Ennen vanhaan Posti jakoi postin, entä nyt? Olen tullut huomanneeksi, että eivät taida ihan joka päivä suorittaa perushommaansa. Lehdet jotka tulivat Vennamon aikana kuun lopussa kolahtelevat laatikosta nykyisin viikon, jopa kaksi, myöhässä.
Ei kai sitä aikaa jää postin jakoon kun porukkaa irtisanotaan kuin liukuhihnalta ja loput leikkaa nurmikoita. Nyt ovat ottamassa valikoimaansa hoivatyön! Jos prostituutio olisi Suomessa laillista kai ne olisivat mukana jopa “huorabisneksessä”! Naisille suunnattuja “palveluita” voisi markkinoida hyväksi havaitulla sloganilla Kusti polkee!
Nämä talvet nyt vaan tuppaavat olemaan tällaisia nykyään.
Koita etsiä joku postiivinen puoli tuosta asiasta.
Toisiin se flunssa iskee ja toisiin taas ei.
Itse ollut pari viikkoa enemmän ja vähemmän kipeänä.
Nyt kuitenkin jo toivottavasti voiton puolella?
No juu, onhan nyt pimeätä. Sitä en kiistä.
Vappuun kuitenkin enää vajaa 4kk aikaa, ja sitä ennen pelataan huikea kiekkokevät Tampereella Tapparan toimesta!
Niin ja joo… eipähän tarvi ainakaan käyttää aurinkolaseja…
Ei muuta kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se menikään??
Minua harvoin ärsyttää mikään asia, joka ei liity minuun itseeni. Sen sijaan omat ongelmani *rsyttävät, varsinkin, kun ratkaisut olisi omissa käsissä ja silti ei saa aikaan tai ei vaan osaa. Tällä hetkellä elämäni suurin projekti olisi saada gradu valmiiksi, mutta pitkää pimeää tietä on vielä edessä. Tiedän, että kun homma lähtee sujumaan niin itse projekti syntyy kuin itsestään, mutta tietty tyytymättömyys omaan tuottamistahtiin kalvaa jatkuvasti mieltä.
Itsekkyys. Ajatusmaailma, jossa koetaan, että on pelkkiä oikeuksia eikä velvollisuuksia ollenkaan. Omien virheiden ja laiminlyöntien kaataminen muiden niskaan.
Hyvin tiivistetty.
Minua ei harmita loska, paska, pimeys, Ilves tai muutkaan synkkyydet. Niille ei voi mitään. Ainoa mikä harmittaa on se, kun tilanne olikin omassa hallussa ja ote lipeää.
Ja gradu toki kolkuttaa myös koko ajan, mutta harmistua en vielä ole osannut.
Gradu on onneksi jo taaksejäänyttä elämää. Kyllä te ne saatte valmiiksi, kun minäkin sain.
Flunssa on ollut koko alkuvuoden mutta alkaa vähitellen helpottaa. Flunssat tulevat minulle suunnilleen yhtä varmasti kuin tulvat Bangladeshiin monsuunikaudella.
Ei harmita eikä v-käyräkään nouse, mutta kovin ihmettelen kun joka päivä iltapäivälehtien verkkosivuilla on joka kolmas juttu treenaamiseen liittyvää, tai linkki jonkun julkkiksen ahteristaan tai tisseistään ottamaan kuvaan.
Nuorille luodaan lehtiä myöden kuvaa miten pitää treenata, syödä ja miltä näyttää. Fitness wannabeet lisäilee Instagramiin ja Facebookiin kuvia pyöreistä ahtereista joka päivä, ja kannustaa toisessa julkasussa kaikkien olevan omia itsejään. Esikuvia omasta mielestään. He eivät vaan siinä oman pönkittämisen ja jeesustelun yhteydessä tajua, että ovat niitä suurimpia hallan ja paineiden tekijöitä, kiusaajia, nuorille tytöille ja pojille julkaisuillaan. Kunhan tykkäyksiä tulee ja jätkät on koneella tatit kädessä niin maailma pyörii. Kaikki muu on toissijaista.
