

Ympäristön roskaaminen on kyllä tämän ketjun asiaa aina. Jollain on kannettu siihen paikkaan se tuote, josta roska on syntynyt. Ei ole liikaa vaadittu että keksii jonkun kuljetusmetodin, jolla se roska kulkeutuu johonkin roska-astiaan.

10 tykkäystä