Luulisi Suomessakin asiantuntijoiden huomaavan, kun esim ns. kevyttuotteet ovat olleet markkinoilla jo 30 vuotta, ja että se rasvan vähentäminen ei auttanutkaan ylipaino-ongelmaan. Kyse on kylläisyyden tunteesta, mikä on myös olennainen osa sokeriaineenvaihduntaa.
2 tykkäystä
Esimerkiksi. Kunhan on syömättä yli 16h. Minulla pisin 42h. Nykyään vaihtelee 18-22h paastoa/vrk. Joskus toki vain 14h ja jos kaljoittelee tms.niin ne on sit erikoistapauksia ja aika harvinaisia. Huomioitavaa että myös juomapuolella jätettävä maidot kahvista ja makeutusaineet sekä limut ja mehut pois paaston aikana.
Miten pystyy oleen syömättä noin kauan? Itse syön parin tunnin välein jotain, joskus jos venyy 4 tuntiin pakottavasta syystä ruokailu niin on jo kiukkunälkä. Illallakin pakko syödä ennen nukkumaanmenoa ja aamulla ensimmäiseksi syödä jotain. Yritän kyllä kerätä massaa, mutta suht terveellisesti ja monipuolisesti syön. En kyllä pystyisi töitäkään tekemään paastotessa.
1 tykkäys
On vaan😀. Ei vaan, vaativan se vähän totuttelua. Sit tommonen pitempi vaatii vähä suolaa koneeseen. Kevyesti sisään ja siitä se lähti. Lihasta kun kertyy ihan kivasti ku treenaileen, koska kasvuhormonimäärät kasvaa paastotessa. Toki tulee syötyä aika reippaasti ruoka-aikoina
1 tykkäys
Elimistön tottumis kysymys. Itse syön kaksi lämmintä ruokaa vuorokaudessa (10.30 ja 17.00). Muuten en mitään kiinteää suuhuni laita. Hereilläolo aikana tulee toki juotua noin 5-10 kuppia kahvia. Ja vettä, mehua ja/tai limsaa. Paino pysynyt 70-75kg viimeiset 10 vuotta. Tuosta ruokailu aikataulusta olen keskustellut lääkärien ja ravintoterapeutin kanssa. Molempien mielestä ok. Mehuja ja limsoja toki juotava maltillisesti. Mutta ei minulla siis ruokailujen välissä nälkä tule.
P.s. Vastasin vaikka et minulta kysynyt.
5 tykkäystä
Tuo kahvinjuonti on aika reipasta. Onko ne mukillisia vai kupillisia? Käytätkö kahvissa sokeria? No, itsekin taisi joskus juoda kahvia ihan samoin. Mutta nykyään vain 2-3 kupillista kahvia ja ilman sokeria. Yleensä tilkka maitoa. Ihan mustana vain pakkoraossa. 
Ihmeempää syytä tähän ei ole. Pikkuisen yritän painoa tarkkailla ja ehkä pari kiloa sais pudota. Eikä se sokeri nyt niin kovin terveellistä ole eli edes jostain koetan hieman vähentää. Yöunien takia illalla kahvinjuonti on minimoitu. Joskus harvemmin keitetään iltasella kyllä teetä.
Punaisen lihan syönti on meillä kyllä vähentynyt paljon. Kalaa ja broileria menee paljon. Sekä vihanneksia ja juureksia. Samaten hedelmiä. Kaikkein tärkein tavoite meillä on monipuolisuus. Siinä sivussa siis pientä painontarkkailua, mutta ei mitään tiukkaa tavoitteellisuutta.
Sokerin jätin kahvista pois 5 vuotta sitten. Maitoa käytän kahvissa kyllä aika reilusti. Minun yksi kupillinen on noin 2/3 muumimukista.
Kanaa syön itsekin aika paljon. Kesäisin tulee syötyä kalaa. Kun sen itse pyytä. Talvella kana ja liha noin 50/50%. Kesällä sitten kana 50, kala 25 ja liha 25.
Isoin miinus ehkä ruokavaliossani on kuidut. Kun en syö puuroja ollenkaan ja leipää tosi vähän. Myös salaattia pitäisi kai syödä enemmän.
2 tykkäystä
Toi parin tunnin tankkausväli on kyllä tosi tiukka. Tottumus tässä on jossain roolissa, vaikka kyllähän ihmisten aineenvaihdunnassa on eroja. Mutta tuleeko tuota lähdettyä tutkituttamaankaan. Kai siellä veriarvot, sokerit, kilpirauhaset yms. on reilassa.
Jos vain aluksi koettaisi tuplata tuon ajan. Parin tunnin päästä lasillinen vettä vatsan täytteeksi ja menoksi. Jätetään ainakin yksi välitankkaus tuohon. Jos on jotain kivaa puuhastelua, niin eikö siinä välipalat unohdu. Illalla banaani, pesulle ja nukkumaan.
PS. Herättyäni juon itse aina kaikkein ensimmäiseksi lasillisen vettä. Sitten puuroa. Joskus kahvi päälle. Sillä pärjää pitkälle. Illalla ei enää vettä juoda juurikaan, jos ei halua herätä kesken unien.
Pistän tähän yhden yleisartikkelin aiheesta liitteeksi. Ei siitä haittaakaan ole…
No välillä voi olla kolme tuntia välissä. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala ja vielä myöhemmin illalla toinen iltapala on vapaalla ruokarytmi. Työpäivinä useammin. Verikokeissa arvot kohdillaan. Aineenvaihdunta toimii hyvin. Ihan tarkoituksella syön usein ja elimistö oppinutkin tähän rytmiin. Pikkuhiljaa alkanut massa tarttuun.
2 tykkäystä
Mulla on työkaveri, joka “harrastaa” vesipaastoa 2 kertaa vuodessa. Pisin aika muistaakseni 12 vuorokautta, minkä se on paastonnu pelkällä vedellä. Nyt syksyllä ennen joulua oli 10 vuorokautta. Kyllä sen kaverista näki, että on aika puolivaloilla ja voimaton, mutta töissä kävi ja hoiti kaikki hommansa kuitenki. Myönsi, että kyllä noin pitkä aika ilman ulkopuolelta tulevaa energiaa kuluttaa rasvan lisäks jo lihaksiakin, mutta kuulemma nopeesti palautuu. Hullua touhua, mutta kuulemma 2 ekaa päivää on pahimmat ja sen jälkeen menee ikäänkuin itsestään. Tuskin kaikkien elimistö tommosta kestää ollenkaan. Kuulemma ei esim. hampaita saa pestä tona aikana muulla ku vedellä jne. Sit ensimmäinen mitä paaston jälkeen nauttii, on kahvi.
Onko sitten neandertalinverta vai mitä, mutta sanotaanko, että keskimäärin on kovempi nälkä syyskuusta helmikuuhun kuin maaliskuusta elokuuhun. En toki aiemmin ole huomannut, mutta kun tuossa viime kevät-kesällä parikymppiä rojautti, niin jotenkin on ollut nyt vaikeampaa pitää energianottoa matalana. Toisaalta syksyn aikana on johonkin ehkä joku lihaskin muodostunut, joten huonomminkin voisi mennä.
Keväällä pidin varmaan välillä tuollaisia “pätkäpaastoja”. Siinä oli jonkun aikaa vaan etäopiskelijana, niin aika helppoa olla illasta aamuun. Muistaakseni jossain 14-15 h kohdalla alkoi tuntua vatsassa, ja siitä sitten söin tyyliin tunnin päästä. Sit jos ei lisää niihin ruokailuihin ekstraa, eli käytännössä siinä jää vaan syömistä pois, niin tuo vaikutti ihan tehokkaalta, kunhan sitä ei tee joka päivä. Sillain jos ei laihduta, niin ei välttämättä hirveän suositeltavaa.
Ei tohon ravitsemukseen sen kummempaa faktaotetta ole, mutta sillain olen järkeillyt, että ruoka-aineella on tietyt parametrit ja niillä on sama toimintaperiaate kuin lääkkeillä. Jos sä syöt buranaa, niin sit sä saat ibuprofeenia niin ja niin monta mg, ja jos juot lasin maitoa niin saat sen about 70 kcal energiaa, ja niin ja niin monta grammaa proteiinia, sokeria, kalsiumia, D-vitamiinia jne. Se voi johtua henkilökohtaisista ruokailutottumuksista, mutta en juurikaan ole kiinnittänyt huomiota rasvan määrään, vaan koittanut hiilareihin ja proteiniin enemmän keskittyä, että ne pysyisi hallinnassa ja niiden syöminen painottuisi liikkumisen kanssa järkevästi. Tietty jos nyt jotain ranuja ja sipsejä vetää. Itellä menee kalaa ja kasviöljyjä aika usein, niin toi HDL-kolesteroli on aika korkeella. Mutta ei sillain mitään ravintolisiä kyllä mene, eikö ne ole enemmän huippu-urheilijoiden juttu.
Mää penkkasin kans satkun viime viikolla pitkästä aikaa. (Selkä ongelmat aiheutti takapakkia treenaamiseen keväällä ja joutui aloittaan aika varovasti…) Tavoitteena olis hinata penkki 120 kiloon ja pudottaa paino n. 80 kiloon. Nyt painoa n. 87kg.
Ammattilaiset vois kertoa, että miten pääsis irtokarkeista eroon? Muille herkuille pärjään ihan ok, mutta Filmtownista pussi tuodaan aina pakettiautolla.
Toinen, mistä kuulisin mielelläni näkemyksiä on kaloreiden määrä dieetillä. Oon vetänyt alimmillaan 1800kcal per päivä ja samalla treenannut 4 salia viikossa. Nyt syön n. 2400kcal per päivä, mutta syömiset on vähän mitä sattuu. Salihommia tällä hetkellä hävettävän vähän, mutta raksalla on tullut touhuttua lapion varressa aika paljon viime viikkoina.
Itsellä auttoi aikanaan vain pitkä kuivilla olo. Eli joku puolen vuoden tauko makeista. Sen jälkeen ei ole enää tehnyt samalla tavalla irtokarkkia tai suklaata mieli. Tästä joku 15 vuotta aikaa.
2 tykkäystä
Olitko koomassa vai miten teit tuon?
Mää aloin viikko sitten siistiä ruokavaliota ja viikonlopun jälkeen aloitin alusta. Arkipäivät meni ihan ok, mutta perjantaina mun käsi meni karkkipussiin ja työnsi karkkia suuhun. Sama toistui lauantaina ja sunnuntaina…
4 tykkäystä
Minulla on jotenkin ihan huomaamatta jääneet karkit pois. Suklaata kyllä välillä menee mutta sitä ei lasketa. Karkkipussit pitää jättää vain hankkimatta. Tilalle voi yrittää etsiä jotain muuta terveellisempää.
5 tykkäystä
Ei kai siihen mitään taikatemppua ole. Itsellä jostain syystä (en siis tietoisesti lopettanut) karkin syöminen jäi n. 10 vuotta sitten enkä ainuttakaan makeista ole sen jälkeen syönyt.
4 tykkäystä
Ainoa keino vähentää karkin syöntiä on jättää se pussi ostamatta. Itselläni tämä on ainoa toimiva tapa koska jos karkkia pyörii nurkissa niin se tulee syötyä kyllä melko nopeasti.
6 tykkäystä
Vaikka menee hieman aiheen ohi, mutta toisaalta treeni ja ravinto liittyy niin vahvasti toisiin - vastaan tänne.
Jos katsoo liikunnan ja ravitsemuksen isoa linjaa tieteellisellä näkökulmalla, käännän asetelmaa hieman päälaelleen: miksi irtokarkeista pitäisi luopua?
Eri ihmisille toimii erilaiset lähestymistavat. Toiselle se on liberaali, toiselle ehdoton kielto ja kolmannelle esim. tietyt “päivät” jolloin esim. herkuttelu on sallittu. Ensiksi sopii miettiä sitä, millä esim. em. tavoista pääsisis itselleen parhaimpaan lopputulokseen.
Toiseksi kannattaa miettiä mihin pyrkii. Irtokarkit ovat toki terveyden kannalta haastavasti perusteltavissa, mutta isoa kuvaa tarkastellessa meillä on monta muutakin sudenkuoppaa, mihin ravintoasioissa voinee kompastua. Harva loppujen lopuksi edes lihottaa itseää juuri irtokarkeilla - moni asia on yleensä pielessä silloin, kun painoa alkaa kertyä (alustusta vielä, tätä ei kysytty).
Jos tarkoitus on psykologinen puhdistautuminen eli osoittaa itselle, ettei sokeri tai irttarit hallitse sinua, voi jokin “kuuri” tai pelisäännöt naposteluun olla paikallaan. Yksi lähestymistapa voi olla, että jos hommaa viikonlopuksi kilon säkin, pyrkii joka ostolla vähentämään painosta 10%. 5 viikon kulttua ostat enään puolet, muttet suoraan ole joutunut tinkimään yhtään mistään.
Koska elämä ei ole vain kärsimystä, on hyvä myös miettiä täytyykö irttareista edes sitten luopua? Loppujen lopuksi penkki tms. urheilusuoritus ei parane muttei myöskään huonone irttareista. Jos aikuinen ihminen haluaa itseään kaiken schaiban keskellä itseään hemmotella, miksi kieltää se ilo?
Sitten takaisin isoon kuvaan. Jos ruokaympyrä on muutoin (ja treenit) kohdillaan, ei viikonlopun irttarisäkki tunnu missään. Karkkipäivänä voisi jopa yrittää a) tehdä kova treeni ja b) syödä laadukasta ruokaa vähän “enemmän”. Treenin jälkeen ei yleensä suoraan välttämättä edes kaipaa makeaa, vaan laadukasta täyttävää ruokaa. Jos energiavarastot täydentää tällä tavoin, tulee myös syömisraja irttareiden osalta nopeammin vastaan. Eli voi sallia herkut, kunhan ne eivät korvaa muuta ruokaa.
Jos painoa alkaa kertyä/ kropan olomuoto silti “jumittaa”, voi toki lisäksi miettiä onko treeni/ lepo oikeanlaista oikeassa suhteessa ja missä muuten huomaamattaan tai huomaten antaa siimaa ruokavalion osalta? Onko helpompi rakentaa muita palasia paikalleen, kun tarttua lillukanvarsiin (irttareihin)?
Noh, joka tapauksessa suositukset ruokavalioiden kohdalla on nykyään äärimmäisen vähän ehdottomia tai jopa sallivia. Pitkäaikais- / pysyviä tuloksia kun ei saavuteta ehdottomuuksilla, vaan hyvien asioiden säännöllisellä toistamisilla. Siksi esitinkin, onko tarvetta edes välttämättä itselleenkään tehdä irttareista peikkoa? Koska täydellisessä maailmassa kaikki olis rightteja, pelais änärissä, olisi komea&rikas&vaatimaton eikä vaimokaan olisi ihan aina oikeassa. Mutta koska emme elä täydellisessä maailmassa, mikään em. asioista ei pidä paikkaansa (allekirjoittaneella, vaimo kertoi tämän juuri) niin kannattaa suhtautua itseensä ja omiin puutteisiin silleen lempeydellä, että onko tosiaan tarve poistaa karkit täysin elämästä.
Anteeksi, meni kyllä varmaan @Hende n alkuperäisen pohdinnan ohi.
4 tykkäystä
Ei se mitään, pointin vieressä on aina eniten tilaa.
Toi ehdottomuus on itse asiassa hyvä pointti. Turha kiusata näinkin mukavaa miestä tuollaisilla pikkuasioilla. Määpä avaan vähän mun tilannetta…
Normitilanteessa mää treenaan 3-4 kertaa viikossa, joista valtaosa salitreeniä. Muuten arki ihan perusaktiivista, lasten kanssa touhuilua yms. Tällä hetkellä treenit jäänyt 1-2 kertaan viikossa raksan takia, mutta siellä on tullut kyllä lapiota heiluteltua yms fyysistä.
Nukun noin 7 tuntia yössä, pienten lasten vuoksi harvemmin täysiä öitä. Jotain kivaa ne keksivät lähes joka yö. En silti muista, milloin olisin viimeksi ollut väsynyt. Tämä ärsyttää muuten vaimoa suunnattomasti kun mulla on aina virtaa ku pienessä pitäjässä…
Ravintopuoli on varmaan se akilleen kantapää. Rasvaa, sokeria ja valkoista viljaa tulee syötyä liikaa. Ihan perus kotiruokia tulee syötyä ja viikottain jossain käyn syömässä jonkun kerran. Syön kunnollisen aamupalan ja vähennän syömistä iltaa kohti.
Ongelmana mulla on painon jojoilu ja jatkuva laihduttaminen. Olen ruumiin rakenteeltani vanttera ja jonkin verran lihaksikaskin nykyään. Ylimääräiset kertyy kylkiin ja mahaan. Pitkän tähtäimen tavoite olisi saada paino n. 80 kiloon ja pitää se siinä. Nyt painoa siis n. 87. Keväällä pudottelin viimeks pienillä kaloreilla painon 84 kiloon ja kesä toi muutaman kilon takas.
Heitelkääpä ideoita ja ajatuksia, mihinkään pussikeittohommiin en meinaa lähteä…
Kyllä mä edelleen lähtisin perusteista, ennemin kuin mistää dieeteistä. Tätä tukee tilastollinen data tuloksien pysyvyydestä.
- Säännöllisyys. Tähän joudut aluksi näkemään vaivaa, mutta lopulta asiasta tulee automaatio. Pyri pitämään jääkaapissa tai ns. käden ulottuvilla helppoa/ nopeaa/ suht terveellistä välipalaa (mielellään syötävää) valmiina. Rahkat, raikkarit, pähkinät jne. on hyviä proteiinin lähteitä (päjkinät ei tosiaan vaadi edes kylmäolosuhteita) tms. ja sitten hedelmät on helppoja kantaa mukana hiilareista. Voivat siis olla muitakin, mutta itse turvaudun noihin. Porkkanat tms. vähän työstettävä käy myös.
Idea tässä on säännöllinen laadukas energia, jolloin järki leikkaa paremmin ja tällä vältyt suuremmista energiahukan tuomista mieliteoista. Näin jaksaa nähdä vaivaa siihen pääruokaan (esim. ajallisesti) nopean/ helpon sijaan.
-
Lisää proteiineja hieman, kuten myös kasviksia. Näin emme puhu mistään ketoosista/ karppaamisesta, mutta proteeini takaa sun lihaksille polttoainetta ja samalla pitää sua edelleen kylläisenä. Kasviksista saat sitten vitamiinenja/ kuituja ja hivenaineita. Riisiä/ pastaa/ perunaa ilman muuta saa syödä, mutta usein hiilarit ei varsinaisesti ole kyllä meidän ongelma länsimaissa. Ei kyllä protskukaan.
-
Pyri tekemään laadukkampia valintoja. Mieti, voitko valita “terveellisemmän” riisin, pastan/ leivän. Jos esim. vaikka sattuisit tykkäämään “ranskanlaivästä” kannattaa sen sisältämät ravintaineet ja niiden epäedullisuus tiedostaa niin, ettei se olisi ainkaan se päivittäinen valinta, mutta silloin tällöin maistuva herkku toki. Tämä siis vain esimerkkinä.
-
Juo vettä. Paljon. Todennäköisesti oudokseltaan heräät myös sitten öisin alkuun vessaan, mutta tämä auttaa sinua myös sietämään tulevia “ruokataukoja” plus aineenvaihdunnan muutoinkin käynnissä.
-
Tämä neuvo olisi ollut, pyri välttämään dieettejä/ ehdottomuutta. Syö usein ja mielluummin vähemmän kuin liikaa.
Data painonhallinnasta siis puoltaa sitä, että kestäviä ratkaisuja saa perusasoiden viilaamisella ehdottomuuden sijaa. Laadukasta ravintoa säännöllisesti ja suht. usein. Näin se palstalle taipuu kirjoitettuna yksinkertasemmillaan. Toki, varsinkin lasten kanssa + muu elämä, se käytäntö on sitten eri. Kuitenkin se lempeys kannattaa muistaa tässäkin: yhden päivän mennessä plörinäksi, on monta päivää vielä edessä ja takana. Tarkoittaa sitä, että päätä ei kannata todellakaan laittaa pensaaseen.
2 tykkäystä