Väitetysti ura loppui selkävaivoihin, eikä suinkaan elämäntapoihin.
Mäkihyppääjät ovat muutenkin olleet aikamoisia raikulipoikia. Tunnen erään ex-hiihtäjän joka pyöri maajoukkueen mukana reilusti Nykäsen aikoja myöhemmin. Hän kertoili hyppääjien kosteista illoista ja sen jälkeen krapulassa hypityistä harjoituksista.
Hyvä, että ymmärsi pyytää anteeks. Vähä ärsyttää silti tommonen tyyli, että ensin julkastaan idioottimaisia juttuja, sitte ku ihmiset kritisoi, vängätään vastaan ja pysytään kannassa. Sitte yhtäkkiä huomataan virhe ja todetaan idioottimaiseks teoks. Kyllä luulis siinä vaiheessa jo ku vastaa ekaan kritiikkiin, ni huomaavan asian ja lopettavan. No mää en edes tiedä, kuka on Pihla Viitala, että sikäli ei luulis mua liikuttavan mitä kirjotelee. Matti oli kuitenki Matti!
Joo, siis tarkoitin tuota 1982-89 jaksoa. Sillä ajalla olisi voinut menestystä tulla vieläkin enemmän.
Uran lopettamista toki vauhdittivat selkävaivat. Mutta ei ne elämäntavat kauhea urheilullisia enää esim. Lahden MM-kisojen -89 aikaan olleet.
Nykäsen ura olisi voinut jatkua pari vuotta pidempään mutta ymmärrän hyvin, että kaiken voittaneena, ja ajoittain ylivoimaisena, kiintopisteitä ja tavotteita on vaikea ajaa takaa entisellä vimmalla. Ehkä uran kestossa näkyvät motivaatioon liittyvät henkiset tasapainotekijät ja vaikeudet.
Jos seurasi 80-luvun hiihto-ja Olympiaurheilua, jäi Matti hyvin korkealle podiumille - omiin korkeuksiinsa. Minä haluan nähdä hänet aina siellä. Nykänen hyppäsi Suomea maailmankartalle.
Aika rankka väite, johon haluaisin vähän todisteita.
Tässähän ei ole kyse ollut mitenkään “uusien kriittisten juttujen esiintulosta” vaan puhtaasti mauttomasta toiminnasta juuri menehtynyttä henkilöä kohtaan.
Kerro minulle esimerkki tällaisista. Kaikki tietävät ja tunnustavat Matin virheet, mutta niiden penkominen tässä yhteydessä on oksettavaa, varsinkin kun niiden osalta ei ole ollut mitään uutta annettavaa ja sen lisäksi sisältävät valheellisia väitteitä.
Kyllä Naapuri nyt on aivan oikeassa, paskan tonkimisellekin on aikansa ja paikkansa, mutta se ole missään nimessä nyt!
Yhtä Matin suhteista seurasin valitettavan läheltä, alusta loppuun saakka. Tiedän mitä lehdet kirjoitti ja tiedän myös asioita, joita lehdet eivät kirjoittaneet. Ja kyllä, pidän niitä melkosen paskana! Mutta se ei poista sitä, että hän oli yksi hienoimpia urheilutähtiä minulle. Isän kanssa katselimme hänen hyppyjään, kun olin pikkupoika. Ja olen pahoillani hänen poismenostaan. Noista ekoista lauseista huolimatta.
Calgaryn jymymenestyksen jälkeen ei vissiin ollut enää sellaista paloa harjoitteluun, kun kaikki oli jo voitettu. Siihen nähden - 89 ja - 90 arvokisamitalit oli aika hyvin suoriuduttu vanhoilla pohjilla (lentomäen MM-kisoista 1990 tuli se viimeinen hopea, tosin erikoisen pistelaskusysteemin avittamana). Olisihan tuo ikänsä puolesta ehtinyt vielä paluun tekemään vaikka Lillehammeriin 1994, mutta olihan siinä tyyli vaihtunut ja muuta, ei varmaan enää kauhean realistista ollut että olisi takaisin kärkeen tullut, vaikka kyllä vissiin pientä yritystä v-tyylin reenaukseen jossain vaiheessa vielä oli.
Mutta eihän tuo vuosikymmen menestystä sinänsä huonosti ole mäkihyppääjälle. Moni Funaki, Schmitt ja Schlierenzauer on hiipunut pois absoluuttiselta huipulta paljon lyhyemmänkin stintin jälkeen. Viimeksimainittu tosin vielä jatkaa uraansa. Weissflog ja Ahonen sekä pari muuta on pysynyt sen 15 vuotta huipulla, eli 5 vuotta Nykästä pidempään, mutta näillä tyypillisesti on joukossa pari heikompaa vuotta, joita ei niinkään Nykäseltä nähty kuin vasta lopussa. 20 vuoteen ja yli pääsee Kasai, mutta kirkkain menestys on jäänyt puuttumaan.
Edit: itse asiassa Schlierin ura huipulla taitaa ollakin aika samanpituinen 8-9 kautta kuin Nykäsellä.
Joo, oli lähinnä urheilijaksi ja mäkihyppääjäksikin vielä nuori tuolloin -89, 26-v. Noihin Lahden kisoihin itse katson Nykäsen uran huipulla käytännössä päättyneen. Vaikka jonkin verran maailmancupia sen jälkeenkin vielä kiersi. Mutta varmaan se 87-88 kausi oli henkisestikin niin kova lataus (omistautuminen ja harjoitusmotivaatio), että into hiipui näin jälkikäteen katsottuna ihan ymmärrettävästi.
Valtiolliset hautajaiset Matille suunnittelussa.
Tuskin kuitenkaan…Eiköhän SEISKA järjestä tyylikkäät hautajaiset. Sen verta on Matilla painanut rahan pas…
Onko Matti ansainnut valtiolliset hautajaiset?
0 voters
Äänestän itse kyllä. Niin merkittävän ansioluettelon on urheillut Suomen paitaa päällä kantaen.
Äänestän EI.
Urheilusaavutukset ovat kiistattomat.
Hän on yksi suurimmista ja poikkeuksellisimmista mäkihyppääjistä ikinä.
Kertomusten mukaan hyvä ja kiltti ihminen.
Mutta.
Hän ei ollut kovin hyvä ja kiltti kännissä ja kännissä hän oli valitettavan paljon urheilu uransa jälkeen. Hän oli tuomittu rikollinen ja istui tuomionsa. Hän oli kuitenkin vain urheilija ja yhteiskunnalliset teot jäivät sille saralle.
Itse olin yllättävänkin surullinen Matin lähdöstä ja arvostan urheilupuolta suuresti.
Nykänen jos joku on erikoinen kohde moraalisaarnaajille.
Ihan tasan jokainen tietää että kaikki muu paitsi hyppääminen meni päin sitä itseänsä. Jokainen toilailu ja rikos on käsitelty ja mies julkisesti ruoskittu. Ei ole mitään luurankoja kaapissa, vaan ne juoksevat lehtien sivuilla.
Kukaan ei kuvittele mäkikotkan olleen puhdas pulmunen ja huonoista tavoista johtunut elämän haaskaaminenhan tässä nimenomaan harmittaa. Ties vaikka olisi Suomen mäkihyppykin paremmassa jamassa jos Matti olisi päässyt valmennushommiin kiinni. Mutta paheet veivät miehen ja lopulta hautaan asti.
Kyllä nuo kännisekoilut ovat poistaneet tämän mahdollisuuden.
Urheilullisia saavutuksiaanhan ei voi kukaan kiistää, ja itse koen että olen saanut olla etuoikeutettu, kun olen saanut elää mm. Calgaryn 1988 olympialaiset tv:n ääressä.
Eipä olisi valtiollisista hautajaisista tietoakaan jos ei olisi vaalit tulossa. Läpinäkyvää paskaa.
Voin pahoin, todella pahoin!
Omassa puntarissa nuo Suomen lähihistoriassa kuitenkin merkittävät neljä olympiakultaa painavat sen verran, että näillä ansaitsisi valtiolliset tai edes kustantamat hautajaiset.
Jos ymmärsin lukemaani niin äänestit EI kahdesta syystä:
Kävin nämä kaksi kohtaa itsekin läpi mielessäni ja vastasin itselleni:
Ehkä, mutta ei välttämättä. Ehdottaja on urheiluministeri ja urheilijoille on näitä jokunen järjestetty aikaisemminkin. Ei varmaan tarvitse lisätä että Matin saavutukset kestävät vertailun.
Kyllä. Pointtini tässä olikin vain tuo mitä jo aikaisemminkin kirjoitin että vasta kuoleman jälkeen annetaan ne kauniit sanat ja kunnioitus, jotka hän olisi varmasti ansainnut jo elinaikanaan.