Pelikirja- ja pelitapakeskustelu

Tämäkin on vähän sellainen juttu, ettei valmentajat tahallaan päättömyyksiä tee. Siellä varmasti käännetty kivet, että parasta peliä olis saatu esiin. Valmentaja piirtää suuntaviivoja tolla tasolla, toteuttava porras onnistuu tai ei. Ainoo fakta lienee se, ettei valmennus tai pelaajisto ole tyytyväinen.

Nähdäkseni se kuitenkin olisi tämä ketju. Vaikea sanoa tuosta yksilötaidosta, mutta 2015 Tappara pelasi todella hyvää lätkää joukkuetasolla. 2016 pelitapaa vähän muokattiin enemmän trapin suuntaiseksi, 2015 oli todella paljon tuota lyhytsyöttöpeliä. Toki aika kultaa muistot, kun puolet kaudesta oli hirveää katseltavaa (2015), kun taas 2016 ja 2017 oli hyvinkin tasaista ja oikeilla palikoilla rakennettua.

Tällä kaudella palattiin selkeästi pelitavassa tuohon 2017 toimineeseen tapaan pelata eli viisikon hajottaminen lopetettiin. Suurin ero tulee sieltä yksilöistä, kun luovuttiin aika lailla kokonaan hitaista lähdöistä ja siirryttiin kokonaan puolinopeisiin. Tämä suunta on koko Liigassa. Ensi kaudella en näe suurtakaan tarvetta pelitavan hiomiselle vaan enemmänkin toivon yksilöiltä sitä efforttia, josta Rautakourakin puhuu.

Tällä kaudella nimenomaan yksilöt jäivät vajaaksi - syitä voi hakea treenipankista jne. mutta kyllä lopputulema omassa päässä vieläkin sellainen, että Kuusela kantoi aika yksin tulososastoa. Ehdottomasti ensi kaudella nyt jäävien pitää pystyä parempaan - tuleeko sitten treenin ja hyvän kesän kautta vai miten. Maalivahtien pitää ottaa vähän steppiä ja toivottavasti nuo hyökkäyksen täsmähankinnat ovat sellaisia, jotka liikkuvat paremmin. Tappara jäi luistelussa jälkeen vastuksia, se ei ollut hyvä asia.

3 tykkäystä

Mitä tuota välieräsarjaa tuli mutusteltua, niin mielestäni Tappara sortui pelitapa-asioiden osalta ylivarovaisuuteen. Se, mikä näytti hyvältä oman pään peliltä ja koitti estää mm. HPK:n päätypeliä, oli todennäköisesti pois hyökkäämisestä ja hyökkäysvalmiudesta. Kehuin itsekin kuinka välillä Tapparan pelaajat sumputtivat päätykiekon heittäjää keskialueella kauemmaksi ja kolmekin Tapparaa ehti päätykiekkoon ennen HPK:ta. Ensin se siis oli kehu, mutta kun asiaa miettiin, niin joo, sillä estetään se yksi päätypeli, mutta mitä se tekee Tapparan omalle hyökkäysvalmiudelle, kun on jatkuvasti niin monta pelaajaa alhaalla? Eli summarum Tapparan pelaamisen pudotuspeleissä olisi pitänyt olla ainakin karvan verran rohkeampaa.

6 tykkäystä

Ei nyt ihan ensimmäinen kerta meidän nykyisen päävalmentajan osalta, kun päädytään tähän. Tosin jonkin verran lohduttaa se, että lopulta tuo oli HPK:n hyvyyttä, koska Kärpät päätyi täysin samaan riskejä välttelevään pelitapaan kuin Tapparakin - hieman paremmalla materiaalilla.

Tässä asetelmassa ei kannata yhtään väheksyä sitä henkistä tilannetta. HPK:lla oli pelkkää voitettavaa ja jonkinlainen once in a lifetime-mahdollisuus tuolla joukkueella. Vastaavaa ei ollut Kärpillä ja Tapparalla - se näkyi. Pelaamisen terve epätoivo on suoritusta parantava tukipilari ja sellaista epätoivoa ei Tappara saanut peliinsä mitenkään.

Pelitavallisesti olen edelleen sitä mieltä, että Tappara toimi HPK:n kanssa oikein, mutta aivan liian myöhään taas kerran. Hakametsässä annettiin yksi peli pois ja avattiin peliä runsaasti. Seuraavaan peliin tultiin taas kyttäilemään. Tapparan pelaaminen heikkeni, mitä pidemmälle sarja eteni ja HPK pysyi omaan silmään samalla tasolla. Olihan Tapparalla vaikea kausi kokonaisuutena ja pelaajilla ei ollut kunnon itseluottamusta missään vaiheessa.

2 tykkäystä

Juu, enkä missään nimessä huutele räjäytyksen perään. Tietyt pelitapavalinnat kuitenkin toistuvat sarjan aikana monia, monia kertoja, ja jos kyseessä on vaikkapa jonkun laitatilanteen pelaaminen aina ylivarovasti, antaa niissä aina edun vastustajalle, ja siten vähentää x määrän mahdollista etua itseltään.

HPK esimerkiksi käytti noita pakkien pintsauksia pleijareissa kokonaisuutena edullisesti. Niistä tuli myös takaiskuja, ja esim. finaalin kuutospelissä noita ei enää nähty, mutta sitä ennen se rohkeus tuotti vähän miinusta, enemmän plussaa.

Siinä on aika iso ero, kun maalivahtina teillä viimeisenä lukkona oli Emil Larmi ja meillä Christian Heljanko. Tapparan oli jopa valitettavasti pakko playoffien aikana pelata siten, että koko ajan kiekon alla vähintään neljä pelaajaa, koska Heljanko ei pystynyt pitämään juurikaan - koko kaudella - niitä ylivoimaisia tilanteita, joita sinne tulee. Jos katsotaan koko kautta niin kyllä vastustajilla oli Tapparaa vastaan kohtuuttoman halpoja maaleja tarjolla aivan mielin määrin. Se, kuinka halpa esim. HPK:n voittomaali oli game 6:ssa on …no se on mitä se on.

Valitettavasti olen sitä mieltä, että Tapparan ei missään nimessä olisi kauden opeilla kannattanut avata peliä yhtään, vaikka sarjan aikana sitä itsekin toivoin. Ensinnäkin siksi, että aina, kun kaudella hyökättiin raikkaasti niin jaksettiin tehdä sitä yksi erä, maksimissaan 1,5 ja pääsääntöisesti niihin jaksoihin ei saatu tehtyä kuin yksi maali. Kun mikään jengi ei pelaa tuota 60 min + niin tulos on se, että voimia kannattaa säästää ja tasapainottaa tilanteen mukaan. Tapparalta puuttuivat kaudella kokonaan kliiniset maalintekijät, jolloin ei ollut oikein missään vaiheessa varaa antaa yhtään helppoa omiin, kun ei pystytty itse tekemään kuin max 2 pääsääntöisesti.

5 tykkäystä

No puolivälierässähän nähtiin aggressiivisempaa hyökkäyspeliä lähes koko sarjan mitalta, ja hyvin se toimikin. Muutamat yksittäiset vaiheet, välähdykset pois lukien näkemättä jäi, miten olisi sitten voinut toimia HPK:ta vastaan - ehkä ei niin hyvin.

Eipä se puolustavampi versiokaan tuntunut ihan kattavan tiiviisti ja tehokkaasti pitävän, ehkä välieräsarjan avausottelua lukuun ottamatta.

Eikö myös taktista puolta juuri taas pidä työstää, kun se(kään) ei näyttänyt nyt ratkaisevassa, kovimmassaa paikassa riittävän? Vai johtuiko kaikki todella lähinnä yksilöiden ailahteluista ja virheistä (varmaan toki niistäkin, mutta josko olennaisesti myös muusta…)?

Mihinkä suuntaan tuota meidän taktiikkaa pitää työstää? Valmennus on puhunut suoraviivaisuudesta kohta kuusi kautta ja edelleen se suoraviivaisuus on kyllä sellainen asia, jota ei meinata saada peliin mitenkään päin. En näe mitään “katastrofia” Tapparan taktisessa pelaamisessa suhteessa kehenkään muuhun, mutta riskejä välttävä pelitapa johtaa kliinisyyteen ja rosoisuuden puuttuessa pelaajat yleensä hukkaavat tunteen.

Puolustusalueen puolustuspeli oli tälläkin kaudella tiivistä, koska Tappara piti vastuksensa pääsääntöisesti alhaisessa maalimäärässä. Pidän myös jonkinlaisena tosiasiana tai vähintään palstatotuutena, että meidän tämän kauden maalivahtipeli oli sellaista, että maalivahti tuppasi lipsauttamaan keskiarvoisesti sen yhden, joka olisi pitänyt ottaa. Ensi kaudella tuohon varmasti tulee automaattista parannusta Heljangon puolelta.

Kauden aikana opittii jopa trap kiertämään, kun joskus syksyn masentavina aikoina Tappara oli täysin pideltävissä trapilla. Ei päästy mihinkään, kun jalka ei liikkunut ja näitä jaksoja tulee Rautakorven joukkueille joka kausi. Se, kun oma jalka ei liiku kuten pitää, korostaa ikävästi juuri tässä Tapparan nykyisessä pelitavassa sitä, kuinka paljon on kiinni pelaajien luisteluominaisuuksista. Tapolan pelitapa, jossa passiivinen ja hitaampi vaihe oli dominoivampi riitti usein voittoon näissäkin peleissä, kun tyydyttiin kyttäämään 60 min ja hakemaan yhtä vastaiskua. Koko kauden mittakaavassa toivon, että trap-Liigassa löytyy myös noita hitaan pelin variaatioita eli näin totaalisesti ei heitetä viivelähtöä mäkeen kuin ollaan tehty.

Hyökkäyspeli ja aiemmin mainittu suoraviivaisuuden puute oli suurin ongelma. Huhujen perusteella (jotka ei siis ole yhtikäs mitään!) näyttää siltä, että ollaan hankkimassa nopeamman profiilin pelaajia Erkinjuntin, M. Järvisen ja Zaborskyn tilalle. Jan-Mikael Järvisen tilalle tulee todennäköisesti hitaampi, mutta muutoin trendi viittaa juuri luisteluun. Suoraviivaisuuden puute, joka johti Tapparan hyökkäysalueen ikuiselta tuntuvaan kulmaralliin, joka ei johda maalipaikkoihin, ei mielestäni johtunut niinkään pelitavallisesta osaamattomuudesta vaan siitä, että pelaajien luisteluominaisuudet ei riittäneet riittävään pelinopeuteen keskialueella, jolloin vastustajat ehtivät myös taaksepäin luistelussa ajaa Tapparan hyökkäyksen laitaan. Jos nyt kollektiiviin jotain haetaan niin toivon pelitapaan rohkeaa haastamista ensi kaudelle eli se, että pelaajat - päästessään hyökkäyskolmannekselle - uskaltaisivat lähellä siniviivaakin ottaa askeleen keskelle ja haastaa kohti keskustaa. Nyt meidän haastot suuntautuu kohti kulmaa.

Eiköhän Tyler Morley ole aikalailla samalla tasolla liikkeessä Miksan kanssa.

Tuo on huhuketjun asiaa. Ennen 20.5 ei tiedä yhtään, kuka tulee JMJ:n tilalle. Minä en ole lainkaan seurannut ko. pelaajaa, jonka mainitset, en tiedä, mikä hänen nopeutensa on. Viittasin muihin pelaajiin selkeämmin. Nyt kuitenkin takaisin asiaan :slight_smile:

Nyt, kun pitkän odotuksen jälkeen on saatu jonkinlainen pohja rosterille, jolla kauteen voidaan hyvin lähteä on aika taas puhua meidän pelitavasta. Mielestäni tämän kauden hankinnoissa ja vaihdoksissa nimittäin korostui sen verran selkeästi trendi, että viime kaudella on tutkittu, millaiset vaatimukset meidän pelitapa asettaa pelaajille ja nyt reagoitiin niihin vaatimuksiin.

Karkeasti oma arvio on se, että Tappara on pelannut viimeiset kaksi kautta täydessä murroksessa. Ensin 2017-2018 saatiin aivan hulppea joukkue, jossa jätettiin kuitenkin hankkimatta riittävät sentterit. Tällä kaudella muuten hieman ‘haiskahtaa’ sama ongelma, mutta kesä on täynnä toivoa! Rautakorven ensimmäinen pelitapamurros oli täysi floppi, kun joukkue ei pystynyt riittävän kovaan pelinopeuteen, vaikka se pystyikin nopeaan liikkeeseen. Kesken kauden tehtiin remontti ja joulun jälkeen nähtiin trappia harjoittava Tappara.

Viime kaudella hankittiin kiekkovarmuutta ja vahvistettiin sentteriosastoa, vaikka Malinen jakaakin mielipiteet. Hän kuitenkin tuo kiekkovarmuutta - ja samaa piti tehdä Erkinjuntin. Valmennus aloitti pelitavallisen korjausliikkeen jo syksyllä, joka näkyi harjoitusotteluissa. Tapparan peli oli jo syksyllä selkeästi kaksivaiheista eli jatkuvan kiekon päätyyn rummuttamisen tilalle oli tullut yhteistyön jääkiekkoa, joka sitten näkyi erityisesti hyökkäyspelin rakenteissa, kun Tappara löysi kadonneet rintamahyökkäykset takaisin.

En tiedä, mitä sitten tapahtui taas syksyllä, mutta valmennus näytti yrittävän hidastaa peliä. Kun syksy alkoi mollivoittoisesti joissakin peleissä pelattiin jopa puhdasta siilipuolustusta ja dumpattiin kiekkoa ulos. Tämä ei muuten auttanut tulosta vaan tulos meni huonommaksi. Marraskuun taitteessa palattiin selkeämmin siihen, että me karvataan päätylankista asti ja tämä oli se Tapparan viime kauden paras pelitapa. Ongelma vaan oli se, että osa pelaajista ei ehtinyt / pystynyt / halunnut, joka teki hyökkäyspelistä jonkinlaista kulmarallia.

Nyt ensi kauteen mentäessä on selvästi paneuduttu yksilötasollakin siihen, kenet pitää korvata ja MITEN, jotta saadaan pelinopeutta ylemmäksi. Käytännössä jokaiselle vaihdokkaalle tilalle nopeampi versio - JMJ ja Morleyn suhteen toki vaikea arvioida. Zaborsky vaihtuu nopeampaan Bertrandiin, Bäckström vaihtuu nopeampaan ja aggressiivisempaan Larmiin, Erkinjuntti vaihtuu Vauhkoseen. Eniten tietysti tulevan kannalta mietityttää, miten Tappara jaksottaa treeniään. Toivottavasti jotenkin toisin kuin viime kaudella, koska runkosarja ei hurraa huutoja herättänyt.

3 tykkäystä

Tämä muutos on nähdäkseni ratkaisevassa osassa hyökkäyspelinopeuden osalta.

8 tykkäystä

2 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Milloin on oikea hetki ottaa maalivahti pois?

En ole jaksanut niin analyyttisesti katsella Leijonien peliä, vaan mennyt rennosti sohvalla nautiskellen. Oma mutu kuitenkin sanoo että tässä on vahvasti HPK:n näköinen Leijonat. Pelissä on samat painekarvauksen elementit, mutta se voi vaihdella myös matalaan trappiin ja omissa keskusta suojellaan tiiviisti.

Erikoisin juttu on edelleen laiturin ja pakin paikanvaihto kun vastaanotetaan vastustajan suoraa hyökkäystä. Eilen taas Ojamäki meni Venäjän pelaajan perässä omaan päätyyn asti ja otti tämän jälkeen pakin paikan hetkeksi. Muu viisikko reagoi tähän, eikä tule tuplamerkkausta. Kuvio on toistunut eri laitureiden kohdalla, joten se on lienee harjoiteltua ja tarkoituksen mukaista.

Vastaavaa ei kuitenkaan jäänyt mieleen Kärppien tai Kerhon pelistä?

3 tykkäystä

Minullakin on jäänyt analyysit aivan väliin. Ainakin nuo HPK:sta tutut kulmahyrrät on tarttunut mieleen. Vaikka näyttää, että tilanne ei tuota mitään niin ne rännitykset ei lopu ja porukka jaksaa luistella koko ajan eli ihan sama homma kuin HPK:lla. Kulmahyrrät väsyttää vastustajaa tehokkaasti - mietin kyllä edelleen, miksi Tappara ei saanut noita toimimaan, vaikka niitä yritetiin 2017-2018 kaudella Rautakorven johdolla aika paljonkin. Oliko sitten kuitenkin liian hidas joukkue liikenopeudeltaan? Kyllähän tuo vaatii hirmuiset luistelut toimiakseen, mutta on se toiminut nyt ihan hulppeasti näitä supermateriaalin joukkueita vastaan.

Jalonen & muu valmennus osoittaa kyllä loistavaa taktista silmää, sillä jokaista huippuvastusta vastaan on sovellettu peliä. Ruotsia vastaan käytettiin viivaa hienosti hyödyksi eli sieltä lauottiin koko ajan - ei odotella vaan lauotaan heti, kun kiekko tulee. Toki siellä on esim. Oliwer Kaski, joka ei ole varmaan koko turnauksessa saanut viivalta vetoa lävitse maalille, mutta vastaavasti Mikko Lehtonen & Ohtamaa ja Mikkola tuntuvat joka kerta saavan viivasta kiekon maalille. Tätä on käytetty myös erityisesti laitureiden kanssa kuten @ljpp tuossa kuvailee, että mennään ristiin ja se laituri vetääkin ykkösellä maalille. Ojamäki & Kakko tulee ekana mieleen, jotka saa hyvällä vedolla vahvan kiekon maalille.

Venäjää vastaan ehdin töiden lomasta seurata vain sivusilmällä, miten siellä pelattiin. Näytti siltä, että pyrkimys oli enemmän panostaa kulmapeliin ja pitää kiekkoa siellä. Siitä isot propsit, että Venäjä juoksi kuin Tappara konsanaan ja kyllä se väsyikin. Eniten silti ihastuttaa ja vihastuttaa Leijonan pelitavassa se, että ei se ole pätkääkään passiivista vaan todella aktiivista peliä joka puolella kenttää. Ja se perustuu oikeasti rytmittämiseen ja kiekon hallintaan. Rantasen & Lehtosen puheista kauden aikana itselle on jäänyt se fiilis, että tuo on se väärä tapa pelata jääkiekkoa. Nyt se onkin heidän mielestään taas oikein - tierä sit mikä on nyt muuttunut. Veikkaisin, että tuloksen analyysi on taas vahvempi kuin todellisuuden.

2 tykkäystä

Linkkijakona tämä kuuluisi Leijonien ketjuun, mutta tämän kolumnin sisällä on pätkä pelitapa-asiaa. Ilmeisesti toimittajan näkemystä ilman lähdettä valmennuksen sisältä, mutta kuitenkin.

Mielenkiintoinen oli ainakin kommentti siitä että viivalaukaus pienentää vastustajan viisikkoa, joten irtokiekko voittamalla saadaan peli pyörimään hyvistä asemista.

2 tykkäystä

Nyt, kun ollaan saatu MM-kisat pois kalenterista ja niiden pelitavalliset tuulet käsiteltyä niin mielenkiinto alkaa nousta myös Tapparan suhteen, miten lähdetään päivittämään pelitapaa ja lähdetäänkö päivittämään ollenkaan.

Olen sitä mieltä, että viime kaudella löytynyt pelillinen identiteetti, joka nojaa omalla puolustusalueella suhteellisen passiiviseen, mutta hyvin ajoitettiin prässiin sekä riistoon höystettynä hyökkäyspään aktiivisella pelillä on se, mihin Tappara pyrkii ensi kaudella.

Sentterin roolitus on mielenkiintoinen, koska aika moni varmaan on opetellut HPK:n viime kauden pelitavasta jonkun sivun ja ehkäpä ensi kaudella on pari muutakin vastustajaa kuin HPK, joka kierittää pitkän paineen ainoastaan siirtelemällä rännissä. Tähän peliin paras vastaus on edelleen, että älä anna vastuksen onnistua siinä.

Tapparan perusrunko ainakin tällä tietoa senttereissä säilyy siten, että Jasu & Rauhala valtaavat pohjakentät, joihin on hyvä rakentaa. Tästä saa ihan mielenkiintoista kombinaatiota, mutta perusajatuksena toivon, että Rauhala pystyy nostamaan koko kauden mittakaavassa sen verran, että hän pystyy täyttämään alivoimavastuunsa 100 % eikä tarvitse antaa niin hulluja minuutteja Kuuselalle.

Ilmeisesti on tällä hetkellä ainakin vielä ajatuksena lähteä nykyisillä senttereillä kauteen, joten onko ns. ensimmäinen ketju sitten tällainen vyöryttämiseen pystyvä porukka kuin Kuusela-Morley-Bertrand? Vaikka noita kenttiä muotoilee miten niin nähdäkseni nyt ei ihan kätisyydet osu silleen kuin toivoisi. Oletettavasti tilanteet maalivahdista katsottaessa oikealla ovat ensi kaudellakin Tapparalla vähäisiä eli liikeominaisuudet pitää saada maksimaalisesti käyttöön, koska paikat täytyy yrittää pelata tuohon keskelle.

Jos Kuusela-Morley-Bertrand lyödään yhteen niin Tapparalla on lähtökohtaisesti liikanopeudessa pieniä ongelmia, koska tasatahtisuus ei toteudu. Tällä tavalla rakennettuna kakkosketjuksi jää Ojamäki-Malinen-Karjalainen, joissa laiturit selvästi sentteriään nopeampia, joskin sentteri selvästi parempi puolustamaan. Optimaalisempi nähdäkseni olisi heittää Malinen tuohon ykkösketjuun ja Morley kakkoseen, mutta riitääkö uskallus valmennuksessa? Puolustuspeli on kuitenkin niin keskeistä.

Luodon poistuminen tekee jonkin verran variaatiota alaketjuihin, joten löytyisikö sieltä sitten Vauhkonen-Rauhala-Levtchi kombinaatio ja neloseeen Lehtonen-Jasu-Moilanen? Puolustuksessa päästään kauteen hyviin kiinni, kun on olemassa selvät pakkiparit jo valmiiksi ja tähän ei kaiken järjen mukaan tarvi käyttää koko kautta.

Suhonen-Vittasmäki
Kemiläinen-Blood
Yttertall-Mäntylä
Utunen

Näkisin, että pelin kehitys on aika helppo aloittaa ensi kaudella. Hyökkäyspeli oli viime kaudella pääsääntöisesti puutteellista ja Tapparalla oli isoja ongelmia saada tuotettua paikkoja tuohon keskisektoriin ja herkästi meni kulmaralliksi. Se, että ensi kaudellakaan ei ole tuolla oikealla merkittävästi parempaa tarjolla mielestäni tarkoittaa, että peli täytyy saada kiihtymään keskialueelta ja paikkoja pitäisi saada pelattua suoraan keskelle.

2 tykkäystä

Rautakorpi jatkoaika.comissa (linkki koko haastatteluun löytyy Rautakorven omasta ketjusta):

− Pelitavan muutoksesta en puhu julkisuuteen, vaan annan pelaajillemme mahdollisuuden näyttää kykynsä. Tämä joukkue rakentaa oman tarinansa!

Olen välttänyt itse lähestymästä pelitapaa preseason-otteluiden perusteella juuri sen vuoksi, että viime kaudella menin karkeasti harhaan, kun päättelin ihan liikaa mitattömistä näytöistä. Tällä kaudella olen sitten näissä parissa pelissä, jotka olen nähnyt, keskittynyt enemmän niihin yksilöihin ja yrittänyt hakea heistä jotain uutta.

Pelitavasta, jos nyt kuitenkin puhutaan, niin mitään suoraa muutosta aikaisempaan en ole havainnut. Suurin muutos TÄHÄN mennessä on se, että pitkälti nopeampien pelaajien ansiosta Tappara on paikoitellen preseasonilla saanut vastustajat (erityisesti ykkösketju sai Lukon eilen aivan kuseen) loistavalla karvauspelillä vaikeuksiin. Loistavan karvauspelin taustalla on yllättäen ollut pelaajien nopeus: erityisesti Bertrand on erikoistunut noihin SUORAAN maalille juttuihin. Siitä varmaan tulee se pelaajan tietty näyttävyys, kun hän pyrkii koko ajan kiekollisenakin maalia kohti ja jalalla ohitse, ei se onnistunut juurikaan, mutta tilanteita niistä syntyi.

Onnistunut karvaaminen vaatii pelaajilta hyviä ominaisuuksia kääntymiseen - en tiedä, onko niitä nyt sen enempää kuin aikaisemmin, mutta kyllä sieltä edelleen pilkistelee se viime kausilta tuttu Tappara, joka valitettavasti kääntyy kohti kulmaa ennemmin kuin yrittää maalille. Oli kuitenkin äärimmäisen lupauksia herättävää nähdä, että Tappara sai viimein tuon karvauksen ainakin hetkittäin toimimaan.

Pelin rytmitykseen ei ole vielä löydetty mitään viime kautta erikoisempaa. Variaatioita ei toki tässä vaiheessa tartte ollakaan juurikaan, mutta edelleen ensimmäinen vaihtoehto on yrittää nopeasti yhdellä syötöllä. Näitä tuli ilahduttavan paljon, että keskialueella käännetään peli yhdellä syötöllä takaisin alueelle, ja sehän onnistui vallan mainiosti. Ongelmia oli erityisesti vaihtorytmissä, kun pyrkimys oli palata nopeasti alueelle niin vaihdot meni sitten pari kertaa vääriksi asti, kun ei ollut vielä ihan kaikki pelissä. Pakit ei nyt kyllä hirveästi kuljettele - se on hyvä se. Se on nimittäin peliä merkittävästi hidastavaa toimintaa, joten oli hienoa nähdä - erityisesti Mäntylältä - näitä lyhyitä syöttöjä ja JÄTTÖJÄ oman maalin edessä - ne voivat olla vaarallisia, mutta kyllä niistä vaan lähtee rakenteellisesti paljon parempia hyökkäyksiä liikkeelle. Ylimääräisiä kaarteiluita ei juuri ole omissa vaan jättö jää sentterille, joka lähtee tuomaan alueelle, ensisijainen vaihtoehto siirtää nopealle laiturille ja Rautakorpimaisen varmasti laidasta edelleen sisään yhdeksän kertaa kymmenestä, keskeltä on vaikea mennä ja riski suurempi.

Toivottavasti ykköskenttä jatkaa tuota peliä ihan koko kauden mitalta eli PERKELE rohkeutta vaan. Turha pelätä virheitä vaan kaksi äijää päätylankkiin hakemaan ja ronkkimaan sitä kiekkoa, jos sitä painetta ei ole niin ei sitä virhettä siellä tule. Eli pelirohkeutta vaan lisää.

Näyttää siltä, että mihinkään pelitaparemonttiin ei tarvitsekaan lähteä. En tiedä, oliko se sitten harjoituspelien iloista huumaa vai mitä, mutta nyt omalla alueella vältettiin tuota stagnaattista tilannetta, joka annettiin viime kaudella niin perkeleen usein ilmaiseksi. Lukon pyöritykset eilen jäivät aika lyhyiksi, kun se ykkös- ja kakkospaine on oikeasti kova. Ja kyllä, siellä aukeaa niitä mahdollisuuksia vastukselle, kun ollaan aktiivisia, mutta se on se juttu tänä päivänä. Saa nähdä, moniko joukkue lähtee rummuttaan tuota HPK:n viime kauden pelitapaa eli rännitellään ikuisesti kunnes vastustaja vetäytyy keskelle. Siihen haluan nähdä vastauksen Tapparalta. Olipa muuten se Lukon ensimmäinen maali niin tuttua Tapparaa viime kaudelta: koko viisikko on omalla alueella omilla paikoillaan ja ei edes tarvi olla mikään maailmanluokan syöttö sinne takatolpalle niin sieltähän se äijä sen lapioi sitten tyhjiin. Ja tuo kaikki siksi, kun siellä jäädyttiin mitä sekunniksi pitämään sitä omaa paikkaa eikä pelattua sitä yhtä syöttösuuntaa kiinni.

1 tykkäys

Niin - näyttää lyhyen otannan perusteella siltä, että pelitapa tukee kovin harvan pelaajan osaamista. Empiirinen otanta alkaa olla aika iso siitä, mihin samat äijät pystyvät maajoukkueessa, Jokereissa, Ruotsissa & muualla Liigassa. Jostain kumman syystä homma näyttää menevän vaikeaksi Tapparassa. Se on mun mielestä ihan validi keskustelu käydä. Keskustelu on aika muna vai kana, kun et tiedä ulkoa, kumpi oli ensin. Päätetty pelitapa, johon halutaan sopivat pelaajat vai pelaajat, joille tehdään yhteinen sopiva pelitapa. Mielestäni vaihtoehto kaksi on se, mitä pitää suosia.

Tapparassa tuntuu, että nimimiehetkään ei saa parastaan irti - mikä on sitten syy. Ainakin tuo ylikorostettu pelin nopeaksi pakottaminen ei ole toiminut kertaakaan. 2017 syksyllä toimi lyhyen aikaa harjoituskaudella tuo vyörytys, mutta muuten ei oo toiminut sitten yhtään.

Jotain ihmeellistä tuossa pelitavassa on. On ollut jo parin kauden ajan. Tuntuu että kiekko pitää saada hyökkäysalueen kulmaan keinolla millä hyvänsä. Siellä sitä sitten pyöritetään ja yritetään murtautua organisoituneen puolustuksen läpi maalille.
Tällä kaudella olen riemulla seurannut uusien pelaajien rimpuilua pelitapaa vastaan, yrittäen haastoa ja maalintekoa ilman kulmaralleja. CB on ollut ehdottomana kärkenä tässä ja tulostakin on tullut. Lisäksi on ollut erittäin viihdyttävä pelaaja luomalla tilanteita kaavasta poiketen.

7 tykkäystä