Kerran Sipilälle ei kilju maistu, niin riipaistaan käyntiin uusi ketju.
Tähän ketjuun vakavaa ja vähemmän vakavaa tekstiä elämän isoista ja ei niin isoista asioista. Joulupukistakin saa puhua.
Jokainen saa halutessaan tämän ketjun piiloon.
Summasummarum, älkää olko liian vakavia. Ainakin itselleni yksi tärkein asia näillä palstoilla on viihtyä.
No tuo kuullostaa vähän pahalta, joten perverssit tavoittaa yksityisviestillä minut.
Kiljusta tuli mieleen, että Tampereen TTY:llä on mainio syksyinen tapahtuma nimeltään Herkkuwiinfestarit. Tapahtuman ideana on, että kukatahansa voi tuoda omatekemän kotiviininsä maistatukseen opiskelijoilla ja arvostetulla raadilla, joka sitten valitsee vuoden herkullisimman kotiviinin.
Näissä karkeloissa on tullut maistettua mitä ihmeellisimpiä kotiviinejä, joista parhaimpana on mieleen jäänyt banaanista tehty kotiviini. Oksettavin tuotos, jota olen maistanut, taas tehtiin vesimelonista. Sen maistamisen jälkeen meni vuosi, että pystyin taas syömään vesimelonia. Vinkinä siis aloitteleville kiljumaistereille: jättäkää vesimelonit kauppaan ja ostakaa banaaneja.
Tuosta pätkähti mieleen. Itse olen aikanaan juonut ensimmäiset kännit lonkeron avulla. Sen jälkeen en ole lonkeroa juonut.
Onko muille käynyt vastaavaa?
Mitä mulle tulee tästä ketjusta mieleen:
Join aikanaan oluella ekat kovat kännit ja sen jälkeen vierähti vuosikymmen, että en voinut olutta juoda. Jokunen vuosi takaperin opettelin maultaan mietojen, kuten mm. Carlsberg Liten avulla juomaan olutta uudelleen.
Joku saattaa kysyä, että miksi, niin siksi, että lähes joka paikassa (esim. saunaillat) on pääsääntöisesti aina olutta tarjolla ja yleensä sekä siideri että lonkero loistaa poissaolollaan. Toisekseen olut on yleensä huomattavasti halvempaa hinnaltaan.
Taitaa kiljunkäyttäjät ja bensalenkkarit olla sukupuuttoon kuoleva laji. Itse ei niinkään tullut tehtyä kiljua, mutta liejua nimeltä ölperi tuli kyllä käyteltyä satoja litroja. Ölperi oli jalo kaljansukuinen juoma, johon tuli kolminkertainen määrä sokeria ja pikahiiva, verrattuna kotikalja reseptiin.
Juominen sinänsä oli itsessään taiteenlaji, johon kuului mm. 5 markan karkkipussi ja musta tussi. Tussilla tehtiin pulloon merkki, joka indikoi kohtuullista humalatilaa ( nyt puhutaan 1,5l. pulloista) ja karkkipussin piti riittää tuohon viivalle asti peittämään tuon jumalaisen aineen hyytävä maku. Viivan jälkeen olit jo niin kännissä, ettei ölperin hieman hiivainen maku enään haitannut. Henki vaan tuppas haisemaan niin pahalle, ettei vastakkainen sukupuoli oikein innostunut juttelemaan. Oikeastaan tulemaan näköetäisyyttä lähemmäksikään.
Oi niitä aikoja. Syvä lama ja kotitekoiset. Sen jälkeen en oo pystyny kenenkään tosissaankaan tekemiä kotiviinejä juomaan.
Ihan hyvä haku. Sopii varmasti myös tänne tällainen ketju. Kuten kirjoitin, jokainen saa tämän halutessaan piiloon.
Minähän en toki koskaan kalsarikännejä juo, ainoastaan nautiskelen itseni mukavaan olotilaan.
Kiljua join myös aikanaan kerran, se riitti siitä mausta. Toki valmistuksesta on kokemusta myös tuon jälkeen. Aikanaan olin myös viinitilallinen.
Jaapa, mulla on huonoin alkoholikokemus ulkomailla muun henkilön kotitekoinen portviini…voi jukra, ei likikään desiä saanu sitä juotua.
En minäkään kännäile… kerran jouduin yhtä tyttöä hienovaraisesti oikaisemaan olevani vain alkoholin vaikutuksen alainen enkä suinkaan kännissä.
Nuorena aikuisena sain jostain pullon pirtua. Olikohan merkki Royal. Ilta ei mennyt ihan suunnitellusti, jonka jälkeen mikään kirkas ei maistunut vuosikausiin ollenkaan. Itseasiassa värittömät eivät oikein maistu vieläkään - se raa’an viinan maku tökkii edelleen.
Nuorempana tuli otettua pikkusiskon kanssa Riffissä muutama talon lonkero illan aikana jostain syystä.
Sitten menikin heti varmaan 15vuotta ennekuin Lonkeroa join ja Gini ei putoa vieläkään.
Kyllä! Kassillinen lonkeroa vedettiin kasarilla kaverin kanssa ja seuraavana aamuna oksennettiin. Meni kymmenen vuotta ennen kuin pystyi edes haistamaan ko tuotetta. Nyt tulee silloin tällöin juotua kyseistä ainetta. Hyvä “janojuoma”
Salmiakki kossulla kännit sekä viskillä. Kumpikaan ei oo sen jälkeen maistunut. Näistä aikaa jo lähemmäksi 15 vuotta.
Kiljua on tullut tehtyä myös vanhemmalla iällä. Tosin sitä ei ole nautittu sellaisenaan, vaan jatkojalostettu korpikyyneliksi.
Vaikka itse en juuri väkeviä juo niin kyllähän tuo pontikan valmistaminen on hienoa puuhaa. Kun työ saadaan viimein siihen pisteeseen, että pannusta alkaa tippua sitä itseään on hetki upea.
Jos aineesta haluaa oikeasti juotavaa on valmistaminen lähes taidetta. Lämpötila pitäisi saada pidettyä tasaisena ja myös laitteella (kuulemma) on merkitystä. Kaverin pikkupannulla saa valmistettua vain muutaman litran kerralla, mutta aine on todella vahvaa, mikäli lämpötilan saa pidettyä kohdillaan. Tärkein vaihe tosin on suodatus. Kun pontikan laskee oikein ja riittävän monesti aktiivihiilen läpi katoaa palaneen maku ja aineesta tulee juomakelpoista. Me käytettiin noin puolentoista metrin mittaista 50mm muoviputkea joka oli täynnä hiiltä. Hitaasti, mutta varmasti aine tuon läpi tuli ja maku muuttui juotavaksi.
Täytyypä jutella kaverille, josko sitä käytäisiin taas mökkeilemässä. Edellisestä kerrasta onkin jo muutama vuosi. Sitä kun olisi hankkinut nätit pullot ja valmistanut aineen ajoissa niin olisi voinut antaa joululahjaksi.
Lyhyt neuvo: älkää koskaan juoko venäläisvalmisteista halpaa pirtua.
Tuttua huttua itsellekin ja ei todella ole enää sen jälkeen juuri maistunut. 
Ekat känöset tuli vedettyä Kokikola + Pöytäviina yhdistelmällä. Sen jälkeen ei ameriikan maito maistunut moneen vuoteen. Nykyään kylläkin, mutta mitään yksinkertaisia hiilivetyjä en enään joukkoon laita.
Eikä varsinkaan Spriten kanssa. Spriteä en pysty enää juomaan edes raakana…
Lisätään listaan vielä kermalikööri. Sillä kun tempasee kunnon kick startit ja sitten myöhemmin illasta laatoitat sillä asfalttia, niin alkaa sen hajukin jo etomaan…
Oi nuoruusvuodet ja Woodpeckerin litran lekat makeaa omenasiideriä! 
Sen koommin en ole juonut makeaa siideriä… vieläkin muistan ne pullon pohjalle jääneet, läsähtäneet limalillukenesteet, kun juotiin tietysti pullon suusta. Ja joita joku vielä aina pummi… 
Kaljan sekä viinin juonnin opettelua en harrastanut, myöhemmin siirryttiin Malibu-Pepsi Max yhdistelmään, jonka aurinkorasvaisen maun vielä tunnen kieleni päällä, kun muistelen menneitä… 
Oi aikoja, oi nuoruutta…
Tulee hauskoja tarinoita tästäkin kansan perinteestä mieleen.
Hevosmiesten tietotoimisto tiesi kertoa että eräs hervantalainen kaveri oli aikoinaan jäänyt tästä harrastuksesta kiinni. No käräjäreissuhan siitä seurasi. Käräjillä kaveri perusteli harrastuksensa omalla käytöllä ja sillä että “Keittelyhän on yhtä katoavaa kansanperinnettä, kuin mämmin teko!” Ei ollut kuulemma valamiehistöllä pokeri pitänyt. Penaltia tuli kuulemma 500mk edestä. Mikä summana on mielestäni aika kohtuullinen.
Tuttava piirissäni kaveri oli kanssa mökillään vähän keitellyt. No eihän siinä mitään, mutta kun ei enää pannunpohjalle jääneitä rankkeja viittinyt kantaa portaita pitkin alas, niin päättihän suuressa viisaudessaan että nakataampa ne ikkunasta pihalle. Loppu tulema tälle oli että nurmikko ei kasvanut kyseisessä kohtaa koko kesänä.
Oman kylän “vanhat” ties myös kertoa että lähtöainesta EI KANNATA käyttää vanhassa liimapöntössä. Vaikka kuinka hyvin olisi puhdistettu. Lopputuotetta juotaessa kuulemma iskee kolmen päivän kaamos… Vaikka kuinka laskisi hiilien lävitse. Samaan lopputulemaan kuulemma pääsee jos keittelee hieman etikoituneet kotiviinit. Senkin olivat kuulemma koittaneet.
Gin Lemonia en ole ekan kännin jälkeen juonut. Enkä juo. Äiten marjapuskat ym. tuli lannotettua kun kotio selvisin.
Kouluaikoina piti aina sekotella kaikkea. Sellaset litkut jäisi nykyään kyllä juomatta.
Mutta olihan niissä puisto juopotteluissa se oma fiilksensä. Nykyään olis liian kylmä, märkä, kuuma, pimee…
Jyväskylän Kortepohjassa oli vuosittain Olviviesti -tapahtuma, jossa juotiin olutta ja juostiin. En itse osallistunut mutta oli se ihan kivaa seurattavaa. Joukkueilla oli hauskoja nimiä, kuten Polkupyörän Dynamo ja Ylioppilaskylän Traktori.
Yhden Olviviestin jälkeen kävin saunassa, jossa oli ollut viestiin osallistujia. Sinne oli jätetty tosi paljon tyhjiä pulloja. Mieleen jäävin niistä kaikista oli lauteilla nököttänyt tyhjä yskänlääkepullo.