Vapaa-aika ja harrastukset


#142

En jaksa tänään keskustella jääkiekosta, joten mennään vähän muualle:

Ei mennyt nyt putkeen nuo lainaukset, mutta ei se haittaa.

Minulla ei oikeasti ole mitään hajua syke asioista, koska niistä ei aikanaan puhuttu, niitä ei mitattu, ei mitään.

Voisiko joku vääntää minulle rautakangesta miten syketasoa pitäisi seurata? Miten saan selville minulle sopivan syketason?


#143

Mikä on sinun maksimi syke? Ei laskennallinen vaan mitattu? Siintä voit laskea sen prosentin jota tavoittelet! (laskennallinen 208-0,7 x ikä)
Mitattu siksi että oma laskennallinen maksimi on n 173/min ja mitattu 203/min, aikamoinen ero kuitenkin!


#144

En tiedä.
Kuten kirjoitin, minulla ei ole mitään hajua tästä aiheesta. En edes tiedä miten selvitetään maksimisyke?

Ja koko loppuviestisi menee minulta ihan ohitse. Kiitän kuitenkin, että vastasit.
Minä en vain ymmärrä tästä asiasta edes alkeita.


#145

Voit aloittaa tuosta kaavasta, 208 - (0.7 x oma ikä).
Riippuu luonnollisesti mihin tähtäät, kestävyyttä vai maksimi voimaa vai nopeutta. Netistä löytyy aivan pirusti erilaisia ohjeita, ei muuta ku treenaamaan👍


#146

Maksimisykkeen saa esim. niin, että vedät vaikkapa puolen tunnin hölkän ja sitten pari sadan metrin loppukirin niin paljon kuin pääset, mieluummin ylämäkeen. Itse joskus tein tuollain ja meinasi mennä taju. Varmaan fiksumpiakin keinoja on.

Itse käytin joskus sykemittaria, mutta ei siitä mitään hyötyä mulle ollut. Kyllä sen aika pian huomaa, mikä on sopiva tahti. Jos kovasti hengästyy ja rupee tuntumaan pahalta, niin silloin pitää hiljentää menoa. Monet käyttää noita kalliita laitteita, mutta onko niistä hyötyä, tuskinpa harrastajalle paljoakaan. Se on vähän semmoista elvistelyä mun mielestä.


#147

Kaikkein turvallisinta taitaa olla tehdä tuo maksimisykkeen testaus valvotuissa oloissa ammattilaisen silmän alla.


(aka Henkke) #148

Maksimisykkeestäni en tiedä, mutta nänniteippien puuttumisesta on kokemusta yhden puolimaratonin verran ja voin kertoa, että ainakin kolme päivää oli nännit ruvella. Jos vielä moiseen hullutukseen lähden, nänniteipit on ensimmäinen asia valmistautumisessa. :wink:


#149

Ensinnäkin kiitos kaikille vastanneille. :+1:

Minun tavoite jaksaa juosta tuolla metsässä sellaisia 8-10 km lenkkejä rastien perässä. Treeniä myös matolla. Tavoite olisi löytää aikanaan itselleni sopiva junnaava juoksutahti, millä jaksaa naputtaa sellaisia reilun tunnin retkiä metsässä.

Tuon kaavan mukaan pääsin n. 180 maksimiin.

Mutta missä kannattaa pitää syke taso, jotta jaksaa naputtaa hyvää tahtia toista tuntia?


#150

Mitäs jos haarukoisit sopivia sykkeitä tällä sykelaskurilla? Itse sitä kokeilin ja mielestäni antaa hyvin suuntaa ainakin omalla kohdallani.

Veikkaan kyllä että n. 140:n sykkeet olisi sinulle hyvät mutta kokeilemallahan tämä varmasti parhaiten selviää.

https://www.laskurini.fi/urheilu/sykerajat


#151

Riippuu myös maastosta. Jos on paljon ylämäkiä, niin syke nousee, vaikka vain menee “ontumalla”. Itse lopetin mittarin käytön juuri sen vuoksi, että jo ekassa ylämäessä syke meni jo tavoiterajan yli ja mittari rupesi piippaamaan. Syke ei ihan heti edes palaudu tavoitealueelle. Toisaalta juuri ylä- ja alamäet tekevät treenistä rankemman ja tehokkaamman.


#152

Kannattaa muuten vaimentaa kaikki turhat piippaukset siitä sykemittarista koska ne ovat aivan pirun ärsyttäviä.

Itse olen juoksennellut sykemittari ranteessa jo yli kymmenen vuotta ja itse olen ottanut sen antaman sykkeen enemmän suuntaa antavana informaationa. En pyri orjallisesti noudattamaan mitään sykerajoja koska syke tosiaan vaihtelee maaston mukaan.

Jonkun aikaa kun mittaria käyttää niin tietää sykkeet ilman että niitä tarvitsee edes pahemmin seurata.


#153

Mikä tahansa liikunta, joka muuttuu terveysliikunnasta kuntoliikuntaan, kääntyy terveysvaikutuksiltaan laskuun. Siksi sen nimi ei ole enää terveysliikunta, vaan kuntoliikunta. Urheilulla ja terveydellä on suhteellisen vähän enää tekemistä keskenään.

En aliarvio sinun kokemusta liikunnasta enkä vitamiini- ym. tutkimuksista. En kiistä mitään, mihin en itse ole perehtynyt. Pidän kuitenkin hieman harhaanjohtavana antaa jollekin kilometrimäärälle epäterveellisyyden leima. Rehellisesti sanoen: itse omaan sekä terveydenhuollon- että liikunta- alan koulutuksen ja en ole koskaan törmännyt tieteelliseen julkaisuun, missä kyettäisiin demonisoimaan joku spesifi kilometri- määrä.


#154

Tähänkin keskusteluun pätenee vanha sanonta eetei metka tapa vaan vauhti??
(tämä oli siis osittain kysymys, osittain toteamus ja lopuilta osin väite/ mielipide)


#155

Avaisitko tarkemmin tätä? Mitä tarkoitat?


#156

Terveysliikunta tarkoittaa käsitteenä liikuntaa, jossa terveysvaikutukset on maksimaaliset suhteessa liikunnan riskeihin. Tällaisia lajeja ovat usein kävelyt, arkiaskareet jne. Useimmat meistä ei edes miellä tätä liikunnaksi, paremminkin aktiivisuudeksi. Viimeisimmät tutkimukset liikunnan saralta kuitenkin puhuu aktiivisuuden puolesta: vaikka esim. treenaisi joka pv tunnin, mutta muuten elämäntapa on pasiivinen/ epäterveellinen, ei tuo treenimäärä ole tae terveellisyydelle millään muotoa.

Kuntoliikuntaan siirrymme käsitteenä silloin, kun nostamme liikunnan tasoa. Silloin liikunnasta ikäänkuin tulee raskaampaa ja ”tehokkaampaa”, mutta samalla varsinaiset terveysvaikutusten hyödyt suhteessa riskeisihin kääntyy laskuun. Tällä siis tarkoitetaan esim sitä, että erilaiset liikuntavammat esiintyvät suuremmalla riskillä (revähdykset/ venähdykset) ja samalla liikunnan intensiteetti luo elimistöön mikrovaurioita, jotka toki korjaantuessaa ymmärretään ”Suorituskyvyn parantumisena”. Nämä ei kuitenkaan ole varsinainen terveellinen tila ja monet saattavat usein olla esim. kuntosalitreenin jälkeen todella kipeitä ja liikuntakyky täten jopa alenee hetkeksi.

Se mistä liikunnan alan ammattilaiset kyllä siis varoittaa jatkuvasti on liikunnnan liian koha intensiteetti: treenamalla liian kovaa, saatetaan aiheuttaa enemmän hallaa kuin sillä matalalla intesisiteetillä tai vähemmällä liikunnalla. Tämä siis perustuu siihen, että terveysliikuntaa voit matalan intesiteetin vuoksi toistaa päivittäin. Ja aktiivisuudesta elimistö nauttii.

Eli jäsen/ toveri @GameOver oli tavallaan ihan oikeilla asialla, mutta siltikään en ole koskaan törmännyt dataan, missä yksittäinen km- määrä demonisoitaisiin. Kyse on nimenomaan ”ei matka tapa, vaan vauhti”- ajattelusta. Kulkijan oma kuntotaso määrää onko siis valittu etemisvauhti ”terve” tai ”epäterve”. Tottakai voisimme käydä debatti tyyliin ”onko fiksua…?”, mutta tuon saman kysymyksen kun esittää mihin tahansa liikuntaa ja alkaa oikein miettimään, niin usein vastaus on tyly: ”ei.”.

Tarkoitus siis ei ole tylyttää ketään/ mitään, mutta joskus karstastan yleisohjeiksi annettuja ohjeita, joissa ehkä yksioikoistetaan ajatusta niin paljon, että varsinainen ajatus muuttuu.


#157

Itsellä olisi nyt kova tarkoitus aloittaa tosissaan treenaamaan kohti ensi kesää ja uutta triathlonia. Tarkemmin ottaen puolimatkaa :blush:
Tarkoitus olisi varata taas paikka vapaauintikurssille, koska uinti on se oma heikoin osa-alue niistä kolmesta. Pyöräily menee ihan hyvin ja juoksukuntokin löytyy yleensä aika nopeasti. Tällä hetkellä painoa 95-97 eli sitäkin täytyy pudottaa kympin verran niin on suorittaminenkin helpompaa.
Nyt kun on vuoden takaisesta jalkaleikkauksesta toivuttu kunnolla voi taas huoletta treenata kunnolla ilman isompia pelkotiloja.


#158

En ole mikään liikunnan ja terveyden asiantuntija, mutta kuitenkin olen aika paljon aihetta tutkinut. Mottona voisi olla “kohtuus kaikessa”. Käsittääkseni kilpaurheilua pääsääntöisesti ei voi pitää “terveellisenä” toimintana. Enkä puhu pelkästään vammoista ja loukkaantumisista, vaan myös muuten terveyttä vaarantavista tekijöistä. Etenkin sairaana (esim. flunssa) urheileminen voi olla jopa hengenvaarallista.

Liikkuminen ja etenkin hyötyliikkuminen ovat mielestäni tärkeässä osassa terveellistä elämistä. Itse pyrin liikkumaan joka päivä juosten tai kävellen ½-1½ t, niin että juoksulenkkejä on viikossa enintään 5. Lenkillä ollessani jätän kellon pois, koska silloin helposti tulee mentyä liian kovaa. Siihen päälle sulkapallo kerran-pari viikossa ja pyöräilyt kauppoihin ym. Pelkkä liikkuminen tai kuntoilu, niin kuin jo aiemmin mainittiinkin, ei ole mikään tae terveellisestä elämästä. Siihen kuluu paljon muutakin, esim. oikeanlainen ravinto ja lepo. Juoksu harrastuksena ei sovi läheskään kaikille ja monet sitä harrastavat vetävät raskaasti yli treeneissään. Joillekin voi olla esim. pakkomielteenä juosta maraton, joka suorituksena on omasta mielestäni aivan liian yliarvostettu. Monet pilaavat jalkansa juoksemalla väärällä tekniikalla ja erityisesti liian kovalla alustalla. Tämän jälkeen juokseminen ei enää onnistu kunnolla. Samoin monissa muissa harrastuksina vaarana liiallinen treeni. Jotkut hankkivat kauheita lihaksia punttisalilla.

On tutkimuksia ja tutkimuksia, osassa niissä ollaan ainakin osittain samoilla linjoilla kuin itse olen. Tässä yksi.


#159

On tutkimuksia moneen junaan ja osa erittäin mielenkiintoisia. Kuten tämäkin. Mutta kuten alkuperäisessä artikkelissa selvästi todetaan, vielä ei osata tuottaa määrää siihen, mikä on tervettä tai epätervettä. Siksi, ei voi tehdä äkkiväärää tulkintaa - ennekuin tämä asia ja selittävä tekijä on selvillä. Lisäksi, tieteessä on hyvin yleistä, että tutkimustuloksia suuntaan jos toiseen.


#160

Kaiken sen toedon valossa, mitä mulla on, näen asian juuri näin.

Kaikki riippuu tosiaan lähtötasosta, mihin tähtää ja millaiset ovat muut kehystekijät. Mutta pääsääntöisesti tuo on aikanaan erittäin fiksusti sanottu.


#161

Ensin omasta historiasta juoksun saralla. Aloitin pirkan hölkän ja maratontreenien parissa n. 30 vuotta sitten. Ei paljon sykkeitä mitattu. Kolme tai neljä treeniä iltaisin koulun jälkeen viikossa ja kaikki kovia vetoja kympistä viiteentoista. Ylämäkijuoksuja myös. Tulokset parani koko ajan, mutta rajan tullessa vastaan kyllästyin lopulta juoksuun/hölkkään tylsänä lajina. Joka kerta piti parantaa edellistä lenkkiä ajallisesti ja kun tulokset ei sitten tuosta kolmen tunnin maratonvauhdista parantunut niin lopetin kokonaan.

Vaihdoin kaveripiirin mukana tulleeseen salibandyyn, jossa treeni ja pelit oli pelkkää täysiä tai ei mitään. Sitten työpaikallani tehtiin pp-ergometritesti jossa vedin firman pohjakosketuksen. Tulos 1 kautta 7. Ei ylipainoa, pikemmin päinvastoin, mutta stressiä ja ylirasitustila oli diagnoosi. Matalasykkeistä en ollut tehnyt vuosiin kuin satunnaisia saunalenkkejä, mutta silti olin reenannut kolmee kertaa viikkoon. Oma todellinen maksimisyke on myös yli kahensadan ja se ergometritestisyke nousi saman tien tosi ylös. Palautuminen oli myös hidas.

Otin mukaan suunnistuksen, koska pelkkä junnaaminen tiellä ja reenipolulla ei enää kiinnostanut. Pyöräily ei koskaan ole tuntunut omalta lajilta, talvella hiihto on ihan ok, mutta nykytalvet nyt on mitä on. Ergotestitulokset on pikku hiljaa lähtenyt paranemaan ihan reippaiden kävelylenkkien (syke 140-145 luokkaa mm. hallille) ja suunnistuksen avulla. Enää en mittaile edes sykettä vaan menen silleen, että tuntuu hyvältä. Metsäjuoksuvauhti on n.12min / km ja jos suunnistus sujuu ja alusta on parempi voin päästä alta kympin per km vauhtia. Vauhti kuulostaa suunnistusta harrastamattomille hitaalta, mutta reitit on usein ylös alas maastoja ja ylämäkiä en enää fysioterapeutin määräyksestä juokse vaan kävelen.

Niin ja @Oijennus, nythän meiltä puuttuu enää 5 osuutta TFC:n omasta jukolaporukasta :slight_smile: