Muut lajit Pyeongchangin olympialaisissa 2018

Osasipas olla sitten surkean huono Olympiaurheilupäivä tänään. Päivään lähdettiin kuitenkin aika kovillakin odotuksilla. Päivä lähti kuitenkin rullaamaan sivuraiteelle heti alkuunsa, kun kaikki neljä lumilautailijaa karsiutui big airin finaalista, vaikka periaatteessa kaikkien piti olla mahdollista ja kolme oli tavoite päästä finaalin. Emmi Peltonen esiintyi tasollaan, mutta kun se taso on vielä tällä hetkellä tasoa ynnä muut. Maastohiihdon parisprinteissä miesten puolella varmaan tavoite täyttyi finaalipaikalla, mutta naisten puolella odotuksia oli jopa mitalistakin, mutta lopputulema viides sija, mutta ajallisesti hyvin kaukana kärjestä. Ja sitten vielä kaiken hyvän päälle Leijonat ottaa kuokkaan Kanadalta ja putoaa puolivälierissä leikistä. Onneksi sentään Leijonanaiset hoitivat homman kotiin ja nappasivat pronssit kotiin. Ei mennyt sentään yli 12 tunttin telkkarintuijotusmaraton ihan täysin harakoille. Mutta hiukan enempi menestystä olisin silti toivonut.

1 tykkäys

Tuossa seurannassa tuli yhdistetyn mäkeä manattua, mutta sitten rupesin vähän perehtymään tarkemmin Suomen joukkueeseen.

Leevi Mutru, syntynyt 1995.
Arttu Mäkiaho, syntynyt 1997.
Ilkka Herola, syntynyt 1995.
Eero Hirvonen, syntynyt 1996.

Sitten Manninen, jonka nyt sivuutan.

Jos nuo nuoret jätkät jaksaa painaa töitä, niin voi olla Suomella aika kova joukkue neljän vuoden päästä. Toki MM-kisoissa jo aikaisemminkin.

Esimerkkinä vielä Saksan kolmoisvoiton ottanut kolmikko:

Johannes Rydzek, syntynyt 1991.
Eric Frenzel, syntynyt 1988.
Fabian Riesle, syntynyt 1990.

7 tykkäystä

Tää voi olla kova kaveri tulevaisuudessa. Tuliko nyt 3 kertaa kuudes sija. Ja tyytymättömältä vaikutti joka kerta. Vois sanoa, että ns. oppirahat on maksettu ja Olympialaiset nähty siinä mielessä, ettei tarvi enää lähteä mitään haisteleen. Tuleva olympiamitalisti.

1 tykkäys

Minä kyllä olisin armeliaampi Jylhää ja ampumahiihdon Leppävuorta kohtaan. Minusta molemmat ovat selkästi kansainvälisen tason tekijöitä. Verrataan maajoukkueita vaikka mäkihyppyyn, ampumahiihto kuitenkin on Suomessa ohuemmalla perinteellä kuin hiihto tai mäkihyppy. Molemmat, Jylhä ja Leppävuori, menevät kisojen jälkeen vaihtoon eikä lehtitietojen mukaan seuraajista ole ollut ylitarjontaa; tämäkin vihjaa siitä, että ihan suuret saappaat on Jylhällä ollut.

Ihmetyttää hyssyttely talviolympialaisten menestyksen suhteen. Nimenomaan näissä kisoissa Suomen pitäisi tahkota menestystä tai järjestelmässä on jotain olennaista pielessä. Nimenomaan järjestelmässä, yksittäisiä tekijöitä on aina helppo ristiinnaulita eikä se lopulta ratkaise paljoakaan. Meitä pitää verrata Ruotsiin ja miksei myös Norjaankin. Mitalitavotteiden ja järjestelmän odotustaso tulisi olla samalla tasolla, 15-20 mitalia olisi kelpo suoritus. Sarajevossa saatiin 14 mitalia. Nykyisin ollaan tyytyväisiä muutamaan mitaliin ja tavoitetaso on jo lähtökohtaissesti hyvin vaatimaton.

Jääkiekossa (miehet) pitää muista se, että Marjamäki & co on absoluuttisesti huippuresursseilla operoiva ryhmä. Tuloksen arvioinnin voi suhteuttaa odotuksiin-omaan tovitteenasetteluun (kulta) ja resursseihin ja vetää johtopäätökset siitä.

Jääkiekossa (naiset) Mustonen sai suorapuheisuudestaan ja tyylinsä suoraviivaisuudestaan hurskastelevaa kuraa niskaansa mutta piti tavoitteen tyylikkäästi. Liturgiaansa ja teoreettiseen monimutkaisuuteen taipuvaisesta Marjamäestä ei voine samaa todeta.

Silti: kokonaismenestys on varsin vaatimatonta, joskaan ei suuri yllätys. Jääkiekon osalta kokonaismenestys on odotuksia vaatimattomampaa mutta ei myöskään yllätä.

Rion menestys oli todella noloa. Näiden kisojen menestys on myös hieman noloa mutta saanee loiventavaa kulmaa viikonlopun hiihtomital(e)ista.

1 tykkäys

Kojonkoskella ja muilla isokenkäsillä pitää olla niin iso liksa ja muut edut, väkisinki urheilijat ja valmentajat ja olosuhteet kärsii pakostiki. Ei tarvi ihmetellä miksi menestys sen mukaista. Kojonkoskenki vois laittaa siperiaan rahastamaan, yhtä tyhjän kanssa virka kyseisellä herralla.

Ja minäkin kun aikanaan vähän innostuin Kojonkosken paluusta Suomeen. Luulin ettei meidän mäkihyppyä pysäyttäisi sitten mikään mahti. Mutta sinnehän se Mika vaan hyppäs isoks pampuks.

Lähtisköhän se Mika semmoseen käytännönläheisempään diiliin, että ottais mäkimiesten valmennuksen kontolleen. Nykyinen liksa ehdollisesti, jos tietty määrä palkintopallisijoituksia maailmacupissa jne. Tulosta pitäis todella tulla. Muuten menis jollain perusliksalla. Vai onko Kojonkoski jo liikaa mukavoitunut.

Nyt on ainakin mitaliin uskoa. Tuleeko sitten kaksi mitalia huomenna kun Iivohan tuon kisan voittaa? :wink:

Valmentaja Toni Roponen lupaa maksaa takaisin kolmen vuoden palkkansa, mikäli Heikkinen ei ota mitalia lauantaina.

2 tykkäystä

Eli Toni Roposelle ei kovin kaksista palkkaa ole maksettu… tai sitten ei aio lunastaa lupaustaan. :thinking:

2 tykkäystä

Mika Poutala kertoo pettymyksestään ja erityisesti pettymyksen käsittelystä, hävittyään mitalin kolmella sadasosalla.

Seittemältä näköjään 50km hiihto. Eikös ne hiihdä about pari tuntia? Jos kasilta nousee, tuskin on menettäny mitään.

Kyllä nyt Suomen talviurheilussa alkaa tapahtumaan. Ei mennyt kuin viisi vuotta, Kojonkoski on herännyt!!
Pauhaa mediassa, että mehän ollaan Norjasta 30 vuotta jäljessä. No, ainakin mitalien määrässä.

https://www.aamulehti.fi/urheilu/iivo-niskaselle-kultataistelussa-havinnyt-venalainen-selitti-tappiotaan-minulla-oli-ongelma-200769315/

–Olin väärällä ladulla, eikä ollut enää aikaa vaihtaa. Siksi sukset jäi vaihtamatta lopussa, Bolshunov selitti.

–Loppu ei mennyt niin kuin halusin. Tiesin jo alussa, että sukseni eivät ole parhaat.

Aika harvoin nykyään saa soittaa,ei ole paljon aihetta ollut.

3 tykkäystä

Menköön vaikka tähän ketjuun, kun ei ole Olympialaisten yleisketjua näemmä ikinä ollutkaan.

Suomen Olympiakomitean mielestä kisat menivät onnistuneesti:
https://www.olympiakomitea.fi/2018/02/25/suomen-joukkueenjohdon-yhteenveto-onnistuneet-kisat/

Minulle tuli näistä mitalitavoitteista sellainen mieleen, että nythän voitaisiin katsoa miesten jääkiekon menneen huonompaan suuntaan. Kuitenkin, kun katsoin tuossa taas vähän viime yön highlightseja, niin olen eriävää mieltä. Ja tästä päästään siihen, että jos tuolla “merkityksettömällä” joukkueella olisi otettu esim. pronssia, niin Tokion mitalitavoitehan pitäisi laskea kolmeen mitaliin.

Ps. Mieleen myös juolahti, että Krista ja Iivo taisi pelastaa Kojonkosken työpaikan.

3 tykkäystä

Latu merkitty oikein,Itävaltalainen itse syylinen harhailuin.

Stadlober harhautui vielä toisenkin kerran. Ilme kisan jälkeen oli samalla pettynyt, epäuskoinen ja naurava.

–En tiedä, en todellakaan tiedä mitä tapahtui. Käännyin väärään suuntaan. Ja sitten toisella kerralla en enää tiennyt (mistään mitään), ajatus pimeni, Stadlober ihmetteli.

–Olen todella surullinen ja pettynyt. Minulla oli todella hyvä päivä, sukset olivat loistavat, ja ennen harhailua tiesin, että pystyn taistelemaan mitalista.

Tunnekirjoon mahtui myös nolostumista.

–No joo. Reitti on pakko tuntea, ainakin jos haluat mitalin.

Kisan jälkeen Stadlober tapasi isänsä.

–Halasin häntä ja itkin. Isä sanoi, ettei tainnut olla sinun päiväsi.

Stadlober oli kisassa lopulta yhdeksäs. Sekin nauratti lopulta.

–Olen iloinen, että löysin maaliviivan!

https://www.aamulehti.fi/urheilu/kahdesti-harhaillut-itavaltalaishiihtaja-olen-iloinen-etta-loysin-maaliviivan-200770733

1 tykkäys

Outoa ettei Nilsson saanut tarkkaa tietoa tilanteesta ladulle.

Nilsson hämmästeli, kun kisan voittanut Marit Björgen tuli onnittelemaan häntä pronssimitalista.

  • Olinko minä kolmas? Olinko kolmas? Nilsson ihmetteli.

Ruotsalainen ei tiennyt kisan aikana, että hän taisteli pronssimitalista yhdessä Norjan Ingvild Flugstad Östbergin kanssa.

  • Luulin, että olin neljäs. En tiennyt, mitä (Teresa) Stadlober oli tehnyt. Valmentajat huusivat minulle, että taistelen mitalista, mutta luulin, että minun olisi pitänyt saada Krista (Pärmäkoski) kiinni, että saisin mitalin.

Juuri samoin näen minäkin asian todellisen laidan.

Kojonkosken mukaan Suomen talviurheilun tason kehittymistä kertoo se, että Sotšissa 5 mitalia oli joukkueelta erinomainen venyminen, mutta PyeongChangissa 6 mitalia oli ennakko-odotusten mukainen suoritus.

– Mitalien lisäksi meille on tärkeää, että pystymme tuottamaan jatkuvasti enemmän menestyspotentiaalisia urheilijoita lähelle maailman kärkeä. Tässäkin olemme onnistuneet Sotšin ja PyeongChangin välillä.

Tähän täytyy todeta, että kyllä maailma ja erityisesti urheilu on erilaista olympiakomitean silmin katsottuna. Ainoa eteenpäin mennyt laji ja uusi mitalikandidaatti Sotshin jälkeen on yhdistetty ja Eero Hirvonen. Ilkka Herola kilpaili jo Sotsissa. Iivo oli jo Sotsissa neljäs 15 km:llä ja voitti kultaa parisprintissä, yhtään uutta mitalikandidaattia ei miesten hiihdossa ole, eikä kovin pian tule. Krista Pärmäkoski oli jo mitalikandidaatti Sotshissa, mutta muistaakseni Tour de Ski samana talvena pilasi Pärmäkosken kauden. Yhtään uutta mitalikandidaattia ei ole naisissakaan näköpiirissä ja taso on Pärmäkosken takana romahtanut.

Miesten ja naisten jääkiekon uskon menneen eteenpäin tuloksesta riippumatta, seuraavan olympiadin aikana nousee lisää huippuyksilöitä ja lähinnä kyse on onnistumisesta itse turnauksessa.

Kaikki lajit joissa tullaan mäkeä alaspäin pyörien, kierien, pomppien, mutkitellen tai veemäisesti, suksilla tai laudalla, ovat tulleet alaspäin nopeammin kuin itse urheilijat. Enni Rukajärven hopea muuttui pronssiksi, lajeja tulee lisää koko ajan, vaan suomalaisia huippuja ei näy ei kuulu.

Luistelulajeissa Poutala pääsi lähelle mitalia, mutta missä on lajin tulevaisuus? Emmi Peltonen voi päästä EM-kisoissa lähelle mitalia, mutta laji on niin raaka, eikä Emmi mikään huipputalentti, joten laji pysyy Ylen lempilajina, mutta menestystä tuskin tulee.

– Olemme erityisesti onnistuneet parantamaan asiantuntijatoimintaa urheilijoiden tukena. Eri alojen asiantuntijoista koostuvat tiimit ja muut taustavoimat ovat eläneet urheilijoiden arjessa myös Olympialaisten ulkopuolella, jolloin luottamus ja yhteistyö on rakentunut jo matkalla kisoihin.

Eli lisää konsultteja ja raportointia niin hyvin menee. Turhuuksille maksetaan turhuuksista, eikä urheilijoita jätetä rauhaan edes kilpailukauden ulkopuolella.

– Laajan urheilijaseurannan perusteella odotusarvomme ennen kisoja oli 6,35 mitalia. Meillä oli ennakkoon arvioiden 19 mitalimahdollisuutta ja hyödynsimme niistä 31,6 %. Vertailun vuoksi vastaava onnistumisprosenttimme Vancouverissa oli 24% ja Sotšissa vain 14%. Sotšissa kolme mitalia tuli laskennallisten mitalimahdollisuuksien ulkopuolelta PyeongChangissa tällaisia yllätyksiä ei nähty, mutta toisaalta pistesijaodotukset täyttyivät täällä paremmin kuin Sotšissa, Lehtimäki analysoi.

Eli tässähän se on mustaa valkoisella ainoa missä ollaan edistytty. Excel-taulukot. Niitä kun tarpeeksi tekee, niin aina löytyy joku, jolla voidaan perustella, että eteenpäin on menty.

Lainaukset Suomen Olympiakomitean yhteenvedosta, joka linkitettynä yllä.

Edit. Kirjoitusvirheitä korjattu.

4 tykkäystä

Olympiamenestyksen arviointi on yksinkertaista: katsotaan mitalit ja pistesijat, kisoissa jaossa olleiden mitalien määrät ja kisoihin osallistuneiden urheilijoiden määrät historiallisessa vertailussa ja tällainen ’oikaistu mitalitilasto’ laitetaan kisakohtaisesti näkyviin. Voidaan vertailla oman menestyksen kehitystä ja toisaalta suhteellista menestystä samankokoisiin kilpailijamaihin verrattuna.

Kojonkoselle kultamitali oli varmaankin erityisen lämmittävä, sillä on painoaan suurempi pitkäaikaisvaikutus: Torinossa ja Vancouverissa jäätiin ilman.

Tärkeää tuloksia arvioitaessa on havaita, että jaossa olleiden mitalien määrä on kasvanut talvikisoissa huimasti tällä vuosituhannella.

Koska Suomen Olympiamenestys on ollut laskusuunnassa, on taustatekijöistä keskusteltava väistämättä. Nimenomaan pitkäjännitteisyyttä on korostettu näistä taustavaikuttumista puhuttaessa.

Tärkeä maiden väliseen vertailuun vaikuttava tekijä on ihan raaka politiikka. Venäjällä on kilpaurheiluun panostettu erittäin väkevästi etenkin Putinin kaudella ja rahaa sekä muuta on käytetty erittäin väkevästi menestyksen saavuttamiseksi. Myös Pohjoismaiden Kroisos, Norja, on panostanut paljon resursseja Olympiaurheiluun. Se on myös erityisesti laskeskellut sijoittamiensa resurssien hyötysuhdetta menestysmahdollisuuksien näkökulmasta. Tätä menestyspriorisointia on tällä vuosituhannella hieman yritetty tuoda Suomenkin urheilupolitiikkaan mutta, koska urheilua ei ole pidetty osana nationalisista politiikkaa Suomessa, eivät resurssit ole kansainvälisesti huipputasolla eikä tavoitteellisuus ole Norjan ja Venäjän tasolla. Luonnollinen vertailukohta Suomelle olisi em poliittisista syistä ilmeisesti lähinnä Ruotsi ja sen vertailun voi jokainen halutessaan tarkistaa näiden kisojen mitalitilastosta.

1 tykkäys

Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö totesi vuoden 2012 loppuraportissaan, että visiona olisi olla paras Pohjoismaa vuonna 2020. Tästä tavoitteesta ollaan kaukana, sillä esimerkiksi Norja rohmusi Koreasta 39 ja Ruotsi 14 mitalia. Kojonkoski puolustautui sanomalla, että hän kokee yksikön onnistuneen menestyskäyrän kääntämisessä.

– Minusta tässä kohdassa ei kannata hirveästi puhua, että mikä mättää. Meidän täytyy vertailla itseämme siihen, mistä olemme tulossa. Näiden viiden vuoden aikana huippu-urheiluyksikön johtajana voin sanoa, että laskeva menestys on saatu kutakuinkin pysäytettyä ja käännettyä toiseen suuntaan, Kojonkoski virkkoi.

Toivottavasti ymmärtäis lähteä

3 tykkäystä