Nyt kun elämässä on viimeisen kuukauden aikana ollut paljon stressiä ja huolta, niin on alkanut taas tekemään sikaria mieli. Pitää yrittää pysyä lujana ettei vaan taas lipsahda tapa päälle, reilu viikko sitten jo menin pikkukaljoissa pari henkosta tupakkaa maistamaan. 
Kyllä pikkukaljoissa ja vaikka vähän isommissakin voi vähän tupakkaa poltella.
Mun mielestä niin kauan ihan ok kunhan ei ala ottaan sitä kaljaa joka päivä vain sen takia, että voi tupakoida.
Mulla on menossa tipaton ja tupakaton lokakuu.
Mulla se sikarin polttelu ei ikinä jää vaan siihen kaljottelun piiriin jos oikeen askin ostan. Vaikka no, ei tässä hirveetä pössyttelyä oo viime vuosina ollutkaan kun ehkä sellaset 1-4 pikkusikaria päivässä. Ja nyt oon 8kk ollut kokonaan ilman.
Pitää vaan muistella miten pahalta se eka sikke maistuu ja miten hölmö olo siinä on kun on sellasta shaissea mennyt taas ostamaan, mutta pihinä miehenä loppuaskia ei voi tietenkään heittää pois kun on kerran ostettu ja siitä se taas lähtee. 
1 tykkäys
Elokuussa ostin kaksi kartonkia tupakkaa joista on jäljellä vielä 16 askia.
Edellinen tupakkakartonki kesti noin puoli vuotta.
Aika pieneen olen saanut tupakoinnin putoamaan.
4 tykkäystä
Noni, pikkuhiljaa. 
Meneekö kaikki kaljotellessa? 
Kesälomalla tuli poltettua ihan selvinpäinkin. Normaalisti tupakkaa vain kaljotellessa.
Nikotiinipurkkaa sit menee muuten.
1 tykkäys
Paha vaan kun nuuskaa nyt enemmän käyttäny, niin oudokseltaan ikenet verillä. Tekee eetvarttia laittaa superstrongi huuleen… 
Muutaman viikon on tehnyt hillittömästi mieli sikaria viimeistään kun kaljan ottaa. Tänään rouva ilmoitti että poistuu paikkakunnalta lapsen kanssa ens viikonlopuna. Olen noin 90% varma että silloin löytää sikariaski tiensä minun taskuun. Toivottavasti ei jää tavaksi. 
1 tykkäys
Tupakkaviikonloppu mulla.
Tipaton ja tupakaton lokakuu ohi.
1 tykkäys
Itseä vähän huolestuttaa, kun en ole miettinyt edes lopettamista, vaikka ainoastaan tupakoinnin tuoma hyöty on
- Sosiaalista
- Oma keino ottaa nk. zeniä kehään
- Joskus kun pystyin vielä säbäämään, lievensin jännitystä röökillä ennen peliä ja sen jälkeen. Old school tyyliin.
Paljonhan tuo nykyään maksaa, mun puolesta saa maksaakkin… moinen syöpäkääryle.
Toisaalta oon aina pysynyt aika hyvässä kondiksessa polttamisesta huolimatta, poltan n.7 tupakkaa / päivä mallia vihreä pallmall.
Onhan tämä turha juttu, mutta toisaalta oon vähän boheemi ihminen ja tarvitsen joskus “sytykkeen” (HEH) inspiraatiooni/intuitioon tässä elämässä.
Olen polttanut vuodesta 2007 lähtien. Intissä meni paljon, mutta sen jälkeen määrä laski “normaaliin”, eikä se tuosta nouse.
Jokainenhan ratkaisee asian täysin itse. Lopettaminen kyllä tulee jokaisella tupakoijalla jossakin vaiheessa mieleen eli siitä ei kannata stressata, että tuleeko lopettaminen mieleen vai ei.
Minulla on jatkuvasti mielessä lopettaminen, mutta odotan jälleen kerran omaa hetkeäni. Olen lopettanut monesti, joten tiedän tasan tarkkaan, millainen prosessi on luvassa ja miten siinä edetään.
Mielenkiintoinen asia on se, että tupakointi tekee minut onnettomaksi, stressaatuneeksi ja itseäni vihaavaksi. Vaikka kokemus on itselläkin, että ei se tupakointi oikeasti niin paljoa vaikuta niin itse kyllä huomaan melkoisen ison eron esim. urheilussa hyvin hyvin nopeasti, kun tupakointi loppuu. Erityisesti erilaiset korkean sykkeen treenit muuttuvat aivan toisenlaisiksi.
Tupakointi on minusta kahle, jonka itselleen asettaa. Tupakointia lopettaessa mielessä pyörii itselläkin aina käsittämätön määrä perusteluja, miksi jatkaisin, mutta lähes kaikki niistä ovat jonkinlaista itsensä *usettamista. Sinun ei tarvitse polttaa oikeasti nauttiaksesi sosiaalisista tilanteista. Esim. töissä olin pari kuukautta polttamatta ja en edes huomannut mitään eroa. Siis sosiaalisesti - ihan samalla tavalla sitä tulee ihmisten kanssa juteltua.
Lopettamiselle on jokaisella omat keinonsa ja aikansa. Stressiä ei tarvitse ottaa, koska itse sen hetken kyllä tunnistaa, kun on aika ainakin hetkeksi luovuttaa. Minä uskon edelleen, että tulen olemaan jossakin vaiheessa pysyvästi savuton. Ja niin kauan kuin uskon siihen itse, tiedän, että se tulee jossakin vaiheessa myös tuottamaan palkinnon.
Lisään vielä, että ihmisiä on erilaisia. Tupakointi ei välttämättä ole samanlaista ja riippuvuudenkin taso vaihtelee melkoisesti ihmisestä toiseen. Ei ole olemassa mitään “yhtä oikeaa tapaa” polttaa vaan tapoja on yhtä monta kuin ihmisiä. Jokaisella on se oma - omat haasteet ja omat vaikeudet. Se, mikä toimii jollekin toiselle, ei välttämättä toimi toisille. Minä olen vuosien varrella esim. todennut paljonkin erilaista itsestäni: en oikeastaan tupakoi stressiini vaan tupakoin yksinäisyyteeni - tappaakseni aikaani. Toinen asia, minkä olen todennut niin fyysisesti minulta ei puutu yhtään mitään, kun en polta. En siis koe minkäänlaisia fyysisiä kurjimuksia lopettamisesta - päin vastoin: olotila paranee ja paranee, kun päivät kuluvat.
Tämä johtaa myös siihen, että lopettaessa minä en kaipaa mitään “apuvälineitä.” En halua sähkötupakkia, nikotiinipurkkaa, laastaria tai yhtään mitään muutakaan, joka jotenkin mielessäni korvaisi sen aukon. Minä joko poltan tai sitten en polta ollenkaan. Minulla ei ole välimuotoja.
1 tykkäys
Tupakointi on ehdottomasti sosiaalinen tapahtuma. Olen kuitenkin mennyt ryöpaikalleni töihin, en hakemaan kavereita.
Tupakkaa poltetaan sitten niiden oikeiden ystävien kanssa olutta ottaessa.
Nyt oli kyllä niin syvällinen, rakenteellinen ja erinomainen viesti, että pitää makostella ja miettiä huomenna(selvinpäin) mitä tähän itse fiksusti vastaisin. Vastataan nyt anti-fiksusti ja intuitiolla.
Nostan esiin sen seikan, että itse saan JOSKUS todella inspiroivia hetkiä rööki huulessa ja korpi edessä - Hetkistä. Sitten ne tavallaan boostaa meikän tulevaa kohti. Itse olen niin hetkessä elävä ja spontaani ihminen, että toisaalta tämä tupakkakulttuuri tarjoaa mulle mahkuja mennä lankulta alas, kohti tulevaa. Toivon että keksitään jtn muuta röökin tilalle tulevaisuudessa, nk välikappaleeksi.
1 tykkäys
Olen taas kerran - ties kuinka monennen kerran - lopettamisidealla liikenteessä. Toistan jo kerran aikaisemmin hyvin toimineen “Stumppaa tähän” -metodin. Eniten tuossa metodissa ärsyttää ns. ohjeiden noudattaminen. Kun kirjan lukemisen aloittaa, haluaa lopettaa välittömästi ja tupakointi tulee melkoisen ahdistavaksi jo parin luvun lukemisen jälkeen.
Ja joka toisella kirjan sivulla muistutetaan, että lopettamista tulee lykätä siihen saakka kunnes koko kirja on luettu. Ei siis saa lukea esim. 20 sivua ja sitten jo lopetella. Tällä hetkellä oma olotila on se, että ei halua polttaa enää yhtään savuketta ja ahdistus nousee koko ajan, kun ajattelee, että tänäänkin pitää noudattaa orjallisesti ohjeita. Aion muuten noudattaa ohjeita, vaikka olisi kuinka haastavaa ja ärsyttävää - maltan siis siihen, että kirja on luettu kokonaan.
2 tykkäystä
Taas ollaan matkalla. Ei suuria pröystäilyjä tähän väliin. Ehkä yllättävin positiivinen muutos on tuo muutos, joka tapahtuu ihossa tosi nopeasti. Se on jotenkin lohduttavaa, kun ihoon tulee esim. ulkoilusta vähän väriä. Tällä linjalla, toivottavasti pysyvästi!
Tiukasti linjassa. Kohta pari viikkoa täynnä!
Mielenkiintoinen asia, johon törmäsin tänään, on se, kun kaupassa mietin ostaessani olutta ja sipsejä illan peliä varten, että en ole juuri koskaan pitkään aikaan missään tuotteessa tuijottanut juurikaan hintoja. Kun rupesin miettimään asiaa pidemmälle niin havahduin ajatukseen, että tupakoijalla ei ole koskaan varaa oikeasti miettiä hintoja.
Kun heittää rahaa savuna taivaan tuuliin niin silloin itselleen on lähes järjettömän helppoa perustella kaikki järjetön rahankäyttö. Yleensä olen kuukauden lopussa tai lähellä palkkapäivää jo tappiolla ja luoton puolella, mutta tässä kuussa olen pitkälle yli 100 € plussalla ja lisää rahaa saapuu huomenna. Pelkästään rahallinen voitto tuntuu isolta voitolta.
Sen sijaan se, mitä vihaan aina tässä alkuvaiheessa on erittäin vahva tunne luopumisesta. Oikeastihan minä en ole luopunut yhtään mistään, mutta kuvitelmat siitä luopumisesta ovat ihan valtavan suuret. Todellisuudessa olen vain päättänyt tehdä oikein - ja se tuntuu vaikealta käsittää.
4 tykkäystä
Tänään aamulla havahduin tosiasiaan kun lähikaupasta hain normaaliin tyyliin kovan askin vaaleaa marlboroa… hinta oli jälleen 0,10€ kalliimpi kuin normaalisti (7,70€ → 7,80€)
Onko tässä todellisuudessa mitään järkeä?
Ainoa “positiivinen” asia tässä on se että nuuskaa saa suhteilla tuohon 15€/pötkö hintaan niin ei tuota tupakkia niin paljoa kulu enään siinä rinnalla, mutta lopetus käynyt mielessä useastikin ja parhaimmillaan ollut ilman 3kk.
Miten tuo teillä on tapahtunut? Pikkuhiljaa vai täysin seinään?
Oon lopettanut n. 15 kertaa. Koska olen aina jossakin kohtaa aloittanut uudestaan puhun edelleen kaikista epäonnistuneina yrityksenä. Toiset on olleet parempia ja toiset on olleet heikompia. Tupakoinnin lopettaminen (tai nyt minkä tahansa riippuvuuden selättäminen) on pääsääntöisesti (minun mielestäni) kiinni oikeista tiedoista ja keinoista. Tärkein tavoite on totta kai monella - myös itselläni saavuttamatta - eli pysyvä lopettaminen.
Jokaisella lopettamiskerralla olen oppinut itsestäni jotain uutta. Testattuja lopetustekniikkoja on ollut useita: korvaushoidot kaikki paitsi lääkehoidot (laastarit, purkat, pastillit), sähkötupakka ja vähentäminen. Olen kuitenkin todennut kaksi vikaa kertaa poikkeuksellisiksi: pisin lopettamiseni on pituudeltaan 15 vuoden tupakoinnin aikana tuollainen 10 kuukautta ja se onnistui seuraavalla tekniikalla:
- motivaatio todella korkea (halu irti tupakasta)
- kova tahdonvoima, selkeä päätös
- korvaushoitoa ensimmäinen kuukausi (sähkötupakka)
Kaksi viimeistä kertaa olen lopettanut Carrin easyway tekniikalla eli lukemalla kirjan ja noudattamalla kirjan ohjeita. Mielestäni kirja on loistava aivojumppa ja aivopesu, joka todella toimii. Se myös pureutuu asenteisiin, ajatuksiin ja tupakoinnin tunnepuolen vaikutelmaan ja omalla tavallaan valmistaa lopettamaan erilaisten näkökulmien kautta. Tämä tekniikka myös suosii aivan kylmiltään tekniikkaa ja itse asiassa jopa kieltää korvaushoidot.
Jokainen ratkaisee oikean tavan lopettaa itse, mutta minulle parhaiten on toiminut tuo kirja. On kovin vaikea lukea kirja ajatuksella ja sen jälkeen olla lopettamatta, koska kirjan lukemisen aikana jo tajuaa, että mä en halua oikeasti polttaa. Kirja ei oikeasti tee lopettamisesta helpompaa, koska paljon on semmosia asioita, joissa on myös ihan väärää rutiinia. Se on kuin kaipaisit jotain, mutta et tiedä mitä. Lopettamisen valtavat edut taas tulee näkyviin niin lyhyessä ajassa, että kaistapäisemmältä polttaminen tuntuu koko ajan, mitä paremmin vieroittuu.
Koska kyseessä on fyysisesti oikeasti varsin heikko riippuvuus:
- unohda tahdonvoima - et tarvitse tahdonvoimaa lopettamiseen. Sen sijaan motivaatiota tarvitset - omaa, aitooa ja oikeaa motivaatiota, joka lähtee itsestäsi. Suosittelen, että ei ajattele lopettamista asiana, josta saa jonkun palkinnon. Se on alkuun vaikeaa, koska tästä ei saa oikeasti mitään palkintoa. Normaalitila ihmisille on se, että hän on savuton. Kaikki muut tilat ovat epänormaaleja tiloja. Kukaan savuton ei halua polttaa, joten mihin tupakoija tarvitsee tahdonvoimaa luopuakseen tupakasta? Tupakasta ei oo koskaan saanut mitään - ei yhtikäs mitään.
- älä odottele oikeaa hetkeää vaan lopeta heti. Älä jää polttelemaan viimeisiä tupakoita tai odota, että olisi sellainen vaihe menossa, kun lopettaminen olis helppoa. Lopeta nyt ja nauti jokaisesta päivästä ilman tupakkaa.
- Tee jotain ihan muuta, mutta sellaista, joka on mielekästä. Jos et käy lenkeillä - mene ulos lenkkeilemään ja vedä täysiä. Kun vedät täysiä tunnet sen tervan keuhkoissasi ja pian huomaat, että siitä ei ole mitään hyötyä.
- Kun näet muiden tupakoivan : sääli heitä. Tunne normaalia sääliä, koska tupakoija on aina se, joka haluaa lopettaa. Savuton ei ole se, joka haluaa aloittaa. Koska tiedät, että tupakoija haluat aina lopettaa itsesi kahlitsemisen ja kiduttamisen, lopeta se. Se vaatii järkeä ja ymmärrystä addiktiosta. Se on addiktio, joka loppuu ainoastaan sillä, että nikotiinin antaminen lopetetaan. Ennemmin tai myöhemmin nikotiinista pitää päästää irti, koska nikotiini ei anna mitään.
- Näe tupakka sellaisena kuin se on: jos minä pyytäisin sinua antamaan minulle 10 000 € euroa, jotta tappaisin sinut, antaisitko rahat minulle ja antaisit minun tappaa sinut? Koska tupakointi on ikuinen ketjureaktio, joka lähtee ensimmäisestä sytytetystä tupakasta ja maksaa helposti vuosien aikana yli 10 000 € ja tulee lopulta tappamaan sinut, löydät kyllä ihmisiä, jotka ovat valmiita ihan suorasta kertamaksusta hoitamaan saman homman kuntoon. Koska kukaan ei tarjoa kenellekään rahaa itsensä tappamisesta (toivottavasti) niin tupakoinnin järjettömyys korostuu entisestään.
Nämä ajatukset siis pöllitty Allen Carrin kirjasta “Stumppaa tähän” ja vähän omaan suuhun sopiviksi. Siinä siis näitä ajatuksia. Tupakoinnin lopettaminen ja fyysisestä riippuvuudesta toipuminen on n. 3 viikon juttu. Ei mitään sen pahempaa tai enempää. Kun tietää asioista, lopettaminen on helppoa ja oikeasti mikään ei vaikuta mihinkään. Oikeasti ainoa asia, jota tupakoinnin kohdalla pelkäämme lopettaessamme on aivopesu, johon olemme itsemme ajaneet. Uskomme pyhästi, että luovumme jostakin JA pelkäämme kaikkia elämämme hetkiä, jotka joudumme olemaan ilman tupakkaa. Oikeasti ne ovat kaikki ihan samanlaisia hetkiä - mikään hetki ei ole koskaan muuttunut tupakan voimalla yhtään mihinkään. Ne on kaikki ihan samanlaisia, kuorruttaa niitä huumeilla tai röökillä. Jos niitä hetkiä pitäisi kuorruttaa savulla keuhkoissa, ihmisillä olisi savupiiput päässä ja keuhkoissa.
Ja oma tärkein vielä, jossa olen vielä isolla oppimisen tiellä: kun olet päässyt tupakasta eroon ja arki sujuu ilman tupakkaa, älä perkele mene testaamaan sitä, voitko polttaa yhden.
Tässä vielä yksi yksinkertainen englanninkielinen artikkeli, joka mielestäni antaa ne tärkeimmät ja helpot prinsiipit, jotka auttaa:
2 tykkäystä
Mulla tais tulla nyt kesällä 2 vuotta viimesestä tupakasta. Siirryin sillon höyryttelyn pariin ja nikotiinimäärä on vähentynyt alun 20-24mg/ml tämän hetkiseen alle 6mg/ml ja tavoitteena on päästä nollaan.
Toki höyryttelyn aloitus on tässä ajanjaksossa tehty Suomessa aina vaan hankalammaksi, joten vaatii ehkä vähän perehtymistä asiaan jos sille tielle haluaa lähteä kokeilemaan. Briteissähän esimerkiksi suositellaan tupakoitsijoille lopetus- ja/tai vähennyskeinoksi höyryttelyä kun taas Suomessa mm. THL leimaa sen vähintään yhtä pahaksi kuin tupakoinnin.
3 tykkäystä
Se on muuten hetken kulutta tupakan mittainen tauko mulla.
Tupakkaa olen polttanut viimeksi isolla kirkolla noin kuukausi sitten.
Aikataulussa ollaan kun oletan kahden kesälomamatkalta ostetun tupakkakartongin kestävän vuoden.
Tiukka kaksi viikkoa takana. Myönnän, että lasken aikaa, vaikka oikeasti niin ei tarvis tehdä. Tässä kohtaa on aina vielä helppoa sanoa, mutta positiivisiin asia on edelleen se, että stressiä ei oikeastaan ole. Yksi Allen Carrin kirjan parhaista opeista on, että kuvittelen polttavani, jotta stressi helpottaisi. Olo on aika tyhmä, kun ymmärtää, että tupakka aiheuttaa sen stressin, jonka se muka poistaa. Hyvä jatkaa!