Homoseksuaalisuus jääkiekkomaailmassa


#105

Jaa lukeeko täällä jossain, että kaikki ovat heteroita :slight_smile:


#106

Jos on tilastollinen fakta että liigassa on pelannut ho moja, on myös tilastollinen fakta että useampi kuin yksi hetero on kommentoinut tähän ketjuun :wink:


(Ei lisäarvoa palstalle ) #107

Ei se mikään fakta ole. Kumpikaan noista. Tilastollisesti todennäköistä, mutta ei fakta. Pienillä otannoilla tapahtuu aina heittoja jonnekin suuntaan. Joku ryhmä voi helpostikin olla suhteellisesti yli- tai aliedustettu, jopa kokonaan edustamaton…


#108

Jop. Naisten joukkue urheilussa on aina ollu ja on edelleen sekä tulevaisuudessa, että siellä kepit ja mailat viuhuu, eikä miesvalmentaja pääse osille tai edes selänpesijäksi… varmasti ■■■■■■ liikkuu miesten joukkue ja yksilö lajeissa… onko sillä nyt lopulta mitään merkitystä mikä tai minkälainen kukin on… jos vaikka connor mcdavid tulee kaapista niin varmasti media ja osa yleisöstä murhaa hänet, mutta mitä sen on väliä…


(Ei lisäarvoa palstalle ) #109

Ei media mitään murhaisi. Media nostaisi jalustalle ja tekisi pyhimyksen supertähti-tason kiekkoilijasta, joka tulisi kaapista ulos. Näin ensimmäisten kohdalla siis. Kun asia normalisoituu, niin painoa ei enää niin asialle anneta vrt. taidepiirit.

Fanien osalta tosin olisi vastareaktio, vahvakin eräältä siiveltä odotettavissa. Reaktion suuruutta tai mieltään pahoittavien fanien määrää ei oikein voi ennustaa


#110

En tiedä, millaista jääkiekkojoukkueiden pukukopeissa nykyään on, mutta toivoisin, että siellä osattaisiin sen verran nykyaikaisia ja fiksuja olla, ettei toisia lähdetä sorsimaan ihonvärin, seksuaalisuuden tai uskonnon vuoksi.

Itse tunnen erittäin monia seksuaalivähemmistöjen edustajia, eikä kukaan heistä ole ollut sellainen kuin perusheteron mielikuva heistä on. Ei kukaan heistä ole tullut ensikertaa kättelemään ja tokaissut “imen munaa kuin viimeistä päivää”. En minäkään heterona moisia puhu (heh, siis naisiin kohdistuen).

Normaalit ihmiset yleensä tutustuvat ensin, tulevat kavereiksi ja lopulta ystäviksi. Jos seksuaalivähemmistöön kuuluva ei arastele asiaa, niin hänen mieltymyksensä saattaa jossain vaiheessa tulla esiin tai olla tulematta. Ja jos tulee, niin aika ilkeä ihminen saa olla, jos ystävänsä jättää sen vuoksi, ettei hänen elämänsä sovi minun muottiini. Tai että se jotenkin erityisesti jää vaivaamaan. En ole koskaan hetero-ystävän puhuessa vaimostaan tai tyttöystävästään alkanut miettimään millaista heillä on makuuhuoneessaan. Sama pätee vähemmänkin heteroihin ystäviini.

Ei sitä omaa mieltymystään tarvitse julkisesti huudella tai Iltalehdissä revitellä, vaikka olisikin kaapista tullut. Riittää, että läheiset ystävät tietävät ja hyväksyvät sellaisenaan kun on. Ja kuten alussa sanoin, en tiedä millaista jääkiekkojoukkueen pukuhuoneessa on, mutta voisin veikata, että kyllä siellä seksuaalivähemmistöihin kuuluvia on ihan avoimesti, jos joku läheinen asiasta kysyy. Enemmän tämä illuusio hetero-pukukopeista syntyy siitä, ettei asiasta julkisesti puhuta. Ja miksi puhuttaisiin? Eihän Iltasanomissakaan joltain Kalliolta kysytä “kuinkas hetero oot?” niin miksi keltään muultakaan jotain seksuaalisuuteen liittyviä asioita udeltaisiin. Nämä ovat syystä yksityisiä asioita.

Ja pikkuhuomio loppuun Tamista: mies on varmasti tavannut ■■■■■■ kopissa, koska ei seksuaalinen suuntautuminen muuta kiinnostusta lätkään, jos sitä sattuu olemaan. Tuohon aikaan vaan asiasta oli parempi olla hiljaa. Oman aikansa lapsi siis ja sallittakoon se heille, kunhan eivät nykyaikana ala ‘hiirulaisista’ enää puhumaan. Voi muuten tulla hieman järkytyksenä, millaisia ‘hiirulaisia’ sitä voikaan löytyä. :wink:


#111

Pari juttua löytyy netistä, jossa sivutaan pukukoppielämää ja kaapissa pysymistä. Kursivoitu lainauksessa muutetut sanat.

  • Olen sataprosenttisen varma siitä, että SM-liigassa on homoseksuaaleja ja biseksuaaleja. Vanhemmat noin 30-vuotiaat pelaajat ovat sinkkuja, ja heillä ei ole koskaan ollut tyttöystäviä. Heitä onkin joka paikassa, ja jääkiekko ei ole erikoisempi ammatti kuin jokin muu. He eivät ole vielä uskaltaneet tulla julkisesti kaapista ulos, mutta he tulevat ulos kaapista jossain vaiheessa pomminvarmasti.

  • Yhden kapteenin mielestä jääkiekon ”miehisyys” kuitenkin on pitänyt ja pitää SM-liigan homoseksuaalien kaapit lukossa.

  • Kun 25 äijää on ollut ympärillä, homoseksuaalipelaajat ovat pelänneet, että heitä aletaan sortaa, jos he tulevat kaapista ulos. He pelkäävät, että heitä ei hyväksytä. Myös yleisö aiheuttaa paineita.

Niklas ymmärsi 16-vuotiaana olevansa homoseksuaali.

– En ole puhunut siitä kellekään kiekkopiireissä, enkä aiokaan puhua. Pelkään, että minua ruvettaisiin hyljeksimään. Pelikaverit siirtyisi varmaan toiselle puolelle pukuhuonetta vaihtamaan varusteita, jos he saisivat tietää.

Homoseksuaalisuus on miesten jääkiekossa tabu, mutta homoseksuaalin-typistettyä sanaa käytetään säännöllisesti keskusteluissa.

– En ole koskaan lähtenyt mukaan homoseksuaalien nimittelyyn. Minusta on usein tuntunut pahalta, että niihin keskusteluihin ei löydy muuta sanaa kuin kyseinen nimittelysana.

Miksi homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan kielteisesti kiekkopiireissä?

– Minusta tuntuu, että se, että ollaan lähekkäin ahtaissa pukukopeissa, saunassa ja suihkussa vaikuttaa siihen, että suhtautuminen juuri homoseksuaalisuuteen on niin halveksivaa, Niklas miettii.


#112

Tämä on mielenkiintoinen kysymys, tämä mahdollinen vaikutus pukukoppitunnelmaan. Pukukoppielämähän on varsin intiimiä - paljon porukkaa pienissä tiloissa ja tunnettakin reilusti mukana. Ex-kiekkoilijathan kertovat usein kaipaavansa nimenomaan pukukoppia.

En tiedä miltä maailma ja sama sukupuoli näyttää homoseksuaalin silmin, mutta olisi kyllä tosi omituinen ajatus jos itse pitäisi olla vaikkapa Brasilian naisten lentopallojoukkueen mukana, osana pelaajistoa.


#113

Kaipa nyt ihmisillä on suurimmaksi osaksi erillinen “kuuluminen” sukupuoleen (>2) ja toisaalta romanttisseksuaalinen kohderyhmä sekä lisäksi kuuluminen muunlaisiinkin ryhmiin. Voisivathan he brasilialaislentopalloilijattaret olla tosi mukava porukka, eikä jollekin meistä se olisikaan yhtään outoa olla yksi heistä.


#114

Nimenomaan. Jos olet koko ikäsi ollut mukana, tuskin ensisijaisesti näet pelikavereitasi seksuaalisina olentoina.


#115

U[quote=“a1r6, post:114, topic:10008”]
Jos olet koko ikäsi ollut mukana, tuskin ensisijaisesti näet pelikavereitasi seksuaalisina olentoina.
[/quote]

Se on just näin.
Mutta asia muuttuisi todennäköisesti täysin jos joku kertoisi suuntautumisestaan.
Kaikkien pitäisi alkaa siitä hetkestä eteenpäin miettiä sanomisiaan jota ei ole pukuhuoneen seinien sisällä ennen pitänyt varoa.
Kyllä itse ainakin sen jälkeen miettisin voinko tykätä enää jostain asiasta ihan ho-mona. Voinko sanoa kaveria, jonka jekun kohteeksi olen joutunut, vit…n ho-moksi.
Voiko enää kaverin pukemaa vaaleanpunaista vaatetta luonnehtia hieman ho-moksi Tai pelikaverin ei niin miehekästä pelisuoritusta ho-mosteluksi.
Voiko kaverille, joka klenkkaa jalkaansa, kuitata " Älä huoli, ei kerta tee vielä ho-moksi"
Voisiko kaverin mageen moottoripyörän takanaistujan paikkaa kutsua enää leikkisästi ho-mosohvaksi.
Jne jne

Ja esimerkeissä ei ole hiventäkään seksuaalisuutta.
Paitsi tietenkin niille, jotka eivät päivääkään ole pukukoppielämää viettäneet.

Ps.
Tämä ho-mo sanan peitto palstalla kertoo enemmän ahdasmielisyydestä kuin suvaitsevaisuudesta.


#116

Musta sekin on jotenkin hassu ajatusmalli, että niiden heteroiden pelaajien “pitää vaan päästä yli epävarmuuksistaan” tjms. jos joukkuekaveri kertoo olevansa homoseksuaali. Jos ajattelen ihan käytännössä sitä, että esim. keskiverto heteromies laitetaan koppiin, suihkuun ja saunaan yhtä aikaa naisten taitoluistelujoukkueen kanssa niin… Ellen itse (ja melko moni tuntemani heteromies) ole poikkeavan perverssi, niin kyllä musta tuossa tilanteessa on ihan luonnollista, jos miehellä seksuaaliset ajatukset/halut heräävät. Ja musta on ihan samalla tavalla luonnollista, jos ne naiset kokevat sen tilanteen ahdistavaksi. Kuinka moni teistä pakottaisi nuo naiset sitten elämään sen asian kanssa, että siellä kopissa nyt vaan on se mies, joka ehkä kuvittelee painavansa yhtä, kahta tai kaikkia joukkueeseen kuuluvia luistelijoita? Ei sen tarvitse niin tehdä, mutta eikö se epäilys ole ihan luonnollinen?

Miten tää liittyy tähän homous-keskusteluun? Asetelma on sama. Jos siellä kopissa on vaikka yksi avoimesti homoseksuaali, niin eikö se voi ihan samalla tavalla himoita niitä miehiä kuin se heteromies naisia? Musta voi, ja se olisi ihan luonnollistakin, kun koppi on täynnä treenattuja miehiä (ja ei, en yleistä että homoseksuaalit pitävät vain lihaksikkaista miehistä). Senkään ei tarvitse tehdä niin, mutta miksei niin voisi käydä? Musta se vaan ei todellakaan ole mikään “epävarmuuksista ylipääsemisen paikka” noille heteromiehille, vaan asetelma on sama kuin siellä naisten taitoluistelujoukkueen kopissa oli. Voidaan tosiaan jauhaa, että “ei se homoseksuaali nyt siellä kanki ojossa huido kaikkea mikä liikkuu”, koska joo, tuskinpa se niin tekeekään. Mutta samalla tavalla kuin on epäreilua, että homoseksuaaleja syrjitään, on myös väärin vähätellä sitä vaikutusta niihin muihin joukkuelaisiin.

Se, että kopissa voisivat kaikki olla ihan omana itsenään täysin avoimesti, olisi oikeasti hieno juttu. Mutta ihan käytännön tasolla se ei ole noin yksinkertaista.


#117

Hyvä kirjoitus, mutta vaikeata arvioida mitä tapahtuisi, ensin täytyisi LGBT-kulttuurista jonkun tulla tähän viiteympäristöön esille.

Vaikka itse olen ihan tylsä heteromies, tutuissa on muun tyyppisiä kavereita, ja niitä rennompia kyllä naurattavat esim. hyvin stereotyyppiset ■■■■■■■■■■■. Toki on sitten niitä, joita ei naurata mikään, mutta niitä on kaikissa yhteisöissä :slight_smile:


#118

Jos laitetaan mittasuhteita oikeaan kokoonsa. Wikipedian mukaan satunnaisotoksella tehdyissä kyselytutkimuksissa ympäri länsimaita on 0,6-1,7% aikuisista pitää itseään homoseksuaaleina. Suomessa vuonna -71 tulos oli 0,8% ja vuonna -92 0,6%

Jos oletetaan Suomen lukujen olevan käypiä ja se, että homoseksuaaleja on jääkiekon parissa edes hieman vähemmän kuin väestössä keskimäärin, saadaan kaikkien Liigajoukkueiden 5:n kentällisen rosteriin yhteensä 1-2 homoseksuaalia. Tähän nähden ongelma ei ole kovin suuri. Toki näiden oletetun 1-2 henkilön subjektiivinen kokemus voi olla erilainen.


#119

Ahdistutko sä vaikkapa julkisessa saunassa tms kun sielä saattaa olla joku ■■■■- tai bi-seksuaali joka saattaa pitää sua vetävän näköisenä? Tai lätkäjoukkueen saunaillassa kun joku saattaakin olla bi- tai homoseksuaali? Entä jos joku hyvä ystäväsi tulisi kaapista ulos, niin uskaltaisitko mennä hänen kanssaan enää saunaan? Tai ahdistaako mennä samaan saunaan vaikka heteronaisen kanssa kun hän saattaa pitää sua vetävän näköisenä?

Kauhea määrä kysymyksiä, mutta toivottavasti nuo ees jotain auttaa tämän asian käsittelyssä. Onhan toi ihan järkyttävää että nykyaikana pidetään homoutta vieläkin noin tabuna. Liigassakin on hyvinkin todennäköisesti ainakin bi-seksuaali jos ei ihan homoseksuaalia satu olemaan. Ja kysynkin että mitä sitten? Seksuaalisuus ei mitenkään määritä ihmistä, eikä se ketään tapa jos joku salaa pitää sinua vetävän näköisenä. Eikä se nyt ole millään lailla sama asia kun jos heteromies laitetaan taitoluistelujoukkueen pukukoppiin.


#120

En, en, kyllä, ei.

Mutta pitää ymmärtää myös sellaisia ihmisiä, joille nuo tilanteet ovat ahdistavia. Vai oletko eri mieltä?


#121

Kaikkia pitää ymmärtää kyllä. Mutta ehkä kannattaa ihan tyystin sitten vältellä julkisia pesutiloja ja pukuhuoneita jos se aiheuttaa suurta ahdistusta että samassa tilassa saattaa olla joku joka tykkää miehistä?


#122

Olen aika vahvasti sitä mieltä, että kukaan ihmisistä ei ole biologiselta seksuaaliselta konstruktioltaan täysin missään yhdessä tykkäämistyypissä, vaikka kenties kulttuuripaine olisikin yksilön johonkin muottiin laittanut. Tämän ajatuksen takia on lähes väistämätöntä, että voi joutua toisen ihmisen seksuaalisten ajatusten kohteeksi, vaikkapa julkisissa saunoissa.

Tuo kulttuurin vaikutus ajatuksiimme kahlitsevana on muuten mielestäni se, minkä eheyttämistä (sic!) tälläkin keskustelulla tehdään.


(Ei lisäarvoa palstalle ) #123

Tuo kertoo lähinnä mielikuvituksen puutteesta, suppeasta sanavarastosta. Jos oikeasti läpänheitto tai toisen “haukkuminen” pyörii merkittävästi ho-mo-sanan ja sen väännösten ympärillä. Yläastelaisilla nämä. Menee samaan sarjaan sen keväisen neiti-keskustelun kanssa. Jonkun “ei-niin-miehekkään-suorituksen kutsuminen homosteluksi” tai “vaaleanpunaisen vaatekappaleen” luonnehtiminen “hieman ho-moksi” kertoo lähinnä noiden käyttäjästä. Siitä, kuinka ahtaaseen stereotypiaan tämä mielessään tuon yhden seksuaalisen suuntautumisen edustajat ajaa. Ongelma tematiikassa on sama kuin “neidittelyn” kohdalla lätkäpiireissä. Joku “ei-miehekäs” --> ho-mo, tai neiti. Ei se todellisuudessa niin mene, mutta jostain syystä “äijät” kokevat, että moista stereaotypiaa on saatava elättää.

Jos jollekin oikeasti on ongelma, miten “ho-moa” voi sanana käyttää, niin se ei oikeasti ole ongelma. Kyllä se ongelma on isompi jossain pään sisällä.

Toki kannattaa ottaa huomioon sekin, että on aika paljon eroa, kuka noita juttuja sanoo. Ei kukaan homoseksuaali noista oikeasti loukkaannu, jos niitä viljelee joku, jonka tämä tuntee hyväntahtoiseksi ystäväksi. Esim. jonkun random “äijjän” tai vaikka leijonakoruihin kätkeytyvän klanipään sanomina nuo ovat oikeasti pahajuttu, kun niitä voi oikeasti pitää loukkauksina.

Sitä voi ymmärtää, mutta ei tuo ole validi-lähtökohta millekään. Kannattaa lukittautua kotiin yksikseen, jos ajatus siitä, että joku saattaa pitää viehättävänä ahdistaa.

Täälläkin moni on painottanut, kuinka joukkue on tiivis yksikkö täynnä ystäviä. Kuinka todennäköistä on, että joku on niin idiootti, että tällaisessa seurassa lähtee vaikka suihkussa toista lähentelemään? Varsinkin, jos ja kun tietää toisen kiinnostuksen kohteiden olevan toisaalla… Jos tuo on oikeasti lähtökohtaisesti jollekin ahdistusta aiheuttava ongelma, niin kyllä, pidän sitä yksilön pään sisäisenä ongelmana.

Ei homoseksuaalit ole mitään kaikkien tunteiden ja viettien heiteltävänä olevia eläimiä. Ihan rationaalisia, omalla päällään ajattelevia yksilöitä noistakin ainakin valtaosa on…


#124

Tätähän on valitettavan paljon vielä nykyäänkin. Jotenkin ymmärrys tällaisissa tilanteissa on jotenkin aivan alkeellisella tasolla. En tiedä, miksi, mutta niin se vaan on. Yhteisöllisyys tosin on sellainen suo, että sieltä ei helposti löydä ulos. Mikä kaikki voikaan “uhata” pienen ihmisen päässä heidän yhteistä oloaan on aika uskomatonta.