Matkan varrelta: Jääkiekon historiaa


(【ツ】) #102

Tie Domi muistelee tappeluaan kanaksi pukeutuneen maskotin kanssa:


#103

Palstan vanhimmat muistaa varmaan kaverin.


(Kalevi Pirva) #104

Hyvin muistan, SaiPan numero 8 oli pelimies. Paljon parempi kuin Jokereissa pelannut Phil Verchota joka muistaakseni mahtui siihen “Miracle On Ice” joukkueeseen josta Cox viimeisenä pelaajana karsiutui.


(Kudit loppu) #105

Fetisov ja Kasatonov. Välit menivät jäihin 80-luvun lopussa, kun Kasatonov ainoana Larionovin kentällisestä asettui puolustamaan Tihonovin autoritäärisiä menetelmiä. Fetisov jopa erotettiin hetkeksi maajoukkueesta eikä saanut Kasatonovilta tukea.


(Kudit loppu) #106

Twitterissä tuli tämä vastaan. Otsikkoon olisi voinut laittaa vuoden, eli 2011. Jukka Jalonen ja Petri Matikainen kalistelivat sapeleita.


#107

YLE Teemalla on menossa hieno dokkari kiekon historiasta. Varmaan löytynee myös Areenalta.


#108

Ei kauneimpia tarinoita jääkiekon historiasta, mutta aihetta elokuvaksi kuitenkin.

Mafiaisä James Galante osti pojalleen 17 v. JV Galantelle oman jääkiekkojoukkueen, pojan jouduttua lopettamaan oman pelaamisensa loukkaantumiseen. Danbury Trashersin roskajoukkue oli kasassa vain kaksi vuotta, mutta jonkinnäköisen maineen ehti hankkia sinä aikana lähinnä väkivaltaisuudellaan. Nyt siitä tehdään elokuva.


#109

Palossa meni kiekkohistoriaa.


(【ツ】) #110

Otackar Janeckyn pitkä haastattelu Ilta-Sanomissa:


#111

Janecky oli ihan hyvä pelaaja ja kuten tunnettua todella vahva, siksi sai olla melko rauhassa, kun kukaan ei oikein uskaltanut käydä päälle. Mutta silti pari kohtaa tuosta haastattelusta:

“– Kyllä minä vihainenkin olin joskus. Ainakin tuomareille siitä, etteivät he viheltäneet jäähyjä minua vastaan tehdyistä rikkeistä,…”

Janecky oli kyllä huolimatta väkivahvuudestaan hyvin neymarilainen pelaaja, eli filmasi ja kalasteli jäähyjä, ehkä siksi ei sitten tositilanteissakaan enää tullut vastustajille jäähyjä.

“– Se oli paras siirto, jonka Hjallis Harkimo pystyi Jokereille tekemään. Jokerit on seurana Suomen paras, joten silloin on parempi pelata vähän kovemmassa liigassa.”

Noh, toinen tie olisi ollut konkurssi, niin jotainhan sitä piti Jalliksen tehdä. Ennen KHL-siirtoa edeltäneinä kymmenenä vuotena Narrien “menestys” oli kaksi hävittyä finaalia sekä yksi pronssi…


#112

Hieno kuva löytyi Redditistä, Pond hockey in Massachusetts - 1912:

Miehet vaihtuu ja välineet muuttuu, mutta peli on peliä.
(lähde)


Asiat ja ihmiset, jotka saavat hyvälle tuulelle
(【ツ】) #113

Jarmo “Maukka” Kuusistosta pitkä juttu Iltalehdessä:


(Kudit loppu) #114

Onhan noissa kommenteissa tietysti vähän Jokeri-lisää. Hjalliksen kannalta oikeastaan ainoa mahdollinen jolla vältettiin konkurssi. Pelaajana Janecky oli ihan NHL-tasoa, hoiti jopa puolustusvelvoitteet joten kuten eikä pelännyt kaksinkamppailuja, kuten Kucera. Omaan silmään osui jo SaiPassa.

Pari hauskaa ja ei-niin hauskaa muistikuvaa.Olisko ollut -95 Jokerit-TPS-finaaleissa kun Tepsin kovana taklaajana tunnettu Niko Mikkola yritti vauhdilla ajella avojäällä Janeckya, Otto ei tuosta hievahtanutkaan mutta Mikkola näki tähtiä.

Toinen, vähän negatiivisempi juttu. Tuolloin rautaesiripun aikaan itäblokin maiden pelaajilla oli tapana pistää ulkomaan reissuilla vähän tavaraa liivien sisään ja kulkea kassan ohi maksamatta tavarataloissa. Näin kävi Janeckylle ja jollekin toiselle tsekille Helsingissä nuorten MM-kisojen aikaan 1979/80. Käry kävi. Hauska sattuma sinänsä että kymmenen vuodesta päästä palasi pelaajana kaupunkiin.


(Kalevi Pirva) #115

Itselläni muistikuva että Otto kärähti myymälävarkaudesta Tukholmassa.


(Kudit loppu) #116

Tuo toinen näpistelijä oli Kamil Kaluzik. Molempien pelit jäivät jostain syystä Helsingin kisoissa -79/80 vain kahteen. Igor Libat ja Oldrich Valekit pelasivat viisi matsia.


(Kalevi Pirva) #117

Seison korjattuna! Se taisi olla Vjatsheslav Bykov kellä käry kävi Tukholmassa sitten.


#118

Olisit kysynyt minulta. Muistan tuon kuin eilisen päivän. Olihan se Bykoville aika noloa, maailmanluokanpelaaja tuolloin ja kaikki :smiley:


(Kudit loppu) #119

Ei ole Tommy Salollakaan ollut helppoa Salt Lake Cityn jälkeen. Halmeen tavoin turvautunut ammattiapuun.


(Kudit loppu) #120

#121

Päivänsankari muistelee

"Olimme perinteisessä Moskovan turnauksessa ja Suomi sai 25 000 dollaria palkintorahaa. Luzhniki-hallin takahuoneeseen tuli kaksi nahkatakkista miestä, jotka antoivat minulle paperikassin. Se oli täynnä irtoseteleitä. Kuittasin rahat saaduksi, mutta mitään kuittia ei minulle jäänyt, Riihiranta kertoo.

Liikkuminen Moskovassa paperikassillinen dollareita kädessä ei ole maailman turvallisin juttu.

– Ajattelin, että nyt minut taatusti rullataan. Minulla oli oma hotellihuone, ja nukuin rahakassin päällä koko yön, ettei kukaan varasta sitä.

Kävely tullin läpi
25 000 dollaria sisältävän kassin tuominen Venäjältä tullin läpi Suomeen vieläpä ilman mitään dokumentteja ei ole niitä suositeltavimpia asioita.

– En uskaltanut kertoa tullille mitään rahoista. Kävelin vain tullin läpi rahakassi kädessä, Riihiranta kertoo.

Päästyään turvallisesti rahojen kanssa Helsinkiin Riihiranta meni toimittamaan dollarit Jääkiekkoliiton silloiselle toimitusjohtajalle Jukka-Pekka Vuoriselle, koska rahat kuuluivat Jääkiekkoliitolle.

– Annoin rahasäkin Vuoriselle ja sanoin, että antakaa seuraavaa kertaa varten jonkinlainen pankkiyhteys venäläisille, ettei minun tarvitse kädessä tuoda rajan yli vastaavia summia, “Hexi” naureskelee."