Tupakointi ja sen lopettaminen


#483

Mulla oli lopettaessa vähän aikaa samanalainen fiilis, siitä tavasta luopuminen vähän ahdisti alkuun. Mutta mä käänsin sen niin päin, etten menetä mitään vaan saavutan itselleni paremman terveyden kuin röökiä vetämällä.
Mulla lopettaminen meni aika hyvin ajallisesti käsi kädessä sen kanssa, että oli 30 täytettyään alkanut tiedostaa oman kuolevaisuutensa ihan eri tavalla. Mulla siihen yhtälöön ei sitten enää mahtunut oman kuolevaisuuden boostaaminen köröä vetämällä.

Tsemppiä sinne.


#484

Kolmas viikko oli sitten helppo. Tutkimusten mukaan olen nyt vapaa tupakoinnista. Jokainen tietysti uskoo niihin tutkimuksiin, joihin haluaa, mutta olen lukenut itse useammastikin lähteestä, että mitä tahansa asiaa, jota tekee kolme viikkoa putkeen, on valmis rutiiniksi. Kolmessa viikossa siis kaiken järjen mukaan tupakoimattomuus pitäisi olla uusi normaali ja minulla on hyvä savuton rutiini.

Oikeassa elämässä aivoni eivät tietenkään toimi näin, mutta juhlistan silti :slight_smile: Tästä on kohtalaisen hyvä jatkaa! :slight_smile:


#485

Tässä pikkujouluhumuissa on taas tullut poltelua sikareita, myös selvinpäin jos sattuu aski olemaan taskussa. Tänään kun poltin askin viimeisen pöllin, niin totesin että eiköhän tämä taas riitä tätä lajia vähäksi aikaa. Katotaan miten käy, pirun äkkiä se tapa tulee näköjään takaisin jos lipsahtaa polttamaan.


#486

Minä olen ainakin kokeillut tätä puolta monen monta kertaa ja olen ihan julkisesti sanonut ystäville ja tutuille, että jos meikäläisellä on aski taskussa tai poltan sen yhden niin kohta on taas ihan sama juttu kuin aina ennenkin. Tupakoijan kyky olla tupakoija ei taida muuttua mihinkään, vaikka olisi vuosia polttamatta. Toisaalta, miksi edes kokeilisin? Koko ajatus on aika hauska sinänsä. Lopetat erilaisia asioita joka päivä, mutta mikään muu kuin tupakka ei aiheuta niin pahaa päävikaa. Se päävika alkaa siitä, kun mieli jotenkin haluaa todistaa itselleen, että pärjää ilman tupakkaa - yleensä se on ainakin oman kokemukseni mukaan sitä lopun alkua. Jonkun viikon sinnittelee ja sitten luovuttaa.

Sen vuoksi mun mielestä (huom. oma mielipide) ainoa tapa ymmärtää asian luonne:

  1. ei kannata kokeilla polttaa yhtään - kyseessä on ketjureaktio, josta seuraa lisäpolttamista
  2. kannattaa luopua kaikista “glorifoiduista” hetkistä, jolloin voisi polttaa.

Nää on mulle ollut hyviä. Toinen on se, jos on huono päivä niin yritän kääntää ajattelun toisin: tupakoijana ajattelee herkästi, että voisin polttaa yhden. Mikä siinä yhdessä olisi niin erikoista? Jos voin polttaa yhden niin miksi en polta samalla taas 25? 30? Kuka sen rajan vetää? Ja mihin? Yritäpäs perustella itsellesi, miksi polttaa vain yhden. Ei siihen ole mitään perusteita, joten ei kannata polttaa yhtäkään.

Tsemppiä.


#487

Taas juhlitaan yhtä viikkoa lisää. Se olisi kahta päivää vajaa kuukausi takana. Nämä on niitä aikoja, kun yleensä olen alkanut herpaantua, joten olen pysynyt nyt äärimmäisen tarkkana. Keuhkot kuljettelevat ikävän väristä limaa ylöspäin, joka kertoo jostain.

Liikunta on helpompaa. Puoli vuotta olen katsellut, että minulla on aika hirmuiset silmäpussit. Ne ovat kadonneet - iholle on palannut väri. Kyllähän tässä aika iso palkinto on edessä, vaikka vaikeitakin hetkiä tulee vielä. Ehkä oudointa on tuo aika, jota tuntuu olevan, vaikka kuinka.

Edit: listalla huonoista puolista lopettamisessa parantunut hajuaisti ja se, että bussissa haistaa vanhan viinan.


#488

Menisi myös tupakoinnin lopettaminen ketjuun, mutta nyt on siis hieman yli kuukauden takana. Nämä on meikäläiselle yleensä niitä aikoja, kun mieleeni tulee sellainen neronleimaus, että nyt, kun tiedän voivani elää täyttä ja onnelista elämää ilman nikotiinia, olen selättänyt vieroitusoireet ja oppinut hyvän savuttoman rutiiniin niin mieleeni alkaa juolahtaa yhä useammin ajatus, että mitäpä jos kävisin tässä pienen juhlan kunniaksi (minkä juhlan? ei ole mitään juhlaa? Paitsi joulu, mutta sekään ei ole tänään) hakemassa oikein sikarin ja poltan sen sitten. Samalla todistan itselleni aukottomasti, että olen selättänyt riippuvuuteni ja ensi viikolla taskussani on oma aski ja uusi helvetti on valmis.

Tiedostan tämän kaiken ja silti joka päivä vähintään kerran tulee se fiilis, että nyt käyn ja ostan sen sikariaskin. Minusta tällainen “mielisairaus” on raskasta ja harmillista. Olen tosin päättänyt tämän tilalle, että keskityn yhä enemmän siihen, mitä syön ja pyrin liikkumaan vielä entistä enemmän. Nyt laitan itseni oikeasti kuntoon, se motivoikoon minua myös savuttomuuteni ehdottomaan jatkamiseen! Kiitos, kun luitte, ne on minulle tärkeitä terapiahetkiä.


Asiat ja ihmiset, jotka vi... harmittavat
#489

Kovasti tsemppiä. se on pitkä tie, itsekin oon sen kulkenut aikoinaan, mut nyt on tullu oltua reilut 8-vuotta ilman. Enkä kyllä päivääkään oo katunut.


#490

Minä olen sillä tavalla onnellisessa asemassa tässä, että olen onneksi yrittänyt lopettaa ja lopettanut erilaisiksi jaksoiksi jo aikaisemminkin. Olen myös oppinut omasta riippuvuudestani paljon mielenkintoisia asioita jokaisella lopetuskerralla. Monethan tupakoivat esim. vapaa-ajallaan huomattavasti enemmän kuin töissä, mutta minulle oikeastaan työpäivinä tulee ne vaikeimmat hetket. En enää odota taukoja samalla tavalla kuin aikaisemmin, koska minun ei tarvitse lääkitä nikotiinihirviötä sisälläni. Tämä on tehnyt tilanteesta hauskan, koska esim. viikonloppuisin nautin aivan poikkeuksellisen vahvasti siitä lisävapaa-ajasta, joka minulla nyt on käytettäväksi.

Kun olen ennenkin lopettanut ja samaan ansaan uudestaan hoksahtanut - olen tällä kerralla oikein keskittynyt siihen “ylläpito” puoleen. En ole siis antanut itselleni oikeata mahdollisuutta edes harkita polttamista - edes yhtä henkäystä. Menee vastoin niitä ohjeita, joiden avulla lopetin, mutta se on ainoa tapa, joka itselleni toimii. Aikaisemmilta lopetuskerroilta tiedän lopputuloksen siitä harmittomasta yhdestä enkä ole valmis riskeeraamaan tätä. Muistan myös ONNEKSI hyvin ja kirkkaasti ne syyt, miksi halusin lopettaa. Se on hyvä syy ylläpitää.


(aka Henkke) #491

Hyvin se menee. Älä ajattele asioita liian pitkälle. Päivä kerrallaan savuttomana ja jossain kohtaa huomaat, että kuningasideoita ei enää tulekaan. Mulla meni useita kuukausia ennen ku ne loppu. Savuttomana nyt 2-3 vuotta. Kertoo ehkä jotain, ettei oo mitään käryä tarkasta ajasta.


#492

Just tämä. Eikä muutenkaan kannattaisi haaskata aikaansa siihen ajan laskemiseen, kun kuitenkin se aikajana muodostuu sieltä ihan itsestään. Oon todella iloinen tästä onnistuneesta kuukaudesta ja päivä kerrallaan aion jatkaa tätä prosessia. Tiedän aiemmista kokemuksista, että nyt juuri eletään niitä riskiaikoja eli tähän pisteeseen oon päässyt muutaman kerran aikaisemminkin. Tällaisessa kohdassa vaan nostan poikkeuksellisen paljon kierroksia itselleni ja kuulutan tätä koko maailmalle - vain sen takia, että sillä tavalla, sisäistän myös itse sen, että tästäkin kohdasta jatketaan eteenpäin.


#493

Poltin 14 vuotta, ja lopetin 14 kuukautta sitten. Tarkistamatta väitän niin, että puolustin tässä ketjussa tupakointia vielä 15 kuukautta sitten, ja muistan ajatelleeni niin, etten lopeta koskaan. Halusin polttaa. Tuota kaikkea ennen ‘yritin’ väkisin lopettaa kerran, mutta eihän siitä mitään tullut. En halunnut sitä.

Noiden ajatusten ja kokemusten jälkeen sairastuin niin, ettei tehnyt keuhkojen mieli edes hengittää. Olin polttamatta tuon taudin ajan, joka kesti noin viikon. Sitten aikanaan kun alkoi taas ilma kulkeen ja lämpö laskeen mietin, pystyisiköhän sitä oleen vielä polttamatta seuraavankin viikon, kun tällaisen ilmaisen viikon sai alle. No kokeilin. Menin seuraavana viikonloppuna baariin, olin polttamatta sen illan, ja aamulla totesin itselleni; Se on siinä.

Tarinalla ehkä se opetus, että se oikea hetki lopettaa voi tulla milloin tahansa, eikä sitä hetkeä kannata hakemalla hakea. Jos sen lopettamisajan yrittää ite tarkkaan määritellä, siitä saattaa tulla pitkä ja tuskainen taival. Toimivampaa lopettaa kerran oikeassa tilassa, kuin 15 kertaa väärässä tilassa.

Luulen, että tupakasta saa ikuisen peikon elämäänsä, jos sen mielipakosta joutuu lopettaan. Ite lopetin oikeassa tilassa, eikä nyt haittaa vaikka joku tupruttelis koko ajan vieressä.

Tsemppiä kaikille lopettamisen ajatusta harkitseville!


#494

@Paarma viisaita sanoja. Tapoja ja hetkiä lopettaa on monenlaisia, minä lopetin kerran kahdeksaksi kuukaudeksi juuri vastaavalla tavalla kuin sinä. Tosin sairastumisen jälkeen (paha keuhkoputkentulehdus) poltin vielä n. kuukauden sähkötupakkaa.

Päivät ja viikot vaihtelee. Esim. tämä viikko on ollut todella helppo kaikella mahdollisella tavalla, mutta viime viikko oli kaikkea muuta. Nyt mieli on ollut rauhallinen ja vaikka yhä useammin ympärillä ystävät polttaa niin minulle se alkaa olla se ja sama.

Aloitin vähän kovemman lenkkeilyn ja treenauksen nyt niin siellä on kyllä tullut selväksi, että ei olis tarttenut näin kauaa polttaa. Joka tapauksessa aikaahan tässä vaan kerätään - kyllä se kuluu tuossa muutenkin :slight_smile:


#495

Teeppä sellainen testi itsellesi, että laitat kaikki mahdolliset houkuttimet alkaa polttaan eteesi yhdeksi illaksi (Tapparan peli, tappio, kahvi, humala, baari-ilta, muut ärsykkeet…), ja tappele se yksi ilta polttamatta sitä tupakkaa. Jos se on helppoa, olet jo pitkällä, mutta vaikka se olisi vaikeaa, olisit jo suurimman haasteen ylittänyt. Niitä kovia paikkoja ei missään nimessä kannata alkaa varomaan, ettei koe sitä kautta kaipuuta ‘vanhaan arkeen’.


#496

Nyt on vahva tunne että ens viikolla tulee taas tupakoitua moneen kertaan.:blush:


#497

Vastaan näin kolme päivää myöhemmin, että jokainen tyylillään.

Minulla oli vahva tunne, että tästä tulee minulle toinen savuton joulu kolmen vuoden sisään ja näin myös kävi.

Olen oikein poikkeuksellisesti juhlistanut tätä, koska nyt, kun on kulunut tuo maaginen kuukausi & kohta jo pari viikkoa päällekin tätä savutonta arkea niin ne positiiviset alkavat jopa omassa mielessä voittaa ne negatiiviset.

Yksi virstanpylväs jokaisella lopetuskerrallani on ollut se, kun menee päivä tai kaksi ilman, että ehdin kertaakaan edes miettiä henkosta. Nyt niitä on tullut oikein putkessa: eilen illalla havahduin, kun illalla ajelin isältä kotiin, että en ole ajatellut melkein neljään päivään kertaakaan savuketta.

Toinen puoli tuosta mielisairaudesta ja juhlasta on se, että kun aktiivinen mieli jo alkaa unohtaa tupakan niin passiivinen alitajunta nostaa päätään: en ole nähnyt mitään tupakkapainajaisia nyt koko tänä aikana, mutta eikös vain viime yönä tullut sekin, kun oltiin kesämökillä vuonna 2019 (meikäläisen unessa) ja mitäpä muutakaan siellä olisi peterra polttanut kuin LM:n sinistä.

Aamulla heräsin ja huokasin, että huh! Varmuudeksi tänään tein taas sen, mitä aina teen, kun mieleeni tulee näitä tupakkajuttuja: kertaa ne syyt, miksi lopetit.

Seuraava virstanpylväs on savuton uusi vuosi ja se olisikin sitten ensimmäinen savuton viiteen vuoteen!


#498

Nyt se on virallista. 1.1.2019 kello 23:02
tumppasin viimeisen kerran ja tämä toivottavasti on lopullinen ja vedenpitävä päätös. Tähän sen verran lisäyksenä että täysin nikotiinittomaksi en kuitenkaan ryhdy, nuuskan käyttö jatkuu. Ensimmäinen viikko-kaks varmaan ne pahimmat ja sen jälkeen menee omalla painollaan.
Päivittelen tänne tilannetta jos alkaa ahdistaa :sweat_smile:. Kaikki mahdolliset vinkit otan vastaan, ja varmasti yksi isoin tekijä on olla ajattelematta koko asiaa.


(Toni) #499

Toivottavasti Tappara voittaa joka ikisen pelin selkeällä pelillä. :grin::+1: Onnea matkaan!


#500

Löysän nuuskan käyttö vie tupakanhimon ainakin mulla. Kai sama sääntö pätee nuuskaan kuin nikotiinipurkkaan: Tuotetta on käytettävä ennen kuin tupakanhimo alkaa.


#501

R42 pussinuuska käytössä. Löysää en ole käyttänyt koskaan, enkä käytä. Katsotaan.


#502

Juuri sanoin paremmalle puoliskolle että laskelmieni mukaan ensimmäinen koetinkivi on välieräsarja ilvestä vastaan ja game sevenin jatkoaika :joy: