Polkupyörän ja sähköavusteisen polkupyörän vertailua: ilman sähköavustusta pyöräilijä polttaa enemmän kaloreja, mutta rapakuntoiselle kynnys lähteä liikkumaan on pienempi sähköpyörällä.
Lisäksi:
Pyöräily kaupungin halki sähköpyörällä kesti noin viisi minuuttia. Autolla keskiaika samalle matkalle on noin seitsemän minuuttia. (Lappeenranta?)
Meillähän on täällä jotain pyöräilijöitä? Lonkalta @gatecrasher ja @Jussip95? (Sori, että heitin tällein valokeilaan.)
Niin tai näin, mitä mittaa kannattaa pyörän runkokokoa valittaessa katsoa? Nykymaailmassahan pyörätkin tulee tilattua ulkomailta ilman testiajoa, joten valinta kulminoituu jollain tapaa valikoituun arvaukseen. Mulla on nyt pienirenkainen maasturi, jonka effective top tube on ~60 cm valmistajan mittojen mukaan. Taitaa olla aika keskivertokokoinen pyörä. Rungon koko on tuumissa ilmoitettuna 20. Toisinaan huomaan ohjaavani sormenkärjillä, kun selkä nousee automaattisesti pystyyn kuin pitkän vaihdon päätteeksi. Se voisi viitata siihen, että yläputken efektiivinen mitta on ehkä sentin tai kaksi liian pitkä.
Mietinkin, että kuinkahan paljon rungon muut mitat ja pyörän tarkoitus (esim. hybridi vs. MTB) vaikuttavat ajoasentoon? Ja kuinka paljon stemmillä, satulatolpalla ja tangolla pystyy vaikuttaan ajoasentoon? Ja kannattaako?
Eipä mitään, autan sen mitä osaan.
Rungon kokohan on äärimmäisen tärkeä, että se on juuri sopiva. Itse olen ostanut molemmat pyöräni (maantie ja 29" täysjoustomaasturi) kivijalkaliikkeestä. Siellä myyjät osaavat löytää jokaiselle juuri oikean. Toki hinnat ovat vähän korkeammat.
En nyt tiedä sinun pituuttasi, mutta minä olen 181 viimeisen mittauksen mukaan. Maantiepyörä (Trek) on kokoa 56 ja maasturi (Specialized) L, maastureissahan tuo runkokoon ilmoitus vähän vaihtelee merkeittäin, ainakin Trek ilmoittaa sen tuumissa. Stemmillä pystyy toki säätämään, mutta se saattaa ainakin maasturissa vaikuttaa jonkun verran ajettavuuteen. Itse kokeilin omaani lyhyempää stemmiä, tekniset pätkät oli ehkä vähän helpompia mutta nopeissa pyörä tuntui jotenkin huteralta, joten vaihtelin alkuperäisen takaisin. Tolppaa en ole koskaan vaihtanut, molemmissa pyörissä suorat tolpat.
Jos tosiaan sinulla on ajatuksena tilata pyörä, niin ainakin Canyonilla on aika hyvät ohjeet runkokoon määritykseen sivuillaan. Kaveri tilasi heidän ohjeillaan sieltä pyörän ja meni ihan nappiin.
Sen verran vielä, että minulla on mennyt ihan nappiin kyllä koot. Maantiellä on aina keväisin vähän puutumista hartioissa mutta se on tottumiskysymys. Muutama lenkki ja se loppuu. Viikonloppuna ajoin pari lenkkiä, yhteensä 130km eikä ollut mitään murheita.
Ei kannata säästää väärässä paikassa jos yhtäänkään aktiivisesti ajelee. Lähikauppaan voi ajella vähä epäsopivalla pyörällä mutta jos pidempää pätkää kuntoilumielessä ajaa, niin loppuu harrastus äkkiä jos ostaa väärän kokoisen laitteen.
Jos ihan kuntoilu mielessä on hankkimassa ja pitkiä lenkkejä varten niin kannattaa tosiaan rungon kokoa katsoa. Välttyy isommilla selkä yms. kivuilta. Jotain erikoisliikkeitä joissa voi testata. Kaikkia kokoja ei tosin löydy suoraan.
Itsekkin suosittelen ihan kivijalkaliikkeestä ostamista, minulle ainakin SUP:ssa katsoivat sopivankokoisen rungon ja nostivat ohjaustankoa sen verran että ajoasento on nyt optimaalinen maantiepyörässä. Ei puudu hartiat ollenkaan eikä selkää pakota pitkätkään lenkit. 
Entinen pyöräkauppias ja maastopyöräilijä toteaa, että pyörän ergonomia muodostuu satula-tangot-keskiö kolmiosta. Kun yksi kolmion sivuista muuttuu, niin vähintään toinenkin muuttuu.
Pyörän käyttötarkoitus ja henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat parhaaksi kokemaansa runkokokoon. Mitä ahtaammissa paikoissa ajetaan (maastopyöräily metsässä tms), sitä enemmän hyötyä on pienen rungon ja lyhyen akselivälin ketteryydestä ja sitä enemmän haluaa saada jalkansa helposti maahan jos meno tyssää.
Metsäpyöräilyn olen lopettanut aikoja sitten, mutta fillarini on näiltä ajoilta. Niinpä ajelen yhtä-kahta numeroa liian pienellä framella, jossa tosin “ylipitkä” joustokeula. Aikoinaan pyörän suunnittelin ja rakensin helpohkoilla poluilla kruisailuun.
Näillä esityksillä saadaan nimitys “Vuoden pyöräilijäksi”.
Herää kysymys onko tämä rajumman sorttista kettuilua.
Eurobike -messuilla esiteltävien sähköpyörien määrä on lisääntynyt ja sähkötavarapyörät on uusin trendi:
Sähköpyörien ennustetaan ensi vuonna pysyvän tämän vuoden hinnoissa. Myöskään lähivuosille ei ole ennustettavissa suuria hinnanmuutoksia. Hyvin kaupaksi käyvää ei tarvitse hintaa polkemalla myydä.
…
Suomessa suurin osa kaikista polkupyöristä myydään työmatka- ja kaupunkiliikkumiseen. Nyt näyttää siltä, että sähkö hyväksytään useamman vuoden viiveen jälkeen vihdoin myös meillä peruspyöräilyyn.Vielä pari kesää sitten sähköpyörillä oli Suomessa maine laiskojen, vanhojen ja liikuntarajoitteisten välineenä. Tätä samaa keskustelua käytiin Keski-Euroopassa kuusi vuotta sitten.
Tuli tossa oltua neljä päivää Köpiksessä aurinkoa katsomassa ja täytyy todeta että kaupunki on tehty täydellisesti pyörille. Vuokrattiin pyörät aina kun piti johonkin lähteä ja niillä pääsi joka paikkaan kätevästi. Etenkin mieltä lämmitti että yksi kaista (aina oikeanpuoleisin) oli varattu pyörille, ei siis tarvinut ajella autojen tai kävelijöiden seassa.
Noihin sähköpyöriin sen verran että mikäli suomessa tuo pyöräilyaika olisi vähän pidempi (aika jolloin ei sada lunta/räntää) niin tulisi hankittua samantien juurikin yleiseen liikkumiseen, ei kuntoiluun. Normi pyörällä liikkumista itsellä vähentää se että kroppa herää helposti töihin ja sitten alkaa hiki nousee päälle, mikä on ymmärrettävästi aika perseestä jos pitäisi olla vielä ihmistenilmoilla.
Onko foorumilla enemmänkin pyöräilyyn perehtyneitä? Nyt pitäisi katsella ittelle sellasta hybridi/karvalakki maastopyörää ihan vain koulu sekä pieneen harrasteluajoon. Xxl 249€ Merida hybridi sekä scott & white 399€ maasturit nyt harkinnassa. Saa esittää omia ehdotuksia ja mielipiteitä
Muuta en tähän osaa sanoa kuin sen, että pyöräilyssäkin olen todennut, että kannattaa panostaa laatuun. Halvalla ei saa yleensä kovin hyvää. Lyhyeen matkaan riittää kyllä hyvin semmoinen halpa peruspyörä, mutta heti, jos lähdetään vähänkään pidempää ajoa tekemään niin kannattaa jo panostaa vähän.
Minua on palvellut 500 €:n Crescent maastopyörä nyt reippaat kolme vuotta. Ketjuja on joutunut vaihtamaan, mutta muutoin on pelannut hyvin.
Hetken siinä pyöriinkin ja jätin vähän hintavamman varaukseen 
Muista pitää pyörä puhtaana ja voiteluainetta kriittisiin paikkoihin, niin silloin pärjää kyllä.
Entisenä ammattilaisena myin lyhyille matkoille (<~12km) aina maastopyörän. Siinä leveiden renkaiden ja pienen framen edut voittavat haitat. Pitkät katumatkat ovat sitten asia erikseen.
Tälläinen fillari olisi nyt harkinnassa XXL valikoimasta:
https://www.xxl.fi/ghost-kato-2-9-hd-acera-18-miesten-maastopyora-musta/p/1145322_1_style
Tulossa monipuoliseen käyttöön. Koulumatkat,maasto sekä kaupunkiajoa treenimielessä
Varmasti pärjäät tuolla pyörällä. Aina voi hankkia parempia komponentteja, mutta kyllä noilla sen ensimmäiset tuhannet kilometrit polkee.
Jep. Ratkaisevinta on kuitenkin se että mikä pyörä istuu parhaiten perseen alle, eli fillarin geometria vs. kuskin fyysiset mitat. Joku komponentti suuntaan tai toiseen on lopulta aika pieni tekijä.
Syksy on hyvää aikaa metsästellä tarjouksia. Myös ulkolaiset verkkokaupat kannattaa katsoa.
Suosituksia?
Pitäis huollattaa pyörä ja samalla vaihtaa varmaan takarengas. Pyörä seissyt varastossa 2 vuotta, ajettu ehkä n.20km. Eli käytännössä uusi.
Suosituksia mihin kannattaa viedä?
