Sihvonen ainakin tuota analysoi ja pisti Saksan menestyksestä 100% valmentajan ansioksi. Hämärä muistikuva että pelasivat aluetta josta aina 1 pelaaja kerrallaan iski paineistamaan.
Edit: Kommentistasi tuli mieleen se Kärppien ”tyhjä mies takatolpalla”-maali jossa joku kirmasi maalin edustalta laitakahinaan, johon Mäntylä reagoi siirtymällä tyhjään tilaan yksikseen seisomaan.
En ole viime aikoina löytänyt sitä palavaa halua tehdä kuvajuttuja. Toki niitä olisi kiva tehdä, mutta tuossa tiistainkin pelissä tuntuisi kovin väärältä tehdä kuvakollaasi, kun Tappara kuitenkin oli kaksi erää mun mielestä parempi joukkue.
Olen tästä Rautakorven kanssa samoilla linjoilla, että kolmannessa erässä kärsivällisyys petti. Kun pelaajiston kärsivällisyys pelata Kärppiä vastaan loppui niin lähdettiin fuskaamaan. Kun fuskaat ja et jaksa oikeasti tehdä niitä yhteisesti sovittuja kuvioita niin tulee kiire ja pelistä tulee semmoista ylöspäin hönkäämistä. Kun Kärpät teki 3-2 maalin niin koko jengi lähti ylöspäin. Oli aivan liian kiire päästä pois omista, kun olisi pitänyt pelata maltilla.
Kun lähdet hönkimään kiireellä ylös niin yleensä kiekollinen peli heikkenee ja kiire näkyy sitten siinä, että vastus saa täysin pelin flown haltuunsa. Ensimmäisessä ja toisessa erässä Tappara olisi ilman huonoja tuomareita jopa tehnyt maaleja, mutta ei siinä ollut mitään sääntöjä taas. Kolmannessa erässä Tapparan maltti petti ja se antoi aseet Kärpille. Kiekkoa kiireellä ylös ja kiekosta aktiivisesti luopuminen johtaa siihen, että vaihdot pitenee.
Mielenkiintoista seurattavaa tällä hetkellä käytävä pelitapakeskustelu. Träppi on taas kaivettu esiin samoin esto- ja kahvapelaaminen, varsinkin kun Tapparasta puhutaan. On siellä onneksi jotkut toimittajat huomanneet pelitavan olevan jotain ihan muuta.
Valitettava tosiasia on se, että ne menestyy tällä hetkellä joiden pelitapa menee muita edellä sen askeleen verran.
Se että kopio Tapparan ja Kärppien parin kolmen kauden takaista pelitapaa, saattaa vielä kantaa runkosarjassa, mutta ei sillä tosipelien alkaessa voiteta. Varsinkaan niitä joukkueita ( Kärpät ja Tappara) jotka ovat tuosta kehittäneet peliään askel kerrallaan eteenpäin. Molemmat joukkueet kuitenkin tietää riskit ja heikot kohdat tuosta ”vanhasta” pelitavasta ja murtavat sen näin ollen aika helposti.
Annetaanpas Rautakorvelle uusi ase etenkin kovalla vauhdilla kiekkoa ylöstuovia joukkueita vastaan, jos sattuu lukemaan tätä palstaa. Kutsutaan sitä vaikka tau-träpiksi (𝜏-trap) sen muodon mukaan.
Normaalisti, kun organisoituneella vastustajalla on kiekko oman maalinsa takana, Tappara pelaa träpin muodossa 1-2-2, jossa kärjessä on yksi ihminen, sen alla kaksi ja kaksi pakkia alimmaisina. Tuo on kuitenkin hyvin ennalta-arvattava kuvio, jos se on ainoa trap-vaihtoehto, ja kaikki vastustajat varmasti harjoittelevat tuon murtamista ennen kuin pelaavat Tapparaa vastaan. HPK on päässyt mielestäni aika helposti tuon träpin läpi etenkin Hämeenlinnassa. En sano missään tapauksessa, että 1-2-2 -träpistä pitäisi luopua, mutta sen rinnalle voisi ottaa toisenkin vaihtoehdon, eli eräänlaisen 1-1-1-2 -träpin (tai 1-1-3). Vaihtelevuus lisäisi vaikeusastetta vastustajan lähtöihin ja keskialueen ylittämiseen.
Tau-träppi on tyyliä 1-1-1-2, mutta siinä träpissä laitimmainen (X4) noista alimmista kahdesta puolustavasta pelaajasta ajaa agressiivisesti vastaan painollisella puolella punaviivalle ja taklaa kiekollisen vastustajan pelaajan tai ainakin vähintään estää tämän etenemisen kiekon kanssa ennen kuin ehtii päästä punaisen yli ja laittaa päätyyn. Tau-träpissä muodostuu kaksi tunnelia hyökkäävälle joukkueelle pituussuunnassa molemmille puolille kenttää: tau-tunneli painolliselle (kiekon) puolelle ja painoton tunneli toiselle puolelle. Puolustavan joukkueen ei saa päästää vastustajaa syöttämään tai kuljettamaan painollisesta tunnelista painottomaan missään vaiheessa, vaan pitää vastustaja tau-tunnelissa kunnes tunneli päättyy Tapparan pakin taklaukseen. Painollisen tunnelin syntymistä voi ohjata puolustavan joukkueen ylin pelaaja sijoittumisellaan jomman kumman tolpan viereen, jolloin vastustaja lähtee toiselta puolelta.
Esim. näin (Tappara X, vastustaja O, kiekko °, Tapparan oma maali ylhäällä, vastustajan alhaalla, vastustaja hyökkää kiekollisena ylöspäin):
Alku (1): Syöttö O4->O5
l¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯l
l……………………….…………l
l ………….….[¯¯¯]……………l
l……………………….…………l
l……………………….…………l
l……………………….…………l
l________________________l
l……………………….…………l
l………X4………………X5…….l
l________________________l
l………………X3………………l
l……………………….…O1……l
l__O2____________________l
l………………X2……….………l
l…………………….…O3………l
l…………….……X1……………l
l………O4.…[___]…….….……l
l………………°O5.….…………l
l________________________l
Keskivaihe (2): X1 sivupaine O4:ään ja palautussyötön esto O5:lle, X2 syöttö katki O3:lle ja X3 syöttö katki O1:lle, O4 syöttö O2:lle, X4 ajaa O2:ta vastaan:
l¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯l
l……………………….…………l
l ………….….[¯¯¯]……………l
l……………………….…………l
l……………………….…………l
l……………………….…………l
l________________X5______l
l……………………….…………l
l……X4…………………………l
l___________X3___O1______l
l……………………….…………l
l…O2……………………………l
l__________X2____O3______l
l……………………….…………l
l.°O4….X1………………………l
l………………O5…….…………l
l………………[___]….…………l
l……………………….…………l
l________________________l
Loppu (3): X4 taklaa O2:n ja riistää kiekon (Tässä vaiheessa tau-träpistä voi tulla au-träp vastustajan nopealle laiturille). Myös X2 voi ottaa kiekon. X3 ottaa mahdollisen eteenpäinsyötön laidan kautta O1:lle. Mahdollisuus nopeaan kääntöön X2:lle tai pelata alas X5:lle ja lähteä hitaasti.
l¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯¯l
l……………………….…………l
l ………….….[¯¯¯]……………l
l……………………….…………l
l……………………….…………l
l…………………X5.……………l
l________________________l
l……O1X3…………….……….l
l……………………….…………l
l__X4____________________l
l…°O2…X2……….….O3……l
l……………………….…………l
l________________________l
l…O4X1.…………….…………l
l…………………O5….…………l
l…………….……………………l
l………………[___]….…………l
l……………………….…………l
l________________________l
Tuota koittaisin aina välillä, jos vastustaja pitää kiekkoa maalin takana ja asetutaan träppiin. Tosin ehkä vasta vieraspelissä. Ylimmän puolustavan pelaajan pitää ohjata jotenkin muita puolustavia pelaajia, että tietävät, mikä träppi pelataan, jos on useampia vaihtoehtoja. Paineistamista suosin kyllä pääasiassa, kun on hyvä paikka, mutta aina välillä kannattaa pelata träppiäkin, kun vastustaja on organisoitunut ja ajaisi itsensä vain pihalle paineistamalla.
𝜏: Skynet Defense System 
Kautta on jäljellä yksi peli, joten nyt on hyvä paikka maalilla vaihteeksi pelitapa-asioita esille. Esitän tässä jonkinlaisen utopian - toiveen, joka ei tule toteutumaan - yritän maalailla sen sellaisella tavalla, että se sopii tähän ketjuun, vaikka oikeasti tämä ei varsinaista “oikeaa” pelitapakeskustelua enää olekaan. Todellisuus tulee määrittämään pelitavan ensi kaudellakin (hankinnat, yksilöt, pelaajat, kehitys), joten tietämättä, minkä palasien varaan pelitapaa aletaan rakentamaan (ja miten kausi jaksotetaan ja millaista treenipankkia käytetään) niin tätä voi pitää tyhjänä kommenttina.
Kuitenkin nyt se viimein tapahtui, mikä oikeastaan on odottanut tapahtumistaan jo kauan. Tapparan välimallin pelitapaprosessi johti umpikujaan, jota on odoteltu jo monta kautta. Tätä kuuden vuoden finaalijaksoa voi jaotella pelissä aika paljon eri osa-alueisiin, mutta jos nyt karkeasti maalaan sitä pohjaa niin koko tämän ajan Tappara on vannonut tiiviin yhteispelin ja kiekkokontrollipelaamisen nimiin. Isossa kuvassa ainoastaan parilla kaudella Tapparalla on ollut “kiekoton” pelitapa (2013-2014 Tappara ei juurikaan playoffeissa hallinnut kiekollista peliä, pelaaminen oli lähes puhdasta kiekotonta puurtamista ja vastahyökkäystä) sekä Rautakorven toinen vastaava kokeilu supermateriaalilla 2017-2018, joka myös lensi romukoppaan. Näitä kausia leimasi sellainen puristaminen ja pyrkimys nopeuttaa peliä ainoastaan fyysisillä ominaisuuksilla sekä nopealla kiekon liikuttamisella, mutta samalla unohdettiin se tärkein eli tiivis viisikko, joka tekee yhdessä hommia. Kiekon liikuttaminen sinne, mihin kukaan ei ehdi on turhaa ja se on pelihidasta. Kaikilla muilla kausilla Tapparalla on toki ollut vahva kiekottoman pelin suunnitelma (trap), mutta lähtökohtaisesti kiekkoa on hallittu myös itse vastusta enemmän, jonka seurauksena huippuja nähtiin esim. jälkimmäisellä mestaruuskaudella, kun Tapola voi vastahyökkäyspelaamisen lähes taiteeksi.
Jos näitä kausia katsoo taaksepäin niin kyllähän monella kaudella (myös Tapolan aikana) Tapparan peliä on leimannut ylikiekollisuus ja tietyllä tavalla verkkainen pelirytmi. Tappara ei oo ns. höntöillyt vaan kaikki on pyritty tekemään sellaisella vauhdilla ja tahdilla, että tiivis viisikkopelaaminen säilyy kasassa. Koska fyysinen rasitus vaihtelee kauden aikana ja pelaajien ominaisuudet myös on selvää, että tällainen vahva kiekollinen peli antaa pelaajille huonona iltana sen mahdollisuuden, että pyritään ainoastaan kiekkoa pitämällä tekemään riittävä työmäärä, mutta ei ihan jakseta painaa alusta loppuun vaan ollaan tehokkaita, kun tarve vaatii.
Rautakorven uutta tuloa Tapolan jälkeen minä odotin innolla, koska itse näin ja koin, että Tapparan täytyy pystyä kehittämään nimenomaan viisikon yhteistä karvauspeliä hyökkäysalueella ja pelin nopeita vaiheita pitää päästä treenaamaan autenttisissa olosuhteissa. Syystä tai toisesta tämä muutos epäonnistui Tapparassa aivan totaalisesti viime kaudella ja lopulta jäätiin jumiin siihen meidän vanhan pelitavan ja uuden pelitavan väliin ja lopulta koko karvaaminen tipahti pois playoffeissa. Tällä kaudella palautettiin se tiivis viisikko takaisin ja nähtiin jopa eriä, kun Tappara karvasi koko viisikolla sitä ajokoirakiekkoa. Välillä nähtiin semmosta silmäkarkkia, että oikein mietin, miksi tätä nähdään niin harvoin. Näissä hetkissä suurin murhe oli se, että Tappara ei päässyt pois kulmista vaan pelaajat hävisivät aina sen viimeisen taistelun tai sitten se viimeinen ratkaisu juuri ennen maalintekoa oli aivan hirveä syöttö tai sitten veto vaan oli voi voi ja voi.
Tämänkin kauden Tapparan pelitapaa leimasi liiaksi puurtaminen - erityisesti keväällä. Oli vaikea nähdä, että pelaajat olisivat tulleet innolla pelaamaan tuota vaan usein tarvittiin merkittäviä pelillisiä vastoinkäymisiä ennen kuin peli alkoi rullaamaan. Lopulta näytti siltä, että Tappara oli Rautakorven onnistuuneeseen nopeaan pelitapaan yksinkertaisesti ja julmasti liian hidas. Muutamat pelaajat ehtivät liikkeellä nopeasti päätyyn ja hallitsevat suunnanmuutospelaamisen, mutta on myös kasa pelaajia, jotka eivät pärjää tässä edes vähän alkua. Oma äijä hukkuu ekan kaarroksen jälkeen ja pää ei käy - ei löydetä omia avuksi.
Ensi kaudelle toivoisin, että panostetaan niihin luisteluominaisuuksiin ennen kaikkea. Luistimen pitää koko kauden mittakaavassa liikkua paljon paremmin, mutta ennen kaikkea se, että sitä luistinta on lupa käyttää. Rautakorpi laittoi playoffeissa melkoisen kuonokopan senttereille, kun ei ole lupa irrota pakkien + sentterin muodostamasta pyhästä alakolmiosta. Jos sentteri ei irtoa tuosta alakolmiosta mukaan karvaamaan hyvällä liikkeellä ja puolustajat eivät nouse vastuksen sinistä lähemmäksi tukemaan hyökkäystä niin kärppämäinen lyhytsyöttöpeli on täysi mahdottomuus. Et voi ajaa kakssilla kärryillä.
Oma toiveeni ensi kaudella on se, että Tappara nyt viimein lopettaa tuon kahdella pelitavalla leikkimisen. Jos meidän juttu on se kaksivaiheinen peli, jossa on tiivis viisikko, joka ajaa vastuksen trapilla pois raiteillaan niin käytetään sitä, koska se toimii. Kehitetään siitä sitten niitä vastahyökkäyksiä ja pelin jatkumoita eteenpäin eli heitetään muutos roskikseen ja todetaan, että Tapolan peli takaisin. Jos taas on saatavilla niitä liikeominaisuuksia, nopeita senttereitä ja pelaajia, jotka kykenee siihen takakarvaukseen myös niin perkele kaikki jätkät saa mennä karvaamaan, jos peli kutsuu sitä luokseen. Ja siitä ruvetaan laittamaan niitä syöttöjä oikeasti tasan yhteen suuntaan: kohti maalia. Kulmarallit on nähty ja niistä ei synny oikeasti mitään muuta kuin omaa energiahukkaa.
Jätän valmennukselle sen suuren ratkaisun vielä:
Jos haluamme pelata tuota nopeaa lyhytsyöttöpeliä niin miten meinaatte, että meidän pelaajista IKINÄ kuoriutuu monipuolisia nopean pelin taitureita, jos he eivät saa ikinä mahdollistaa sellaisen tilanteen syntymistä, jossa sitä nopeaa reagointia ja pelin lukua tarvitaan? Niinpä. Eihän niitä tulekaan, jos ei oteta tuota käsijarrua pois. Ja Tapparan tulos kyllä kestää yhdellä kaudella vaikka sijan 10, jos sillä saadaan tämä muutos ajettua lävitse. Haluan nähdä viihdyttävää TAI voittavaa Tapparaa, mutta “IHAN ok kulmapörriäinen ja jatkoilla turpaan” Tappara on riittänyt mulle hetkeksi.
Olen vähän yllättynyt Peterran kommentista, koska usein aiemmin hän oli vastaan tätä trap-touhua.
Onpa jopa todennut, että millään Tapolan kiekolla ei ole eikä ole jatkossa mahdollisuuksia pärjätä.
Se on kaikille kai aivan selvää, että isompi tuuletus pelaajistoon olisi paikallaan ja toivoisin myös valmennuksen puolelle muutosta (ei mitään Jukan potkuja),vaan jonkin vastavoiman nykymenoon.
Rautakorven ainoan mestasuuskauden apuvalmentajana 2003 oli vanha Ässien pelaaja K.Makkonen.
Rautakorpi taas aloittaessaan nykyisen pestin puhui (muistini mukaan) paljon pelin varioimisesta vastustajan mukaan. Tämä runkosarjassa jopa ilmeisesti jotekin toimikin, koska usein vieraspeli kulki paremmin ja osattiin toteuttaa valmentajan visiota. Kovia (siis oletettavasti) vastaan ei tahtonut runkkarissakaan mikään riittää (kotona/vieraissa).
Kautta leimasi kovat erot suorituksissa joka pelissä. Ikänä ei tiennyt mitä sieltä tulee.
Oliko siis pelaajat samalla tasolla kuin valmentajan/pelin vaatimukset?
En ymmärrä ollenkaan koko kauden aikaisia toimittajien selostuksia kivikovasta Tapparan materiaalista. Pelaajien taso oli selkeästi heikompi jopa paperilla kuin viime kautena. Miten materiaali voi olla kenenkään silmissä kivikova?
Näin olen todennut - toki samalla näen pelitavan eräänlaisena ikiliikkujana. Aika harvoin kuitenkaan kukaan sitä pyörää uudelleen keksii aivan täysin. Pelaajathan sen pitkälti ominaisuuksillaan määrittelee, miten voidaan pelata.
Olen myös edelleen sitä mieltä, että Ilves antoi jo 2017 myrskyvaroituksen, miten liian ennalta-arvattava yksisäikeinen pelitapa voidaan tuhota yhdellä hyvällä taktisella liikkeellä täysin. Samalla tietysti joudun myöntämään, että siinä kohtaa en varmasti arvostanut itse voittoa tarpeeksi. Tappara kuitenkin käänsi lopulta sarjan itselleen, joten täysin meidän trap-kiekkoa ei kuitenkaan tuhottu.
Tällä hetkellä vaan on se julma tosiasia, että omiakin mielipiteitä joutuu harkitsemaan kahdesti. Jonkinlainen valinta täytyy tehdä, mutta tällainen kahden pelitavan välimuoto, jossa esim. puolustajien ja sentterien muodostama liimattu alakolmio pidetään väkisin kasassa kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja annetaan vapaudet ainoastaan laitureille johtaa siihen, että viisikon etäisyydet kasvaa ja lopulta peli hidastuu, kun pelataan kahta eri peliä.
Kyllä tuo träp ja viivelähtö pääasiallisena pelitapavalintana tulisi olemaan lähes kuolinisku. Pelaajien houkuttelusta lähtien hommat vaikeutuisivat entisestään.
Itse kirjoittelin pelitavasta tänään tuollaista tuonne JR:n omaan ketjuun ja poimin sen myös tähän.
Tapparan hyökkääjät ovat heikentyneet vuosi vuodelta paperilla. Jos halutaan jatkossakin pelata 1-2,2-1,1-0,0-1 pelejä niin hyökkääjien tulee olla rautaa niissä harvoissa paikoissa mitä saadaan.
Pelaajien asenne näkyy sitten puolestaan ylivoimassa. Syksyisin nähdään Kuuselaltakin niitä päänkorkuisia keskityksiä ja puolenvaihtoja, jotka ovat aivan turhia ja toivottomia. Ylivoima heti syksystä asti kuntoon ja sillä voitetaan jo paljon pisteitä. Lisäksi tuo paikallaan seisova yv on maailman helpoin puolustaa pois.
Tämä rosterin heikkeneminen on kyllä totta. Toisaalta, pitkästä aikaa annettiin tilaa sisäiselle kasvulle.
Pelitapa oli menneellä kaudella jo viihdyttävämpi, mutta yksilöt sakkasivat. Sinänsä on aivan sama miten pelataan, jos maalinteko tehokkuus sakkaa. Tapparahan loi paikkoja yllin kyllin, mutta vedot menivät logoon tai seinille.
Pitäisi kopioida Kärppien pelityyli. Se on tulevaisuuden jääkiekkoa.
HPK pelasi myös varsin hyvällä systeemillä.
Tappara epäonnistui totaalisesti pelikirjansa uudistamisessa ja pelattiin eräänlaista vanhan ja uuden systeemin yhdistelmää mikä pisti paketin täysin sekaisin.
Mä tunnustan, etten kauheesti usko tähän pelitapauskontoon. Toki on jotain karkeita juttuja, jotka näkyy selvästi, jos joku joukkue niitä viljelee, mutta muuten peli on peliä.
Me ollaan voitettu mestaruudet kun joukkueessa oli Laine, joka pystyi ja pystyy tekeen ne tarvittavat maalit, oli se pelitapa mikä hyvänsä. Kunhan sille joku sen kiekon passaa.
Sitten me voitettiin kun meillä oli Henkka ja Laju, jotka yksilöinä ovat periksiantamattomia ja erittäin taitavia luomaan tilanteita.
Seuraavan kerran me voitetaan pytty, kun meiltä löytyy joku poikkeuksellinen yksilö tai yksilöt. Pelitavalla ei sitä ratkaisevaa etua enää suomessa saa. Ei myöskään fysiikalla.
Tällä kaudella yleisön/median painostuksella liigassa laitettiin hökää pönttöön ja kaikkien joukkueiden agendalla oli nopeampi jääkiekko. Kärpät oli oman prosessinsa aloittanut jo kaksikin vuotta sitten ja HPK on tätä harjoitellut koko Pennasen valmennus ajan. Pennanen puhui jo viimekaudella näistä ”alivoimaisista hyökkäyksistä” ja ”eteenpäin puolustamisesta”. Silloin ei yksilötaito riittänyt, eikä olisi ilman Turusta, Nikkilää ja Luceniusta riittänyt tälläkään kaudella. Viimekaudella Pennanen näytti torspolta ja nyt kuninkaalta.
Uskon siis enemmän yksilöön kuin pelikirjaan. Samalla uskon VÄHÄN tuohon @tp2 esille tuomaan voittajaluonteeseen. Toisilla sitä on ja toisilla ei. Tosin toisille sitä myös ajan kanssa kehittyy kuten esim. Peltola. Tämä ei tosin ole täysin yksiselitteinen, saatika mustavalkoinen asia.
Komppaan Miksan mielipidettä tässä ja tuon siihen poikkeuksellisten yksilöiden lisäksi vielä sellaisen elementin kuin tahtotila. Yleensä noilla kovilla yksilöillä on ihan eri luokan tahtotila voittaa ja sitä kautta tulee tunnetta kaukaloon. Tällä kaudella tuntui, että Kuusela jäi hyvin yksin tuon tunnepuolen kanssa.
Voi sitä olla vaikka kuinka taitava kiekkoilija, mutta jos et ole valmis antamaan kaukalossa kaikkeasi niin harvoin sitä tulosta syntyy etenkään pleijareissa.
Edit: typo
Uskon myös, että tuohon Tapparan peliin on haettu pohjoisamerikkalaisesta kiekosta vaikutteita, mutta se ei erilaisen kaukalon vuoksi käytännössä toimi täällä. NHL:ssä dump & chase päätykiekot ja niiden taistelujen voitot ovat isossa asemassa, sillä leveyden ollessa pienempi, voittaessasi hyökkäysalueella kulmakamppailun, olet automaattisesti jo aika hyvässä maalintekotilanteessa (maali on lähempänä). Suomalaisissa kaukaloissa et ole, jolloin peli kääntyy uuteen kulmapeliin, eli käytännössä peli menee juuri sellaiseksi kulmaväännöstä toiseen kiekoksi, jota on nyt pari kautta pelattu.
Lisäksi vaikka Tappara on pelannut tätä kulmavääntöpeliä, niin se NHL:ssä ratkaisevin tärkeä osa unohdettiin aivan liian usein; kiekon pelaaminen maalille, pelaajia sinne ja ripareista taistelua. En ihan ymmärrä, miksi tuota kulmavääntö/taistelukiekkoa pelattiin ilman toimituksia maalille – pelättiinkö sitä, että kääntyy vastaan helpommin, jos riparia ei voiteta? Jos ei hyvää maalipaikkaa pystytty luomaan kulmapelin voitolla (eli 99 kertaa 100:sta), kiekko vieritettiin laitaan uudestaan seuraavalle kaverille, joka jatkaa kulmapeliä. Näen sieluni silmin, kun Rauhala ja Jasu vääntävät laidoissa painia minuuttitolkulla pelistä ja kaudesta toiseen, rännittäen kiekkoja toisilleen, ilman juuri mitään maalipaikkoja. Sitten Rauhala playoffseissa tekee kerran sen suoraviivaisen ratkaisun (veto maalille jo suorahyökkäysvaiheessa), ja kiekko onkin Larmin takana maalissa.
Minä näen kahden viime kauden ongelmat pelitavallisina, sillä yksilöt lähtökohdiltaan ovat olleet sellaiset, että viihdyttävään, eläväiseen kiekkoon on ollut mahdollisuuksia. Menestyskään ei ollut nyt ihan sitä, mitä olisi voinut olla. Jos nuo sijoitukset olisi tullut ns. hyvällä taistelulla ja kaiken likoon laittaneena, niin mikäs siinä. Nyt vaan on jäänyt todella valju kuva kahden kauden ajalta koko joukkueesta. Muutoksia, huutaa koko Tappara-väki.
Oikeastaan vastasit itsellesi tähän jo ylempänä. Kaukalon koossa on amerikkaan on tässäkin merkittävä ero. Karkeasti Tampereella on 2m kapeampi kaukalo ja Hämeenlinnassa peräti 4m ero amerikkalaisiin veljiin. Lisäksi hyökkäysalue on pidempi jolloin automaattisesti olet lähempänä maalia ja kiekon mennessä viivaan vähän enemmän aikaakin hakeutua maalille.
Eihän tuo kulma- ja siitä maskipelaaminen toiminut alkuunkaan. Tähän lisätään vielä vielä pelaajien olematon halu edes mennä maalille, varsinkin runkosarjassa.
Ei tuossa mielestäni voi pelätä pelin vastaankääntymistä. Pelitavan onnistuessaan kaikki pelaajat on kuitenkin lähtökohtaisesti lähellä toisiaan jos pakki ei vedä ensimmäiseen mieheen.
Kyllä, mutta siitäkin huolimatta sitä kiekkoa olisi tuon pelityylin mukaan pitänyt pelata maalille. Jos pelitapa on ollut painia niin pitkään kulmissa, että jostain kuin sattumalta syntyisi huikea maalipaikka, niin en tiedä mitä on mietitty ihan oikeasti. Kulmapeli + täydellisen maalipaikan hakeminen on yhtälö, johon harvoin löytyy oikeaa pelaajamateriaaliakaan tähän sarjaan (sekä voima voittaa vastustaja, että äly voittaa vastustaja). Viidellä, kun vastustaja saa puolustaa, niin ei sieltä oikein tule kuin mahdollisia ripari/maalinedusmaaleja - ja näitä voi tulla vain, kun kiekkoa pelataan maalille.
Se on suoraan sanottuna aivan perseestä, että Liigassa on joka paikkakunnalla eri kokoiset kaukalot. Kaukalon koosta ei pitäisi kenenkään saada minkäänlaista kilpailuetua. Toki Liigassa nähtäviin “latoihin” ei mahdu normaalin kokoisia kaukaloita.
Itse en näe itseisarvona ja lääkkeeksi kiekon ampua kiekkoa maalille, vaan siinäkin pitää olla järki mukana. Jos siellä ei ole maskia ja miehiä menossa niin se on oikeasti aivan turhaa hommaa, varsinkin jos ammut painottomalle puolelle vielä ohi.
Samoja asioita tässä loppuviimein haluamme. Toteutus jäi jälleen piippuun pienistä, mutta isoista asioista.
Sekin on valmennuksen mietittävä onko tuota enään edes järkevää näin isossa mittakaavassa pelata. Ainoa kaava tuntui Tapparalla olevan suorahyökkäys ja/tai sen epäonnistuttua kulmiin ajautuminen ja painiminen vailla ideaa.