Näinköhän. Playoffeissa kun se peli vaan muuttuu tarkemmaksi ja kovemmaksi. Vastustaja ei enää ylipelaa läheskään yhtä paljon mitä joskus runkosarjassa.
Jo Marjamäen Kärpät oli lähellä pudottaa Ilveksen, vaikka Marjamäki oli operoinut Kärppien kanssa vasta joitain viikkoja.
Omat Ilves ystävät ajattelivat samalla tavalla, että nyt vaan rallatellaan torille helposti. Ei mennyt niin, eikä ole juuri koskaan mennytkään. Playoffit ovat aivan oma maailmansa, maalipaikoille pääsyyn joutuu tekemään paljon enemmän töitä ja niitä on vähemmän.
Monesti nuo sarjat on melkoista shakkia, jossa taitavampi valmentaja alkaa viemään peliä pitkissä sarjoissa. Ilves ei oikein pystynyt haastamaan, mitä pitemmälle pelit menivät. Tepsin nuorisokenttä olisi pitänyt pimentää, mutta ei tämmöistä taidettu edes yrittää, miksi?
Lancaster on hyvä runkosarjapelaaja, kun voi varastaa hyökkäyspäähän. Pleijareissa korostui sitten se hänen suuri heikkoutensa, eli puolustuspelaaminen.
Lancasterin suorituksissa saattoi näkyä tuo runkosarjan lopun Sport-pelissä tullut päätälli, vaikutti ainakin jotenkin “pelokkaalta”, ei mennyt kulmiin kuten runkosarjassa jne. Jos itseluottamus katoaa niin se sitten kertautuu kyllä äkkiä ja peli näyttää tuolta kuin se näytti.
Eikös Ilves tehny lähes koko kauden jäätävällä prosentilla paikoistaan maaleja. Moni puhu, että jossain kohtaa tolle tulee stoppi. Tappara taas viimeisteli maalipaikkoihin nähden nihkeästi lähes koko runkosarjan. Sitte ku molemmilla tilanne normalisoitui pudotuspeleissä, lopputulos oli nähdyn kaltainen.
Viimeistelyyn vaikuttaa monikin asia, eikä se ole ihan niin yksoikoista. Puolustajat olleet erittäin suuri tekijä koko Ilveksen pelitapaa ja tehokkuutta. Nyt sieltä ei saatu apuja, koska oli porukkaa telakalla ja osa pakeista sairastupaa juuri takana, jolloin kokonaisuus kärsi huomattavan paljon.