Homoseksuaalisuus jääkiekkomaailmassa


#148

Tämä on melko erikoinen keskustelu. Mitäs, jos onkin niin, että (joidenkin pelaajien) homous on hyvin tiedossa jääkiekkopiireissä? Mitäs, jos tämä on kaikille ihan ok, mutta asiasta kukaan, erityisesti homoseksuaalit, eivät halua puhua ja ovat asian kanssa täysin sinut?
Nyt media ja kaikki ulkopuoliset tahot yrittävät väkisin saada edes yhden pelaajan tulemaan kaapista. Ihmettelen, että miksi ja mitä hyötyä siitä on meille muille? Median intressit ymmärrän…


(Henry Viktor) #149

Juu. Varsin turha aprikointia sinne ja tänne. Eiköhän kannata lopettaa tämmöinen :wink: . Antaa Santun ja kumppaneiden hoitaa nämä olennaiset mediakysymykset…


#150

Minulle on siis henkilökohtaisesti sama, onko ihminen kiinnostunut vastakkaisesta vai vaikka saman sukupuolen edustajasta. Itse homous on minulle ihan okei, mutta nykypäivinä kaikkia vähemmistöjä tuodaan esille liikaa sekä vähemmistöt ovat asetettu erityisasemaan. Joudun valitettavasti tuomaan esiin “valkoisen heteromiehen ja -naisen” oikeuksien puolustamisen.


#151

Niin jääkiekossa ■■■■■ ovat erityisasemassa, koska joutuvat yleisen ilmapiirin takia elämään kaapissa. Valkoisen heteromiehen oikeuksien puolustaminen? Ootko trolli?


#152

En varsinaisesti. Olen vain huolissani kaikkien vähemmistöjen erityisasemasta tässä yhteiskunnassa edelleen.


#153

Voitko antaa jotain käytännön esimerkkejä tästä (positiivisesta) erityisasemasta?


#155

Mua kiinnostais enemmän ehkä niin päin, et miten valkoihosen heteromiehen asema ja oikeudet on uhattuna?


#156

Jääkiekkopiireissä? Ei varmaan mitenkään.


#157

No jos homoseksuaaleja on vaikka jäähallissa katsomassa peliä ja ne katselee minua kiinnostuneena. Tulee epämukava ja uhattu olo. :frowning:


#158

Ilmeisesti ne oikeudet on mennyt jos joku itsekkäästi tulee ulos kaapista kesken uransa ammattiurheilijana ja sen jälkeen ei voi enään heittää ho-moläppää pukukopissa ja kaikkia pelottaa mennä suihkuun?


#159

Ho-moläppien heittohan on kaikkein parasta juuri ho-mojen kanssa.


(Kolonia) #160

Olisikohan niin, että homoseksuaalit(kin) kuten muutkin vähemmistöt ovat saaneet vuosikymmeniä tai pitempäänkin aivan ylenmääräistä, erityistä negatiivista ja väkivaltaista huomiota? Ja nyt kun - suurilta osin tämän vuoksi - heille ja asioilleen pitäisi antaa vähän toisenlaista, positiivisempaa ja rakentavaa huomiota, se onkin monille enemmistöissä jostain syystä ylivoimainen paikka? Eli jos erityishuomio on perinteisesti ollut kielteistä, niin se on ihan ok, mutta kun asioita halutaan korjata (jopa vähän positiivisesti “kampanjoimalla”), niin se ei oikein käykään?

En oikein ymmärrä tätä puhetta “vähemmistöjen paapomisesta”, sori vaan. Ikään kuin tällä viitatut, mahdolliset julkisen keskustelun ylilyönnit olisivat koko aihepiirin olennainen ydin, jonka perusteella tasa-arvokeskustelua olisi syytä jarrutella ja vaiennella?


(Henry Viktor) #161

Tuohan on tilanne, jossa kaikki hiemankaan söötimmät naiset ovat joutuneet vuosituhansia elämään ja edelleen elävät eli heteromiesten himokkaiden katseiden ristitulessa :slight_smile: . Ei lie kovinkaan isoa uhkaa miehelle, joka on varma heteroudestaan. Tuskinpa jäähallissa sentään tulee mies miestä hypistelemään, nuolemaan tai tekemään ehdotuksia…


#162

Brad Marchand. :stuck_out_tongue:


#163

Olet ytimessä. Kauniilla naisilla on velvollisuus olla kaikkien vapaasti kuolattavina, mutta kun naistenkuolaajamiehiä joku mies ehkä teoreettisesti saattaisi vilkaista, se onkin paheksuttavaa.

Vallastahan tässä on kysymys. 1900-luvun valtarakenteessa kolme tärkeintä toimijaa olivat: Valkoinen heteromies, Valkoinen heteromies ja Valkoinen heteromies. Tähän etuoikeutettuun joukkoon kuulumalla pääsi edellisellä vuosisadalla paljon helpommalla eteenpäin kuin olemalla mitä tahansa muuta ryhmää. Nyt muiden ryhmien oikeuksia hitaasti parannetaan ja tätä valkoisen heteromiehen monituhatvuotista dynastiaa haastetaan joka suunnasta. Ei saa enää puhua rumia tummaihoisista, ei saa huudella hamekangasta, ei saa pitää h-omoa yleisenä pilkkasanana. Tämä yksinkertaisesti huolestuttaa osaa kyseisestä joukosta.

Kun tasavertaisuus väistämättä koko ajan kohenee, on ihan ymmärrettävästi syntynyt myös jääkiekkoyhteisöä kohtaan paine ihmetellä, miten voi olla olemassa 70 000 suomalaisen harrastajan urheilulaji, jossa muka kaikki ovat vain yhdenlaisia s-identiteetiltään.


#164

Asian pitää ensin normalisoitua, jotta siitä voidaan puhua normaalisti. Homouttahan esiintyy luonnossa asti ja se on mitä normaalein asia. Siltikin ihmiset eivät suhtaudu siihen normaalina asiana ja sen harjoitteluun menee aikaa.

Se, mitä itse nyt seksuaalivähemmistöjen edustajien kanssa ollut jutuissa niin aika usein tilanne on se, että joutuu vastaamaan aika usein täysin päättömiin kysymyksiin. Tavallaan ihmisiä kiinnostaa, kun se on erilaista, mutta kysymykset on tasoltaan tosi huonoja.

Seksuaaliset vähemmistöt eivät (kuten mikään muukaan vähemmistö) ei kaipaa mitään erityishuomiota vaan he kaipaavat normaalia kohtelua. Sitä, että ihmiset pystyvät kohtelemaan heitä ihan tasavertaisina. Näinhän ei lähellekään ole vielä.


(Kolonia) #165

Onhan sekin totta, että julkisuudessa tapahtuu näillä asioilla “ratsastamista”, eri tavoin. Omanlaisiaan joskus epäotollisiakin lieveilmiöitä, jollaisia aina myös muodostuu. Kyllä tuokin on hyvä myöntää sinänsä, ja olla sen suhteen kriittinen. Mutta sen ei kai pitäisi sotkea itse pääasiaa - erilaisten ihmisten toteutumista mahdollisimman täysipainoisesti sellaisina kuin ovat, ja tästä nousevaa yhteisöllisyyttä?

Minusta tällainen käyty moniääninen ja kuitenkin jonnekin etenevä keskustelu jossain jääkiekkofoorumilla on jo sinänsä aika hyvä saavutus, mitä tulee johonkin väljimpiin “lajiyhteisöihin”. Keskustelemalla asiat yleensä edistyvät ja tapahtuu eri tavoin hyviä kehityksiä, erilaisia kokemuksia ja ajatuksia tulee esiin… Itsestäänselvyyksiä nämä, mutta ehkä hyvä nyt kuitenkin todeta?


#166

Pasi Viheraho on huolissaan:

Edit: Puhuu siis mm. siitä Tuuren Boeliuksen kappaleesta.


#167

Heh. En tiedä, kuinka isolla pensselillä tuo Viheraho tuon videon on tehnyt, varmaan jonkinlainen vitsin ja todellisuuden sekoitus.

Turmiota tässä maailmassa tosin on se, että tietty kansanosa haluaa ihan faktuaalisesti jarruttaa tätä keskustelua ja palata takaisin menneisyyteen.

Perinteiset perhearvot - mitä ihmettä ne ovat? Jos itse ajattelen asioita näiden perinteisen perhearvojen näkökulmasta ja mihin maailmaan erityisesti nuoria poikia on tässä maassa kasvatettu niin kyseenalaistan ihan oikeasti, kannattaako tuolla linjalla jatkaa.

Minä tunnen aivan liian monta “isätöntä” aikuista miestä. Aivan liian monta ihmistä, joilla on ollut kotona perinteiset hyvät arvot, joihin ainakin oman isäni kohdalla on jo perhepiirissä kuuluneet vaikeiden asioiden työntäminen mäkeen. Se on tarkoittanut sitä, että tunteita ei näytetä ja vaikeat asiat laitetaan tiiviisti oman pään sisään kasvamaan korkoa. Se tarkoittaa aikuisiällä kertautuvia traumoja, rajoittunutta maailmankuvaa ja ennen kaikkea se tarkoittaa kertautuvaa heikkoa itsetuntoa.

Suomalainen kansansairaus tuntuu olevan erityisesti miesten keskuudessa HUONO ITSETUNTO. Ja itsetunto lähtee itsestä - siitä, että saa olla just sellainen kuin on. Jokainen herkkä poika ei ole h o m o. Hyvä itsetunto rakennetaan lapsuudessa ja sitä ei voi ostaa aikuisiässä. Se määrä ihmisiä, valitettavan usein miehiä, jotka kärsivät samanlaisesta traumasta on käsittämätön.

Ja edelleen se lähtee sieltä lapsuudesta, jossa jokainen saa olla ihan sellainen kuin on. Ja miten se liittyy aiheeseen? No se liittyy siten aiheeseen, että jokainen kaapista ulos tullut ihminen on ollut ihan helkkarin rohkea. Ja jotkut kaipaavat oikeasti takaisin siihen aikaan, kun perinteisillä perhearvoilla tuhottiin tuhansien itsetunto. Terveintä itsetunnon kasvatusta on se, että on arvot, jotka perustuu siihen, että jokainen on just sellainen kuin on. Ja jokainen on just sellaisena tärkeä kuin on.


(Kudit loppu) #168

Tämä potkupallomaailmasta