Avataan nyt tällainen ketju, hyvin epämiellyttävällä, suorastaan sairaalla tapauksella. Monesti vanhemmat käyttäytyvät huonosti lastensa otteluissa, haukkuvat tuomareita, käyttävät epäasiallista kieltä ja käyvät jopa fyysisesti käsiksi toisiinsa. Nyt kuitenkin uutisen mukaan on tuomari, joka tosin pelaajan isä myös, lyönyt toisen joukkueen some-vastaavaa kyseenalaisen jäähyn jälkeen.
Kyseessä 9-vuotiaiden peli ja joukkueina Jokerit ja Espoon Palloseura.
Pelin tuomaria tai joukkueen edustajaa ei ole vielä haastateltu, joten kyseessä vielä yksipuolinen syytös, mutta tapaus on niin vakava, että haluaisin keskustelua laajemminkin, koska palsatalla varmasti kiekkovanhempia on.
Vaihtoaitiossa oli ollut, mutta se ei ole pointti asiassa. Kyseessä 9-vuotiaiden lasten ottelu jossa vanhemmat käyttäytyvät kuin päiväkotilaiset. Pelaajille tuon pitäisi olla vielä leikkiä, mutta vanhemmat purkavat omaa turhautumistaan. Ei siellä ensinnäkään kenenkään pitäisi huudella tuomarille, oli asema mikä tahansa, eikä nyt varsinkaan kehenkään pidä käydä käsiksi.
Otetaan vähän laajempi näkökulma. Mitä vaaditaan lapsien kanssa toimivalta valmentajalta tai tuomarilta? kysyn kun en niin lähellä juniorikiekkoa ole ollut? Muistan omalta junnuajaltani että valmentaja kävi pukuhuoneen takana ryypyllä vähän väliä. Ajat muuttuneet toki, mutta lasten kanssa kun toimitaan, on vastuu suuri, miten varmistetaan jos varmistetaan että toimijoista on vastuun kantajiksi?
Iltiksen artikkeli ainakin on surkea. Tuomareitahan noissa peleissä ei ole vaan pelinohjaaja. Pelinohjaajana voi toimia periaatteesa kuka vaan, eikä yleensä taida olla valmentaja, vaan yleensä kotijoukkueen pelaajan isä. Kaikinpuolin Pasin kertomus on niin ihmeellinem, etten usko edes puolen olevan siitä totta.
Pelinohjaaja vetää Pasia turpaan, jonka jälkeen Pasi joutuu sanaharkkaan toisenkin Jokerilaisen kanssa, jonka jälkeen Jokerilaiset haukkuu 9v poikia hommoiksi ja näyttää keskisormea, eikä Jokerien edustaja edes ymmärrä, että seuraamuksia tulee. Lopuksi Pasia vielä seurataan autolla hänen poistuessaan hallilta. Ei kuulosta kovin uskottavalta.
Samoja ajatuksia juttu herätti.
Osaltaan tietysti iltalehden sensaatiohakuisuus tekee tämäkaltaiset jutut mahdollisiksi, mutta lisäksi herää ajatus onko Pasilla jotain tarkoitushakuisuutta toiminnassaan.
Tätähän ei välttämättä edes tarvitsisi lisätä, mutta Pasi vaikuttaa lisäksi juuri sellaiselta tyypilta joka saa ihan sen mitä ansaitseekin, on sitten mitään tapahtunut tai ei.
Ajat ovat muuttuneet ja itse vedän juuri vastaavanikäisiä junioreita. Lähes kaikkialla olen nähnyt asialisia valmentajia ja lasten kohdalla puhutaan vahvasti “ohjaamisesta”. Älä huuda pää punaisena kentälle, vaan ohjaa vaihdossa olevia pelaajia. Ohjaajalle on myös hyvin tärkeää, että omat tunteet eivät ota ylivaltaa vaihtoaitiossa. Ei muuten mikään helppo paikka.
Vaikeinta lajissa on pitää poissa vanhempia, jotka ovat väärällä tavalla innokkaita ja he näkevät lapsen harrastamisen “omana juttuna”. Annetaan junnujen kasvaa rauhassa ja kehittyä pelaajiksi, koska 9v pojasta on pitkä matka vielä mahdolliseen ammattilaiseen. Vanhempien tulee olla aktiivisia ja olla junnun vaiheissa mukana, mutta ilon ja rentouden kautta ne parhaat tulokset saadaan aikaan. Turha vaatiminen liian nuorena häiritsee itseäni, ottakaamme Ruotsista mallia.
Itse en usko yllä olevaa lehtijuttua todeksi, tuntuu uskomattomalta. Jos edes puolet on totta, niin pahasti ollaan metsässä.
Ei kai tuollainen käytös ole sentään kovinkaan yleistä junioripiireissä?
Vanhempien tulisi pitäytyä vain niissä kolmessa k:ssa ja lasten kanssa touhuavien aikuisten tulisi muistaa touhuavansa lasten kanssa. Ei kai ihmisiksi käyttäytyminen, niin kovin vaikeaa voi olla?
Ketjun nimeä voisi muuttaa ihan joka lajiin sopivaksi. Itse olen junnuja valmentanut jalkapallon puolella ja ihan mottipäitä on useimmat vanhemmat (isät) varsinkin he jotka luulevat olevansa jotain lajin erikoisasiantuntijoita! Meilläkin piti ohjeistaa vanhempia että mitään peliin liittyvää ei saa huutaa kentälle, ainoastaa kannustaa ja tsempata. Jos ”asiantuntija” isä huutaa eri ohjeita kun mitä valmentaja on neuvonut tekemään menee moni pikkujunnu ihan sekaisin mitä pitäisi tehdä ja mihin mennä.
Sentään mitään käsirysyjä ei syntynyt mutta ei nekään aina kaukana olleet.
Tästä myös vinkki jokaiselle jonka lapsi pelaa jotain lajia että joukkueen tapa pelata voi olla eri kuin sen asiantuntija isän tai äidin.
Vanhempien rooli lapsen urheiluharrastuksessa? Kolme koota, kustantaa, kyyditä ja kannustaa. Jääkiekkokin harrastuksena melko kallista, mutta vanhempien pitäisi se ymmärtää jo siinä vaiheessa, kun lapsensa mukaan ilmoittavat. Eikä se hinta oikeuta öisin soittelemaan valmentajalle/valm. päällikölle, että meidän lapsi pelaa liian vähän. Eikä se myöskään oikeuta elämään omaa junnu-unelmaa lapsen kautta, silloin tunteet herkästi liian pinnassa. Näin ainakin omien kokemuksien kautta liittyen lasten urheiluharrastuksiin.
Täytyy myöntää että naurahdin kun pääsin tähän asti:
Meille tuli kaiken aikaa jäähyjä. Tiedustelin yhden jäähyn osalta tuomarilta jäähyn syytä. Hän vastasi, mutta olin eri mieltä. Sitten tuli nyrkistä. Hän tarrasi minua kädestä, veti nyrkillä leukaan ja veti pipon silmille
Juuh, ihan varmasti homma meni just noin eikä Pasi jätä mitään kertomatta.
Vanhemmat, jotka eivät välttämättä tiedä lajista, valittavat ja vaativat paljon. Koska he maksavat yhtä paljon, heidän lastensa on saatava yhtä paljon peliaikaa, hän kuvailee.
Graham myös huomasi, etteivät hänen mielestään lahjakkaat pelaajat saaneet tarpeeksi peliaikaa. Yhdessä silloisen PuHu-joukkueensa osan vanhemmista ja pelaajista kanssa syntyi ajatus, että oma uusi seura lienee ainut vaihtoehto.
