Päävammat jääkiekossa


#8

Laajensin alun perin päättämääni otsikkoa ja siirsin yleiseen kiekkokeskusteluun, jotta keskustelu voi karata Spinasta hyvällä omallatunnolla.

Kypärien tehtävä on perinteisesti ollut kallonmurtumien estäminen/ehkäiseminen ja siinä ne ovat tehokkaita. Aivotärähdyksiä vastaan kehitystyö ainakin jefun puolella on intensiivistä ja rahoitus kunnossa, koska turvallisempien kypärien kehittely suojaa ammattilaisseuroja uusilta todella kalliiksi koituvilta oikeusjutuilta. Kiekkokypärien puolella olen nähnyt komeita trailereita, mutten ole seurannut varustekehitystä viime vuosina kovinkaan tarkkaan. En siis tiedä, onko ne innovaatiot siirtyneet kauppojen hyllyille.

Edit. Tulipahan mieleeni, että kypärä voi olla vaikka minkälainen, mutta jos sitä ei käytä niin kuin sitä on suunniteltu käytettävän, se ei luultavasti pelasta. Aika monet ammattilaiset ovat säätäneet leukaremminsä tahallaan ihan poskelleen. Pahimmillaan kypärä roikkuu jossain niskan takana ja visiiri osoittaa kohti jumbotronia… Leksa Komarov on tästä kuuluisa. Meidän omista pojista Sasha on vaarassa kompastua pelin tuoksinassa omaan leukaremmiinsä.


#9

Nämä vanhat uutiset olen postannut aikaisemminkin jonnekin palstan syövereihin, mutta sopivat tännekin:

Myös Paul Kariyasta ja aivotärähdyksestä kertova Surfacing -dokkari on nyt julkaistu:


#10

Ylellä pieni juttu aiheesta:


#11

Päävammoista on saatu nyt ihan tutkimustietoa.

Oleellisimmat pointit:

  • Suurin osa jääkiekon päävammoista tulee avojäällä eli ilman laitakontaktia
  • Miesten maaotteluissa, korkeimmalla kansainvälisellä tasolla, sattui keskimäärin seitsemän aivotärähdystä sataa pelattua ottelua kohti
  • Joustokaukalot vähentää selkeästi nimenomaan laitakontakteihin liittyvien aivotärähdysten riskiä

#12

Eihän noita kukaan toivo mutta valitettavasti kuuluu lajiin.:confused:


#13

Varmaan väärä ketju mut Lambergilta hyvä haastattelu tässä. Kysyttiin että uskaltaako taklata tän sanktion jälkeen, ja vastaus oli juuri sellanen mikä tän lajin loppupeleissä ‘tappaa’ näillä saatanan sääntömuutoksilla ja hölmöillä ratkasuilla. Just tolla ‘en tiedä uskallanko taklata tässä kohtaa’ näitä ylilyöntejä sattuu ku kukaan ei tiedä millon ottaa taklauksia vastaan ja millon voi taklata. Hienoa


#14

Nostan Virtaselle virtuaalisesti hattua. Hyvä Jonne!

Mode-edit. Sopii tämän ketjun jatkoksi.


(mikko) #15

Lauritzen kertoo saamastaan aivovammasta. Lapsen sanat on varmasti koskettaneet syvältä.


#16

Nuoren miehen lätkäura ohi.


#17

Mitään faktaa mulla ei asiasta ole mutta kyllähän tuossa tunnusmerkit viittais siihen että tämä tiedote sopii tähänkin ketjuun:

https://kalpa.fi/fi-fi/article/uutiset/puolustaja-eetu-sopasen-ura-paattyi-loukkaantumiseen/3856/

Sopasen kokema epäonninen vamma vaikuttaa laajalti myös jokapäiväiseen elämään.

  • Tämä on ollut ihan päivittäisellä tasolla kamppailemista ja selviämistä.

Kuntouttamisprosessi on ollut pitkä ja se alkoi välittömästi vamman laadun selviämisen myötä ja se jatkuu edelleen.

  • Yli vuosi on jo taisteltu ja tämä oli ainoa jäljellä ollut ratkaisu, Sopanen harmittelee.

Tulevaisuus näyttää nuorukaisen kohdalla kuitenkin valoisammalta.

  • Alamme yhdessä hoitavien tahojen kanssa selvittämään erilaisia jatkokoulutusmahdollisuuksia. Vamma ei tällä hetkellä kuitenkaan anna mahdollisuutta täysipäiväiseen opiskeluun, joten täytyy tarkasti miettiä, että mitä pystyn tekemään. Kova halu olisi kuitenkin tulevaisuudessa työskennellä vielä urheilun ja etenkin jääkiekon parissa.

Loukkaantumiseen johtanut tilanne nähtävissä täällä:


#18

Nämä ovat tunteisiin meneviä juttuja. Jos olisikin hajonnut vaikka polvi niin ettei sillä voisi enää juistella täysipainoisesti ja ura olisi loppunut siihen, se olisi helpompi hyväksyä. Päävammojen vähentämistyö on erityisen tärkeää siksi, että sellainen voi tuhota 20-vuotiaan jätkän siviilielämänkin kaikkein pahimmillaan.


#19

Harmi homma. Iso rightin pakki ja kolunnut junnumaajoukkeissa, esiintyi myös kotikisojen MM2016 voittanessa joukkueessa.

Viime yönä NHL:ssä Buffalon pakki kaatui tappelussa ja pää otti ilmeisesti osumaa jäästä:


(Ei lisäarvoa palstalle ) #20

Yksi nimi lisää surulliseen listaan. Sean Bergenheimin ura on ohi aivotärähdyksen vuoksi:

− Viimeiset neljä kuukautta ovat olleet todella vaikeita. Koin samaa Sveitsissä viettämieni kuukausien aikana. Tuntuu, kuin menettäisi vuosia elämästään, ja olet kuin sumussa oireiden takia.

− Tavattuani useita asiantuntijoita oli selvää, etten pystyisi pelaamaan pitkään aikaan, joten tein ratkaisun lopettaa peliurani. Riskit jatkaa olisivat liian suuret, Bergenheim toteaa.

Surullisia tapauksia nämä.


#21

#22

En muista koko tapausta,ihmetellyt vaan mihin mies hävisi.


#23

Ehkä Karalahden pitäis sanoa Franzenille vaan että Buranaa naamaan ja kiviä taskuun?

Piti oikein hetki ettiä klippiä tuosta, mutta löytyhän se. Videon pitäis alkaa oikeasta kohdasta, mut jos ei niin kelatkaa kohtaan 4:57. Täysin tarpeeton taklaus.


(Ei lisäarvoa palstalle ) #24

Tämä sopisi myös tuonne “Jääkiekon fyysisyys - Mihin suuntaan lajia pitäisi kehittää?” -ketjuun, mutta mennään täällä.

Lukusuositus. Nick Boyntonin tarina The Players’ Tribunesta. Kovaa tekstiä, ei mitään kaunista sanottavaa tuosta “lajiin kuuluvan kovan pelaajan -roolista”:


Nostan pätkien muutaman lainauksen tuosta pitkästä jutusta, mitkä ainakin itseni saivat ajattelemaan, boldaankin jotakin:

I’ve thought about death a lot over the past few years.

About dying. And what it might be like if I wasn’t around.
**

I mean, I had eight or 10 confirmed concussions when I played in the NHL, but who knows how many others I just simply played through? I’d bet I had actually more like 20 or 30 of them altogether, and even that might be a bit low.
**

I have a three-year-old son named Russell. And let me tell you … does that kid ever love hockey.

Loves watching it, loves talking about it, and loves taking the mini-stick out and whacking away at some pucks.

He wants to be like his dad, you know what I mean?

But I cannot, in good conscience, let him play the game of ice hockey until something changes and we start looking out for our players by taking the problems of head hits and concussions — and their potential impact on mental health — more seriously.
**
I honestly wish I would’ve retired when I was 26 or 27, even before I won a Stanley Cup. And I wish I could go back to that time and have a redo.

They can scratch my name off that cup, and I’d hand my ring back in right now if I could go back and make it so that I wouldn’t have had to experience all this pain and sorrow and anger and sadness.
**

Lyhyt tiivistelmä jutusta: Boynton sanoo tuossa jutussa näkemyksensä aika suoraan. Boynton oli pelaaja, joka pelasi toisia satuttaakseen. 11 vuotta NHL:ssä. Stanley Cup. Rahaa. Useita aivotärähdyksiä tappeluista ja taklauksista. Seurauksena lääkeriippuvuutta ja alkoholiongelmia. Mielenterveysongelmia jne. Boynton ei pidä Stanley cupia tai tienattuja rahoja päävammojen aiheuttamien ongelmien arvoisena.


“Pelaajat ottavat vapaaehtoisesti riskin. Ovat riskistä tietoisia mennessään kaukaloon.” Mutta paljonko näiden “kovien kaverien” ulostuloja tarvitaan, ennenkuin faneista viimeisetkin näkevät, että ehkä se ei ole sen arvoista? Tuossa jutussa Boynton toteaa ihan suoraan, ettei tekisi asioita samoin, jos voisi. Ei pelaisi peliä, kuten pelasi. Ei anna poikansa pelata, jos laji ja laji-ihmisten suhtautuminen päävammoihin/fyysisyyteen ei muutu.


#25

Tässä vielä Carcillon video The Player’s Tribune -sivustolta:


#26


Kai tämä tähän ketjuun menee.
Carcillo puhuu täyttä asiaa NHL:n nykytilanteessa näiden hänen kaltaisien pelaajien osalta. Todella harmillista, että hän joutui lopettamaan noin nuorena (30 vuotiaana) ja kärsii edelleen vaivoja jotka ovat tulleet hänen uransa aikana :frowning:


Kyseenalaiset tilanteet ja kurinpito NHL:ssa
(Aleksi) #28

Alla sama juttu suomeksi käännettynä.