Tavallaanhan peli on pelattu silloin, kun jompikumpi osapuoli sanoo, ettei halua jatkaa työsuhdetta. Miten sitä sen jälkeen voisi jatkaa vaatimalla “oikeuksiaan”.
2 tykkäystä
@peterra Vuokratyövoima on kallista. Välitysfirmat ottavat lihavan katteen. Työn tilaava yritys maksaa joustavuudesta ja riskittömyydestä.
5 tykkäystä
Näinhän se juurikin menee ja esimerkiksi rakennusalalla kausivaihtelut ovat suuria ja tuo on melkein välttämätöntä.
Välitysfirmat ottavat lihavan katteen, mutta jos se olisi yritykselle ihan oikeasti kalliimpaa niin eihän sitä käytettäisi. Voi olla kalliimpaa hetkellisesti, mutta ihan varmasti jotain säästöjä syntyy vs. palkata itse osa-aikaiseksi, kun tämä on niin paljon yleisempää tällä hetkellä.
Toisaalta minun mielestäni lainsäädäntö on myös jotenkin ohut, koska minä en ymmärrä, mikä se vuokratyöfirman riski on. Ei vuokratyöfirma sitoudu hankkimaan yhdestä paikasta potkitulle työntekijälle toista työpaikkaa.
Toisaalla monet yritykset ovat luopumassa vuokratyöntekijöiden käytöstä, koska työvoiman käyttäminen on työlästä.
Näissä yrityksissä työntekijät saattavat vaihtua viikottain ja juuri kun yritys on saanut opastuksen tehtyä, vaihtuu kaveri uuteen ja koko rumba alkaa alusta.
Näissä tilanteissa työntekijätkään eivät luonnollisesti ole kovin sitoutuneita tai motivoituneita ja työn jälki voi olla sellaista, että se ei läpäise yrityksen standardeja. Monesti tällaisissa työpaikoissa valmistusprosessit ovat uuvuttavia liukuhihnatöitä ja helposti opittavissa, mutta vaativat silti sitoutumista tärkeään omavalvontaan, jolla varmistetaan tuotteen hygienia ja säilyvyys.
Yrityksillä on suomessa paljon muitakin vaihtoehtoja kuin vuokratyön käyttö, mutta ajan kuva on rahan monistaminen ja rikkaiden rikastuttaminen, jolloin kaikkea tällaista herrojen saunailloissa kehitellään.
Meidän työntekijöiden hyväksi ja parhaaksi tietenkin.
5 tykkäystä
Näkisin juurikin näin kuten sinäkin näet, että varmaan kyseessä on myös alariippuvainen ilmiö. Ihmettelen vaan sitä, että monessa yrityksessä peräti koulutetaan palkallisesti näitä vuokratyöntekijöitä. Voivat siis nousta ihan palkkaluokassaankin ohitse oman tekijän. Kun tällaista henkilöä koulutetaan niin mietin, että yritys ottaa myös riskin ns. osaamisvuodosta. Jos itse olisin työnantaja niin kouluttaisin ennemmin omaa henkilökuntaa, koska oma henkilökunta pysyy talossa paremmin. Kouluttaminen palkallisesti (viikon kahden koulutukset) maksaa yritykselle jo pitkän pennin.
Tämä. Ja välillä tuntuu, että päätökset nuijitaan vähän kauempana kuin siinä työntekijöiden rajapinnassa. Erityisesti isoissa yrityksissä on se ongelma, että lähijohdon ja keskijohdon välillä on usein iso kuilu. Hyvät lähijohtajat yleensä jämähtävät urallaan siihen kuuluisan pikkupomon paikalle, koska heidän kykynsä motivoida & argumentoida alaisten kanssa nousee arvoon arvaamattomaan. Hyvä lähijohtaja aika harvoin on sitten erinomainen keskijohdon päätöksentekijä, kun he tekevät päätökset aina lukujen ja faktatiedon valossa. Lähijohdon tehtäväksi jää viedä viestit työntekijärajapintaan ja puhua päätökset parhain päin.
Tämä tosin ei ole ainoastaan suomalainen ongelma vaan persoonallisuustestit todistavat, että menestyneimmät lähiesimiehet ovat usein sitä vahvan ulosannin, hyvän perustelukyvyn sekä empatian kautta, jonka vuoksi he ovat vaikuttavia esimiehiä omassa tehtävässään. Toisaalta heillä on usein myös heikkous, että päätöksenteko kestää liiaksi, kun joudutaan miettimään kaikki näkökulmat. Monet tästä eteenpäin menevät johtajat taas ovat laskemallisempia - ja sillä en tarkoita kieroa. Yleisesti he ovat juuri lähiesimiehinä surkeimpia kaikista, mutta pystyvät tekemään vaikeita päätöksiä ja saamaan tällä tavalla asioita eteenpäin. Yritys tarvii molempia - ei voi olla ainoastaan jompi kumpi.
1 tykkäys
Se oli taas työpäivä Hakametsässä.
Edit : “Hierontapyyhkeessä” #19… 
6 tykkäystä
Nopeasti lounastauolla vuokrafirman riskeistä, riippuu pitkälti tilaajan ja vuokrafirman sopimuksesta. Mutta tällaisia on ainakin tullut vastaan:
- sairauslomat vuokrafirman riski
- tilauksen katkaisu kesken määräaikaisuuden. Tiedän tapauksia, joissa tilaus on peruttu ja vuokrafirma joutuu maksamaan palkkaa kotona olemisesta määräaikaisuuden loppuun (kun ei muutakaan järkevää sijoituspaikkaa)
1 tykkäys
No niin - irtisanouduin eräästä teknologiafirmasta mennäkseni toiselle lafkalle töihin. Kerroin syyni ulkomaiselle esimiehelle, ja kehoitin häntä miettimään miten työtehtäväni jaetaan. Pomoni kiitti minua rehellisyydestä ja kaikesta mitä olen tehnyt tiimin eteen.
Nyt olen myöhemmin saanut kuulla eräältä ex-kolleegaltani että nyt tuo hyypiö on ihan pokkana väittänyt tiimiläiselleen että joutui irtisanomaan minut
Ei jestas mikä mulkku!
10 tykkäystä
Kertoo ikävän paljon kaverin johtamistaidoista. Jos avaan omia menneitä haavojani, niin minähän käytännössä lähdin itse, tosin vahvasta painostuksesta. Mielellään en tuosta puhu, mutta kyllähän se arvet jätti. Eniten ottaa jälkeenpäin päähän, kun kuuli, miten osa entisistä työkavereista ratsasti tilanteella. Pelkästään se, että entiset työkaverit käyttävät sinua “ponnahduslautana” omalle uralleen sen jälkeen, kun et itse enää ole paikalla oikomassa vääriä tietoja, on pirun julmaa. Jälkeenpäin sain myös kuulla niin käsittämättömiä tarinoita entiseltä työpaikalta, kun muutamat luotetut entiset työkaverit nämä halusivat kuitenkin minulle kertoa. Olin ollut yli puoli vuotta jo poissa talosta, kun sain kuulla entinen esimies oli puhunut palaverissa, että työpaikalla on ilmennyt tietovuotoa minun suuntaani ja hän toivoisi, että koko työyhteisö kertoisi henkilöt, jotka vuotavat minulle tietoa.
Oli melkoinen shokki kuulla tällaisia, kun itse olit elänyt jo puoli vuotta omaa elämääsi ja varsinkin, kun mitään työasioita ei luonnollisesti enää ole siinä vaiheessa, kun ei työkavereita olla.
Jos kuitenkin lisää sen, että tästäkin kokemuksesta on ollut lopulta ihan hyötyä. Äärimmäiset kokemukset työelämästä jättävät arvet, mutta myös lisäävät valmiuksia itsereflektioon. Osaat paremmin tunnistaa tilanteita ja välttää samoja virheitä. Ja tuo huono työkokemus on ollut minulle se suurin ponnahduslauta nykyisyyteen. En olisi ikinä niin hyvässä tilanteessa ilman noita kaikkia.
4 tykkäystä
Kokemuksia on (rakennusalalta) sekä vuokratyöfirman työntekijänä, että nyttemmin tilaavan firman työnjohtohommista. Niille, jotka eivät jaksa lukea koko vuodatusta niin pähkinänkuoressa: Se että Suomessa on miljoonien eurojen markkinat yrityksille, joiden ainoa tarkoitus on ulkoistaa työnantajan velvollisuudet työvoimaa tarvitsevilta yrityksiltä kertoo karua kieltä siitä, millaiset pölkkypäät täällä säätävät lakeja.
Päädyin aikanaan ######-henkilöstöpalvelut Oy:n työhaalareihin vuonna 2014. Olin päässyt armeijasta joulukuussa 2013 ja opiskelut alkaisivat syyskuussa 2014. Tiesin että kesällä olisi raksahommia tiedossa tutun firmassa, mutta puolivuotta on liian pitkä aika maata kotona. Parin kuukauden ja kymmenien hakemusten jälkeen sain kutsun haastatteluun. Haastattelusta jäi mieleen se, että erikseen kysyttiin palkkatoivomus? Ilmoitin että 10e/h ja sain vastauksen että meillä kaikki aloittaa 9,60e palkalla, joka on alan minimipalkka. Teki mielli vastata että vattuakos kyselet, jos seuraavaksi sanelet. Ensimmäinen työkeikkani oli alkoi seuraavana keskiviikkona ja oli 3pv mittainen sairaslomalaisen tuuraaminen muurarin apulaisena. Perjantaina sain soiton vuokrafirmasta (jostain syystä minut tilannut rak.mestari ei koskaan itse jutellut tästä minun kanssani), että vielä olisi viikoksi hommia. Sanoin että ok ja viikon päästä perjantai-iltapäivän kahvitunnin jälkeen tuli taas soitto että vielä olisi viikoksi hommaa. Seuraavan 4kk ajan sain joka perjantai klo12-13 välisenä aikana soiton että vielä olisi viikoksi hommaa. Sitten kun edellinen työnantajani soitti ja tarjosi hommia koulun alkuun asti lähdin välittömästi. Ilmoitin vuokrafirmaan vain että en jatka tällä työmaalla.
Oltuani 3vk uusvanhassa työpaikassa sain soiton eräänä tiistaina klo 10 ja rempseä (niin rempseä että otin sen vettuiluna) ääni kysyi: "Herätinkö? Enkö? Hehheh no hyvä. Nyt olisi tarjolla 2pv mittainen työkeikka! Lähdetkö?
Nykyään tulee katseltua tätä touhua eri perspektiivistä. Rakennusalalla vuokramiehiä näkyy paljon ja hahmoja on laidasta laitaan. Osa tekee hulluna töitä saadakseen vakituisen työpaikan, osa tekee intohimottomasti, mutta tasaisesti hommia ja osa joudutaan heittämään pihalle, kun eivät meinaa pysysä hereillä. Sääliksi käy niitä perheellisiä asuntovelkaisia, jotka ovat tälläisessä pätkätyön löysässä hirressä vielä 25 vuotiaina.
Jos täällä on lupa vähän kommentoida politiikkaa niin irtisanomissuojan pieni heikentäminen ja vuokraamisen sääntely auttaisi tässä tilanteessa jonkin verran. Tsemppaamisen paikka olisi myös työnantajien puolella. Pitäisi palauttaa sellainen kulttuuri, missä koulusta rekrytoidaan suorittavan työn tekijöitä vanhempien ammattilaisten oppiin ja kehittää heistä ammattilaisia. Ei rakennusmiehen kuulu 15v työurastaan kantaa lautoja ja jäteastioita. Siinä menee terveys ja motivaatio.
11 tykkäystä
Paljon pointteja, jotka herättää ajatuksia. Olen jo jakanut paljonkin ajatuksia, mutta eipä muutama lisää nyt varmaan ketään haittaa.
Yksi työelämäkeskustelun kestävistä ongelmista on sama kuin jääkiekossa eli työuran jatkumot. Nykyään työurat ovat muuttuneet sirpaleisiksi ja samalla tavalla kuin aikaisemmin on vaikea luoda jatkumoita. Yhtä uraa seuraa kokonaan toinen ja tavallaan ihminen palaa herkästi alkupisteeseen työurallaan.
Kun itse olen vahvan työllistäjän palveluksessa, jossa on iso vaihtuvuus niin siinä näkee elämän koko kirjon. Jos joskus vuonna 2008 kaupan alalla aloittelin niin silloin se aloittava porukka oli aina nuorta tekijää. Kokemustakin löytyi talosta ja siellä oli pitkän linjan ammattilaisia, jotka olivat viihtyneet jo pidemmän aikaa. Jos nyt katson tilannetta vuonna 2019 niin silmäys työpaikalla kertoo aika erilaisesta maailmasta.
Työpaikalla aloittavat ovat insinöörejä, opiskelijoita, yli 40-vuotiaita alan vaihtajia ja joskus jopa yli 50-vuotiaita uraansa kyllästyneitä. Siinä, missä ennen tuntui, että työelämän jatkumot pitivät huolta siitä, että kokeneemmat tekijät (iällä ja elämällä kyllästetyt) löysivät työuralleen omalta alaltaan jatkumoita niin nyt yhä useammin tullaan nollatilanteessa muualle. Ura ei ole enää jatkumo vaan jatkumon hajoaminen palauttaa sinut lähtöruutuun. Kun työelämän jatkumot ovat rikki niin näitä vaikutuksia näkyy myös siinä, miten välinpitämättömästi työpaikat saattavat esimerkiksi suhtautua palkkatoiveisiin, joissa esitetään, että haluaisi siirtyä parempiin hommiin ja säilyttää saavutetun palkkatason.
Lyhyellä selaamisellakin käy jo selväksi, millaisia työpaikkoja tarjotaan ja millaisilla ehdoilla. Paremmat paikat ovat kilpailtuja ja sellaiset tehtävät, joihin sinulla olisi koulutusta saattavat vaatia koulutuksen lisäksi kokemusta, mutta kokemus jostain muualta ei ole edes kokemusta. Usein tällaisien työpaikkojen ilmoitukset on laadittu englanniksi ja odotuksissa lukee aina, että odotetaan 3+ vuotta alan työkokemusta ja samalla kuitenkin pitäisi olla suorittanut melkoisen kasan opintoja. Toisaalta opinnot eivät enää edes yliopistossa tänä päivänä taivu vaan tuntuu, että samalta hakijalta saatetaan odottaa täydellistä ristitutkintoa eli esimerkiksi markkinointi ei yksinään riitä vaan rinnalle kaivataan erityisosaamista viestinnästä ja olisi hyvä, jos olisi kokemusta vielä sivujen koodaamisesta & vuosien näytöt kaikesta mahdollisesta.
Aina, kun nykyään luulet, että olet löytänyt hyvän alan, jota yliopistossa opiskella niin parissa vuodessa huomaat, että sinulta puuttuu taas jotain, jota joku odottaa. Työnantajien markkinat näkyy myös siitä, että kompromissia ei tarvitse tätä vaan aina sieltä löytyy joku, jolta löytyy tuo kaikki. Ainoa oikotie on se, että sinulla on niin vaikutusvaltaisia tuttavia, että pääset jonon ohitse.
2 tykkäystä
Tässä on mielestäni kaiken juurisyy. Liian vahvat oikeudet työntekijällä. Se tuo liian suuren riskin työnsntajalle palkata väkeä omille kirjoille. Vuokrafirman työvoiman käyttäminen on kalliimpaa, kuin oman henkilöstön pitäminen, mutta huomattavasti riskittömämpää. AY-liike ampuu omaan jalkaansa jatkuvasti, kun ei suostu tulemaan nykyaikaan työnantajien ja työntekijöiden seuraksi.
Omasta mielestäni suomessa on keskimäärin tunnollisia työntekijöitä ja yrityksiä, jotka ovat valmiita sitoutumaan työntekijöihinsä. Suurin osa
työnantajista on jopa valmiita maksamaan kohtuullisen korvauksen tehdystä työstä. Yrityksen näkökulmasta on kuitenkin ymmärrettävää, etteivät kaikki pysty ottamasn sitä riskiä, etteivät pääse huonosta tekijästä irti. Työntekijä pääsee aina huonosta työpaikasta pois.
Jos minä saisin päättää, työehtojen ja irtisanomissuojan reilu heikentäminen. On mielestäni moraslitonta, ettei huonoa työntekijää voida potkia ulos firmasta, jonka seurauksena hyvä työntekijä voi joutua limboamaan vuokrafirmoissa pätkähommissa
8 tykkäystä
Toiset haluaa reilut ja avoimet työmarkkinat, toiset haluavat rajoituksia, jotka heikentävät myös työntekijöiden mahdollisuuksia. Minä edustan mieluummin vapautta kuin 60-lukulaista savupiipputeollisuuden ajan sosialismia.
3 tykkäystä
Mitä on vapaus työelämässä, kerrotko minulle
Sitä, että työntekijällä ja työnantajalla on vapaus sopia asioita keskenään. Toki tietyt reunaehdot ja minimivaatimukset täyttäen. Minä en halua, enkä tarvitse AY -liikkeen hyväksyntää sille mitä teen. Olen jo maksanut aivan liian monta tuhatta euroa takautuvasti veromätkyjä, koska minulle maksettiin laittomasti palkkaa tavalla jonka Metalliliitto oli minulle puolestani sopinut. Minulla pitää olla mahdollisuus saada sopimani palkka, ilman että se vaikuttaa jonkin toisen palkkaan. Ainakin metallin työehdoissa oli vielä jokunen vuosi sitten sellainen pykälä. Työnantajalla tulee olla vapaus irtisanoa työntekijä joka ei tuota yritykselle tuloa, jotta voi tarvittaessa palkata paremman tilalle.
En esitä etteikö työehtosopimuksia voisi olla, mutta nykyinen käytäntö antaa työntekijöille liikaa pelkkiä oikeuksia ja työnantajalle liikaa pelkkiä velvollisuuksia
9 tykkäystä
Voit toki kertoa missä ja miksi olen mielestäni väärässä. Voit myös kertoa oman näkemyksesi perustellusti, niin päästään asiassa eteen päin.
1 tykkäys
Varmasti liputetaan jos vastaukset on tuota luokkaa. Perustelut perään niin ei liput heilu.
Tuon 60-70 luvun työehtosopimuksien takia nykyään käytetään niin paljon noita vuokrafirmoja. Yritykset ovat valmiita maksamaan huomattavaa ylihintaa siitä että työntekijöitä pystytään käyttämään joustavasti. Hieman löysemmillä ehdoilla tämä vuokrafirman käärimä voitto voisi jossain määrin valua myös sille työntekijälle. Ja ei en tarkoita myöskään että kaikista sopimuksista pitää luopua. Mikään jenkki tyylinen työntekijän kyykytys ei myöskään ole hyvä.
6 tykkäystä
Hyvin pitkälti olen samaa mieltä. Yksi asia näissä keskusteluissa usein vääristyy kuitenkin. Puhutaan huonoista työntekijöistä, mutta unohdetaan että yhtälailla on olemassa huonoja työnantajia. Yrittäjistä tehdään enkeliksi pukeutuneita pyhimyksiä, jotka tekevät 24 h/ vrk töitä ja raha menee työntekijöiden etuuksien maksuun. Kuitenkin, on ihan yhtälailla kusipäitä yrittäjiä ja työnantajia, ehkä omalla alallani erityisesti.
Työntekijällä ei ole mitään mahdollisuuksia yksin taistella työnantajaa vastaan ja siksi pitää olla systeemi jolla heidän oikeudet turvataan. Liitot saattavat olla jtmähtäneitä 60-luvulle, enkä itse liittoon kuulu, mutta mikä on se vaihtoehto?
7 tykkäystä
Alkaa olla hieman haikeat fiilikset. Enää kaksi päivää töitä nykyisessä työpaikassa. Tykännyt aika paljon olla, mutta pakko mennä eteenpäin ja saalistaa koulutus alalle jostain ja jollain tapaa.
Paluu ei aikanaan ole poissuljettu ajatus. Jää hyvät suhteet sinne.