Taklattavan pelaajan vastuu taklauksen vastaanottamisessa on mielenkiintoinen keskustelunaihe. Viime aikoina on mediassa esiintynyt puheenvuoroja (Vesa Rantanen 4. Erä -ohjelma 20.10. & Antti Wennström Jatkoajassa 21.10.), joiden mukaan taklattavan vastuu on nyky-Liigassa lähinnä historiaan (80-90 -luvulle) kuuluva asia. Peli on nopeutunut, pelaajat ovat kasvaneet ja tietoisuus päävammojen riskeistä on lisääntynyt. Lisäksi joukkueiden pelitavat ovat menneet sellaiseen suuntaan, että taklauksia ei enää juuri haeta, sillä taklaaja tulee tällöin hyvin herkästi pelanneensa itsensä tilanteesta ulos. Suuressa kaukalossa on myös vaikea ehtiä taklaamaan, sillä pakit eivät enää ole vanhan liiton hitaita puukäsiä. Koska taklausten määrä on vähentynyt ainakin Liigassa todella paljon, eivät pelaajat enää ole valmiita vastaanottamaan taklauksia, jolloin vahinkoja syntyy.
Kuitenkin joissain viime aikaisissakin kurinpitopäätöksissä on edelleen puhuttu taklattavan vastuusta. Esimerkiksi Siikosen taklauksessa Rantakariin (liiga.fi) katsottiin lieventävänä asianhaarana se, että kiekontavoittelutilanteessa kyseisenlaiset vastataklaukset ovat arkipäivää ja näin ollen Rantakarinkin olisi tullut varautua tilanteeseen paremmin. Samalla Liusjärvi toki toteaa, että Siikosella on toisaalta yksin vastuu tilanteesta. Pelikielto olisi kuitenkin varmasti ollut kertaluokkaa ankarampi, mikäli kyse ei olisi ollut kiekontavoittelutilanteesta. Kaksipiippuinen juttu siis.
Aiemmin on ollut selvää, että kiekollisen pelaajan on aina tullut olla valmis ottamaan vastaan häneen mahdollisesti kohdistuva taklaus. Peli on kuitenkin muuttunut suuresti siitä, mitä se on joskus ollut. Kysymys kuuluu, missä menee taklattavan vastuu nykypäivänä? Onko taklattavalla enää mitään vastuuta? Jos ei, kovat puhtaat taklaukset jäänevät pikkuhiljaa historiaan Liigassa. Toisaalta miten kukaan voi olla valmis ottamaan taklauksia vastaan, jos Liigassa ei taklata?
Ääripäät ovat Tyrväisen ylikovilla vauhdeilla vedetyt " opettavaiset muistutukset" , jotka halventavat vastustajan terveyttä vakavasti JA selkänsä pelille kääntävät pelaajat jotka halventavat omaa terveyttänsä. Kummatkin ovat vaarallisia ja tuomittavia.
Väliin mahtuu paljon hyvää , kovaa kontaktia. Nyt ei auta lähtee shokkivau linjoille ja vetää asioita liian “joko tai” linjoille. Harmaa alue on olemassa, mutta ei kaikki kovat taklaukset ole sillä alueella.
Käytännössä taklattavalla ei ole mitään vastuuta, koska taklaustilanteet ovat niin erilaisia. Onhan perstaklauksetkin aika pelottavan näköisiä, mutta yleensä pelaajien luonnolliset reaktiot suojelevat heitä parhaiten, kun käytännössä lentävät pää edellää jäähän. Esimerkiksi Bonsaksen on kova viljelemään hanuritööttejä, jotka ovat hauskan näköisiä ja yleensä jäävät rankaisematta, vaikka ei tuokaan mikään riskitön taklaus ole. Avojäälläkin voi sattua pahasti kuten case Kuusela osoitti, aina ei tarvita laitaa.
Kokonaisuudessaan taklattavan vastuuta on nykyisessä pelissä vaikeaa vaatia, kun peli ei taklauksia oikein tue. En myöskään täysin ymmärrä, mistä on kotoisin idea siitä, että taklaajalla ei olisi toisen terveydestä vastuuta. Kyllä jokainen aikuinen ihminen ymmärtää, että jos kelaa SUORASTA LUISTELUSTA ihan hirvittävän vauhdin ja painaa +90 kiloa niin kaveria sattuu jos vetää aivan suoraan päin. Vastustajaa saa(kin) vähän sattua, mutta kyllä jokainen tuollaisen alla jäänyt ja joskus laitaan niitattu pelaaja ymmärtää, että ei tuo kivaa ole. Patrik Laine oli virkistävä poikkeus taklaajana, mies osasi taklata todella puhtaasti ilman hirveää vauhtia. Laittoi komeasti Kukkosenkin laitaan Tappara-Kärpät -sarjassa. Tuollaisia pitää taklausten olla, tarkasti katsotaan, että taklataan vartaloon eikä haeta mitään pääkontaktia.
Kyllä pelaajien kannattaa kentällä olla koko ajan hereillä oman terveytensä takia, mutta omasta mielestäni taklaajalla on pääosin vastuu näissä tilanteissa. Ellei sitten esim. käännetä selkää viime hetkellä kun joku tulee taklaamaan. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että kovia ja kovavauhtisia taklauksia ei pidä viedä loppuun edes kroppaan, jos näkee että vastustaja ei ole yhtään valmis.
Mielestäni taklattavalla on vastuuta, mutta taklattava on pääasiassa vastuussa omasta terveydestään. Taklaajalla taas on pahimmassa tapauksessa taklattavan henki käsissä jos taklaaja päättää vetää täysin mottipäisen niitin.
Taklattavalla on oma vastuunsa, ei siitä mihinkään pääse, niin kauan, kun tää on jääkiekkoo, eikä kaukalopalloo.
Nää selän käännöt laitatilanteissa jäähyn kalastamiseks on ihan yhtä oksettavia ja lajia halventavia tekoja, ku Tyrväisen taklaus.
Vastaanottjalla on oma vastuunsa, kun vastustaja noudattaa säänöjä:vauhti, kädet, jalat, hypyt jne. Raja noissa kaikissa menee jossain, ei tarvi esim taklata seisaaltaan, eikä myöskään puolen kentän vauhdilla. Tuomari katsoo kunkin tapauksen erikseen, jos katsoo, jos ei katso, niin tarvittaessa joku muu. Ei se sen kummempaa ole.
Kaikki ovat sitä mieltä, että vastaanottajalla ja taklaajalla on omat vastuunsa. so.
Niin, varsinkin jos näkee kaverin olevan tulossa taklaamaan ja kääntää selän viime hetkellä. Se on törkeää vastustajaa kohtaan ja vaarallista omalle terveydelle.
Ylipäänsä näillä tämän hetken vauhdeilla ja pelaajien fysiikoilla ei ole tätä päivää hakea avojään ym. kovavauhtisia pommeja. Eikä ne edes edistä oman joukkueen peliä oikeastaan millään tavalla.
Mikä agenda sulla on jääkiekkoo vastaan, kun yrität perinteikkäästä lajista muokata itsellesi sopivaa lajia. Eikö olis helpompaa rueta seuraamaan sellaista lajia, joka jo valmiiks olis säännöiltään sopivampi, esim. salibandy tai kaukalopallo?
Tää ny on jo aikamoinen aivopieru, ettei taklattavalla ole mitään vastuuta…
Ilmeisesti olen kirjoittanut hieman heiveröisesti. Käytännössä tarkoitin lähinnä sitä, että jos ajattelee Liigan kurinpidon linjaa yleisesti niin taklattavalla ei käytännössä ole mitään vastuuta. En yrittänyt esittää sitä omana mielipiteenäni vaan enemmänkin yleisenä toteamana nykyisestä tilanteesta. Käytännössä on aivan yhdentekevää, onko taklattavalla vastuuta vai ei, koska käytännössä sitä taklattavan vastuuta ei juurikaan huomioida kurinpidossa.
Liigassa on useita vuosia jatkunut trendi, jonka seurauksena usein taklauksista tulee pelikieltoja, vaikka ne olisivat puhtaita, kun kohde loukkaantuu tai hänen peliasentonsa vuoksi taklaus osuu päähän. Tätä samaa keskustelua käytiin viime vuonna,kun Dixon kolasi Keräsen. Siinäkin Dixon teki kaiken “oikeaoppisesti” mutta kun taklaus osuu päähän niin siinä ei ole mitään toisen osapuolen vastuuta. Näin se vaan on.
Käytännössä on aivan sama, jos sanotaan, että myös vastaanottajalla on vastuu, jos käytännössä sitä ei kuitenkaan huomioida mitenkään. Valitettavaa ja totta. Sääli, että tulkitsit viestiäni tuolla tavalla.
Jos joku pelaaja ei tiedosta kaukaloon astuessaan ottavansa riskin loukkaantumisesta, tai ei tajua omaa vastuutaan kontaktitilanteissa, itseään, saatikka kanssapelaajia kohtaan, ei hänen pitäis pelata sillon jääkiekkoa.
Kunnioita vastustajaa, mutta kunnioita myös itseäsi, ole valmis!
Todetaan nyt vielä, että vaarallisen signaalin liiga on antanut jakelemalla pelikieltoja puhtaista taklauksista. Taklaukset vähentyneet entisestään ja kiekollinen surffailee huolimattomasti, koska ei odota taklausta.
Kyllä kiekollisen pelissä nimeltään jääkiekko pitää olla valmis kontaktiin.
En ole aivan varma mihin puhtaisiin taklauksiin viittaat, joista pelikieltoa on tullut. Kuitenkin, jos taklaus päähän osuu, ei se ole puhdas.
Kiekollisen pitää olla valmis kontaktiin ja tietty kamppailupelaaminen kuuluu lätkään. Jääkiekko ei kuitenkaan ole mikään nykyajan gladiaattoritaistelu, johon kansa saapuu katsomaan silmitöntä väkivaltaa.
Pelaajat varmasti tiedostavat sen, että heidän ammattiinsa kuuluu melko suuri todennäköisyys loukkaantumisiin. Mutta tätä todennäköisyyttä pitäisi pyrkiä laskemaan mahdollisimman alhaiseksi kuten muissakin (vaarallisissa) ammateissa. Tähän kuuluu tietysti luonnollisena osana oma valmistautuminen vaarallisiin tilanteisiin. Mutta kyllä olosuhteisiin pitää panostaa. Esimerkkinä turvakaukalot ja järjetön kohellus pois.
@Isidore teksti yllä vastaa pitkälti omaa mielipidettäni. Tässähän on osin kysymys myös asioiden arvottamisesta, mitä halutaan ja mitä ei. Ok, jääkiekossa on säännöt, mutta kuten täälläkin niin usein todetaan,niitä voi soveltaa eri tavoin
Kanadassa ainakin ennen opetettiin pelaajia välttämään tilanteita joissa asentaa itensä alttiiksi. Ikuisesti on tarttunut mieleen Don Cherryn VHS-kasettien opetuspätkät, jossa kerrotaan kuinka koskaan ei saa pelata “no man’s landilla” (laidan lähellä, mutta irti laidasta), tai leikata siniviivan jälkeen kiekollisena keskelle (altistaa itsensä pelin painottomalta puolelta tulevalle taklaajalle).
Mutta peli ja pelaajat ovat valtavan paljon nopeampia nykyään. Kun katsotte YouTubesta Tapparan 2003 mestaruuspelejä, niin niissäkin näkyy jo selkeä ero nykypäivään. Mutta kyllähän kurinpitotilastotkin osoittavat kuinka tietyille yksittäisille pelaajille tapahtuu “vahinkoja” paljon enemmän kuin toisille. Jääkiekossa tulee aina sattumaan ja tapahtumaan, mutta muutama riskialtis kaveri poistamalla yhtälöstä pysyvät kokonaistilastot varsin siedettävinä.
Mutta kyllä taklattavallakin on vastuu. Pitää pyrkiä pelaamaan niin, ettei altista itseään loukkaantumisille. Mieleen on myös tarttunut eräs Atte Pentikäisen tilanne, jossa tämä luisteli suorin jaloin ja kroppa “velttona” nurkassa ja lensi taklauksesta pahasti laitaan. Juhani Tamminen oli kerrankin oikealla asialla ja meuhkasi mitä näille nyky pelaajille oikein opetetaan?
Itse tykkään kans änärilinjasta. Pidetään pää ylhäällä ja katotaan, ettei jäädä metriä irti laidasta surffaileen. Tästä huolimatta korostaisin maalaisjärjen käyttöä taklaustilanteissa. Esim Tyrväisen pommeista näkee piippuhyllylle asti, ettei kunnioita vastustajaa lainkaan. Pitkät penaltit noista idioottimaisuuksista, mutta puhtaista ei mitään.