Ikävä tietysti hävitä ja vielä ikävämpää hävitä rumin luvuin.
Tässä juuri nyt aika lailla sysimustassa pilvessä näen hopeareunuksen. Tapparan hypettäminen meni kaikissa ennakkoarvioissa aivan tolkuttomaksi. Toki siihen oli joukkueen materiaaliin perustuvat syynsä. Silti mentiin aivan kohtuuttomuuksiin. Väitän, että täälläkin mopo pakkasi monella jäsenellä keulimaan. Jopa snadia ylimielisyyttä olin havaitsevinani.
Se hopeareunus? Se, että kaikissa matkoissa on mutkansa, kaikilla teillä kuoppansa ja töyssynsä. Totta kai näin karua tappiota ihmetellään kaikissa mahdollisissa medioissa, mutta siitä vaan. Oleellista on, että tämä voittamattomuuden ja ylivertaisuuden aura murtui heti kauden avausviikonloppuna. Nyt voidaan paremmin keskittyä itse asiaan eli työn tekemiseen. Sitä työtähän totta vieköön on rutosti jäljellä.
Tappara on edelleen pirun kova jengi. Ei yksi murheellinen ilta alkusyyskuun lauantaina sitä miksikään muuttanut. Eteenpäin!
Muistuttaa jotenkin kevään pelejä
Puolustetaan ja isketään vastaan ku vastustaja koohottaa holtittomasti ja tekee virheitä liukuhihnalta.
Onneks kausi on pitkä ja TPS :n eläkeläiset ehtii väsyyn kauden mittaan
On rosteri mikä tahansa, mutta jääkiekko on herkkä laji. Pienikin ongelma oman tekemisen kanssa yhdistettynä kaverin onnistumiseen saa pelin solmuun. Varsinkin alkukaudesta ja suhteellisen isolla vaihtuvuudella. Ei ole vielä sitä selkänojaa.