Onko sitä tullut paljon matkusteltua?


(AJL Tappara-veikkauksen 16-17 voittaja) #1

Barcelonassa

Jokainen meistä on varmaan matkustellut elämänsä aikana ja varmaan itse kullekin on sattunut kaiken näköistä matkoillaan, niin myös minulle.

Tämä seuraava, vieläkin mieltäni huvittavalla tapahtumalla voitaneen aloittaa tämä ketju. Tarinan (tosi sellaisen) päähenkilö tosin on mies, mutta ei tapahtumista naisiakaan puutu, joten asiaan.
Kaikki sai alkunsa 90-luvun puolessa välissä työskennellessäni valtakunnan johtavassa myyntityötä tekevän yrityksen palveluksessa. Yrityksellä oli tapana vuosittain palkita myyntityössä parhaiten onnistuneita kutsumalla heidät nk. Miljoonan Taalan Klubiin. Pääsy tähän prameaan seurakuntaan oikeutti kunnian lisäksi osallistumaan vuosittain ulkomaille suuntautuvaan palkintomatkaan.

Useampana vuonna minäkin kuuluin näiden etuoikeutettujen joukossa ja voin luvata, että näillä matkoilla sattui ja tapahtui. Henkilökunnasta noin 70 prosenttia oli sitä muodokkaampaa sukupuolta, ja sama oli prosenttiluku myös palkintomatkoilla.
Jälleen koitti aika lähteä rentoutumaan kovalla työllä ansaitulle matkalle, joka sillä kertaa suuntautui Barcelonaan. Mieli virkeänä ja valmiina nauttimaan uusista virikkeistä suuntasimme lentokentälle ja sieltä edelleen kohti uusia huimaavia kokemuksia. Perille päästyämme majoitumme laadukkaaseen hotelliin ja sain huonetoverikseni keski-ikäisen lupsakkaan oloisen kaverin Joensuun toimistoltamme, kutsun häntä tässä vaikkapa Pentiksi, tai tuttavallisemmin peräti Penaksi.

Ulkomuodoltaan Pena oli kuin kuka tahansa perisuomalainen vaalea lyhyenläntä punaposkinen nummisuutarinesko-klooni. Persoonana Pena osoittautui kuitenkin kaikkea muuta kuin peruspenaksi. Hänellä oli hersyvä huumorintaju ja kyky ”munata” itsensä tahattomasti ja harmittomalla tavalla, joka ei ainakaan minua jättänyt kylmäksi. Pena oli sanalla sanoen matkamme ehdoton ilopilleri.

Ensimmäisenä iltana, kun kokoontuessamme koko klubilaisten voimin yhteiselle lounaalle paikkani osui Penan viereen. Lähellemme asettui fiiniä porukkaa pääkaupunkiseudun toimistoilta. Pena ei sylkenyt lasiin, ja olikin melko pian reippaalla juhlatuulella ja innostui kertoilemaan, ehkä jo hieman kulahtaneita vitsejä seurueemme iloksi ja kenties osan suruksi. Paljon ei Pena saanut vastakaikua puujalkavitseilleen pääkaupunkiseutumme arvonsa tuntevilta myyntitykeiltä, jotka kilvan kehuivat upeilla myyntisaavutuksillaan ja menestyksekkäillä myyntikikoillaan.
Tultuaan useaan otteeseen vitsien kerronnassaan keskeytetyksi mm. myyntineuvottelija Mynttisen itseriittoisella palopuheella siitä kuinka hän oli onnistunut myymään kälyisen tuotteen tuntuvaan ylihintaan, Penan mitta täyttyi. Posket punoittaen hän nousi ylös ja äänekkäiden rykäisyjen saattelemana kilkutti voimallisesti jo varmaan useampaan kertaan tyhjentyneeseen lasiinsa.

  • Arvoisat kolleekat ja myös te hienopierut siinä vastapäätä, haluan kohottaa maljan, aloitti Pena kimakalla äänellään. - Kohotan maljan teille upeille kolleekoille ja myös näille muutamalle perslävelle, hauskaa iltaa! lopetti Pena kolauttaen lasinsa pöytään ja horjahteli pois pöydästä.

Sinä iltana en Pena enää tavannut, aamulla mies kömpi tyytyväisen näköisenä mairea hymy huulillaan huoneeseemme. Kysyin missä mies oli yönsä seikkaillut. Pena kertoi olleensa tukemassa omalla panoksellaan, erään maailman vanhimman ammatinharjoittajan taloudellista tilannetta.

Seuraavana päivänä lähdimme illastamaan paikkaan, jossa saisimme nauttia myös flamenco-esityksestä. Perillä Pena linnoittautui jälleen viereeni. Nautimme alkupaukkuja ja söimme hyvin, jonka jälkeen alkoi rytmikäs flamenco-esitys. Tummat naiset ja miehet hakkasivat kilvan jalkojaan lattiaan, aiheuttaen melkoisen kopinan hiljentyneeseen ravintolasaliin.
Kopinaa oli kestänyt jo lähes puoli tuntia kun viereltäni alkoi kuulua syviä huokailuja. Jälleen melkoisesti humaltunut Pena se siinä päästeli pitkiä puhkuja kovasti kyllästyneen oloisena. Eipä näyttänyt esitys enää hämärässä salissa juuri muitakaan innostavan, mutta muut näyttivät pystyvän pitämään naamoillaan ”ompasmielenkiintoista”-ilmeensä.

Esityksen jatkuttua jo lähes tunnin, Penalle riitti. Tuoli kolahti selälleen lattialle kun kengän kolisteluun lopullisesti tuskaantunut Pena kimposi pystyyn ja tuhahti minulle liiankin kuuluvalla äänellä:

  • Tuohan on ihan perseestä, lähdetään Reiska pois!
    Yritin painautua hämärässä mahdollisimman näkymättömäksi ja sihahdin Penalle hampaitteni väistä kehotuksen olla hiljaa ja istua alas, vaikka sisimmässäni olin (niin kuin varmaan valtaosa seurueestamme) täsmälleen samaa mieltä kuin Pena.
    Pena ei kehotuksestani piitannut, vaan lähti horjahdellen lähes pimeässä ravintolasalissa kohti uloskäyntiä. Esitys jatkui ja jatkui, ”onpas kultturelliä” intoilut olivat jo tyystin tauonneet kun kaikki jo odottivat esityksen kohokohtaa; sen loppumista. Hetken päästä havahduin kun joku rymisteli vierelleni. No Penahan se siihen ilmestyi ja tokaisi kimakalla äänellään:
  • Reiska, mistä helvetistä täältä pääse ulos?

Seuraavana iltana lähdimme koko porukalla tutustumaan kaupunkiin. Mukaan lähti myös Pena, joka oli palannut edellisen illan flamenco-reissultaan vasta juuri ennen Ramblakselle lähtöämme. Pena kertoi viettäneensä aikansa maksullisen naisen luona aivan hotellimme lähistöllä. Oli kuulemma ollut mahtava, tosin kallis, nainen.

  • Kyllä nyt on Reiska Pena-poika imetty kuiviin, kehaisi voipuneen oloinen Joensuun kollegani.
    Ja niin sitä lähdettiin, mukana tyytyväisenä viheltelevä Pena. Jo kohta hotelimme lähistöllä hämärässä kadunkulmassa seisoskeli nainen, jonka ulkomuoto ei jättänyt arvailujen sijaa donnan ammatin suhteen. Huomattuaan Penan tämä rakkauden ammattilainen keinui Penan vierelle alkaen selkeästi ehdottelemaan jotain suurenmoisen ihanaa. Pena vastasi naisen englanninkieltä muistuttavaan kujerrukseen selkeällä suomenkielellä.
  • Kuulehan nyt, kun minä olen nainut jo ihan kyllikseni, niin en kyllä millään jaksa, mutta odotappas hetki niin kysyn olisiko joku kolleekoistani tahtonut.
    Kukaan ei ihme kyllä tahtonut (tai ainakaan kehdannut tunnustaa) ja niinpä jatkoimme kohti Ramblasta, joka olikin todella mielenkiintoinen nähtävyys elävine patsaineen.

Kaikki loppuu aikanaan, niin matkammekin. Palasimme koti-Suomeen jälleen monia kokemuksia rikkaimpina. Minä suuntasin lentokentältä kohti Kanta-Hämettä ja unohtumaton matka- ja huonetoverini Pena lähti hakeutumaan kohti Joensuun junaa.

Missä päin te olette reissanneet?


Mitä sivuston käyttäjät tekee työkseen?
#2

Just parhaillaan kuudetta kertaa Thaimaassa. Jälleen kerran huikee reissu, vaikka onkin nainen mukana tällä kertaa :wink:
On täällä vaan niin paljon kaikkee muutakin, ku poikamiesten hurvitteluja… En voi ku suositella! Kolme viikkoo takana, enää viikko jäljellä , buhuu :sob:


#3

Onhan niitä reissuja tullut tehtyä ja monta tarinaa tottakai olis kerrottavana. Nyt ei vaan oikein jaksa, kun juuri eilen saavuin kotiin tiukalta pariviikkoiselta Intian reissulta. Eka kertaa kyseisessä maassa. Olihan monipuolinen reissu. Taj Mahal ja semmoiset tuli nähtyä, mutta kohokohtia olivat paremminkin parin päivän tiikerisafari Ranthambhoressa, käynti S.O.S Wildlifen elefanttireservaatissa sekä ehkä monille yllättäen käynti sikhitemppelissä. Siellä oli juuri päivittäinen hyväntekeväisyys, ilmainen ruokailu menossa. Keittiössäkin käytiin, mutta ruokailuun en ryhtynyt. Tuin kyllä toimintaa pienellä lahjoituksella. Hienoa toimintaa sikhiyhteisöltä. Ruokailuja taitaa olla useampikin päivässä, eikä siellä kysytä ruokapöytään (lattiamatolle) asettuvan uskontoa. Kaiken kaikkiaan Intia on hämmentävä mutta ihmeellinen maa!! :wink:


#4

Laitetaan nyt tähän ketjuun, jottei näitä nyt ole täällä ihan joka lähtöön… Niin, juttu on se että lähiaikoina joutuu/saa pitää vähän lomaa ja olis lähtö entiseen Saigoniin. Sehän on nykyään nimeltään joku Ho Chi Minh City ainakin englanniksi. Tuli mieleen, että onkos joku joskus käynyt siellä ja vois antaa hieman kokemusperäistä osviittaa mitä tehdä tai mitä ei. Joo, siellähän on lähiseudulla niitä sissitunneleita eli sinne vaan konttaamaan… Saas nähdä, ei kyllä ihan ykkösenä ole mun listalla. :wink:

Sekin tuli mieleen, että kai sinne täytyy ottaa jotain Tappara rekvisiittaa mukaan. Jos rahat loppuu, niin sitten muutetaan mestaruuslippis yms. kahisevaksi. Miltä kuulostaa?? :slight_smile:

Saa sitten istua koneessakin yhteen syssyyn aikalailla, suora lento sinne 11h ja paluu kuulemma aikataulun mukaan jopa 12h. Huh huh. En oo yhteen pötköön mokomaa toistaseks tehnyt. :sunglasses:


#5

Muistaakseni 27 maata tullut käytyä, tällä hetkellä Floridassa ja toissa iltana Florida Panthers Vs Dallas Stars! Tännekin suora lento yli 11h ja paluukin myötätuulessa 9h. On se matkustelu vaan mahtavaa, energiaa taas vaikka muille jakaa. Seuraava energiapiikki tulee taas pian alkavista pleijareiata. Tappara!


#6

Ei läheskään niin paljon kuin haluaisin, esim. Eurooppa on jäänyt hävettävän vähälle. Kaukomailta nähty Hong Kong ja Amerikan Länsi-rannikkoa + Las Vegas. Aasia houkuttaa kyllä kanssa, se atmosfääri oli jotenkin niin omintakeinen, että jäin kerrasta koukkuun.


#7

Töiden puolesta on Eurooppaa tullut nähtyä. Lomat vietän yleensä aina Suomesssa, Ruotsissa tai Norjassa.
Haavena päästä Islantiin sekä Uuteen-Seelantiin.


#8

Hieno avaus krobbelta. Mutta mun kokemukseni maailman eri kolkista eivät ole ihan noin … siistejä … kilttejä…

Teknologiaviennin tulosten asennusvalvonta- ja käyttöönottotyömaat ovat usein kaukana sivistyksestä, ja siellä maailman raadollisuus näyttäytyy kaikessa kirjossaan. Onneksi nuppi ja maksa kestää, myrkkyihin en ole koskenut.


#9

On tullut käytyä muutaman kerran Kanarian saarilla, kerran Berliinissä ja Amsterdamissa. Ruotsissa ja Virossa on tullut sitten useamman kerran käytyä satamassa lepäämässä, että jaksaa tulla takaisin Suomeen. :smiley:

Mieli tekisi todella paljon lähteä Kanadaan, Yhdysvaltoihin, Meksikoon, Peruun ja Argentiinaan. Nyt on rahat sen verran tiukilla, että ei hetkeen pääse lähtemään. Ehkä sitä sitten vanhoilla päivillä tulee kierrettyä jos maailma on vielä pystyssä. :slight_smile:


(aka Henkke) #10

Eurooppa aika lailla tullut reissattua ristiin rastiin ja vuoden olen ulkomailla asunutkin. Nyt keväälle/alkukesälle varattuna parikin reissua. Amerikkoihin himottais lähteä, mutta en viihdy lentokoneessa yhtään, joten joudun vielä harjoitteleen lentämistä lyhyemmillä reissuilla. Varmasti sekin aika tulee kun rapakon taakse uskaltautuu…


#11

Seinäjoki -89
Kouvola -96
Pieksämäki -05
Sipoo -12
Suomenlinna -16


(Koulukatu) #13

Heps kukkuu Aikenista, SC, US.

Tapasin meidän kipinävahti kuulovartion Wisconsinista ja Thunder Baysta. Toinen veljeksistä kertoi että oli erikoinen lasku, sakkaus, kiihdytys, sakkaus, kiihdytys, tömähdys ja sakkaus, väitti sen jälkeen että olivat laskeutuneet maailman lyhyimmälle kiitoradalle, ja heti perään toinen kertoi että se lienee myös maailman levein kiitorata? Liekö taas ollut moon shinella vaikutusta havainnointiin?

Muutoinkin Thunder Bayn yhden miehen kuulovartio osasto tunnusti olevansa Toronton fani, koska heillä on kuulemma parhaat fanit, lievää petturuutta ilmassa, Winnipegissä ei kuulemma ole muuta hyvää kuin hevoskisat.

Alkuperäiseen aiheeseen viitaten, onhan sitä tullut työkseen retkeiltyä, niin paljon että on “jumalan hylkäämien matkamiesten” kirjoissa ollaan. Paljon olisi tarinaa kerrottavana, mutta niissä asioissa on eräänlainen “omertan laki” voimassa, yksityisyydensuoja.

Aasiasta en niin välitä siellä on tullut luuhattua aivan liikaa niilä kulmilla, mutta Baskimaan San Sebastian on suositeltava paikka ja oluelle tekis mieli lähteä Bayeriin, Hofbräuhausiin, kun kulkee niillä nurkilla.

Yt. “Koulukatu”


(Maalivahti) #14

Terveisiä Koh Lipen paratiisisaarelta Thaimaasta Intian valtamereltä. Näissä maisemissa vietetään parisen viikkoa, niin jaksaa sitten seurata Meidän kodissa toivottavasti pitkään jatkuvia pudotuspelejä. :slight_smile: :tappara: :kannu:


(Jan) #15

Muuten on tarkkaan pysytty Euroopan kamaralla, mutta Espanjan Tarifasta on tsiigattu Mama Afrikaa. :slight_smile:


#16

Tännehän singahti heti aikamoinen matkailukavalkaadi… Mutta ei nyt kuitenkaan niitä odottamania vinkkejä sinne Saigonin suuntaan. Eiköhän siellä pärjätä, varsinkin kun nyt Forexissa käytyäni huomasin hurjasti “rikastuneeni”. Miljoonia kun alkoi löytymään joka taskun pohjalta… Vinkki: miljoona Vietnamin Dongia on noin 50 €. :wink:

En oo koskaan ajatellut laskea monessako maassa olen käynyt, saatikka että laittaisin nuppineuloja johonkin karttaan. Tuommoinen ei vaan ole minun tyylini. Ja toistaiseksi kaikki reissut ovat olleet hyviä. Toiset ehkä sitten jopa vielä parempia. Ja kyllä niitä tarinoitakin olisi, mutta ehkä joskus on tosiaan parempi pitää suu supussa. Kaikenlaista on ollut ja monenlaista nähty. Mieluummin juttelen niistä “livenä”, en oikein tykkää taltioida juttuja mihinkään “media-arkistoihin”. :innocent:

Rapakon takana pitäisi kyllä käydä useammin. Tässä kohtaa tunnen pienen piston rinnassani. Siskoni kun on asunut jo muutaman vuosikymmenen perheineen Kanadassa, Ottawan seutuvilla. Sieltä käyvät kyllä Suomessa harvase vuosi, mutta vastavierailut ovat jääneet aivan liian vähiin. Lisäksi mulla olisi hyviä kyläpaikkoja sielläpäin mm. Montrealissa ja Edmontonissa. Kummipojat ovat molemmat juuri valmistuneet lääkäreiksi. Toinen on Columbuksessa Ohiossa ja toinen Raleighssa Pohjois-Carolinassa. Kanadalaisia, mutta siis USA:ssa molemmat tätänykyä. Pitäis oikein suunnitella joku Pohjois-Amerikan kierros, jos itsestään nyt lähivuosina saisi sen verran irti että malttais sinnepäin lähteä… :sunglasses:

Kiinnostusta mulla kyllä vielä matkustamiseen riittää ja onneksi on mahdollisuus sitä kohtuu rajoissa harrastaakin. Kyllä niitä maita riittää vielä, se ei todellakaan ole ongelma. Mutta hoidetaan nyt ensin pois päiväjärjestyksestä se Ho Tshi Minh. Ja Mekongin suisto! :wink:


#17

Ohoh, ihan ollaan jopa samoissa paikoissa käyty!! Pari kesää sitten Kouvola tuli kyllä mennentullen lähinnä läpiajetuksi, kun tähtäin oli Kotkassa. Mutta joskus ihan alakoululaisena tehtiin luokkaretki Kouvolaan. Reissusta jäi eniten mieleen se, kun yksi kaveri meidän luokalta käveli/juoksi läpi uimahallin lasiovesta. Kiinni olleesta. Sairaalareissuhan siitä tuli. Mutta eiköhän me se kaveri vielä paluukyytiin saatu mukaan bussiin! Ehkä vähän outo retkikohde siihen aikaan tuo Kouvola kun ei vielä ollut mitään Tykkimäkeä yms. Mutta toisaalta se oli toiseksi lähin kaupunki. Ei aina viittitty mennä Lahteen. :wink:


#18

Itse en hirveesti Saigonista lämmenny, tai menihän siellä muutama päivä… Backpacker-street ihan ok/mukava kaljottelu illalla

Itse olin vähän pohjoisemmassa MuiNe, Phan Thiet nimisessä paikassa toisen kerran, rantaa ja aurinkoa. KiteSurfing onnistuu tuolla.
Saigonista pääsee tuonne mukavasti yöbussilla.


#19

Ehkä mieleenpainuvin kaupunkiloma 10 vuoden sisään tapahtui Lontoossa 09/2010 kun tuli päädyttyä keskelle Hizbollahia tukevaa mielenosoitusta. Poliiseja oli paikalla “muutama”. Paikkana Speaker’s Corner:



Ei pahemmin ole tullut mielenosoituksissa pyörittyä niin olihan tuo suhteellisen himmeä kokemus kun käppäiltiin ja katottiin että mitäs halvattua tuolla on alkamassa. Yhtäkkiä paikalle pölähti reippaat parikymmentä Voortin Ransittia täynnä miliisejä turvaamaan tilannetta. Onneksi mielenosoitus oli rauhanomainen.


#20

Aikoinaan paljon pitkin Eurooppaa levymessujen ja urheilutapahtumien perässä.


#21

Kaksi kertaa on tullut Vietnamissa käytyä ja tarvi sanoa, että pidän muusta maasta enemmän kuin HCM:stä. Kyllä ne Cu Chin tunnelit oli ihan hauska kokemus kertaalleen ja sai paljon infoa Vietnamin sodasta. Mekong Deltalle tehtiin kolmen päivän reissu, sitä voin suositella. Mentiin pikkuveneellä ympäri jokea ja nukuttiin paikallisten kotona. Matka järjestyi yhdellä miljoonasta matkatoimistosta. Muuten kaupunki on liian kaoottinen makuuni ja täynnä örveltäviä teinejä, jollainen toki olin itsekin ensimmäisellä matkallani sinne :smirk:

Linkin takaa löytyy ihan ok kaupunkinähtävyyskohteita siellä:
http://www.vietnam-guide.com/ho-chi-minh-city/top10/top10-ho-chi-minh-attractions.htm