Pelitapakeskustelu


#204

Mää nautin siitä pelistä, jota Tappara pelaa. Varsinkin silloin, kun se pelaa sitä hyvin. Mun korvaan sellainen negatiivissävytteinen keskustelu jostain trapista ja viivelähdöistä on outoa, koska ainakin minä näen jääkiekon joka tapauksessa nopeana pelinä. Mun kärsivällisyys kestää sen, jos joku haluaa seistä 5 sekuntia maalin takana. On tää silti vielä aika kaukana jalkapallosta.

Jos nyt puhutaan vaikka siitä trapista, niin mun mielestä on paljon oleellisempaa se, että jos sitä pelataan, niin pelataanko sitä hyvin. Tuskin se mikään voiton ihmelääke on, eli jos sen pelaa huonosti, niin eihän se silloin voi toimia. Tappara tekee sen hyvin, ainakin aika useasti. Jotenkin keskustelu tuntuu siltä, että tää on nyt joku raukkamainen ja vähän kyseenalainen taktiikka. Vähän kuin potkaisisi kärkkärin lapsena: “Joo, jätkä veti kärkkärin!” / “Joo, äijät vetää trapin!”. Ja tietysti jos siitten mennään vielä tästäkin pidemmälle, niin sen jälkeen: “Joo, äijät vetää viivelähdön!”

Itse en ole mikään taktiikkanero enkä osaa poimia kaikkia pieniä hienouksia pelistä, ja toki on varmasti mediassa ja täällä puhuttu myös siitä trapin toteutuksesta, mutta silti yleisellä tasolla tätä keskustelua varjostaa mun mielestä tollainen arvoasetelma. Mun mielestä siinä ei ole mitään vikaa, jos esim. Liigassa pelataan taktisemmin kuin vaikka NHL:ssä (en ole juuri katsonut, joten tää on vähän tällainen heitto vaan) ja vaikka se peli ei niin nopeaa olisikaan. On se silti viihdyttävää. Jopa niin viihdyttävää, että Tapparankin pelit on tullut katsottua oikeastaan kaikki tällä kaudella (ja viime kaudella ja sitä edellisellä kaudella) ja siihen päälle vielä joku muukin matsi.

Ja jos ajatellaan vaikka pelaajien kehittymistä, niin eikö siellä NHL:ssä ole aika paljon nyt nuoria kavereita ihan ok maali- ja pistemäärillä liikenteessä? Eikös nämä nuoret ole myös sitä polvea, joka on tätä tylsää ja hidasta peliä pelanneet täällä (tai ainakin pelanneet sitä vastaan)?

Ehkä mediassa käytävä keskustelu on vain provosointiyritystä, mutta ehkä Tapparan kannattajien kannattaisia kuitenkin pohtia sellaista vaihtoehtoa, että pelissä huudettaisiin joskus “maalia, Tappara, maalia” sijasta “trappia, Tappara, trappia”. Ollaan ylpeitä siitä trapista!


(「LIVE IS LIFE」) #205

Olen katsonut tänä keväänä sellaiset reilu kymmenen pudotuspeliä ja olen nähnyt yhden pitkän viivelähdön. KalPalla kesti 23 sekuntia ennen kuin heittivät pitkän Tapparan tolppatrappiin.

Eihän tuollaisiin lähtöihin pyritä, ne tehdään siksi ettei voi tehdä mitään muuta. Hockey Canadan viivelähdöt MM-kisoissa ovat käytännössä olleet luuppauksia maalin takaa - turha seisoskella kun ukot ovat jo kaistoillaan.


(Mika Koivunen) #206

Pikkaisen rohkeammallakin pelaamisella voi voittaa. Mitä tarkoitan? Yhden maalin johdon puolustamisessa hyökkäyspelaamisen kustannuksella ei ole paljon järkeä, jos vaikka se maalin johto on hankittu 1.,erässä.

Miksi? Siinä annetaan voiton avaimet vastustajalle. Vastustaja saa hengen päälle tasoitusmaalista, ja itse ollaan kusi sukassa sen jälkeen. Jääkiekko on muutakin kuin pelkkää pelitapaa.


(#LevtchiFever) #207

Viestisi siirretty tänne, koska on enemmänkin kannanotto pelitapatouhuihin, eikä niinkään suoraa keskustelua TPS–Tappara-sarjaan. Jos tähän joku tarttuu, niin voi vapaammin puhua “lajista nimeltä jääkiekko”.


#208

Näin käy joka tapauksessa. Siis ihan sama, mikä se maaliero ja välimatka siinä on. Totuus on se, että johdossa oleva joukkue rupeaa AINA vähintään alitajuisesti minimoimaan riskejä. Vastaavasti se, joka on takaa-ajossa on pakotettu avaamaan omaa peliään joka tapauksessa.

Näin ollen se, mitä tapahtuu on täysin normaalia ja erehdymme usein luulemaan, että kyseessä olisi se, johdetaanko 1-2:lla maalilla. Siihen vaikuttaa pelikello ja se, kuinka todennäköisenä pelaajat pitävät sitä, että tarkalla pelillä vastuksen paikat jää vähiin.

Ja mikä parasta: mikään joukkue ei tee sitä tahallaan.

Eilinen IFK-Kärpät on loistava esimerkki siitä, että takaa-ajossa oleva joukkue nostaa omaa riskitasoaan ja rupeaa riskilläkin liikkumaan enemmän. Tuossa tilanteessa sen joukkueen, joka on johdossa pitää kestää se hetki. Ei Kärpät olisi jaksanut tuota höökiä pitää koko erää päällä, mutta jaksoivat sen verran, että tulivat tasoihin.

IFK olisi tarvinnut siihen Kärppien kavennuksen jälkeen yhden maalin katkaistakseen momentumin, sitä ei tullut.


#209

Nyt kun Tappara on lisännyt peliinsä perinteisiä Meidän Pelin elementtejä, niin se alkaa kelpaamaan myös Sihvoselle. Tosin hölmöltähän se näyttäisi inttää vastaan, kun tulokset on ihan muuta.



#210

Samaa käytiin nopeasti läpi otteluseurannassa. Minun mielestäni kirjoittaa asiaa, mutta ei ole koskaan väärässä. Tai ei ainakaan myönnä sitä, jos niin käy.


#211

Jep. Molempien voittojen ydin on ollut uudessa pelitavassa - aktiivisuus Turussa 3. erässä ja tänään ensimmäisessä. 3-0:ssa on erittäin luontevaa pelata kellosta minuutit pois käyttämällä enemmän hitaita keinoja. Voitot on siis saavutettu uusin kujein ja asemia on pidetty vanhoilla.

Tosiaan, Sihvosella on tuollainen kehäpäätelmä joka palaa aina Meidän Peliin voiton avaimena, tapahtui kentällä mitä tahansa.


(Mukahauska juttu) #212

Levollisin mielin näitä on katsellut, ja jatkossa vielä levollisemmin.


#213

Tämä kadonneen pelitavan mysteeri on selvinnyt.

Syksyllä harjoituspelien jälkeen Jukka tuumasi pelitavasta "Kyllä tämä on nyt hyvä, laitetaan pakkaseen"
Syväjäädytettyyn pelitapapakkaukseen pisti muistilapun " Otetaan runkosarjan lopussa sulamaan kevätauringossa"
Pelitapa oli sitten syväjäässä runkosarjan ajan ja kiitos muistilapun, Jukka otti sen pois pakkasesta ajallaan.
Siinä pakastettu pelitapa sitten alkoi sulamaan ja poffien alussa se oli jo hieman notkistunut.
Huhtikuun alkuun sattui sitten kauniita aurinkoisia ja ennenkaikkea lämpöisiä kevätpäiviä sulattamaan pelitavan lopullisesti.
Ja tässä sitä nyt ollaan.
Syksyisen raikkaan pelitavan kanssa poffeissa.


#214

Ja ensiviikon loppupuolelle on ennustettu yli viittätoista lämmintä. Toivottavasti tämä pelitapa ei sula liian nopeasti finaaleja ajatellen.


(Mukahauska juttu) #215

Ei tämä ollut optimismia. En vaan pitänyt Jukkaa niin tyhmänä, että ei olisi mitään muuttanut.
Runkosarja ja pudotuspelit ovat eri maailma.
Ei minua huoleta seuraava vastuskaan. Pelitapa muovataan taas sopivaksi seuraavalle vastustajalle. Tappara voi pelata niin eri tavoilla ja vaihtaa lennosta, kuten olemme huomanneet ja siinä on sitten Selin tai Manner ihmeissään.
Tuolla joskus toin esille, että Tappara muuttaa pelitavan pudotuspeleihin, no sille lähinnä naureskeltiin, ettei niin ole kukaan koskaan tehnyt.
No, onhan siellä tietysti samojakin piirteitä, mutta mielestäni olin hajulla.
Sanon vaan, että Tappara on jälleen edelläkävijä.


#216

10 viimeistä jatkoille mennyttä peliä,Tappara voittanut kaikki. Kertooko pelirohkeudesta vai mistä?


#217

Kauden jälkeen on ollut paljon “hyvää” aikaa miettiä pelitavallisia asioita - sehän on meikäläiselle se ainoa asia, jota oikeastaan osaan ajatella.

Olen huomannut tällaista trendiä Liigan ympärillä pyörivässä julkisessa keskustelussa, että trap-keskustelu on sairastuttanut jääkiekkoa myös sisältäpäin. Trap - tai toisin sanoen - kiekoton pelisuunnitelma on vilissyt aika paljon pelaajienkin puheissa.

Minulle on tullut sellainen kuva, että pelaajat, jotka hirveän aktiivisesti tuovat tätä teemaa puheeseen ja julkiseen keskusteluun ovat hirveän usein myös sellaisia pelaajia, jotka poikkeuksetta tuntuvat pärjäävän paremmin siinä keskialueen sumputukseen perustuvassa pelissä.

En tiedä, onko aika liian nuori tehdä arvioita, mutta tällainen vaikutelma minulle on jäänyt.

Jos ajattelen Tapparan kohdalla sitä, mistä Rautakorpi ja valmennus ennen kauden alkua puhuivat - ja myös faktuaalisesti toivat peliin niin yksilötason elementtejä - lupa käyttää omaa taitoa hyödyksi ja erityisesti alkukaudella pakeilla näytti olevan jopa oikein lupa ottaa isompia riskejä puolustuksen suhteen - niin minä en voi välttyä siltä asialta, että olen vähän jopa pettynyt.

Tapparassa ne pelaajat, joiden oletin hyötyvän merkittävästi vapaammassa pelisapluunasta itse asiassa näyttivät olevan kaikista eniten hukassa ilman trappia. Ennen kauden alkua ajattelin Tapparassa, että ainakin sellaiset pelaajat kuin

Kärki, Ojamäki, Kemiläinen, Rantakari, Mikkola, Järviset, Repo, Karjalainen, Lehtonen

olisivat hyötyneet enemmän tällaisesta pelitavasta. Kuitenkin kauden edetessä tulin yhä enemmän siihen tulokseen, että näiden pelaajien pelaaminen itse asiassa näytti paljon paremmalta, kun oli organisoidumpaa tekemistä ja sellaiset pelaajat, joiden en olettanut sopivan ollenkaan siihen pelitapaan kuten vaikka Vittasmäen ja Jasun sekä Rauhalan - heillä se sitten tuntui luonnistuvan.

Playoffseissahan joukkueella alkoi vihdosta viimein tuo uudistuneempikin pelitapa toimimaan ja Kärpät mittasi sen täydellisesti. Tapparalla kuitenkin loppui aika ihan tyystin kesken ja ei ehditty oppimaan riittävästi. Ensi kaudella onkin mielenkiintoista nähdä, vastaavatko pelaajat paremmin vapauksiin vai vetääkö valmennus yhden stepin taaksepäin kuten IFK teki Törmäsen jälkeen.


#218

Tähän olen itsekkin kiinnittänyt huomiota. Nämä suoraviivaisuuden ja “aktiivisuuden” perään kailottajat tuppaavat olemaan näitä Vänttisiä ja muita rouhijaosaston kavereita. Sitten juuri ne “älykkäät pelaajat” tai “professorit”, miten näitä nyt halutaan kutsua, puhuvat trapista kunnioittavammin. Esim. “se on osa voittavan joukkueen pelitapaa” yms. kommentit kuulee yleensä Kuuselan, Peltolan ja Ramstedtin tapaisten pelaajien suusta.


#219

#220

Olen enemmän ja enemmän sitä mieltä, että Änärissä pitäisi siirtyä isompaan kaukaloon pelaamaan.


#221

#222

Jos yritetään vähän keskustella puhtaasti peliteoreettisesti, lyttäämättä pelaajia ja valmentajia.

Telian myötä screenshottien tekeminen meni hankalammaksi (pitäisi bootata Win-kone), mutta useampi on varmasti noteerannut Tapparan tavan ajaa hyökkäykset maalin taakse. Avausviikonloppuna tätä näkyi varsin systemaattisesti ja kokenut valmennushan on satavarmasti tietoinen asiasta.

Miksi Tappara tekee näin? Mikä on perusteluna?

Erityisesti vasemmalta sisään ajava laituri kurvaa todella usein maalin takaa. Kuviossa toinen hyökkääjä menee yleensä maalin edustoille ja kolmas tukee painottomalta puolelta. Hyvässä tapauksessa kulmapeli johtaa syöttöön viivalle.

Tappara ei juuri koskaan tee crash the net pelejä suorista hyökkäyksistä. Hyvin harvinaista on myös laukauksen hakeminen puolustavaa pakkia maskina käyttäen (vrt. Ilveksen molemmat maalit).

Ping @peterra, @oijennus, @Messi, @Virvelia_kainaloon


#223

Se, että fyysisesti ajetaan kiekon kanssa maalin taakse ei itse asiassa ole edes se “oudoin” asia, mitä Tapparan hyökkäyspeliin tulee. Erityisesti HPK-pelissä silmiini pisti se, että joukkueen nopeimpiin kuuluva Niko Ojamäki ei edes yritä haastaa kiekolla keskelle vaan silloinkin, kun hänellä on kiekko täysin hallussaan - sen sijaan, että hän lähtisi siitä kohti maalia tai yrittäisi viritellä laukausta pakin jaloista - kiekko dumpataankin ikään kuin juoksukiekoksi itselle päätyyn.

Hyökkäyksen rakenne on niin outo, että on täysin mahdotonta sanoa, mikä tässä on se “tavoite.” Asian tutkimiseksi pitäisi saada niitä still-kuvia, koska todennäköisesti joku tukitoimenpide tuossa on *iturallaan. Tapolan pelitavassa yleisin tapa tehdä maalin eteen ylivoimatilanne oli pelata kulmasta keskemmälle sentterille, joka ajoi lähes suoraan kohti maalia.

Ilmeisesti tämän vision taustalla olisi idea saada 2vs1 ylivoimatilanne suoraan maalin eteen, mutta toimittaa se kiekko sinne maalin takaa. Joka tapauksessa tässä kohtaa on aivan mahdotonta sanoa, mitä tällä haetaan ja mikä se rakenne voisi olla, jolla tuo toimii.

Ainakin Tappara pyrkii kategorisesti kulmatilanteisiin, joissa ollaan alivoimaisia. Hieno ajatus, jos se kulmakamppailu voitetaan, mutta helkkarin huono ajatus, kun se hävitään. Ja tuo kulmakamppailu hävitää usein. Ja ainakin näissä kahdessa pelissä leimallista on ollut se, että kun se kulmakamppailu pari kertaa pelissä voitetaan niin maalin edusta on ehditty jo siihen mennessä tyhjentää aivan täysin.

HPK-pelissä tuolla rakenteella tuli Kuuselan maali. Siihen tarvittiin toki avuksi HPK-pakin koomailua.