Eli Meidän Pelin mies Meidän Pelin miehen tilalle. Ei siinä, itsekin epäilen että Kivi voi olla hyvin lähellä seuraava maajoukkueen päävalmentaja.
Mitä tulee johonkin finaalipaikkaan, niin sen näkee sitten mikä joukkue on jalkeilla Leijonilla ja muilla mailla. Tätä viimeisimpien kisojen joukkuetta Kivikään tuskin olisi finaaliin vienyt.
Ei ainakaan aktiivisella pelitavalla 
Kukaan ei olisi kisoihin kasatulla joukkueella tehnyt yhtään parempaa tulosta. Ei Kivi eikä kukaan muukaan. Tiedä sitten olisiko puolustukseen ollut paremmin peliä avaavia pakkeja…en tiedä. Ja mikä se lopputuloksen ero olis “konkaripakit vanhalla pelityylillä kusessa” vs “untuvikot hyökkäävällä tyylilllä kusessa”. Siis jos saatavilla olevien pelaajien ominaisuudet ei riitä kansainväliseen pelinopeuteen.
No ei varsinkaan vauhtikiekolla, mutta tuskin millään muullakaan pelitavalla. Kanada ja Ruotsi aivan eri tason joukkueet verrattuna Leijoniin näissä kisoissa.
Vähän tylsä pumpata Kiven renkaita, ja menee pahasti palstatotuuksien puolelle, mutta Kivi vaikuttaa olevan enemmän pelaajien kaveri kuin Late. On myös ainakin minusta näyttänyt pelitavallisesti muuntautumiskykyisemmältä. Jotenkin jokin minussa uskoo, että Suomen kärkipelaajat pelaisivat paljon mieluummin Kiven valmentamassa maajoukkueessa kuin Laten.
Mun mielestä Topi Jaakolan valinta maajoukkueeseen ja Antti Pihlströmmin istuttaminen kakkossentteriksi jo kertoo, ettei jääkiekon tietämys ole puikoissa, itseasiassa kaveri on pihalla kuin lumiukko. Eroa marjamäki, eroa!
Kyllä Kivi entisenä pelaajana ja persoonana varmasti houkuttelee pelaajia. Mutta viivelähdöistä tuskin Kivi on luopumassa. Tai ainakin Kiven Ilves niitä pelasi.
Pelaajista joille maajoukkueen valmentajan persoona on kynnyskysymys (jos nyt ei aivan psykopaatti ole) olen jo mielipiteeni sanonut. Lapsellista ja ylimielistä.
Se on varmaan ihan hyvä, ettei luovu viivelähdöistä. Tai no, olishan se aika mullistavaa, kun kaikki muut maat pelas viivelähtöjä.
Kärppä-sapluunalla siis veti.
Toi tarkoittaa juurikin sitä, että pitää olla parempi materiaali kun vihulla niin marjamäkikin voittaa, voi voi.
Huoh. Tää on vuodesta toiseen tää sama keskustelu. Tuolla materiaalilla voit ottaa kenet tahansa valmentajan ja ihmeisiin ei sillä pysty. Ota nyt vaikka kontrastiksi se, millaisella materiaalilla Ruotsi pelasi viime vuonna. Se oli KATASTROFI - isolla K:lla. Ruotsi lähti pelaamaan entisen päävalmentajan viimeisellä kaudella poikkeuksellisesti puhtaalla SHL-porukalla, koska kaikki NHL-starat olivat kyllästyneitä pelaamaan sitä kiekkoa, jota valmentaja halusi.
Lopulta tilanne meni siihen, että viimeisellä kaudellaan tämä Ruotsin päävalmentaja ei edes ottanut NHL-jätkiä mukaan vaan heitti heidät tylysti ulos turnauksesta. Samaan aikaan Suomi sai historian parhaan kokoonpanoon miesmuistiin mukaan Kari Jalosen johdolla, Kanada tuli vahvalla porukalla mukaan ja Venäjä samoin. Ruotsi oli turnauksessa täysi heittopussi ja hävisi puolivälierissä selkeästi. “FIASKO, FIASKO!”
Marjamäki veti vähäisillä NHL-avuillaan paljon paremmin kuin moni odotti. Totta kai siitä pitää keskustella, miksi NHL-apuja ei saada, mutta se on ihan toinen keskustelu. Marjamäki yritti sovittaa joukkueelleen parasta mahdollista pelitapaa, mutta et voi olettaa, että Suomi voittaisi nimivahvat vastustajat Venäjä, Ruotsi tai Kanada tuollaisella materiaalilla. Tuo materiaali olisi voinut ehkä Tsekin haastaa ja ylimielisen USA:n se saattoi vielä voittaa. Siihen se sit jää.
On uskomatonta käydä vuodesta toiseen tätä samaa keskustelua: JOKAINEN VALMENTAJA TARVITSEE NE ASEET! Tuolla materiaalilla voit voittaa Liigassa, mutta et sä sillä NHL-marinoituja yksilöjoukkueita voita. Otatko myös Tapolalta viime kauden mestaruuden pois, kun sai operoida melkein koko Liigan kovimmalla materiaalilla ja meinasi tippua Ilvekselle? Jotain järkeä olisi kiva saada näihin juttuihin.
Kyllähän suomalaisten huippupelaajien on saatava lisää pelinopeutta ja pelirohkeutta, että voidaan muuttaa pelitapaa.
Anteeks nyt vaan, mutta en ihan saa kiinni pointistasi. Vuosi sitten Suomella ja Ruotsilla oli ihan yhtä monta NHL-pelaajaa mm-rosterissa kuin Suomella eli 7. Ihan pelkästään pisteissä laskettuna Suomella oli 267 pistettä ja Ruotsilla 235. Noin nopeasti laskettuna. Lisäksi ruotsilla 1 mv+3 p +3 h, Suomella 1 mv ja 6 h, eli ei voi mielestäni sanoa ettei ruotsi saanut yhtään apuja ja Suomella huippuvahvistukset. Toki suhteellisesti verraten Suomi sai omia huippujaan, Ruotsi ei.
Tähän kun vielä lisätään että SHL:n pitäisi olla kaiken hehkutuksen mukaan valovuoden edellä Liigaa, on vaikea uskoa että rostereissa niin suuri ero oli, eikö tällöin katse käänny valmennukseen? en ole sitä mieltä että Marjamäki pitäisi potkia pois, mutta en myöskään allekirjoita että Marjamäki olisi tehnyt täydellistä työtä joukkueen kanssa. Ainoastaan USA pelissä joukkue pelasi 60 min hyvää jääkiekkoa, lopuissa peleissä vain ajoittain jos ensinkään. Puuttui tunne, rohkeus ja sitoutuneisuus. Ja se minkä kuvan olen Marjamäestä saanut, ovat nuo nimenomaisesti hänen haasteenaan valmentajana. Pelitavastakaan ei loppuviimein tukea saatu ainakaan riittävästi. Se oliko se oikea vai väärä, ei rahkeeni riitä ottamaan kantaa
Kyse on siitä että Suomen materiaalilla ei olisi ollut mitään mahiksia eikä järkeä edes yrittää pelata samanlaista vauhtilätkää mitä Kanada ja Ruotsi pelasivat finaalissa. Sitä oli mukava katsella näin “neutraalina” katsojana, mutta en varmaan haluaisi että Tappara pelaisi juuri samanlailla. Mennään päästä päähän, tilanteita tulee jatkuvasti molemmille, tulee tunne et peli ei ole kummankaan hallussa. Tuli mieleen omat pelit pleikan nhl 17:sta. Kiva suuren yleisön mielestä, joka ei todella fanita kumpaakaan.
Vertailu Ruotsiin tai Kanadaan on kohtuuton. Mutta jos vertailtaisiin vaikkapa Sveitsiin tai Latviaan. Nuokin toteuttivat vauhti- ja painelätkää varsin hyvin suhteutettuna materiaaliin. Ei nuo suomalaisetkaan pelaajat nyt niin huonoja, että soveltuvat vain passiiviseen safety-lätkään.
Tämä asia ei nyt tunnu monelle menevän jakeluun sitten millään, kun näitä puheenvuoroja lukee somessa.
Eikä se, että Leijonien tulos oli puhtaasti tuloksen kautta tarkasteltuna hyvä viimeisimmistä kisoista.
Hauskaahan siinä on, että peli oli itse asiassa hallinnassa. Tuo on se maailman huipun taso pelata monipuolista yhteistyön jääkiekkoa, kun pelinopeus on korkea, ovat pysähtyneet hetket paljon lyhyempiä. Kanadalais-ruotsalainen viivelähtö onkin miltei pelkkä luuppaus maalin takaa, saatetaan ehkä pysähtyä ja jättää kaverille, mutta siinä se.
Ohjauspeliin siirtyminen painekarvauksesta on jouheva, josta mahdolliseen trappiin hakeutuminen on toki haastavaa, mutta vastustaja on käytännössä pakotettu korkeintaan tasavoimaiseen hyökkäykseen sekä kiekollinen tekemään todella nopea ratkaisu, joten keskialueen näennäinen laajuus ei ole ongelma.
Mielestäni on selvää, ettei Kanadan ja Ruotsin peli ollut koohottamista, sillä turhia kiekostaluopumisia ei juuri tapahtunut, toisin kuin Suomella, jolla ei riiston jälkeen ollut yhtäkään pelinopeuden pyrkimyksiä tukevaa syöttösuuntaa tarjolla, eikä palautus ilmeisesti ollut pelikirjassa muuta kuin viimeinen vaihtoehto.
Ja ei, Suomen materiaalilla ei moiseen vauhtilätkään luultavasti ollut edellytyksiä, sillä nähty syöttöjen laatu ja liikenopeus olivat heikkoa tasoa.
Mites tuo Jukka Jalonen keväällä 2011? Jukka sai 5 NHL-miestä ( Anssi Salmela, Sami Lepistö, Jesse Joensuu, Tuomo Ruutu ja Mikko Koivu). ja näistä oikeita vahvistuksia oli Ruutu ja Koivu. Joukkue oli muuten Liiga ja KHL-porukka, jolla tuli kultaa.
Erkan mietteitä.
MM-turnauksessa neljänneksi sijoittunut Suomi sai moitteita verkkaisuudestaan. Westerlund ei ota kantaa Leijonien tekemisiin, vaan linjaa lajin kehitystä yleisemmin.
– Näen kehityssuunnan tosi yksinkertaisena. Ensimmäisellä tasolla joukkue pyrkii pelissään ajatuksen nopeuteen, seuraavalla tasolla taidon ja kolmannella tasolla fyysisen, ulkoisen tekemisen nopeuteen, Westerlund kertoo.
Enään pitäisi saada painelätkän erikoisasiantuntija Juhani Tamminen Leijonien valmentajaksi. Juhanilla löytyy takataskusta pelikirja, jossa lukee 60 minuutin paine. Juhani on peluuttanut tätä systeemiä 20 vuotta, joten hän on ollut pelin evolutiota huomattavasti edellä. Lisäksi Juhanin 60 minuutin paine sisältää myös henkisen paineen, jota ei välttämättä Löydy Latvian Bob Hartleyn painepelistä.