Foorumilaisten mielimusiikki


(Mika Koivunen) #448

Olikos muilla jotain listoja taikka omia mielipiteitä viime vuoden hyvistä levyistä? Muitakin tietty kuin vain heviä esim. :grinning: Yks päivä, kun sattui olemaan radio päällä, niin tuli Maija Vilkkumaata. Ja tykkäsin kappaleesta. Yllätyin. :sunglasses:


#449

Oon nykyään laiska ostelemaan uusia levyjä, tai oikeastaan levyjä ylipäätään, mutta Last.fm -listauksen perusteella vuonna 2018 eniten kuuntelemani albumit on:

  1. Madball - Set it off
  2. Dropkick Murphys - Signed and sealed in blood
  3. Wu-tang Clan - Enter the Wu-tang
  4. Dropkick Murphys - 11 short stories of Pain & Glory
  5. Moonsorrow - Voimasta ja kunniasta

Aika hyvä kuvaus mun musiikkimaustani, kun löytyy hardcorea, vanhan liiton räppiä, black metallia ja… miten tota Dropkick Murphysiä nyt sit kuvailis. kelttirokkia? Eli siis kaikkea sekasin.


(Mika Koivunen) #450

Tuo on hieno piirre, että löytyy monipuolista musiikkia omiin mieltymyksiin. Itse olen vähän tuon raskaamman rockin vanki, mutta niin se musiikkimaku vain on muovautunut. Klassisesta musiikistakin pidän. Jotain sentään ahtaiden genrerajojen ulkopuoleltakin tulee kuunneltua. Toki harvoin, mutta lienee sekin parempi kuin ollenkaan.


#451

Set It Off ja Enter the Wu-Tang molemmat aikalailla virheettömiä levyjä.

Viime vuoden paras julkaisu itelle oli Joukkohaudan Täyttä Helvettiä demo. Raakaa ja aggressiivista hardcorea. Joensuulainen bändi ja siellä tuntuu olevan punkin suhteen hommat vahvasti nousussa.


(Ei lisäarvoa palstalle ) #452

Tuli joulukuun puolella käytyä läpi näitä viime vuoden albumeita. Harvemmin enää tulee ajateltua albumikokonaisuuksina, niin Spotifyn tietoihin tuli tukeuduttua:

Stam1na - Taival
Ghost - Prequelle
Of Mice & Men - Defy
The Amity Affliction - Misery
All That Remains - Victim of the New Disease

Siinä on top5 lista, joka tuli joulukuussa tehtyä vuoden 2018 albumeista. Ei niinkään absoluuttisesti kovimmat albumit välttämättä, vaan eri tavoilla eniten lämmittäneet mieltä. Kunniamaininnan lisäksi ansaitsevat Mokoma (Hengen pitimet), Amorphis (Queen of Time) sekä räksyttämään palannut Eminem (Kamikaze).

Toki en minä tiedä, onko näiden listojen laatimisessa osaltani niin järkeä edes. Huomenna jos ajatuksella laatisi listan uudelleen, niin se näyttäisi täysin erilaiselta. Fiiliksen mukaan mennään vahvasti musiikissa. Rock/metal painotus on vahva, mutta aika vahvasti laidasta laitaan tulee genren alalajeissa hypittyä. …ja siihen päälle on myönnettävä, että aika usein tulee rockista karattua kokonaan eri genreihin. Niin paljon erilaisia, hyviä juttuja vähän siellä sun täällä


#453

Tämä yhden sarjan tunnari ei lähde mun päästä pois. Onhan tää kyllä ihan ok.


#454

Kyllä viime vuonna(kin) ihan hienoa musiikkia tehtiin. Tässä suosikkejani:
Behemoth: I loved You at Your darkest
Bloodbath: The arrow of Satan is drawn
Alice In Chains: Rainier fog
Ghost: Prequelle
Kuluvan vuoden ykköslevy taisi jo ilmestyä kun Swallow the Sun pukkasi uuden When a shadow is forced into the light levynsä uunista ulos…


#455

Gangstagrass on hauska bändi. Niillä on muutama muukin tarttuva ralli kuin tämä Justified sarjan tunnari. Samasta syystä löysin yhtyeen.


#456

Ghostin tuotantoa on tullut kuunneltua aika paljon viime aikoina ja suosikiksi on noussut sopivan erikoinen kakkoslevy Infestissumam. Vaatii pari toistoa ennen kuin aukeaa.


#457

Täähän on ihan helvetin hyvä. Mikä toi sarja on, mistä se kertoo ja onko se hyvä?


#458

Ny vähän paha paikka( töissä). Sarja on Justified. Sanotaan näin jos aloitat kstsomaan,katsot myös loppuun asti. Vahva suositus


#459

Tänään liput Rockfestiin(3 päivän) ja Alice in chainssin keikalle. Tulee hyvä kesäkuu:)


(Minne voin jättää tunkkini?) #460

Nyt on traileri julkaistu, Mötley Crüe -The Dirt, elokuvasta.


#461

Boikotissa koko bändi.
Ollut jo 35 vuotta ja jatkuu yhä.

Jos Andy ei puhu paskaa niin arvostan hänen päätöstään.

McCoyn mukaan hän ei ole puhunut Neilille kertaakaan onnettomuuden jälkeen.


#462

:joy::rofl:

Andy, andy, andy. Tuo Hanoin Jussi Hakulinen. Katkeroituneita molemmat.


#463

Mä olen 90-luvulla nuoruuteni elänyt, eli sieltä on tarttunut mukaan Smashing Pumpkinsit, Nirvanat, Alice In Chainsit, Faith No Moret ja muut aikansa suuruudet.
Rock, punk, stoner ja heavy on ollut aina lähellä sydäntä, mutta kuuntelen paljon esim. Radio Helsinkiä, jossa toimittajat soittavat musaa laidasta laitaan, joten harvaa juttua tulee kavahdettua.
Levyhyllystä löytyy noin 400 levyä, joista vinyylejä jotain viitisen kymmentä. Muissa formaateissa ei musaa enää tule ostettua (Spotify-tilaus on toki jatkuvasti vetämässä), sillä tykkään vinyylien soundista ja niiden kuuntelusta, koska se on aina oma pieni miellyttävä tapahtumansa.


(Mika Koivunen) #464

Itse olen elänyt nuoruuteni 80-luvulla, ja on aika vahvan jäljen jättänyt musiikkimakuuni juuri 80-luku. Ehkä se usein menee niin, että nuoruusvuosina kuunneltu musiikki luo jonkinlaisen pohjan itse kunkin musiikkimakuun.

Osaan kyllä silti arvostaa monipuolista musiikkimakua, vaikka itselläni se on pääpiirteissään aika rajoittunut.


#465

On tuota tutkitukin, ja useimmat ihmiset kuuntelevat niitä nuoruutensa suosikkeja läpi elämänsä. Lisäksi muistaakseni 33 ikävuoden jälkeen ihmiset keskimäärin lakkaavat kuuntelemasta uutta musaa ja jämähtävät niihin vanhoihin suosikkeihin. Itse pyrin tuota välttämään, vaikka hyvän uuden musiikin löytäminen tuntuu nykyään haastavalta.


(Mika Koivunen) #466

Vaikka tuo musamaku on tosiaan juurtunut syvälle omassa(kin) tapauksessa, niin avoimin mielin pyrin tutustumaan uusiin levyihin/artisteihin. Tosin minulla se tuntuu menevän paljonkin sen syvälle iskostuneen maun ehdoilla.
On niitä ns.uusia bändejä löytynytkin tyyliin kotimaiset Beastit, Powerwolf, Sabaton, Warkings ja viimeisin löytö on tamperelainen Frozen Land. Tosin nekin menevät tuonne ahtaisiin genrerajoihin.
Naisystäväni pitää mm. Sunrise Avenuesta ja Poets Of The Fallista, ja onpa tullut yhdessä oltuakin noiden yhtyeiden keikoilla. Tykkäsin, ja oli kivaa vaihtelua ainaisiin hevikeikkoihin.


(Mika Koivunen) #467

Sattuman kauppaa: onnistuin kuin salama kirkkaalta taivaalta saamaan kuin saamaankin liput itselleni ja kumppanilleni Beast In Blackin tämänpäiväiselle Tampereen loppuunmyydylle keikalle. Tämä ystävän ystävän kautta, huh.

Oli jo liki toivo mennyttä.