Pelikirja- ja pelitapakeskustelu

En ole jaksanut niin analyyttisesti katsella Leijonien peliä, vaan mennyt rennosti sohvalla nautiskellen. Oma mutu kuitenkin sanoo että tässä on vahvasti HPK:n näköinen Leijonat. Pelissä on samat painekarvauksen elementit, mutta se voi vaihdella myös matalaan trappiin ja omissa keskusta suojellaan tiiviisti.

Erikoisin juttu on edelleen laiturin ja pakin paikanvaihto kun vastaanotetaan vastustajan suoraa hyökkäystä. Eilen taas Ojamäki meni Venäjän pelaajan perässä omaan päätyyn asti ja otti tämän jälkeen pakin paikan hetkeksi. Muu viisikko reagoi tähän, eikä tule tuplamerkkausta. Kuvio on toistunut eri laitureiden kohdalla, joten se on lienee harjoiteltua ja tarkoituksen mukaista.

Vastaavaa ei kuitenkaan jäänyt mieleen Kärppien tai Kerhon pelistä?

3 tykkäystä

Minullakin on jäänyt analyysit aivan väliin. Ainakin nuo HPK:sta tutut kulmahyrrät on tarttunut mieleen. Vaikka näyttää, että tilanne ei tuota mitään niin ne rännitykset ei lopu ja porukka jaksaa luistella koko ajan eli ihan sama homma kuin HPK:lla. Kulmahyrrät väsyttää vastustajaa tehokkaasti - mietin kyllä edelleen, miksi Tappara ei saanut noita toimimaan, vaikka niitä yritetiin 2017-2018 kaudella Rautakorven johdolla aika paljonkin. Oliko sitten kuitenkin liian hidas joukkue liikenopeudeltaan? Kyllähän tuo vaatii hirmuiset luistelut toimiakseen, mutta on se toiminut nyt ihan hulppeasti näitä supermateriaalin joukkueita vastaan.

Jalonen & muu valmennus osoittaa kyllä loistavaa taktista silmää, sillä jokaista huippuvastusta vastaan on sovellettu peliä. Ruotsia vastaan käytettiin viivaa hienosti hyödyksi eli sieltä lauottiin koko ajan - ei odotella vaan lauotaan heti, kun kiekko tulee. Toki siellä on esim. Oliwer Kaski, joka ei ole varmaan koko turnauksessa saanut viivalta vetoa lävitse maalille, mutta vastaavasti Mikko Lehtonen & Ohtamaa ja Mikkola tuntuvat joka kerta saavan viivasta kiekon maalille. Tätä on käytetty myös erityisesti laitureiden kanssa kuten @ljpp tuossa kuvailee, että mennään ristiin ja se laituri vetääkin ykkösellä maalille. Ojamäki & Kakko tulee ekana mieleen, jotka saa hyvällä vedolla vahvan kiekon maalille.

Venäjää vastaan ehdin töiden lomasta seurata vain sivusilmällä, miten siellä pelattiin. Näytti siltä, että pyrkimys oli enemmän panostaa kulmapeliin ja pitää kiekkoa siellä. Siitä isot propsit, että Venäjä juoksi kuin Tappara konsanaan ja kyllä se väsyikin. Eniten silti ihastuttaa ja vihastuttaa Leijonan pelitavassa se, että ei se ole pätkääkään passiivista vaan todella aktiivista peliä joka puolella kenttää. Ja se perustuu oikeasti rytmittämiseen ja kiekon hallintaan. Rantasen & Lehtosen puheista kauden aikana itselle on jäänyt se fiilis, että tuo on se väärä tapa pelata jääkiekkoa. Nyt se onkin heidän mielestään taas oikein - tierä sit mikä on nyt muuttunut. Veikkaisin, että tuloksen analyysi on taas vahvempi kuin todellisuuden.

2 tykkäystä

Linkkijakona tämä kuuluisi Leijonien ketjuun, mutta tämän kolumnin sisällä on pätkä pelitapa-asiaa. Ilmeisesti toimittajan näkemystä ilman lähdettä valmennuksen sisältä, mutta kuitenkin.

Mielenkiintoinen oli ainakin kommentti siitä että viivalaukaus pienentää vastustajan viisikkoa, joten irtokiekko voittamalla saadaan peli pyörimään hyvistä asemista.

2 tykkäystä

Nyt, kun ollaan saatu MM-kisat pois kalenterista ja niiden pelitavalliset tuulet käsiteltyä niin mielenkiinto alkaa nousta myös Tapparan suhteen, miten lähdetään päivittämään pelitapaa ja lähdetäänkö päivittämään ollenkaan.

Olen sitä mieltä, että viime kaudella löytynyt pelillinen identiteetti, joka nojaa omalla puolustusalueella suhteellisen passiiviseen, mutta hyvin ajoitettiin prässiin sekä riistoon höystettynä hyökkäyspään aktiivisella pelillä on se, mihin Tappara pyrkii ensi kaudella.

Sentterin roolitus on mielenkiintoinen, koska aika moni varmaan on opetellut HPK:n viime kauden pelitavasta jonkun sivun ja ehkäpä ensi kaudella on pari muutakin vastustajaa kuin HPK, joka kierittää pitkän paineen ainoastaan siirtelemällä rännissä. Tähän peliin paras vastaus on edelleen, että älä anna vastuksen onnistua siinä.

Tapparan perusrunko ainakin tällä tietoa senttereissä säilyy siten, että Jasu & Rauhala valtaavat pohjakentät, joihin on hyvä rakentaa. Tästä saa ihan mielenkiintoista kombinaatiota, mutta perusajatuksena toivon, että Rauhala pystyy nostamaan koko kauden mittakaavassa sen verran, että hän pystyy täyttämään alivoimavastuunsa 100 % eikä tarvitse antaa niin hulluja minuutteja Kuuselalle.

Ilmeisesti on tällä hetkellä ainakin vielä ajatuksena lähteä nykyisillä senttereillä kauteen, joten onko ns. ensimmäinen ketju sitten tällainen vyöryttämiseen pystyvä porukka kuin Kuusela-Morley-Bertrand? Vaikka noita kenttiä muotoilee miten niin nähdäkseni nyt ei ihan kätisyydet osu silleen kuin toivoisi. Oletettavasti tilanteet maalivahdista katsottaessa oikealla ovat ensi kaudellakin Tapparalla vähäisiä eli liikeominaisuudet pitää saada maksimaalisesti käyttöön, koska paikat täytyy yrittää pelata tuohon keskelle.

Jos Kuusela-Morley-Bertrand lyödään yhteen niin Tapparalla on lähtökohtaisesti liikanopeudessa pieniä ongelmia, koska tasatahtisuus ei toteudu. Tällä tavalla rakennettuna kakkosketjuksi jää Ojamäki-Malinen-Karjalainen, joissa laiturit selvästi sentteriään nopeampia, joskin sentteri selvästi parempi puolustamaan. Optimaalisempi nähdäkseni olisi heittää Malinen tuohon ykkösketjuun ja Morley kakkoseen, mutta riitääkö uskallus valmennuksessa? Puolustuspeli on kuitenkin niin keskeistä.

Luodon poistuminen tekee jonkin verran variaatiota alaketjuihin, joten löytyisikö sieltä sitten Vauhkonen-Rauhala-Levtchi kombinaatio ja neloseeen Lehtonen-Jasu-Moilanen? Puolustuksessa päästään kauteen hyviin kiinni, kun on olemassa selvät pakkiparit jo valmiiksi ja tähän ei kaiken järjen mukaan tarvi käyttää koko kautta.

Suhonen-Vittasmäki
Kemiläinen-Blood
Yttertall-Mäntylä
Utunen

Näkisin, että pelin kehitys on aika helppo aloittaa ensi kaudella. Hyökkäyspeli oli viime kaudella pääsääntöisesti puutteellista ja Tapparalla oli isoja ongelmia saada tuotettua paikkoja tuohon keskisektoriin ja herkästi meni kulmaralliksi. Se, että ensi kaudellakaan ei ole tuolla oikealla merkittävästi parempaa tarjolla mielestäni tarkoittaa, että peli täytyy saada kiihtymään keskialueelta ja paikkoja pitäisi saada pelattua suoraan keskelle.

2 tykkäystä

Rautakorpi jatkoaika.comissa (linkki koko haastatteluun löytyy Rautakorven omasta ketjusta):

− Pelitavan muutoksesta en puhu julkisuuteen, vaan annan pelaajillemme mahdollisuuden näyttää kykynsä. Tämä joukkue rakentaa oman tarinansa!

Olen välttänyt itse lähestymästä pelitapaa preseason-otteluiden perusteella juuri sen vuoksi, että viime kaudella menin karkeasti harhaan, kun päättelin ihan liikaa mitattömistä näytöistä. Tällä kaudella olen sitten näissä parissa pelissä, jotka olen nähnyt, keskittynyt enemmän niihin yksilöihin ja yrittänyt hakea heistä jotain uutta.

Pelitavasta, jos nyt kuitenkin puhutaan, niin mitään suoraa muutosta aikaisempaan en ole havainnut. Suurin muutos TÄHÄN mennessä on se, että pitkälti nopeampien pelaajien ansiosta Tappara on paikoitellen preseasonilla saanut vastustajat (erityisesti ykkösketju sai Lukon eilen aivan kuseen) loistavalla karvauspelillä vaikeuksiin. Loistavan karvauspelin taustalla on yllättäen ollut pelaajien nopeus: erityisesti Bertrand on erikoistunut noihin SUORAAN maalille juttuihin. Siitä varmaan tulee se pelaajan tietty näyttävyys, kun hän pyrkii koko ajan kiekollisenakin maalia kohti ja jalalla ohitse, ei se onnistunut juurikaan, mutta tilanteita niistä syntyi.

Onnistunut karvaaminen vaatii pelaajilta hyviä ominaisuuksia kääntymiseen - en tiedä, onko niitä nyt sen enempää kuin aikaisemmin, mutta kyllä sieltä edelleen pilkistelee se viime kausilta tuttu Tappara, joka valitettavasti kääntyy kohti kulmaa ennemmin kuin yrittää maalille. Oli kuitenkin äärimmäisen lupauksia herättävää nähdä, että Tappara sai viimein tuon karvauksen ainakin hetkittäin toimimaan.

Pelin rytmitykseen ei ole vielä löydetty mitään viime kautta erikoisempaa. Variaatioita ei toki tässä vaiheessa tartte ollakaan juurikaan, mutta edelleen ensimmäinen vaihtoehto on yrittää nopeasti yhdellä syötöllä. Näitä tuli ilahduttavan paljon, että keskialueella käännetään peli yhdellä syötöllä takaisin alueelle, ja sehän onnistui vallan mainiosti. Ongelmia oli erityisesti vaihtorytmissä, kun pyrkimys oli palata nopeasti alueelle niin vaihdot meni sitten pari kertaa vääriksi asti, kun ei ollut vielä ihan kaikki pelissä. Pakit ei nyt kyllä hirveästi kuljettele - se on hyvä se. Se on nimittäin peliä merkittävästi hidastavaa toimintaa, joten oli hienoa nähdä - erityisesti Mäntylältä - näitä lyhyitä syöttöjä ja JÄTTÖJÄ oman maalin edessä - ne voivat olla vaarallisia, mutta kyllä niistä vaan lähtee rakenteellisesti paljon parempia hyökkäyksiä liikkeelle. Ylimääräisiä kaarteiluita ei juuri ole omissa vaan jättö jää sentterille, joka lähtee tuomaan alueelle, ensisijainen vaihtoehto siirtää nopealle laiturille ja Rautakorpimaisen varmasti laidasta edelleen sisään yhdeksän kertaa kymmenestä, keskeltä on vaikea mennä ja riski suurempi.

Toivottavasti ykköskenttä jatkaa tuota peliä ihan koko kauden mitalta eli PERKELE rohkeutta vaan. Turha pelätä virheitä vaan kaksi äijää päätylankkiin hakemaan ja ronkkimaan sitä kiekkoa, jos sitä painetta ei ole niin ei sitä virhettä siellä tule. Eli pelirohkeutta vaan lisää.

Näyttää siltä, että mihinkään pelitaparemonttiin ei tarvitsekaan lähteä. En tiedä, oliko se sitten harjoituspelien iloista huumaa vai mitä, mutta nyt omalla alueella vältettiin tuota stagnaattista tilannetta, joka annettiin viime kaudella niin perkeleen usein ilmaiseksi. Lukon pyöritykset eilen jäivät aika lyhyiksi, kun se ykkös- ja kakkospaine on oikeasti kova. Ja kyllä, siellä aukeaa niitä mahdollisuuksia vastukselle, kun ollaan aktiivisia, mutta se on se juttu tänä päivänä. Saa nähdä, moniko joukkue lähtee rummuttaan tuota HPK:n viime kauden pelitapaa eli rännitellään ikuisesti kunnes vastustaja vetäytyy keskelle. Siihen haluan nähdä vastauksen Tapparalta. Olipa muuten se Lukon ensimmäinen maali niin tuttua Tapparaa viime kaudelta: koko viisikko on omalla alueella omilla paikoillaan ja ei edes tarvi olla mikään maailmanluokan syöttö sinne takatolpalle niin sieltähän se äijä sen lapioi sitten tyhjiin. Ja tuo kaikki siksi, kun siellä jäädyttiin mitä sekunniksi pitämään sitä omaa paikkaa eikä pelattua sitä yhtä syöttösuuntaa kiinni.

1 tykkäys

Niin - näyttää lyhyen otannan perusteella siltä, että pelitapa tukee kovin harvan pelaajan osaamista. Empiirinen otanta alkaa olla aika iso siitä, mihin samat äijät pystyvät maajoukkueessa, Jokereissa, Ruotsissa & muualla Liigassa. Jostain kumman syystä homma näyttää menevän vaikeaksi Tapparassa. Se on mun mielestä ihan validi keskustelu käydä. Keskustelu on aika muna vai kana, kun et tiedä ulkoa, kumpi oli ensin. Päätetty pelitapa, johon halutaan sopivat pelaajat vai pelaajat, joille tehdään yhteinen sopiva pelitapa. Mielestäni vaihtoehto kaksi on se, mitä pitää suosia.

Tapparassa tuntuu, että nimimiehetkään ei saa parastaan irti - mikä on sitten syy. Ainakin tuo ylikorostettu pelin nopeaksi pakottaminen ei ole toiminut kertaakaan. 2017 syksyllä toimi lyhyen aikaa harjoituskaudella tuo vyörytys, mutta muuten ei oo toiminut sitten yhtään.

Jotain ihmeellistä tuossa pelitavassa on. On ollut jo parin kauden ajan. Tuntuu että kiekko pitää saada hyökkäysalueen kulmaan keinolla millä hyvänsä. Siellä sitä sitten pyöritetään ja yritetään murtautua organisoituneen puolustuksen läpi maalille.
Tällä kaudella olen riemulla seurannut uusien pelaajien rimpuilua pelitapaa vastaan, yrittäen haastoa ja maalintekoa ilman kulmaralleja. CB on ollut ehdottomana kärkenä tässä ja tulostakin on tullut. Lisäksi on ollut erittäin viihdyttävä pelaaja luomalla tilanteita kaavasta poiketen.

7 tykkäystä

Juu ei vaan mee mun jakeluun et mikä siinä o et samalla kaavalla menty 2 kautta ja sama meno näyttää jatkuvan tämäkin kausi…Ja ehkä se ketuttaa eniten että pelin sisällä ei tapahdu muutoksia vaan samaa toistoa toiston perään.

Pelkästään patongin takia käyn joka kotipelissä tulevalla kaudella on niin viihdyttävää tekemistä et oksat pois!

Tällä kaudella JR:n pelitapauudistusprojekti tulee tiensä päähän, eli pitäisi näkyä jo selkeätä tulosta. Pari viime kautta voidaan laittaa pelitavallisesti harjoittelun piikkiin, mutta jos tämä kausi on pelillisesti yhtä laimea kuin esim viime kausi niin sanon kyllä Jukan epäonnistuneen projektissaan. Tällä kaudella on sellainen nippu kasassa että ei ainakaan pelaajista pitäis jäädä kiinni hyökkäyspelaaminen. Jännä nähdä miten käy, luotto on vieläkin vankkumaton Jukkaan.

1 tykkäys

Kausi on onneksi nuori, mutta kun tuota peliä katsoo niin on ihan sama, miten sitä fiilistelet niin moni tuntee samaan: jotain puuttuu. Se ei ole mikään kovin yksittäinen asia vaan se, että peli näyttää jokaisella kentän osa-alueella hallitsemattomalta. Hallitsemattomuus kielii ainakin minulle sellaisen viestin, että pelaajat yrittävät tehdä liikaa, joka johtaa aivojen kiireeseen. Toissa kaudella kokeiltiin jo kerran pakottaa peli väkisin nopeaksi ja siitä ei tullut yhtään mitään. Viime kaudella sentään lähdettiin pelaamaan viisikko edellä tiiviisti. Nyt peli itse asiassa säikäytti jo vähän tuossa ekassa pelissä, kun se näytti enemmän siltä Rautakorven ekan kauden peliltä. Yritetään vaan tökkiä ja vyöryttää kiekkoa yhteen suuntaan (pystyyn) eikä kukaan pelaa poikittain. Vyörytys päätyyn, josta pelataan vaan kulmapeliä. Tuo ei toimi.

Juuri näin . Peli kulmaan ja kiekko laitaa vasten.
Sitä painimista koko kentän toimesta riittää lähes suurimman osan vaihdon ajasta.
Älykiekko kertoo kyllä kiekon hallinnasta hyökkäysalueella, mutta vielä kun tutkittaisiin sen kiekon päätymisen maalin teon tekosektorin todennäköisyyteen, aletaan puhua älykiekon tuomasta hyödystä.

Ehkä Rautakorpi ajattelee, että tuo ylöspäin puskeminen minimoi omaan päähän tulevat nopeat käännöt. Kun kiekkoa keskialueelta pelataan päätyyn - ei ikinä sivuttain, ei edes pienellä jätöllä laidasta keskelle - ei tule riskiä, jotta vastustaja katkaisisi tämän syötön. Päädyn kautta sitten jauhetaan ja katsotaan riskittömillä siirroilla, josko jotain tulisi.

Tämähän taas aiheuttaa sen, että Tapparan pelit ovat viihdyttävyydeltään heikkoja, kun keskialueen kääntöjä, päästä päähän pelejä tai näppäriä pikkupelejä, joilla saataisiin suorahyökkäysmahdollisuus ei synny. Vastaavasti muiden tiimien on helpohko havaita tämä ja ryhmittäytyä tiiviistä puolustamaan vain hyökkäysalueen kulmapyöritys pois.

Tämä koko pelitapa ajaa siihen, että pelit pysyvät tasaisina - vastustaja pelaa yleensä sen 4 kertaa Tapparaa vastaan kauden aikana, joten ei heidän tarvitse yksittäisissä peleissä, kuin sopeutua tähän pelitapaan. Tapparan kannattajana taas on erittäin tuskallista katsoa 60 runkosarjamatsia tätä samaa pyörimistä 5vs5 -pelissä. En usko, että kukaan vastustajan fani on pitänyt Tapparaa vastaan pelattua matsia kahden viime kauden aikana mitenkään hienona otteluna.

Yksi ongelma on myös se, että pelaajia tämä ei kehitä kovinkaan hyvin, etenkään siis hyökkääjiä. Keskialueen pienet siirrot ovat NHL:ssä yksi tärkeimpiä tekijöitä, mutta kun Tapparassa tämä on ilmeisesti kiellettyä, ei meidän pelaajat saa tähän osaamista ollenkaan. Keskialueella silmät kiinni päätyyn lyöminen ja perään on ihan käsittämätön pelityyli ilman mitään variaatiota tämän taitotason porukalle, etenkin, kun tunnelataus ei ikinä ole tuon kiekon vaatimalla tasolla, koska siinäkin on nähtävästi jotain ongelmia ladata porukka taistelemaan.

Meillä on jälleen kerran yksi Liigan taitavimmista nipuista, ja pelaamme todennäköisesti 60 ottelua Liigan tylsintä, mitäänsanomattominta, tunteettominta ja tehottominta 5vs5 hyökkäyspeliä. Tämä samantyylinen näkemys tulee lähes jokaiselta tämän palstan ulkopuoliseltakin kaverilta - kaksi viime kautta on ollut käsittämätöntä kiekkoa rosterin taso huomioiden, jota ei ole ollut joitakin poikkeuksia lukuunottamatta mukava seurata.

5 tykkäystä

No tämä se ainoa järkevä selitys on, että riskejähän siinä minimoidaan. Mutta kun katsotaan tuloksia, onko tästä minimoinnista ollut jotain havaittavaa, tosiasiallista ja aitoa hyötyä? Ei yhtikäs mitään. Pelaajat eivät kehity, peli ei kehity ja keväällä pelejä ei jauhamalla voiteta kuten viime kaudella nähtiin.

Mielenkiintoinen ajatus, jos lähestytään noin. Tuohan kyllä minimoi riskit pelistä, mutta kyllä se tehokkaasti omankin pelin nollaa, kuten esille toit.

Mä oon miettiny tota samaa, mutta paljon yksinkertaisemmin. Eli onko Tapparan pelitapa liian taktinen vs. muut joukkueet. Tuntuu siltä, että muualla annetaan enemmän mennä ja meillä nojataan johonkin teoriaan. Ennen tämä toimi loistavasti, kun pakotettiin vastustajan peli omaan pelitempoon sopivaksi. Nyt koitetaan olla mukana tässä kohnottamisessa, mutta annetaan pelaajille jotain pelitavallisia periaatteita joita kuitenkin pitää noudattaa. Tämä johtaa sitten mahdottomaan yhtälöön, jossa ei enää osata tiivistä puolustusta, mutta ei myöskään luoda mielikuvituksellista hyökkäyspelaamista.

SILTI on kyllä pakko vedota menneeseen. Tuloksellisesti on mennyt hyvin. Me fanit eletään vaan siinä uskossa, että Tappara olisi kiekkoilun edelläkävijä. Näin ei välttämättä enää ole, vaan esimerkiksi Ville ja Pennanen tekevät hyvää modernia jälkeä tahoillaan. Eikä se ole kenenkään vika, varsinkaan Rautakorven. Hän oli kehityksen kärjessä 15 vuotta sitten. Katsotaan Pennasen ja Villen uraakin uudestaan vuonna 2034 ja katsotaan ovatko he edelleen kehityksen huipulla. Harva valmentaja nimittäin on kehityksen kärjessä ikinä.

MUTTA.
Kausi ei ole Liigassa edes alkanut vielä ja tämäkin analyysi ripottelee jo valmiiksi tuhkaa päälle. Voi voi.
Annetaan joukkueelle aikaa ja mahdollisuus. Hieno rosteri siellä pelaa, joten ilon kautta.

7 tykkäystä

HPK:peliä seurattuni huomio kiinnittyi Pennaseen joka pyöri sekavan oloisena vaihtopenkin takana kuin puolukka pyllyssä.
Jako ohjeita suomeksi josta ei kukaan saanut mitään selvää.
Taustajoukot jakaa moderneja neuvoja ‘comoon äijät’.
Rautakorven rauhallisuus vaihtoaitiossa on kyllä omaa luokkaansa.

Samalla kaavalla ei ole menty kahta kautta. Kaksi vuotta sitten lähdettiin ajamaan sisään varsin suoraviivaista “nopeaa” pelitapaa. Ei toiminut. Pakit lähti omista nopeasti ja tilanne päätyi joko pakin yksinäisiin kuljetuksiin tai pitkiin avauksiin vastustajan siniselle seisovalle hyökkääjälle. Yritettiin olla nopeita, mutta oltiinkin hitaita. Pelaajien etäisyydet liian pitkiä. Hyökkäykset ei tuottaneet mitään, eikä päätykiekkoihin keretty. Ei maalipaikkoja.

Tapparan valmennus alkoi korjaamaan pelitapaa vanhaan rautakorpelaistapolalaiseen suuntaan, jossa oli mukana mm. viivelähdöt, lyhytsyöttöpeli ja joukot koottiin omalla alueella. Eli hyökkääjät haki alempaa syötön pakilta. Hyökkäyksien rakenne parani ja peli parani. Tällä muutoksella Tappara eteni jopa finaaleihin saakka.

Viime kausi mentiin aika pitkälti tuolla samalla kesken kauden muutetulla pelitavalla.

2 tykkäystä

Ja toistaiseki tämä näyttäisi jatkuvan tälläkin sesongilla.

Itse en näistä pelitavoista niin ymmärrä, mutta yksi ongelma on pistänyt silmään Tapparan pelissä jo pidemmän ajan: Vastustajan siniviivan ylittäminen ja mitä tapahtuu sen jälkeen.

Mutuna väittäisi että Tapparan menettää enemmän kiekkoja siniviivan tuntumassa kuin ennen. Toisaalta jos viivan yli päästään, niin siinä vaiheessa näyttää usein siltä ettei selkeää pelisuunnitelmaa ole – kun peliä avaavaa syöttölinjaa ei ole tarjolla, suuntautuu peli helposti kohti kulmaa. Niinikään kulmapelissä ei näytä olevan toistuvaa tapaa päästä kulmasta pois. HPK:n kohdalla puhuttiin paljon siitä kuinka joukkue pyrki puolenvaihtoihin rännittämällä hyökkäyspäässä. Leijonat pelasi laukauksia viivalle pyrkien siten pienentämään vastustajan viisikkoa. Tapparasta en ole toistuvaa kuviota tunnistanut, paitsi ehkä sen että jos kiekkoa käytetään viivassa, se palautetaan kulmaan.

3 tykkäystä

Nuo pitkät kulmarallit ja kiekottelut on hyviä varsinkin johtoasemassa.

Mutta ratkaisuhalukkuuttakin pitää löytyä, kun ollaan tekemässä kunnolla maalia. Eilen kiekottelu tuotti vetopaikkoja, mutta vielä siirrettiin. Anton haastoi pari kertaa keskustaan hienosti. Molemmista kerroista olisi kuulunut tulla jäähy vastustajalle, mutta vaan toisesta tuli.

@Vekki-Keke

Minä en näe tolppatrappia passiivisena pelitapana, sillä sehän on korkein formaatti mihin (staattisen) puolustusviisikon voi asetella. Pakotetaan avaus toiselle puolelle ja isketään kiinni jo varhaisessa vaiheessa. Vähintäänkin passiivis-agressiivista.

5 tykkäystä

Tolppa-trap aiheuttaa kuitenkin näin mututuntumalla eniten staattisuutta peliin, sillä monesti avaus kestää avaavan joukkueen reagoidessa tolppavahtiin. Esim. keskialueen muodot 2-3, 1-4 ja puheita harvinaisempi 0-5 ovat kuitenkin luonteeltaan liukuvia. Niiden tarkoitus ei ole hidastaa/seisauttaa peliä, vaan kääntää pelin suunta nopeasti tai pakottaa siirtokiekko. Passiivisia toki ovat. Ainakin silloin, kun karvaustasoa pudotetaan liian ennakoivasti. Esim. Tappara pudottaa johto-tai tasatilanteessa muodon alas käytännössä vain, jos on vaihto pahasti päällä, mutta johtoasemassa tuoreetkin miehet jäävät sinisen päälle.

1 tykkäys