Upeeta, jopa kadehtittavaa, että ihmisellä on mahista vaihtaa työtä ilman pakkoa ja saada vielä palkassakin nousua.
Itse vaihtaisin heti, jos joku maksaisi saman kuin nyt ja saisin suoran vakkaripaikan.
Koulutus vaan on täysi nolla ja se on puhtaasti oma syy. Työt johon meikäläinen kelpaa, ei juuri kilpailutettavissa ole. Nyt on vakipaikka ja 20 vuotta samassa paikassa takana. Siihen on tyytyminen.
Ja tosiaan, jottei totuus unohdu. Toiset näki elämänsä eteen vaivaa nuorena. Toiset ei. Niinpä toiset kerää siitä hyödyn nyt. En tunne henkilön @Oijennus taustaa, mutta omassa ystäväpiirissä on esimerkkejä riittävästi.
Muistaakseni tonnin korotuksesta n. vuosi sitten jäi käteen 400 ja hiluja, brutto nyt tasan 5k + lounarit + puhelin + netti himaan. Mutta, tämä siis muistin mukaan (voi olla vaikka 600), voin tarkistaa jos jotakuta kiinnostaa.
Jos vielä jotain bonareita saat niin aika lähelle menee. Onhan se perseestä jos 60% maksat veroja eurostasi. Päälle ALV lopustakin. Tämä on se kuuluisa SDP:n solidaarisuusvero.
Edit: siis tuo 84ke kohdalla oleva pomppu kuvaajassa on SDP:n ajama kateellisuusvero. Aivan sama paljon ansaitset, niin kyllä yli 50% pitäisi AINA jäädä palkansaajalle ansaitusta eurosta käteen.
Se vaan on niin, että joillain aloilla ja tehtävissä saadaan kovalla puhinalla muutaman satasen palkankorotus. Sitten jotkut vaan nostaa sormeaan ja korotus on 2000 euroa, ylimmissä johtotehtävissä vaikka 10000. Jotenkin ymmärrän silloin, että veroleikkuri siellä toimii.
Esim. 30 tuhatta kuussa tienaava pystyy viidentonnin lisäkorotuksestaan hyvinkin 50% veroa maksamaan. Kyllä siitä vielä hyvin käteen jää. Euroilla kuitenkin eletään, ei prosenteilla. Ehkä noiden isojen veroprosenttien vuoksi korotukset huipulla ovatkin sitten “riittäviä”.
Sitten on asiat tietysti huonosti ja väärin, jos korotuksen jälkeen jää vähemmän käteen. Silloin vois todella sanoa, että rangaistaan.
Mulla vaihtuu viikon päästä duunipaikka. Vanha oli pieni paikallinen firma, jossa oli kiva tehdä tuo 5+ vuotta hommia ja siellä oppi aivan järkyttävän määrän tietotaitoa, mutta kyllä se alkoi varsinkin ruuhkakausina käydä raskaaksi, joten vaihto alkoi kiinnostaa.
Uusi on iso firma, johon menen hoitamaan pääasiassa talon omia asioita, joten asiakkaissa ramppaaminen vähenee, saa nähdä väheneekö asiakaspalveluhommat noin ylipäätään. Työnkuva on sekoitus uutta ja vanhaa, joten mielenkiinnolla odotan millaiseen maailmaan tulee hypättyä. Joka tapauksessa kokemus isossa talossa työskentelystä oli se isoin juttu joka uudessa paikassa kiinnosti.
Työpaikan vaihtamiseen liittyen täytyy sanoa, että aina ei vaihtamalla parane. Moni kollega on vuosien mittaan kärsimättömänä (kun ei heti tullut ylennystä > oletuksena on, että koulun penkiltä esim. maisterin papereilla pääsee välittömästi asiantuntija- tai johtotehtäviin) vaihtanut kilpailijan leipiin ja on nyt kilpailijalla samanlaisissa/saman tasoisissa töissä kuin ennen siirtymistään. Omalla kohdallani kärsivällisyys sen sijaan on palkittu: Kun vaan jaksaa painaa duunia, niin lopulta olen edennyt pidemmälle kuin monet “vaihtamalla paranee” kollegat.
En ole missään määrin konservatiivi ja kannustan kyllä vaihtamaan työpaikkaa, jos on esim. täysin työhönsä leipiintynyt, mutta nyky-yhteiskunnassa tuntuu toisinaan vallitsevan myös “kaikki mulle ja heti” -mentaliteetti varsinkin nuoremmalla sukupolvella. Sama toki pätee myös muilla elämän osa-alueilla.
Työnantajia puolestaan kehottaisin luottamaan nykyiseen henkilöstöön uusien palkkaamisen sijaan ja pyrkimään ihmisten kehittämiseen (jopa kokonaan toisiin työtehtäviin), sillä se näyttäisi meidän firmassa todella kantavan hedelmää. Kilpailijoiden käydessä vuosittaisia yt-kierroksia meillä kysytään, mitä sinä haluaisit näistä firman hommista tehdä ja pyritään löytämään ihmisten vahvuudet.
Tarkoitus on lähteä sillat ehjänä. Mielelläni auttaisin myös tulevaa tekijää handlaamaan hommat ja ohjaisin oikeisiin suuntiin. Luultavasti myös minun jäljiltäni tulee joitain sotkuja jäämään, joita on sitten parempi hoitaa kuntoon yhteisymmärryksessä.
Tosin, enhän minä voi tietää miten nykyinen esimies reagoi. Voihan minulle tulla kuukauden palkallinen lomakin…
Ite soitin seuraava päivä pomolle kun vaan sain kädet vapaaksi hommista.
Ihan hyvin suhtautui kunhan sai hetken miettiä asiaa. En oikein ymmärrä miksi asiaan pitäisi liittyä draamaa kun nykyaikana jengin vaihtuvuus alkaa alalla kuin alalla olemaan aika normaali.
En minäkään draamaan usko, mutta tässä on taustalla pari sellaista minusta johtumatonta asiaa, jotka saattaa aiheuttaa vähän kitkaa. Ensi viikolla sen sitten näkee.
Voisihan sitä soittaa jo huomenna, mutta antaa esimiehen nyt lomailla tämä viikko rauhassa.
“Helpostihan” tuo on päätettävissä. Alkaako korvaajan etsiminen heti vai vasta esimiehen palattua lomilta? Mikäli uuden haku alkaa heti, niin sitten vain nopeasti ilmoittamaan, mutta jos ei ala, niin odottelet vain esimiehen töihin paluuseen asti.
Mutta onhan siinä laillisena takarajana sitten vielä se irtisanomisaika työntekijän puolelta. Että sen verran nyt ennen joutuu kertomaan ennenkuin häipyy. Itse kun viimeisen ison siirtoni tein, niin suostuin olemaan kuukauden irtisanomisajan jälkeen vielä ylimääräisen kuukauden kouluttamassa seuraajaani. Eli jotain marraskuun puoliväliä se saattoi olla, kun sanoin tammikuun alussa lähteväni. Mutta siihen tuli siis kuukausi lisää.
Ei haitannut minua, ei silloin eikä myöhemminkään ajatellen. Hyvässä hengessä mentiin, mutta tais se irtisanoutuminen johdolle aika yllätys olla. Hiljaisuus laskeutui, mutta siitä jatkettiin asiallisesti. Ymmärsivät kumminkin hyvin siirtymisen pikkuyrityksestä kansainväliseen suuryritykseen. Ei tosiaan kyselty sanallakaan, miksi.
Mun viimeisin työpaikan vaihto oli melko isosta firmasta start-upiin osakkaaksi. Oli aika imarreltu olo, kun esimiehet toimaria myöden yritti houkutella jäämään. Lopulta kun ymmärsivät, että lähden, pidettiin vielä pykälää häävimmät läksiäiset esimiesporukalla. Jäi todella hyvä fiilis kaikin puolin.
Palkassa tuli aluksi aika lailla turpaan, mutta rahallisesti osoittautunut erinomaiseksi päätökseksi myöhemmin. Firma kasvanut moninkertaiseksi siitä kun hyppäsin mukaan ja uutta oppia tullut roppakaupalla muutamassa vuodessa.
Seuraava vaihtoa ei ole näköpiirissä luultavasti vuosiin, mutta eipä kyllä ole tarvettakaan…
