Playoffs 2019, välierät: Tappara - HPK


#1214

Kyllä varmaan kovaluontoisemmallakin joukkueella alkaa alitajunnassa painaa, kun oot selkä seinää vasten ja kaks takaa-ajo maalia hylätään. Sellaisia maaleja, jotka olisivat varmasti vaikuttaneet ottelun kulkuun ja lopputuloksen.
Liian kliiniseks menee ja maku väljähtyy tällaisessa touhussa.


#1215

Jossiteltavaa jäi neljännen pelin lopusta. Kuuselan huippupaikka ja Suhosella jatkoerässä vielä loistava paikka. Tuosta pelistä voitto, niin Tappara pelaisi todennäköisesti finaalissa. Eli vaikka meni 4-2 ja Kerho tuon ansaitsi, niin todella lähellä oli meidänkin finaalipaikka.

Suhoseen ja Bloodiin, se on sama mistä kaljaliigasta pelaajat tulevat, ei kerro mitään joukkueen kokonaistasosta, vaan ennemminkin siitä, että Mikki on ollut hereillä oikeassa paikassa.


#1216

Just näin. Oikea joukkue menee aina finaaliin, lähellä, todella lähellä, Tapparakin oli, vaikka voitot “jopa” 4-2. Joku kirjoitteli ennen Tampan ja Columbuksen sarjaa, kuinka paljon sattumallakin osaa jopa paras 7:stä -sarjassa.


(Aiheesta eksymässä.) #1217

Nyt kun pöly on laskeutunut, niin sanon ettei jäänyt ollenkaan jossiteltavaa. Tappara ei saanut parastaan irti kymmenessä playoff-pelissä eikä mitään nousujohteisuutta ollut havaittavissa, vaikka viimeinenkin Hämeenlinnan peli oli tiukka. Selvästi parempi joukkue niin peliltään kuin hengeltäänkin meni jatkoon. Jos jollain ilveellä ja samalla jauhamisella oltaisiin menty Kärppiä vastaan finaaliin, ei siellä olisi oululaisille ollut mitään vastusta antaa. Pronssipeli on meille oikea paikka ja tästä on hyvä ponnistaa seuraavaan kauteen.


#1218

Pennanen on varmaan aika lähellä sitä, että hänet voi nimittää vuoden valmentajaksi, kävi finaalissa kuinka tahansa.


#1219

Hyviä pohdintoja näin jälkilöylyinä palstaveljien toimesta. Itse olin paikanpäällä sattumoisin katsomassa ja valitettavan vajaaksi jäi pelaaminen pelaajilta. Se kauden aikana iskenyt ahdistus (ettei saa maksimia irti) kipsasi selvästi uudestaan, jos kohta HPK:n hyvyydeksi täytyy todeta se, että osasivat taidolla, tahdolla ja onnellakin Tapparan pelaajat tuohon tilaan saattaa. Samaan tuskaan joutui käsittääkseni TPS myös eikä hekään montaa hetkeä ratkaisevissa peleissä olleet johtoasemassa. Eli tällä kertaa täytyy todeta muiden mukana, että vastustaja oli nyt parempi ja sitä tillilihaa mitä itse ollaan syötetty toisille joukkueille.

Toivottavasti HPK saa parhaansa esiin finaaleissa ja siinä sarjassa paras voittakoon. Hokiromantiikka odottaa Kerhon mestaruutta sokeroimaan kauden tarinan, mutten usko Kerhon mahdollisuuksiin kuin maks. kahteen voittoon. Olisihan se kuitenkin pieni SUURI yllätys runkosarjavoittajaa vastaan, jos kannu Hämeenlinnaan päätyisi. Eikä minulla suurta tunnetta ole tuohon finaalisarjaan.

Tuleville kausille toivon herätystä pelaajahankintoihin, että saataisiin tilanvoittamiseen tähtäävä pelitapa toimimaan ja oikeanlaiset pelaajat sitä varten. Myös valmennuksen osalta toivon hyvät analyysit siitä, miksei pelitapaa osattu viedä oikeanlaisena palasena joukkueelle ja mitä oppimäärää viedään tästä kaudesta tulevaan arkeen.

Runkosarja on arki ja playoffit juhla. Tällä kertaa arjen vaikeudet iski selvästi myös juhlapöydän tarjoiluihin. Ensi kaudelle uudet eväät uuteen arkeen ja kohti parempaa juhlapöytää, jossa kaikki nauttivat.


#1220

Joku aiemmin tässä ketjussa viittasi analogiaan Porin keväästä 2013. Ässät jyräsi hurmiossa Tapparan ja vei sitten mestaruuden. Nyt oli sitten vuorossa Hämeenlinnan Oranssi Vallankumous. Vanhat hallitsijat viime kausilta, Kärpät ja Tappara, sysättiin armotta sivuun. Ei siis ollut mitenkään perusteetonta näin jälkikäteen ajatellen tuo arvailu tietynlaisesta “dejavusta”.


#1221

Playoffs 2019, välierät: Tappara - HPK

:arrow_up: Joskus on ikävää olla oikeassa.


(Kolonia) #1222

Sarjaa alettiin heti ensimmäisen Hämeenlinnan ottelun tappiollisen tuloksen jälkeen vertailla ylipäätään asetelmallisesti ja pelillisesti vuoden 2013 finaalisarjaan, mikä ei kyllä missään vaiheessa osunut kovin oikeaan. Vaikka tuloksessa ja päällimmäisissä asetelmissa analogioita voi nähdäkin (“iso vs. pieni”, ryöstö viidennessä, 2-4). Pelien kuvat olivat kuitenkin koko ajan melkoisen kaukana finaalien '13 vastaavista, ja HPK pelillisesti kaukana silloisista Ässistä.


Tappara lähti välieräsarjaan melko selvästi puolivälierää (Lukko) tarkemmalla ja varovaisemmalla pelillä. Samalla yksilöiden esityksissä alkoi näkyä pelien kovenemisen vaatiman tiukentumisen sijasta heittelyjä ja laskusuuntia, kun vielä Lukkoa vastaan suoritukset olivat jopa yllättävän yhtenäisiä ja vahvoja koko leveydeltä. Sitä edelleen ehkä miettii, miten taktiset valinnat onnistuivat, olivatko ne osuvia, ja oliko muunlaisiin lähestymisiin / kurssien muuttamisiin millaisia mahdollisuuksia ja rahkeita. Ja mistä toisaalta yksilöiden vaihtelevissa otteissa oli kyse, vaikuttivatko taktiset siirrot niihin, tai ne kääntäen joukkuepelin toteutukseen ja onnistumiseen.

Viimein kaikki kohdat olivat tietysti suhteissa vastustajaan, joka toteutti lopulta läpi sarjan tasaisemmin, yhtenäisemmin ja tehokkaammin omaa peliään joukkueena suhteessa Tapparaan, ansaiten sillä ne marginaalit, joilla voitti sarjan. Mestaruuden ratkettua voi yhä painokkaammin todeta, että huonolle vastukselle ei taaskaan hävitty - silti samalla erilaisia kysymyksiäkin ehkä jäi; ei jossittelujen vuoksi vaan uteliaisuuden ja mahdollisten oppien & johtopäätösten.