Paras biisi juuri nyt


#936

Edelleen yksi maailman parhaista biiseistä ikinä…nöösinä aina vit…siis harmitti suunnattomasti,
kun tuo biisi loppui radiota kuunnellessa.

Edit. Nuo rumpusaundit on ihan eeppiset ja kitara soolot myös. Jos olisin kitaristi, niin
opettelisin nuo ensimmäisenä. :slight_smile:


#937

Yksi suosikkivokalisteistani, Michael Kiske, teki debyyttinsä tuolla kaksoisjulkaisulla. Alkuperäiskitaristi Kai Hansen puolestaan jätti bändin tämän Part II:n myötä.
“I want out” on yksi niistä biiseistä, joissa Kisken laulutaidot pääsevät kunnolla esille.
Loistava biisi kaikenkaikkian, mielestäni yksi koko genren parhaista.


#938

Kisken debyyttilevy oli jo Part 1…jos tarkkoja ollaan :wink:


#939

Juu, kaksoisjuljaisulla tarkoitin juuri tätä. Omassa mielessäni tämä on samaa levyä.


#940

No juu…se on kyllä totta näinkin, tämähän on se toinen osa samaan levyyn. Jos sen näin haluaa
tulkita.


#941

Toki julkaisuissa oli vähän yli vuosi välissä, joten samalla tavalla ei ole kaksoisjulkaisu, kuin vaikka GN’R:n Use your illusion, mutta tyylillisesti Keeper of The Seven Keys II on ihan samaa kuin I, kun taas Use your illusion II on ihan eri musiikkia kuin I. Omasta mielestäni. Voin olla väärässäkin.


#942

Jep, vilpittömästi samaa mieltä…Tuo Keeper 2 on tavallaan saman levyn B puoli. Diggailin
Helloweeniä tuohon aikaan ihan kybällä, tosin vieläkin. Mutta Walls of Jerichon jälkeen kesti
ehkä kaksi kuuntelu kertaa, että Kisken ääni toimi…mutta sen jälkeen se onkin toiminut aina
tähän päivään asti. Pidän Kisekä yhtenä maailman parhaista hevilaulajista edelleen.


(Kolonia) #943

^Nuo Sachsmannit taisivatkin käydä menneenä kesänä yhtenä kolttoslaumana, kolmen vokalistin voimin kiljumassa mm. Tampere-nimisellä keikkapaikkakunnalla.


Passengerhan taas ei kyllä ole Stooges-biisi (vaan Iggyn soolo), eikä koko bändiä ollut tuon taltioinnin aikaan enää olemassakaan (l. Youcube-esittäjätiedot…:). Komia klassikko tietty siltikin.


Jatketaan vaikka toisilla Detroitin ihmeillä ja alkavan syksyn ajankohtiin ehkä jollakin tavoin sopivalla teemateoksella:


#944

School’s Out -albumi kuuluu tuohon Alice Cooperin kultaiseen aikakauteen 1970 -luvulle, jolloin on julkaistu mielestäni parhaat Alice Cooper -levyt Love It To Death, Killer, School’s Out, Billion Dollar Babies, Muscle Of Love, Welcome To My Nightmare, Goes To Hell sekä Lace And Whiskey.
Onhan sieltä myöhemminkin tullut hyvää musaa, paljon loistavia yksittäisiä biisejä, mutta esimerkiksi kovin suositut levyt Trash ja Raise Your Fist And Yell sisältävät liikaa popahtavia ja tarkoituksella hiteiksi tehtyjä biisejä.


(Kolonia) #945

80-luvun lopun turbotuotannothan olivatkin korskeimman pop-heviaikakauden julkaisuja. Alice on aina heijastellut aikojaan ja niiden kauhuja… :]

Joo, nuo neljä ensin mainitsemaasi nimikettä eli alkuperäisen Alice Cooper Bandin klassikkoalbumit ovat kyllä ne kaikkein kovimmat teokset ainakin tänne. Toki seuranneiltakin tuotoksilta eri vuosikymmeniltä löytyy paljon hyviä eli outoja juttuja.


#946

Pari päivää ollu taas aika vahva biisipsykoosi päällä.

Onhan tää niin vitun hyvä.


#947

Ollut jo jonkin aikaa hyvä biisi.

#948

Muistaisin, että Aces High oli jossain vaiheessa Tapparan sisääntulobiisinä; osaako joku täsmentää? Kenties joskus 2010 hujakoilla. Kaikkien aikojen lempparibändi, niin olihan tuo sellainen yhdistelmä, että tuli kylmät väreet saman tien.


(One liner) #949

#950

Vuodelta 1976.

Colosseum II:ssa soitti kitaraa sellainen kuin Gary Moore.


(Kolonia) #951

Oiva valinta myös pelipäivään lähtöihin joka tapauksessa. :+1: Oikein tiukassa paikassa ehkä vielä Churchillilla ryyditettynä sitten.


#952

The Last Commandin jälkeen tuli Inside The Electric Circus, joka menee vielä musiikillisesti samaan lokeroon kahden ensimmäisen julkaisun kanssa. Neljäntenä ilmestyi The Headless Children, jolla on jo vähän havaittavissa sekä musiikillista että ideologista muutosta kantaaottavampaan suuntaan. Näiden jälkeen Blackie Lawless (joka muuten on tuottanut itse joka ikisen W.A.S.P.in levyn ja soittanut niissä kaikkia muita instrumentteja paitsi rumpuja) alkoi tehdä ns. konseptialbumeja, sekä poliittisesti ja uskonnollisesti varsin vahvasti kantaaottavia julkaisuja. Samalla (ikävä kyllä) tyyli muuttui musiikilliselta anniltaan aiempaa heiveröisemmäksi ja ilottomammaksi.


#953

Varsin Zillakami iskee kovaa.

#954

Juu Aces High oli jonkun aikaa sisääntulobiisi, mutta ei ollut kauaa.
Itse aina repeilin ihan kybällä noille cheerleadereille, kun biisin temmossa
tanssiminen jäällä on ihan hemmetin nolon näköistä.
En yhtään ihmettelisi, jos tästä syystä Aces High tipautettiin
sisääntulomusiikkilistalta pois melko pian. :grin:


#955

Muistaakseni laitoin noihin aikoihin toimistolle reklamaatiota Aces Highistä sisääntulobiisinä. Olkoonkin ehkä maailman paras hevibiisi, niin ei kyllä tosiaan tanssitytöille oikein toiminut. Lisäksi Kääriänen kuulutti siihen aikaan pelaajien nimet sisääntulon kestäessä, joilloin nopeasti soitettu ja laulettu biisi ja kuulosti ainoastaan ahdistavalta sekameteliltä.