Mulle on täysin selvää miten tässä pelissä käy; Bruins voittaa. Löysin nimittäin kausivedon, jossa oon tuutannu Bluesille 10 euroa 26 kertoimella.
St. Louisin puolella tässä ollaan ilman vetojakin. On tullut jopa kerran käytyäkin kaupungissa, ja käyty Brett Hullin patsasta hallin pihassa morjestamassa.
Koska oma suosikkijoukkue putosi pleijareiden alussa Raskiin niin eipä tuolla ole mitään väliä kumpi joukkue voittaa kannun. Hyvin vähän on tullut seurattua poffeja tämän jälkeen :).
St. Louis ilmeisesti voitti lukemin X-X jo sunnuntaina
https://www.nhl.com/fi/news/bluesille-ensimmainen-stanley-cup/c-307764952
Itse jutussa lukee:
“Blues kukisti keskiviikkona Boston Bruinsin vieraissa maalein X-X ja vei finaalisarjan nimiinsä voitoin 4-3.”
Bluesia jinxataan kaikkialla oikein huolella! 
Bostonille vähän lisäpuhtia.
Mitä helvettiä. Ei riitä että St. Louisin paikallislehti julkas jo sunnuntaina yhden mestaruusartikkelin, NHL.com ryhty näköjään samaan.
Edit: Tuo juttu on päivätty sunnuntaille, eli ennen kutospeliä, mutta tuosa puhutaan keskiviikon pelistä ja otteluvoitot on 4-3. Vissiin kirjotettu kutospeliä varten valmiiks, ja kun Bruins voitti niin vaihdettukin vaan oleelliset tiedot sopimaan seiskapeliin jos Blues voittaa. Noloa.
Ei voi kun toivoa Bluesin voittoa. Rask on Ilveksen miehiä, Bostonin logo on ruma ja siellä on nuoleskeleva pelaaja. Lisäksi Blues on kaikin puolin sympaattisempi joukkue.
Suomeen Stanley Cup voittaja, niin siksi Bruins. Vaikka Rask on jo kertaalleen voittanutkin.
Samaa mieltä. Ilves-vihallakin on rajansa, sanotaan nyt vaikka valtameri. Sen toisella puolen on vain suomalaisia suomalaisia.
Olihan toi St Louisin tuhkimotarina jotain mihin en itse hetkeäkään uskonut, mutta jota tietysti toivoin loppuun asti. Mitkään jinxuakset ei estäneet ihmettä tapahtumasta, joten onnea Bluesille ja sen faneille!
Hieno homma että sai Blues ensimmäisen pytyn! Joku onnellinen veikkaajakin taisi netota sen 100000 Bluesin mestaruudesta eli onnittelut sinnekin
Ilveksen urheilujohtaja Timo Koskela voitti nyt Stanley Cup sormuksen joka on muuten Tappara-kasvatti. Saakohan Hussokin sormuksen?
Tämä kausi on ollut täysin järjetön monella tavalla:
Maalimäärät nousi. Kucherov pelasi pisteiden valossa parhaan kauden, mitä keneltäkään NHL-pelaajalta on nähty vuosikymmeneen. Edmonton Oilers onnistui jäämään pudotuspelien ulkopuolelle, vaikka joukkueessa oli kaksi 100+ pistettä tehnyttä pelaajaa…
Suomalaisittain nähtiin uuden pelaajapolven astuminen kirkkaisiin valoihin. Heiskanen tulokaspakkina otti paikkansa NHL:ssä kärkiparin pakkina. Rantanen repi MacKinnonin kanssa liigaa palasiksi ratkoen pelejä. Aho osoitti sentterinäkin olevansa NHL:ssä kärkipään pelaajia, siinä hieman varjoon jäi, että Teräväisen Teuvokin lopulta lähenteli 80 pisteen rajaa. Kirkkaimpana helmenä pelaajista toki Barkov, joka teki kentällä jotain, mihin suomalaisista ovat aiemmin kyenneet vain Kurri ja Selänne.
Runkosarjassa ei ehkä joukkueiden osalta niinkään järkytyksiä nähty, jos mietitään vain lopullista tuloslistaa. Suurimpana yllätyksenä voinee pitää Islandersia, jonka Trotz piiskasi yhdessä kesässä kasaan. Siitäkin huolimatta, että kapteeni lähti. Ennakkoon koviksi odotetut olivat kovia, jo ennakkoon huonoiksi tiedetyt miehittivät sarjataulukon peräpään. NHL:ssä taito on levinnyt niin laajalle, että raja pudotuspeleihin pääsemisen ja rannalle jäämisen välillä on varsin häilyvä. Tänäkin vuonna kauden mittaan nähtiin erilaisia hyviä ja huonoja vaiheita joukkueilta. Luonnollisesti näistä saatiin kunnon ylianalyysit fanien toimesta käyntiin. Buffalo lensi hetken, Pens konttasi täysin jne. Esim. St. Lousin nousu pudotuspeleihin on kova, kun mietitään tilannetta jossain joulu-tammikuun tienoilla, mutta kyllähän Blues kauden alla ennakoinneissa pudostuspelijoukkueeksi miellettiin. Runkosarjan osalta suurena tarinana voinee pitää Tampan suvereenia dominanssia. Joukkue oli runkosarjassa melkoilla omilla luvuillaan, 62 voiton kausi on historiallisessakin perspektiivissä todella kova.
Henk. koht. suosikkini runkosarjasta lienee lopulta Kekäläisen uhkapeli. Joukkue on siinä ja siinä, että mennäänkö edes pudotuspeleihin. Kesällä kaksi joukkueen avainpelaajaa on oletusarvoisesti kävelemässä pois ilman vastinetta. Mitä tekee Kekäläinen? Mies lyö assetit pöytään ja hankkii pari tulevaa UFAa lisää. Uhkapeliä kovin panoksin. Aika näyttää, että kannattiko uhkapeli. Lyhyellä tähtäimellä kyllä, Blue Jackets saavutti ensimmäisen kerran historiassaan pudotuspelien toisen kierroksen.
Silti tämän kauden päättömyys tiivistyy pudotuspeleihin, jo niiden ensimmäiseen kierrokseen. Tampa, Pens, Caps, Jets, Flames, Preds yksi toisensa jälkeen lähtivät lauluun heti kättelyssä. Runkosarjan dominoiden voittanut Tampa, entiset mestarit Pens ja Caps, joilta edelleen odotettiin paljon. Lännessä runkosarjassa paremmin menestyneet eivät onnistuneet sen paremmin. Kaikki neljä divisioonavoittajaa liittyivät laulukuoroon jo ensimmäisellä kierroksella, ensimmäistä kertaa historiassa. Altavastaajat järkyttivät suuria ennakkosuosikkeja oikein urakalla kevään 2019 pudotuspelien alkuun. Suurimpana järkytyksenä Tampan taipuminen Columbuksen käsittelyssä suoraan neljässä pelissä. Kolikon toisella puolella pettymysten vastapainona oli menestystarinat. Hurricanes, Islanders, Blue Jackets, Blues… Joukkueita, joiden ei pitänyt olla menossa minnekään.
Oma lukunsa ihmisten mieliin tänä keväänä jää ikävä kyllä tuomaritoiminnasta. Liian monta kertaa tuomarien kyseenalainen ratkaisu nousi keskiöön sarjan tai ottelun ratkaisuhetkillä. Oli kyseessä sitten viheltäminen tai viheltämättä jättäminen. Liian monta kertaa tuomarien kyseenalainen ratkaisu oli keskeisessä roolissa pelin, jopa kokonaisen ottelusarjan ratkaisussa. Tuomarit eivät olleet pelin tasolla.
Silti tänä keväänä ei siihen mielestäni kannata liikaa tarttua. Kevään aikana nähtiin monta loistavaa jääkiekkoa tarjonnutta sarjaa. Nähtiin dramaattisia nousuja, yllätyksiä ja oikeastaan kaikkea, mitä keväältä voi odottaa. Pudotuspelit olivat mielenkiintoinen yhdistelmä kokemusta ja NHL:n uutta polvea. Hurricanes ja Colorado esimerkiksi ovat vasta nousemassa kohti nyky-joukkueensa kukoistusta, silti Hurricanes oli jo konferenssifinaalissa asti. Samaan aikaan pudotuspeleissä nähtiin pitkälle menossa mm. Bruins ja Sharks, joiden avainpelaajat ovat jo hiljalleen ikääntymässä. NHL:n kiertokulku jatkaa radallaan.
Kaikki edellä kirjoitetut sivupolut jäävät kuitenkin sen yhden, sen todella suuren tarinan varjoon. St. Louis Blues 2019. Joukkueeseen ladattiin jo kesällä paljon odotuksia. Vuosikaudet Blues on ollut kova, mutta pettynyt pudotuspeleissä. Kesällä joukkueeseen tuotiin lisää laatua ja haluttiin uskoa sen vievän joukkueen eteenpäin. Fanien pettymys syksyn otteisiin olikin valtava. 3.1.2019 Blues oli sarjataulukon viimeisenä. Valmentajan vaihto ja tulokas Binnington maaliin oli käännepisteenä valtava. Blues oli tällä kaudella syksyn huonoin, mutta kevään paras joukkue NHL:ssä. Binnington ei ollut mikään kone. Nuorelle miehelle sattui huonojakin pelejä väliin. Mutta parhaimmillaan mies oli maaginen, ohittamaton. Finaalin seiskapeli ei ole huono paikka maagisuutta esittää. Toisaalta soveliasta on, että Dallas-sarjan seiskapelin toisella jatkoajalla voittomaalin värkkäsi Maroon, St. Louisin oma poika. Bluesin tammikuun alusta käynnistynyt tuhkimotarina on käsittämätön. Mahdoton. Silti se tapahtui. Vahvoja joukkueita kentälle saanut Blues voitti lopulta ensimmäisen mestaruutensa melkoisella tavalla. Eikä siinä. Joukkue ansaitsi mestaruuden. Todella vahva joukkue Suurin tähtiloisto, NHL:n kirkkaimmat tähdet puuttuvat. Mutta Blues on vahva ja fyysinen ryhmä, jossa on paljon todella hyviä pelaajia. Ehkä esim. O’Reilly alkaa tämän kevään jälkeen saamaan arvostusta, jota Coloradon tai sittemmin Sabresin fanit ovat yrittäneet huudella. O’Reilly on NHL:n parhaita kahdensuunnan senttereitä, jonka meriittilistalta löytyy nyt Stanley Cup ja Conn Smythe. Ei lainkaan huonosti.
Onnittelut Bluesille mestaruudesta. Kovalla työllä ansaittu mestaruus. Nyt niille ennenaikaisille eri medioissa julkaistuille onnitteluillekin löytyy aihetta.
Lyhyenä tiivistyksenä voisi sanoa, että kauden 2018-2019 perusteella NHL voi todella hyvin. Joukkueiden pelitavat vaihtelevat, taktisuudella on tilaa NHL:ssä. Pelaajien “vanha kaarti” on saanut nuoremmasta polvesta vakavasti otettavat manttelinperijät, jotka kykenevät kantamaan taitokiekon soihtua eteenpäin. Yllätyksiä tapahtuu. Tuote voi kentällä hyvin. Nopeus ja taito viihdyttää katsojia.
St. Louis Blues otti kaudella voiton vähemmän kuin Tampa Bay Lightning. Mitä se Tami sanoikaan?
Sabres on myöhäisimmin koko NHL:ää johtanut joukkue, joka jäi pudotuspelien ulkopuolelle.
Ja kaupan päälle O’Reilly -hommat.
Nimenomaan. …ja Blues taitaa olla myöhäisimpään viimeisenä ollut joukkue, joka vielä nousi poffeihin. O’Reilly -hommat liittyy. Kaunista symboliikkaa.
Matka oli omituinen, mutta lopputulos odotettu. Blues pudotuspeleihin, Sabres ei.
Mitenkähän tän ny summais. Mielenkiintonen kausi, joka päätty toisaalta pettymykseen, toisaalta taas ihan vaan finaalipaikkakin oli enemmän kun kauden alussa osas odottaa. En tiedä onko kärkijätkillä (Bergeron, Marchand, Pastrnak, Krejci…) jotain vammaa vai mikä oli, mut kukaan ei oikein päässy tossa finaalisarjassa tasolleen. Saatto se tietysti olla Bluesin hyvyyttäkin, vaikea näitä on värilasien läpi arvioida. Sen mä tossa finaalisarjassa oikeastaan isoimmaks ongelmaks näen, ja siihen se Bruinsin osalta kaatu.
Sikäli harmittaa, että tuolla Bruinsin nykyisellä rungolla ei varmaan enää montaa saumaa Stanley Cupin voittoon ole. 1-2 kautta maksimissaan, ja siihenkin vaikuttaa sit monta tekijää, eli nämä saatto hyvinkin olla viimeiset finaalit pitkään aikaan. Raskin kannalta harmittaa myös, kevät meni tuota viimestä peliä lukuunottamatta todella hyvin, eikä noitakaan maaleja voi oikein Raskin piikkiin laittaa. Ois se hieno jos Rask olis päässy alottavana maalivahtina nostelemaan kannua.
https://www.instagram.com/p/Byo6RVFptcS/?igshid=1f07gi0u36ze0
Laitetaan nyt tämä tänne, koska kauteen liittyy. Jätkillä käsimatkatavarat koneessa! 
E. En kyllä oo edes varma, onko toi lentokoneesta.
Saa nähdä kalpeneeko Ovien viime kesän juhlat kun O’Reilly pääsee irti. 
O’Reillyn Conn Smythe voitto irtosi lopulta selkeällä erolla. Linkin takana äänestäjät ja annetut äänet:
O’Reilly received 13 of a possible 18 first place votes to edge teammate Jordan BInnington, who claimed the other five available votes. Bruins goaltender Tuukka Rask finished third in the voting.
The first player in NHL history to score in Games 4, 5, 6 and 7 of a Stanley Cup Final, O’Reilly recorded nine points during the Final and established a franchise record with 23 points during the postseason.
Voting was scored in a 5-3-1 format and tallied by the NHL with 10 minutes remaining in Game 7:
18 äänestäjää siis nimesi kolme ehdokasta haluamassaan järjestyksessä. O’Reilly oli 13 paperissa 1., neljässä 2. ja yhdessä 3. Loput ykkössijat äänestyksessä Binningtonille.
Mainittujen O’Reillyn, Binningtonin ja Raskin lisäksi hajaääniä Pietrangelolle ja Paraykolle
Eipä sitten löytynyt Bluesille loppukaudestakaan sitä voittajaa ja Binningtonin upea tarina ja nousu puskista huipulle sai satumaisen lopun.