Minulle kelpaa oikeastaan kaikki ja jokainen ajaa siellä, missä parhaaksi näkee KUNHAN ottaa muut huomioon siellä. Pyöräilijät voivat minun puolestani olla maantiellä kunhan varustautuvat peileillä ja ajavat jonossa siellä reunalla.
Oikeastaan on ihan sama, missä roolissa porukka on tuolla tiellä niin toivon ainoastaan sitä, että otetaan muut huomioon.
Itse pyöräilen työmatkat tällä hetkellä ja tilanne on sellainen, että Tampereen päässä ärsyttää eniten se, kun kävelijät poukkaroivat ihan miten sattuu. Pyörällä on todella vaikea varautua, kun porukka hiihtelee tiellä puhelin kourassa reunalta toiselle. Taas on jo tälle kesälle saanut pari karjujaa kimppuun matkalla töihin, kun itse räplätään puhelinta napit korvilla ja vaikka renkkaan pyöräni kellon rikki niin jäädään huutelemaan kun meen ohi, että “älä nyt *aatana päälle aja”, kun ei kuulla eikä nähdä mitään napit korvissa ja kännykkä kädessä ja itse seilataan ihan miten huvittaa. Toinen on se, että ellei bussikuski ole hereillä niin joukkoliikenteestä poistuvat ihmiset ovat pyöräilijän turma - viisaimmat bussikuskit katsoo peileistä, että onko pyöräilijä aivan kohdalla eikä avaa ovea ennen kuin pyörä on mennyt ohi. Kun tuon oven avaa niin sieltä hypätään katsomatta mihinkään suuntaan ja kävellään aina suoraan kävelytien ylitse kuka mihinkin.
Pyöräilijät puolestaan voivat opetella käyttämään kelloa. Kelloa ei soiteta tai sitä ei ole - ei kättä nosteta eikä edes suuta liikuteta merkiksi, että ohitan sinut muuten tuhatta ja sataa täältä takaa. Näissäkin tilanteissa ainoastaan edistyneet ja viisaat ymmärtävät käyttää kelloa tai huutavat, että menen ohitse. Paljon mukavampaa näin.
Yllättäen kyllä - rullaluistelijat & rullahiihtäjät ovat kaikista rutinoituneimpia kaikenlaisiin ongelmiin tiellä. Osaavat väistää pyöräilijät ja kävelijät hienosti - autoilijatkin pärjäävät pääsääntöisesti erinomaisesti. Eniten toivottavaa löytyy ainakin itseni mielestä juurikin itseni kaltaisista pyöräilijä & kävelijä -yhdistelmistä, joilla on popit korvilla eikä kello ole tuttu.