Matti Nykänen (1963-2019)


#127

Minä en oikein lämpiä sille, että urheilijoille järjestetään jotain valtiollisia hautajaisia. Varsinkin jos kyse on vain urheilusta. Ansiolistalla pitäisi olla ehkä jotain muutakin.

Mutta sen sijaan joku urheiluliitto saisi Matille järjestää kunnon hautajaiset.


#128

Ottamatta mihinkään muuhun kantaa niin otin periaatteekseni joskus tässä muutama vuosi sitten, että jonkun kuollessa minulla ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa.

Kaikkien elämään kuuluu haasteita - ihan jokaisen. Ei meistä kukaan ole täydellinen. Erityisesti kuoleman hetkellä on paras kääntyä kaikkiin näihin hyviin asioihin ja antaa niiden muiden asioiden mennä sinne hautaan.

Samaa periaatetta olen yrittänyt soveltaa esim. entisiin ystäviin, joihin syystä tai toisesta välit on katkennut. Jos joku kysyy, mikä juttu niin sen jälkeen ei ole mitään negatiivista sanottavaa kenestäkään. Olen kokenut, että periaate on hyvä.

Matissa riittää paljon hyvää muistettavaa, joka antoi kansakunnalle enemmän kuin otti.


#129

Aika vähättelevästi sanottu. Mikään muu kuin menestyvät urheilijat eivät innosta yhtä paljon ihmisiä liikkumaan ja sillä liikkumisella on valtava kansantaloudellinen merkitys. Miten esimerkiksi jokin poliittinen pyrkyri olisi arvokkaampi?


#130

Lasse Viren on entisenä kansanedustajana sitten joskus selvempi tapaus eikä hänellä ole rikoshistoriaa. Kuten todettua, Matti on rikoksensa sovittanut ja tehokkaasti katunutkin. Kuoleman jälkeen jo soisi arvon saavutuksille ja armon muusta.


#131

Niin se tuppaa olemaan meidän tavistenkin kohdalla.

Itseltäni kuoli muutama vuosi sitten sukulainen jolla oli niinikään ongelmia elämän hallinnassa. Kuoli Mattiakin nuorempana, tapaturmaisesti ja erikoisissa olosuhteissa (ns. osuutta asiaan?)

Arvaa muisteltiinko hautajaisissa hänen hyviä vai huonoja puolia?


#132

Kun sen näin esität, niin periaatteessa jaan tuota ajatustasi.

Mutta silti vähän ristiriitaiset ajatukset. Ottaen huomioon Matin yksityiselämän tapahtumat. Ei niitä oikein voi ohittaa.


#133

Kuullessani Nykäsen poistumisesta olin risteilyllä kohti Tukholmaa. Koko päivä tuossa ikuisen duurin naapurimaassa meni tämän uutisen läikähdellessä jatkuvasti mieleen. Filminauhana päässä eivät pyörineet Nykäsen hyppysuoritukset, vaan kaihoisia kohtauksia mm. Kaurismäkien elokuvista. Mielen valtasi jonkinlainen Nykäsen välityksellä tullut syvä ikävä kotimaata ja sen omalaatuista tunnelmaa kohtaan. Samalla ymmärsin, miten suuri asia Matti Nykänen tälle maalle on, ja että missään muussa maassa ei voida ymmärtää asian moninaisia ulottuvuuksia. Tuntuu, että Suomen jäävuoresta on lohjennut iso pala ja sulanut peruuttamattomasti mereen.

Silti tuntuu, että valtiolliset hautajaiset ovat jotenkin vieras ajatus, ja kun sellaisia on nyt menty ehdottamaan, niistä kinasteleminen pilaa jotain tässä tarinassa.


#134

Kertokaa jos keksitte jonkun paremmin menestyneemmän suomalaisen talviurheilijan kuin Matti. Minä en keksi. Kova referenssi.

Mattia pitää arvostaa urheilijana vain ja ainoastaan urheilullisten saavutusten perusteella. Viihdetaiteilijan ura tai siviiliasiat on eri tarina, eikä ne vähennä urheilullisia meriittejä.


#135

Voi Matin saavututuksia arvostaa ilman valtiollisia hautajaisiakin.


#136

Vähän huono vertaus, koska häntä tuskin riepoteltiin mediassa 20 vuotta, ja leimattiin jokaisen haastattelun jälkeen jollain tavalla?
Matti olisi ansainnut enemmän, paljon enemmän positiivistä palautetta ja huomioo mitä hän sai.

Osanottoni toki sukulaisen menetyksen johdosta siihen suuntaan. Ei mukavia asioita koskaan,
oli sitten läheinen tai vihamies.


#137

Ymmärrän hyvin ihmisten ristiriitaiset tuntemukset Matin urheilu-uran jälkeisten juttujen vuoksi, mutta pitää pitää mielessä myös sekin, että Matti oli myös itsekin uhri.


(Ei lisäarvoa palstalle ) #139

Ei urheilijoille kuitenkaan kovin usein näitä järjestetty ole. Nykäsen urheilulliset meriitit riittävät kyllä. Mutta Nykäsellä on toisella puolella vaakakupissa taakka, jollaista valtiolliset hautajaiset saaneilla urheilijoilla ei ollut.


Olen vahvasti sitä mieltä, että ihmisen kuollessa pitäisi keskittyä hyvään. Nykäsen kohdalla se tarkoittaa ehdottomasti urheilu-uran suuruutta. Suomalaisen urheilun suurnimi, koko lajinsa historian yksi suurimmista on poissa. Mäkikotkaa on syytä muistella hyvällä.

Siinä missä nämä “se oli naistenhakkaaja” -heitot näinä päivinvä esim. somessa ovat mauttomia, on tämä Nykäsen toisen puolen muistaminen mielestäni paikallaan, kun aletaan tekemään päätöstä valtiollisista hautajaisista. Suomessa on kuitenkin jo kokonainen sukupolvi, joka ei tunnista Nykästä mäkihyppääjänä / urheilijana, vaan sekoiluistaan lööpeistä…

Valtiolliset hautajaiset vai ei? Vaa’an toisella puolella painaa kiistattomat urheilulliset saavutukset, toisella puolella sekoilut uran jälkeen. Olen ihan tyytyväinen, etten ole tekemässä päätöstä siitä, että järjestetäänkö valtiolliset hautajaiset vai ei. Molemmissa vaakakupeissa on painoa vähintäänkin kohtuullisesti. Sen kaiken muun tahtoisi unohtaa tässä tilanteessa, mutta mielestäni se ei tämän päätöksen kohdalla sovi.

Jotenkin Nykäseen jopa sopisi, että valtiolliset hautajaiset jätettäisiin järjestämättä.


Yksi mäkihypyn suurista, yksi suomalaisurheilun suurimmista on kuitenkin kyseessä, kun Nykästä muistellaan. Järjestetään valtiolliset hautajaiset tai ei.


#140

Urheilijoille on valtiollisia hautajaisia järjestetty viisi kertaa. Viimeisin 1989. Kyllä se Matti siihen joukkoon menisi/ olisi mennyt. Mutta käytäntöä on kuulemma viilattu tiukemmaksi tuon jälkeen. En ole siihen tarpeeksi perehtynyt että osaisin sanoa mitään ratkaisevaa. Vaikea tapaus, mihin rima nyt asettuu. Minusta jokunen tapaus urheilun puoleltakin olisi ollut, mutta nyt ei urheilijoille ole tuota kunniaa ajateltu. Jos kansallisia urheilun merkkihenkilöitä ajatellaan, niin vedänpä naiskortin esiin: vielä elävä Siiri Rantanen on ja on ollut sellainen kulttihenkilö, että saattaisi ansaita kunnian, jos tälle linjalle ryhdytään.
https://vnk.fi/valtiolliset-hautajaiset


#141

Urheilijoista valtiolliset hautajaiset ovat saaneet:
1966 Hannes Kolehmainen
1973 Paavo Nurmi
1976 Armas Taipale
1982 Ville Ritola
1989 Tapani Niku
Lähde: wikipedia

Tähän listaan verratessa Nykäsen urheilulliset saavutukset ovat täysin riittävät. Osasta menee jopa yli. Urheilu-uran jälkeinen elämä ei kuitenkaan voi olla vaikuttamatta omaan mielipiteeseeni ja en ole valtiollisten menojen puolella. Paljon tähän vaikuttaa varmasti se, etten ole kokenut Nykäsen suuruuden vuosia, vaan tunnen paremmin lööppiajan Matin.

Pohdiskeltava teoreettinen kysymys: Kalevi Sorsalla olisi ollut yhtä monivivahteinen yksityiselämä kuin Nykäsellä. Millainen olisi mielipide valtiollisista hautajaisista ollut?

Lisäksi kaikki nuo valtiolliset hautajaiset saaneet urheilijat ovat kuolleet, ennen kuin valtiollisten hautajaisten säännöksiä tiukennettiin. Valtioneuvoston kanslian sivuilla on suoraan sanottuna kriteerit:

https://vnk.fi/valtiolliset-hautajaiset

Valtiolliset hautajaiset järjestetään tai kustannetaan valtion varoista nykyään ainoastaan presidenteille. Valtioneuvosto voi poikkeustapauksessa päättää hautajaisten järjestämistä tai rahoittamista myös hyvin pitkäaikaisille pääministereille, eduskunnan puhemiehille ja erityistä kansallista merkitystä omaaville henkilöille, esimerkiksi Nobel-palkinnon saajille.

Meneekö olympiakullat sitten samalla tasolle kuin Nobel-palkinto on varmaan se kysymys. Nobel-palkinnolla on maailmanlaajuista merkitystä, olympiavoitoilla enemmän kansallista - maailmanlaajuinen huomio tietysti. Mutta toisaalta kriteeritkin puhuvat kansallisesta merkityksestä.

Joka tapauksessa Nykänen on legenda. Järjestettiin hautajaiset miten tahansa niin tärkeintä on, että ne ovat Nykäselle sopivat ja toteuttavat ansaittua arvokkuutta. On valtion mahdollista varmasti muistaa Nykästä muullakin tavalla kuin hautajaisilla ja varmasti tulee muistamaankin.


#142

No kyllähän urheiluministeri asettaisi itsensä kummalliseen valoon, jos julkinen ’harkinta’ päätyisi siihen, että ei järjestettäisi. Jos olisi todennäköistä, ettei järjestetä, ei ministeri käytännössä ottaisi asiaan kantaa ja muotoilisi asian muulla tavoin kuin ’selvitetään’ ja ’harkitaan’, koska paineita siihen suuntaan että kunnioitetaan erityisellä tavalla on paljon.


#143

Huom. ennenkaikkea kansallista merkitystä olleille henkilöille. Kaikesta huolimatta Nykänen ei siis ollut koko maailman tuntema. Mäkihyppy kun ei ole koko maailman laji vaikkapa yleisurheilun ja jalkapallon tapaan. Mutta kansallinen merkitys se Nykäseltä löytyy. Mutta oli se Myllylälläkin. Joka sitten sai harmaan sävyn dopingskandaalista. Mutta esim. Veikko Hakulinen oli oman aikansa kulttiurheilija maassamme, mutta epäilenpä ettei nuorempi sukupolvi häntä tunne samalla tavoin. Mutta ne jotka mm. pääsivät kuulemaan Noposen ja Tiilikaisen selostuksia tietävät Haku-Veikon suuruuden. Olis vaan tarvittu joku Heikki Salo vääntämään sanoitus. Laulu elää vahvemmin kuin puhe ihmisten mielissä.

Näköjään haluan hieman hämmentää ja pistää ajatuksia liikkeelle. Saas nähdä mitä poliitikot päättää. Vai kansako se on. Vaalit tulossa, totta.


#144

Varmaan ”yhteiskunnallisiin” tekoihin tavallaan lasketaan myös se, että hän oli keskivertoa suomalaista parempi veronmaksaja, linnassa käynnistä huolimatta. Mies kuitenkin tienasi tasaisesti n. 100.000€/vuosi ansiotuloja ja maksoi kiltisti veronsa, mikä noilla tuloilla tarkoittaa n. 35%

Jokaisella meillä on yksityiselämä ja siellä tehtyjä virheitä ja mun mielestä niitä on väärin alkaa tässä kohtaa repimään auki, taas. Kuten tässäkin ketjussa mainittu Matti raipattiin noista hölmöilyistä ihan riittävästi julkisuudessa.

Hieno urheilija poistui ja valitettavasti liian aikaisin. Liidä rauhassa Matti…


#145

Kaikkien aikojen kuningaskotka on lentänyt viimeisen lentonsa.
Liian aikaisin lähti Nykäsen Matti.
Lepää rauhassa LEGENDA.


#146

Yksi hieno kunnioitus olympiavoittajille on kultaiset olympiarenkaat hautakiveen. Olympiakomitea maksaa renkaat omaisten niin halutessa. Mielestäni todella hieno tapa muistaa ja kunnioittaa urheilijaa myös kuoleman jälkeen.


#147

Viimeksi urheilijana valtiolliset hautajaiset osakseen saanut Tapani Niku oli äkkiseltään saavutuksiltaan moneen muuhun verrattuna melko vaatimaton. Vain yksi olympiapronssi. Mutta hän oli aikanaan Suomen hiihdon uranuurtajia ja meidän on luultavasti vaikea sisäistää kaikkea hänen nimeensä liittyvää. Pitäisi melkein mieluummin olla vaarini tässä kertomassa Nikusta… 1920-luku on niin kaukana.

Selvästi kuitenkin käytäntö näiden hautajaismenettelyjen suhteen on muuttunut vuoden 1989 jälkeen. Nyt katsotaan mihin rima asettuu. Jos Nykäselle niin varmaan jokunen muukin urheilija jatkossa tulee kunnian saamaan.