Pelitapakeskustelu


#21

Jaa että kaikki joukkueet pelaa jollain yhdellä pelitavalla tulevaisuudessa?

Onpas jääkiekko tylsä laji tulevaisuudessa.

Toisaalta tuo painepelaaminen nyt ei vielä ihan koko jääkiekkoa mullista. Kyllähän tuota tehdään nytkin.


(Asuntoagentti myy kotisi) #22

Ei pelaa.


#23

Tämä tiedon otan vastaan ilolla. Tosin moni haluaa, että pelaisi ja mystinen “vauhtikiekko” on valtaamassa koko kiekkoilevan “maailman”.


#24

Tuosta painepelaamisesta sen verran, että esim. Ässät laittoi Tapparan ahtaalle ainakin yhdessä kotipelissään kovalla paineella. Mutta ne haasteet varmaan ainakin isossa kaukalossa tulee siinä, että se on aika kuluttavaa. Tapparakin hivuttautui pelin edetessä koko ajan paremmin peliin mukaan ja pääsi paremmin kiekottelemalla ulos.

Varmaankin jos meinaa koko pelin pelata isossa kaukalossa ns. painepeliä, niin ohjauspelin pitäisi olla timanttista ja kuluttavuutta pitäisi jotenkin pystyä laskemaan.

Hienon näköistähän tuo on parhaimmillaan.


(「LIVE IS LIFE」) #25

Ja tuohon viisikkoajatukseen liittyy myös vahvasti se mitä Tapola ja allekirjoittanut (tamismi) on viime vuosina kommentoinut, että tulevaisuuden jääkiekossa pelipaikkojen merkitys vähenee merkittävästi, ellei katoa. Kun viisikon puolustusvalmius, eli reagointi menetykseen ja rakenteen tuki siinä, saadaan riittävälle tasolle, pystytään pelaamaan viiden pelaajan liikkuvaa hyökkäysmyllyä, joka tekee merkkauspelistä täyttä helvettiä. Toivon vaan, ettei tämä tee jääkiekosta koripalloa. Ikäviä viitteitä on ollut nähtävissä, kun heikommat joukkueet jäivät KalPaa vastaan seisomaan keskustaan.


#26

Ja Tapparaa.


#27

Tuo “hallitun siimanannon taktiikka” pisti kyllä hymyilemään.
Jo ajatuksena absurdi. Annetaan vastustajan hyökätä syvään että voidaan, siis voidaan, saada parempia vastahyökkäyksiä.
Jep juu ja jetsulleen.

Voisi kutsua myös nimellä “Leikitään kuollutta taktiikaksi”


(「LIVE IS LIFE」) #28

Kyllä, mutta erityisesti KalPaa, joka pyrki pelaamaan tuollaista puolimodernia kiertopeliä. Tapparaa vastaan finaaleissa tuo ei onnistunut, koska Tapparalla riitti puolustuspelin osaamista ottaa liike pois laidassa oikea-aikaisella paineella ja riistää ennen väsymistä.


(「LIVE IS LIFE」) #29

Jep. Aika paradoksaalinen ajatus, että vastahyökkäys olisi parempi, kun joudutaan luistelemaan pitempi matka, pienemmällä liikesuuntaedulla ja pitempään kestäneellä vaihdolla.

Kyllähän tehokkain vastahyökkäys kääntyy kutakuinkin punaisen ja hyökkäyssinisen välistä vastustajan pakkien tasolta. Tai ainakin periaatteessa silloin vastustajan hyökkääjillä pitäisi olla suurin vauhti ylöspäin ja oma liike ei toisaalta ole vielä niin vahvasti peruuttava. Toki erilaiset variaatiot tuovat oman mausteensa tuohon linjaan, mutta oman sinisen alle päästämisessä ei tuossa mielessä ole mitään järkeä.


(Varman päälle) #30

Frölundan pelaamaa paine- ja vauhtikiekkoa on myös ihailtu ja ylistetty. Mutta ainakin tänä keväänä jäi toteutuspuoli sikäli vajaaksi, että olisi tarvittu vitos- ja kutoskenttä lisää rosteriin. Äärimmäisen kuluttava pelitapa, ja jos vastustaja selvisi ensimmäisen erän kuivin jaloin niin vähän passiivisempi vastus oli vahvoilla.


#31

Tässä lauseessa piilee aika paljon olennaista. Se mitä valmentaja piirtää paperille yhdistettynä vielä siihen, millaiset pelaajat taitotasoltaan on käytössä ei ole kaikki. Joukkueurheilussa on (onneksi) valtava määrä muuttujia. Ryhmädynamiikka ja ennenkaikkea psyyke jne. Psyyke henk.koht tasolla ja joukkueen tasolla. Minusta jääkiekkkojournalismi ja me kannattajat ollaan liiankin pelitapakeskeisiä. Kyse on paljon enemmästä. Ei ole eikä tule olemaan mitään tiettyä pelitapaa, joka on joku absoluuttinen ihanne.

Keskustella voi ja pitääkin, kaikesta huolimatta.


#32

Se on ihan hevon humppaa ja höpö höpö juttuja että kiekko olisi kehittymässä havaijikiekoksi ( = paine- / vauhtikiekko ) jossa matsi paahdetaan päästä päähän ja pelin lopussa lasketaan maalit.
Se että tuo A-junnuista tuttu tapa olisi modernia kiekkoa on silkkaa pelkkää huuhaata.
Niin kauan kuin lätkäpelin voittaja ratkaistaan, kumpi tekee enemmän maaleja, on puolustuspelissä trapin eri versiot niitä, mihin mennään.
Lätkän modernit tavat pelata löytyvät sitten siitä, miten trappi murretaan ja kuka osaa sen parhaiten tehdä.
On se sitten esimerkiksi Tapparan tapa, jossa ei kohta osaa sanoa, kuka on hyökkääjä ja kuka pakki.

Asiasta kukkaruukkuun.
Julius Honka on täydellinen esimerkki tulevaisuuden pakista. Upea pelimies. Sellainen Sami Vatanen 2.0


#33

Tässä parissakin viestissä tuli ilmi, että puhuttiinpa “vauhtikiekosta” tai ei, perinteisesti ymmärrettyjen pelipaikkojen merkitys vähenee.

Tämä lienee ihan kiistaton fakta, josta heikkoja ja vahvojakin signaaleja ovat esimerkiksi erittäin hyökkäysorientoituneet pakit eri sarjoissa (Leimu, Erik Karlsson, Rantakari, Honka yms.) ja se, että Tapparassa ei totisesti viime vuosina hyökkäysketjuissa pelinrakentajan tarvitse aina olla sentteri. Tai joku Jukka Peltola, joka voi vetää mitä pelipaikkaa vain.

Tämä herättää sellaisia ajatuksia lajin evoluutiosta, että ehkä jo lähitulevaisuudessa ei enää puhuta pelkästään hyökkääjistä ja puolustajista, vaan pelipaikkamääritelmät ovat monipuolisempia. Välihyökkääjä? Laitapuolustaja?

Samoin on kiintoisa ajatus, että ehkä viisikot rakennetaan vastedes aika erilaisella filosofialla kuin aiemmin (mitä tätäkin Tapparassa on jo tehty): Voi olla joku “vauhtikiekkoon” keskittyvä viiden pelaajan yhdistelmä ja joku toinen sitten taas voi olla sarjan paras viivelähtöviisikko. Ja näitä kun sitten joukkueet peluuttavat eri systeemeillä vastakkain, homma menee taktisessakin mielessä todella mielenkiintoiseksi tai siis nykyistä rikkaammaksi.

Toki tämä vaatii pelaajilta entistä enemmän älliä, reagointikykyä ja pelinlukua yms., mutta sitä kai kehittyvän lajin evoluution pitääkin vaatia.


(Jarkko Mäkinen | Titta på ylähylly!) #34

Ja tätä voi jatkaa sillä, että pakeillahan on usein lupa ajaa todella syvälle, jolloin pakin roolin ottaa joku hyökkääjistä. Jos joukkueessa on edellä mainittuja kiekollisiavirtuooseja, jotka eivät välttämättä ole kovin varmoja omassa päässä, voidaan uhkaa lieventää puolustusorientuneemmalla pakkiparilla ja joissain tapauksissa peluuttamalla virtuoosia jukkapeltoloiden kanssa.

Tätä puoltaisi se miten nykypäivänä vaaditaan, jopa näiltä virtuooseilta, monipuolisuutta. Jos nykypäivänä haluaa saada vastuuta täytyy osata tehdä vähän kaikkea. Ei esimerkiksi riitä että olet uhka hyökkäyspäässä jos olet sitä myös omassa päässä. Toki vielä on pekkasaravoja (puolustuspää priimaa, helppo ykkössyöttö ja palkka kilahtaa tilille) mutta hekin ovat vähenemään päin.

Eli hieman kuin jenkkifutiksessa siis. On puolustus-, hyökkäys-, potkupeli- ja heittopeliryhmät. Koripallossakin on käsittääkseni omat puolustus- ja hyökkäysspealistit kentällä sen mukaan että puolustetaanko vai hyökätäänkö. Näitä kahta lajia paremmin tuntevat voivat tulla ampumaan havaintoni alas. :grinning:

Jääkiekossa, varsinkin pelin loppupuolella, on jo havaittavissa tällaista kehitystä. Takaa-ajaja laittaa kovimmat hyökkäysaseensa kentälle, kun vastapuoli matsaa heidät parhailla puolustuspään pelaajilla. Vastakkainhan voi olla silloin vaikkapa 5-0 ja 2-3.


#35

Lainaan itseäni jatkoajasta:

[QUOTE=“Väsyneet Kädet, post: 7074736, member: 19443”]Eilen tämä näkyi karusti (Suomen pelaajien taito- ja liikevaje). Suomi käänsi nopeasti, mutta pelaajien yksilötaito ei vain riittänyt 1vs1-tilanteissa. Toisinpäin taas Ruotsi voitti niitä jatkuvasti ja paine oli jatkuvasti Suomen alueella, Ruotsin pitäessä kiekkoa.

Tämä loputon vinkuminen pelin nopeuttamisesta sai eilen ansaitun näpäytyksen. Yksilöiden pitää olla parempia, jos huippumaita vastaan aikoo pärjätä.

Lisäksi pakiston merkitys kasvaa (toki samalla hyökkääjienkin), Ruotsi näytti eilen hyvin kuinka pakit nousivat jatkuvasti luonnollisesti hyökkäyksiin mukaan, päätyyn astikin. Liigassa Tapparalla oli jo samaa tendenssiä, mikä tullee vahvistumaan ensi kaudelle.
Koko viisikko siis pelaa enemmän yhdessä, pakit nousevat, hyökkääjät tasapainottavat jne. Näiden kukkosjaakolajärvisten aika alkaa olla ohi.[/QUOTE]


(Asuntoagentti myy kotisi) #36

Juurikin näin hän viisaita lausahti


#37

Kröhöm, minä olen seurannut tätä kiekkoa jo veli Tammisen pelaaja-ajoista lähtien ja minä takaan ja alleviivaan, että ratkaisu on simple.

Tärkein prinsiippi ja pelin nimeltä jääkiekko keskeisin lainalaisuus jo Ilveksen mestaruusvuosina oli ja yhä edelleen on, että paremman maalivahdin joukkue voittaa, tapahtuipa kentällä mitä tahansa. Piste.

Minulla on plan.
Step one: Meillä pitää olla parempi maalivahti kuin muilla.
Step two: Kentällä pitää tapahtua mitä tahansa.

Suomalaisen kiekkoilun pitää keskittyä kahteen asiaan ja ne ovat erittäin intensiivinen huippumaalivahtien kehittäminen ja n.s. pellaaminen. 30 prosenttia uusista ikäluokista laitetaan maalivahtikoulutukseen. Muut opiskelevat kuusi tuntia päivässä veli Juhamatti Aaltosen kiemuroita videoilta ja in practise. Näillä opeilla takaan ja alleviivaan, että meillä on parempi maalivahti ja kaukalossa tapahtuu mitä tahansa. Pelitavat ovat historiaa. Maalivahtipeli, surffailu ja ohhoh-maalit ovat ne, jotka tuovat voittoja tulevaisuudessa ja that’s it.


#38

“Muutos lähtee C, B, A junioreista jos halutaan ruveta pelaamaan luistelevaa jääkiekkoa” - Nemo

Noh on aika sitten aloittaa se muutos kesästä/elokuusta alkaen.


(「LIVE IS LIFE」) #39

Tulevaisuudessakin tarvii kuitenkin pelata viidellä, koska muuten ei voida antaa neljää syöttöä.


(Varman päälle) #40

Varmaan pelaajakehityspolun kannalta noin. Mutta veikkaan pienemmässä mittakaavassa, että jo ensi kaudella Liigassa menestyäkseen pitää olla pelissä aktiviteettia ja vauhtiakin.