Alkuunsa valmentajalla on hahmotelma ja suuntaviivat pelistä kun kokoaa joukkueen. Kootun pelaajamateriaalin myötä muokkaa sen pelikirjan joukkueelle paremmin sopivaksi. Muokkaamisessa on oltava vuoropuhelu pelaajiston kanssa auttamassa osaltaan valmentajaa näkemään tarvittavat muutokset. Jos myöskin niin että valmentajan ammattitaitoa on osata karsia huonot muutokset pois.
2 tykkäystä
Virhe 1: Late lähti WC:iin pelikirjalla
Virhe 2: Late on lähtenyt tähänkin turnaukseen pelikirjalla
Virhe 3: Late velvoitti NHL vahvistukset osallistumaan leiritykseen jotta pelikirjaa saataisiin ajettua sisään
Pelaajien kommentit pitkästä kaudesta ja väsymyksestä johtuvat siitä, että kukaan tervejärkinen isolla vastuulla NHL-kauden pelannut ei lähde suoraan runkosarjan jälkeen jollekin leiritykselle opettelemaan hänelle täysin UUTTA ja TARPEETONTA pelitapaa vain koska Tami ja muutama muu on sitä mieltä, että kuuluu. Monella heistä on perheet joita he eivät kauden aikana ole nähneet kuin silloin tällöin, osalla voi olla jopa pientä tai isompaa vammaakin joka aiheuttaa kipua jo harjoitetellessakin. Tarpeetonta sen vuoksi, että heti kisojen jälkeen heidän on taas unohdettava se ja palattava takaisin pohjois-Amerikkalaiseen pelityyliin.
MM-kisoihin saa houkuteltua huiput vain, jos se on heistä hauskaa. Heitä ei saa sinne kiristämällä, ei uhkailemalla eikä velvoittamalla. Heidän pitää haluta sinne, muuten he eivät ole vahvistuksia, ainoastaan taakka.
Riippumatta siitä kuka Leijonia valmentaa kisojen jälkeen, niin kaiken pitää yksinkertaistua. Ja mikäli NHL-tähtiä kisoihin halutaan, niin ennen kaikkea kaiken pitää olla houkuttelevaa heille, nimenomaan heille. He osaavat kyllä pitää pelikuntoaan yllä runkosarjan ja ensimmäisen PO kierroksenkin jälkeen ennen kisojen alkua. Jos Patelle sanotaan, että “sun paikkas on vasemmalla pointilla”, niin Pate kyllä osaa sinne hakeutua. Ei hänelle tarvitse kertoa kuinkapäin siniviiva pitää luistelemalla ylittää. Sama pätee kaikkiin.
Summa summarum, Late: jos pelaajalle täytyy kertoa miten jääkiekko nimistä peliä pelataan, niin hänen paikkansa ei ole Suomen Maajoukkueessa.
16 tykkäystä
On pomo videovalmentajana kisoissa.
Eli juuri niitä “virheitä” mitä Jukka Jalonen teki. Toki jonkinlainen pelisapluuna on oltava, oli sellainen Erkallakin. Olisi kannattanut muutama lehtijuttu lukea missä oikeastaan kaikki pelaajat ylistivät Erkkaa ja tämän luomaa toimintakulttuuria ja -ympäristöä. Vähän liian jääräpäisesti lähdetty keksimään uudelleen jääkiekkoa. Tuo koko tiimi olisi kaivannut jotain kokenutta ja uskottavaa seppää.
Täysin samaa mieltä. Tuskin Jalonen Koivuakaan ohjeisti 2011. Antoi sopivasti vapauksia jolloin meno oli hauskaa ja vastoinkäymiset kääntyivät voitoksi. Late koittaa pakottaa asioita ja tulos on tämä. Tuo peli näyttää liiga joukkueen elokuun harjoituspeliltä.
Loistava kirjoitus. Itsekään en ole vielä Marjamäkeä valmis heivaamaan maajoukkueen peräsimestä, vaikka kummastusta ovat herättäneet niin 1) pelaajavalinnat, 2) ketjukoostumukset kuin 3) pelitapakin (josta ei ole tahtonut välillä ottaa selvää). Ai niin ja 4) lukuisat kieltäytymiset maajoukkueesta.
Kuitenkin täällä on jo aiemmin tuotu esiin nämä hyvät pointit:
- Niin sanotuissa fifty fifty -tilanteissa on selvää, että valmentaja valitsee entuudestaan tuntemansa pelaajan kisoihin. Tämä voi päteä myös “sixty-fiftyissä”, sillä valmentaja haluaa joukkueeseen pelaajia, jotka hän todella tuntee. On selvää, että absoluuttisella tasolla parhaat pelaajat eivät koskaan tule valituiksi (muistakaa Torino ja tapaus J. Jokinen). Osin Kärppien viime vuosien menestyksenkin myötä se on näkynyt lukuisina kärppätaustaisina pelaajina.
- Pitkät leiriviikot EHT-turnauksineen ilman takeita kisoihin pääsystä eivät ole se kaikkein houkuttavin vaihtoehto varsinkaan kokeneille pelaajille pitkän kauden jälkeen. Perhettäkin olisi nimittäin kiva nähdä välillä. Tämä selittänee joidenkin pelaajien kieltäytymisiä/poisjäämisiä. Etenkin tärkeille änäri-miehille on vaan luvattava se varma paikka (en tiedä, onko luvattu vai ei).
- Marjamäki suosii valinnoissaan rohkeasti nuoria ja antaa heille vastuuta. Siitä iso plussa.
- Kuten toit esiin, niin useilla maajoukkuevalmentajilla on ollut vaikea startti. Tämä tuntuu korostuvan entisestään, jos kyseessä on ns. pelitapavalmentaja, joka on tottunut hiomaan kuvioita koko pitkän runkosarjan ajan. Nyt siihen ei vaan ole aikaa, minkä lisäksi hyppääminen Liigasta NHL-starajoukkueen turnausvalmentajaksi ei välttämättä käykään aivan sormia napsauttamalla. Myös pelaajien arvostus on tietyllä tapaa ansaittava. Toisaalta myös pelaajille on sälytettävä vastuuta: Edelleenkään mielestäni ei esimerkiksi Mikko Koivun tai Valtteri Filppulan kaltaisen älykkään pelaajan tarvitse kuukausikaupalla opetella, kuinka pelataan laurimarjamäkeläistä kiekkoa, vaan he kyllä käsittävät aika nopeasti, kuinka valmentaja haluaa pelattavan. (Btw J. Jalosen tiimin on sanottu lähettäneen ennen kisoja NHL-pelaajille peräti nauhoitteita siitä, miten maajoukkueessa tulee pelata. On huhuttu, että hänkään ei nauttinut sitä kaikkein varauksettominta suosiota etenkään NHL-pelaajien keskuudessa. Kultaa tuli silti.)
- Ennakoitua järkyttävän paljon heikompi materiaali. Itsekin hykertelin kuukausi pari takaperin, että tästä tulee kaikkien aikojen Suomen MM-joukkue. Muutama nimi: Barkov, Laine, Aho, Teräväinen, Ristolainen, J. Jokinen, Filppula, Rantanen, Ma Granlund, Lindell, Komarov, Armia, Donskoi, K. Lehtonen, Niemi… Ja sitten karu todellisuus iski vasten kasvoja. Tässä yksi syy (Tapparan mestaruuden ja yleisen kiekkoähkyn ohella), miksi kisat eivät ainakaan allekirjoittaneessa ole vielä herättäneet juuri minkäänlaista fiilistä. Ja yksi syy menestymättömyydelle myös.
Marjamäelle on vielä annettava aikaa tämä turnaus aivan minimissään. Hän on kiistatta kyvykäs valmentaja, mutta homma ei vaan ota natsatakseen mm. edellä olevista syistä.
6 tykkäystä
Marjamäen asema urheiluruudun ykkösjuttu. Johto on Marjamäen takana, asioita käydään läpi turnauksen jälkeen. Oikeastaan täysin sisällötön juttu, ei kai ne nyt oikeasti ole Marjamäelle potkuja antamassa kesken kisojen. Jutut on lähtenyt lentoon kuin lapa Savinaisen mailasta. Saako muka päävalmentajia paskaks hakata? antais nyt media työrauhan.
Eihän päävalmentajaa välttämättä saa, mutta toimittajaahan sää et voi ihan paskaks hakata.
8 tykkäystä
Mieli kyllä tekis
Liitto eli Nummela-Nurminen-tutkapari on itse aiheuttanut tilanteen jossa spekuloidaan niinkin hullulla ajatuksella kuin koutsin kenkimisellä kesken turnauksen. Heidän pitäisi nyt tulla antamaan julkinen vahva tukensa Marjamäelle, että valmennus saa työrauhan vetää turnaus 100% keskittymisellä läpi.
Koska Marjamäki on muuttunut diktaattoriksi?
Herran liigauralla hänestä puhuttiin nimenomaan uuden polven keskustelevana ja kuuntelevana valmentajana. Esimerkiksi finaaleissa luotiin juuri vastakkaista imagoa kuin Rautakorvelle. YLE Puhe lähetti noihin aikoihin myös Ari Vallinin syvähaastattelun, jossa ainakin hän kehui juurikin avoimuutta ja kommunikaatiota pelaajien kanssa.
No onhan Tapolakin jo moneen kertaan muuttunut iltapäivähovissa styrangiksi.
Onko se ä:llä vai a:lla?
Onhan näitä vastaavan tyyppisiä ongelmia ollut ennenkin, vahvasti pelikirjalätkään nojaavilla valmentajilla. Jalosella maajoukkueessa, Tapolalla Tapparassa, Rautakorvella nuorissa jne.
En ymmärrä valmennusta riittävästi pystyäkseni arvioimaan mistä moinen johtuu, mutta oireyhtymä kaukalossa on useasti hyvin saman näköinen. Virheitä, käsittämättömiä ratkaisuja, heikkoa “itseluottamusta”, eli yleisesti pelaamista jossa mikään ei näytä onnistuvan, vaikka tekijämiehiä pitäisi olla asialla.
Marjamäen aikoina peli on ollut pääasiallisesti heikkoa ja toisaalta World Cupin paremmissa 60 minuuttisissa vastus materiaaliltaan astetta kovempaa. Siksi on ollut vaikea nähdä mikä on Laurin pelillinen tavoite. Sohva-analyytikkona vois arvailla, että Marjamäki yrittää ajaa lyhyessä ajassa sisään jotain liian monimutkaista, joka aiheuttaa epävarmuutta jäällä. Myös luotto itselleen tuttuihin pelaajiin on vihje tähän suuntaan. Marjamäki on kenties ajatellut tämän helpottavan prosessia, mutta riskinä on syytökset tietyn taustan omaavien pelaajien suosimisesta.
Westerlundin Torinon turnausta on puitu jälkikäteen paljon eri medioissa ja kirjoissakin. Näistä lähteistä on saanut sen käsityksen, että Erkka antoi joukkueelle vain hyvin yksinkertaiset ylätason pelilliset raamit, mutta yksityiskohdat jäivät kokeneen pelaajiston itsensä vastuulle. Jukka Jalonen puolestaan sai heti NHL-vastarintaa osakseen, kun piti näille videoluentoja Meidän Pelistä, EHT-videonauhojen voimalla.
3 tykkäystä
Suomella on dilemma, kun hävitään pelaajamateriaalissa ja kilpailuetua pitäisi saada pelisysteemistä. NHL-ukot haluaa pelata nopeasti pystyyn ilman mitään hidasteluja. Luultavasti haluaisivat karvata niin pirusti ja eivät halua vetäytyä täyttämään keskialuetta. Suomi voi vaan pärjätä arvoturnauksissa, jos yhteistyöjääkiekko on parempaa, kuin muilla suurmailla. Venäjän tai Kanadan pelikirjalla Suomi ei pärjää kisoissa, kun naapureilla on pikkuisen paremmat hevoset kentällä.
Muistaakseni Westerlundin ja Summasen pelitaktiikan kulmakivet olivat tilan ja ajan voittaminen. Westerlund oli tehnyt tutkimusta, että kiekonriisto pitäisi saada hyökkäysalueella, jolloin maalinteko on todennäköisintä. Toisin sanoen Westerlundin ja Summasen peluuttama kiekko sopi mainiosti NHL-ammattilaisille ja se varmaan auttoi pärjäämään World Cupissa ja Torinossa.
6 tykkäystä
Pohjois-Amerikassa pelataan maailman parasta ja nopeinta lätkää. Siihen pelityyliin kun totut, niin et todellakaan halua peruutella tai sumputtaa keskustaa. Sitä voidaan jopa nykypäivänä tosin tehdä ihan änärissäkin asti, MUTTA ainoastaan runkosarjassa.
Oikeastaan paras esimerkki loistavasta turnausvalmentamisesta on Kanadan viimevuosien menestysresepti, “jätkät, pelatkaa, taklatkaa, murskatkaa ja mikä tärkeintä - nauttikaa”.
Niin vaikeaa kuin se joillekin on hyväksyä, niin ammattimiehet osaavat kyllä puolustaa ilman maailman ovelinta “sapluunaa” ja hyökätä mielikuvituksellisesti ihan vaan keskenään sopimalla. Valmentajan tehtävä on turnauksessa lähinnä pitää jätkien focus kiekossa ja viedä välillä koko porukka aasiajelulle tai heittelemään saapasta riemukaarelle. Niin joo, ja koota ketjut sekä valita pelaava maalivahti. (Näin niinku raskaasti kärjistäen)
5 tykkäystä
Kyllä minä väitän että esim Nashvillen puolustus on erittäin organisoitu ja joukkue pelaa puolustus edellä. Hyvin on toiminut. Riippuhan se toteuttajistakin todella paljon. Suomalaiset pelaajat on varmaan tottuneet järjestelmällisempään ja pelikirjaohjeistettuun pelaamiseen. Pahimpia alisuorittajia joukkueessa ovat olleet Amerikasta tulleet, poislukien ehkä Rantanen. Aholla johtunee väsymyksestä, Honka on omassa päässä heikko, Filppula jotenkin kujalla, Hännikäinen on täysin turha ja käsittämätön valinta ylipäätään. Korpisalo paransi, mutta ei vieläkään ole voittava maalivahti.
Se että joukkueessa on kahden pelityylin pelaajia tuo haastetta valmennukseen. Torinossa käytännössä kaikki tuli NHL:stä tai ainakin oli kokemusta siellä pelaamisesta. Se helpotti valmennusta huomattavasti. Kaikilla valmentajilla on ollut ongelmia, kun on ollut kahden mantereen pelaajia. Mutta varmasti joukkue parantaa tästä, Marjamäkikin oppii…
1 tykkäys
Niin…
Eli koska joukkueessa on, ja lähtökohtaisesti tulee aina Suomen tapauksessa olemaankin, pelaajia sekä änäristä että euroopan sarjoista, niin pelitavankin pitäisi olla sellainen joka on helppo molempien kulttuurien omaksua. Eikö?
Ameriikoista tulleet eivät ole erityisesti alisuorittaneet, vaan he eivät ole suorittaneet. He eivät tiedä mitä tehdä. On eri asia alisuorittaa jättämällä sovittuja asioita vain tekemättä, kuin olla tietämätön mitä pitäisi tehdä. Jääkiekkoa kun ei vaan saa pelata muistista, vaan sen pitää tulla selkäytimestä ja vaistoista.
1 tykkäys
Mielipiteitä on yhtä monta, kun papanaluukkuja. Olisi mielenkiintoista nähdä Antti Törmänen peluuttamassa luovaakiekkoa MM-kisoissa Suomen materiaalilla. Varmasti olisi hyvä fiilis pelaajilla, mutta tulos voisi jonkun verran sakata.
Tää ketju alkaa lipsua jo joiltakin osin asiaan, joka liittyy johtamiseen. Mielestäni mielenkiintoinen dilemma koko tässä keskustelussa on, että ulkomaailma tuntuu antavan poikkeuksellisen paljon painoarvoa “yhdelle totuudelle.” Karkeasti valmentajan johtajaominaisuudet ulkokehällä jaetaan näin:
-
kontrollifriikki, yliorganisoija
-
yksinkertainen, perusprinsiipit
Johtamista ei voi jakaa tälleen. Ensinnäkin johtajaa / valmentajaa ei voi erottaa johdettavistaan millään tavalla. Pelaajia on monenlaisia ja toiset tarvitsevat ne “laajemmat tukitoimet” ja “täysin yksiselitteiset pelitavalliset raamit” ja sitten on ne toiset pelaajat, jotka ovat enemmän mallia itseohjautuvia eli haluavat / osaavat johtaa itse itseään ja osaavat tehdä itse itselleen sopivia ratkaisuja.
Pelaajat - kuten ihmisetkin - haluavat aina vapauksia, koska totta kai se oma “tapa” on aina parempi tapa - ihmisen subjektiivisen käsityksen nimissä. Valmentaja jakaa nämä vapaudet parhaaksi näkemällään tavalla, mutta yksi kulmakivi on se, että vapaudesta seuraa vastuu. Jos saat vapauden, silloin kannat myös vastuun. Aika usein vapaudesta unohtuu kokonaan se vastuu ja sitten, kun pitäisi kantaa omasta vapaudesta vastuuta vieritetään mielellään se kivireki jonkun toisen niskaan, että hänen takaa minä en onnistunut.
Valmentajan pitää TUNNISTAA pelaajia ja käyttää / käsitellä heitä sen mukaan. Et voi johtaa jokaista pelaajaa samalla tavalla: toisen kanssa toimii toinen ja toisen kanssa toimii toinen. Sen takia on typerää käydä edes keskustelua valmentajasta umpiossa: valmentaja on suhteessa pelaajiinsa ja valmentajan kyvyistä se on pitkälti kiinni, paljonko hän antaa vapauksia. Esim. Törmänen antaa aina filosofisesti vapaudet pelaajille, joka ei kaikille ole koskaan sopinut. Samalla taas joku K. Jalonen pitää aina ohjat itsellään ja ei anna pelaajille yhtään mitään vapauksia. Jos valmentaja on uskollinen yhdelle tyylille niin siinä tapauksessa hän kantaa riskin siitä, että kaikki ei musta tykkää.
2 tykkäystä
Kyllä osittain näin. Tosin on helpompi valmentajan valmentaa omaa pelikirjaansa kuin luoda yhtäkkiä uusi. Siksi ekat mm-kisat usein menevät heikommin. Vie hetken aikaa löytää se oikea tapa.
Kyllä ne virheet ja heikot suorituksetkin ovat suorittamista. Ja niitä on tullut paljon Hongalle, Hännikäiselle ja Filppulalle. Erityisen paljon Aholle. Ikinä muista Filppulan olleen noin jäähyherkkä. Johtuuko erilaisesta tuomaroinnista en tiedä, mutta kyllä pelaajallakin on velvollisuus opetella pelitapaa, ei kaikkea voi valmennuksen piikkiin laittaa.