Tähän viitataan silloin ja tällöin meidän keskusteluissa. Seurauskollisuus on fanien silmissä hyve ja asia, jota pelaajien tulisi vaalia. Se on kuitenkin vaikeaa. Mun mielestäni seurauskollisuus ei ole enää niin jykevällä pohjalla kuin se joskus on ollut. Jääkiekko on enemmän ja enemmän numeroita ja bisnestä; ammattimaisempaa. Ehkä on myös enemmän tiedostettu, että pelaajan ura on lopulta aika lyhyt ja palkkaa on nostettava sen minkä kerkiää. Lisäksi maailma on nykyään myös pienempi moneltakin kantilta.
Eikä kyse ole aina pelaajankaan tahdosta. Esimerkiksi pelaajien palkat on varmasti nousseet, eikä seuroilla välttämättä enää ole varaa ottaa riskiä tiettyjen pelaajien kohdalla. Välillä kyse on tyhmyydestä tai seuran ymmärtämättömyydestä.
Tiettyyn seuraan leimautuneiden pelaajien sarjan sisäisiä "kohu"siirtoja on muutamia viime vuosilta. Päällimmäisenä tulee mieleen Villet Vahalahti ja Nieminen.
Ei millään pahalla , kunnon Tapparan mies on sellanen joka Suomessa on pelannut ainoastaan Tapparassa esim: Ojanen ja Senior Barkov …Ville menetti hiukan Tapparan sydäntä menemällä Lukkoon…
Tää asia on kyllä puitu tuhat kertaa ja toivottavasti ei luisu liikaa off topicin puolelle, mutta Tapparahan siinä teki Villelle kusisesti, kun ei käyttäny vuoden optiota. Nemo ois tietenkin halunnut lopettaa uransa Tapparassa, mutta mahdollisuutta ei tarjottu.
Ja jos oikein muistan niin tais Ville sanoa jotain sellaista mitä ei olisi tarvinnut sanoa ja tais olla vielä playoff pelit kyseessä…No se siittä ja matka jatkuu eteenpäin
Kukaan noista ei olisi peliuraansa lopettanut jos haluja pelata on ja Tappara ei sopimusta tarjoa. Ei se seurauskollisuus ole pelkästään pelaajan päätettävissä tai siis seurassa pelaaminen.
No tästä olen täysin eri mieltä. Kun vielä satun tuntemaan kaverin ja aiheesta juttelin hänen kanssaan viime torstaina. Tappara on ja tulee olemaan. Saattepa nähä.
Ei tietenkään. Se, mitä seura on, kenellä on oikeus seuraan ja mitä seura merkitsee on ehkä oma keskustelunsa, mutta seurat tarvitsevat suuria, vahvasti seuraan leimattuja pelaajia. Se kasvattaa seuran identiteettiä. Se kasvattaa seuraa. Miettikää taas yhtä Villeä, nimittäin Ville Kohoa, SaiPan monivuotista kapteenia, mr. SaiPaa. Aivan äärettömän tärkeä kasvo SaiPalle.
Tämä on nyt oma ja ehkä hiukan muidenkin mielipide, mutta tuosta Niemisen Villen
Lukko kaudesta pitää kyllä mainita sellainen, että Ville ei olisi mahtunut Tapparan
rosteriin kyllä tuolla 2014-2015 kaudella. Niin hintansa kuin liikkeensäkkin puolesta.
Tuon kauden play-offsit sen aika hyvin kertoi…
Seurauskollisuus on vähän menneen talven lumia. Kyllä nykyään pelaajat vaihtaa aiks herkästikin seuraa jos tuntuu ettei homma toimi tai muuten vaan haluaa vaihtelua. 70-80-luvuilla homma oli vähän erilaista kun nykyään. Kunnioitettavaa se on mut äärimmäisen harvinaista nykyään.
Vaikka Timråån, Rögleen tai Malmöseen jotka pelasivat Allsvenskanissa. Toinen vaihtoehto, että olisi tehnyt Mäntylän Tuukat pelannut ruokarahalla ja metsästänyt kannua.
Jotenkin aina sattuu uudestaan tuo Niemisen Villen -keissin avaaminen. Itselläni on lähes rajaton kunnioitus Nemoa kohtaan ja arvostan häntä suuresti pelaajana, mutta vielä enemmän arvostan häntä ihmisenä. Villellä on suurin sydän ja minulle yksi seikkailu Lukossa ei muuta yhtään mitään siitä, mitä ajattelen hänestä.
Koska tuo vanha asia on nyt taas avattu esille, voisin kommentoida sitä siten kuin itse sen näen.
Minun mielestäni - vielä vuonna 2017 - Mikko Leinonen teki silloin kipeän, mutta oikean ratkaisun. Tappara tavoitteli mestaruutta ja Niemisen pelillinen anti oli koko vuoden 2014 laskussa. Nieminen ei tuntunut löytävän Rautakorven toisella kaudella paikkaansa joukkueesta ja halu näyttää esimerkkiä toi hirveät paineet, mutta samalla oma peli oli aivan solmussa. Lopulta Rautakorven oli pakko kaivaa Niemisestä paras puoli esille playoffseihin lähes väkivallalla.
Ymmärrettävistä syistä ymmärrän myös Niemistä, että hän ei halunnut jäädä entisenä kapteenina seuraavan kauden joukkueeseen marginaaliseen rooliin pienellä palkalla. Omia nuoria painoi ohitse hierarkiassa ja Peltolan aika kapteenina olisi edessä - mietin asiaa myös Peltolan kannalta - kuinka kiusallista Peltolalle olisi ollut, jos edellinen kapteeni olisi esimerkiksi tiimissä kapteenistossa, mutta selvästi “alemmalla arvolla.”
Niemisellä ei ollut Lukossa sitä Tapparan taakkaa kannettavanaan ja hän saattoi olla yksi pelaajista ja antaa annetussa roolissa kaikkensa. Ympäristö ei odottaisi häneltä kapteenin ominaisuuksia tai esimerkkiä vaan viimeiseen asti taistelua. Tapparassa vastaava odotus olisi ollut utopia. Mielestäni Nieminen pääsi viimeistelemään uransa haluamallaan tavalla ja siirtymään hyvällä jatkumolla suoraan valmennustehtäviin Dufvan apuna ja mentoroimana. Se oli Villen henkilökohtainen etu - samanlaista henkilökohtaista etua ei olisi ollut Tapparassa.
Myös Tapparan organisaation oli kahden hopean jälkeen ja valmentajan vaihtuessa uudistuttava ja vanhojen oli siirryttävä pois tieltä. Hallittu muutos. Vaatii kovaa päätä ja uskoa omaan suunnitelmaan, mutta mielestäni silloin toimittiin oikein sekä seuran että pelaajan puolelta. Lopulta pelaajan omaksi parhaaksi.
