Omat hajatelmat illan pelistä, pahoittelut toistosta ja viestin pituudesta.
Ensinnäkin kameramiehen työ yhdistettynä kuvakulmaan oli kehno. Ymmärrän pienten hallien haasteen, mutta myös kuvaaja oli varsin levottomalla huomiolla. Toinen erikoinen huomio oli uusien pelaajien määrä - outoa seurata Tapparaa, joiden kaikkia pelaajia ei heti alkuun erota olemuksesta/ luistelutyylistä.
Pelistä yleisesti:
Odotusarvioihin ja palstalta lukemaani odotin täyttä kaaosta ja suorastaan paskaa peliä. Tämä ei ole mielestäni kuitenkaan pelin kuva, vaikka varsin kärkkäästi osa on kommentoinut peliä. Tapparalla on edelleen eri vaiheita pelissään - varsin kiekollinen ja hitaanoloinen lähtö, joka kuitenkin eroaa viivelähdöstä. Välillä hyökkäyksiin lähtö toi jopa fiiliksen P. Virran hyrräkiekosta. Tappara kuitenkin pakottaa myös pystyyn peliä. Pakottaminen on ehkä tässä vaiheessa reilu sana, koska sitä selkeästi painotettu ja välillä sitten syöttöjen laatu/ pelaajien ajoitus ei ole kunnossa.
Puolustusalue:
Oman alueen kiekollisessa pelissä ei ole suorastaan mitään katastrofaalista, vaikka itseasiassa Aalborgin maali tuli kiekonmenetyksestä omissa. Kiekonmenetys tuli perushyökkäykseen lähdössä ja käytännössä ilman painetta vaikka vastustaja lähellä olikin. Ajoitukset näytti tässäkin olevan pielessä.
Puolustusalueen kiekoton pelaaminen on ehkä se isompi kysymys. Ei siksi, että sekään olisi katastrofaalista, mutta siellä tapahtunee tällä hetkellä vielä jonkin verran tulkintavireitä vastuista/ paineenmäärästä. Itse näen sen varsin ymmärrettävänä.
Keskialue:
Yhden nähdyn pelin käsityksellä jäin käsitykseen, että tämä alue pyritään ylittämään varsin nopeasti avaavalla syötöllä/ jalalla. Toki pelissä tuli keskialueella myös jättöjä täydestä vauhdista (pelin rytmittäminen) mutta ehkä aiempaa vähemmän. Voi olla toki, että vähän ylianalyysia täältä. Oma otanta on melko pieni.
Hyökkäysalue:
Alueelle pääsy ei ollut tässä pelissä ongelma. Ajoitukset ja syöttöjen laatu aiheutti sen, että paljon hyviä aihioita kuivui kasaan. Ja nämä asiat olivat välillä varsin pienestä kiinni. Huomio kiinnittyi lähinnä siihen, että laukauksia pyrittiin ampumaan aktiivisesti vähän aiempaa yllättävimmistäkin paikoista. Tai siis paikoista, mistä Tapolan kaudella ei ammutta. Suoraviivaisuutta siis ollaan haettu, mutta tässä pelissä oltiin usein niissä isommissa verkoissa.
Peli meni myös kuitenkin välillä kulmapeliksi. Voi olla pakotettu tai normaalia hallinnan hakua. Kulmista tulossa oli selkeästi kommunikaatio haasteita siitä, miten tuetaan jalalla ja missä ollaan. Se näkyi osittain staattisena pelinä.
Ilman kiekkoa käymme kiinni erittäin aggressiivisesti heti, kun vastustaja on selkä kentälle päin. Irtokiekkoja saimme pomppimaan keskelle, mutta vähän niissäkin oli epäonnea sen suhteen, ettei kaikki pomput olleet soutuisia. Viisikon pelin parantuessa lupa on odottaa myös prässin tehostumista.
Erikoistilanteet:
YV:stä näki sen, että hirveästi sitä ei liene vieläkään hinkattu. En arvioi sitä sen kummemmin. AV: sta sanon sen verran, että liekö CHL:n sääntömuutokset vai mitkä, mutta annamme välillä hyvin rohkean paineen jopa vastustajan maalin takana. Se ei ole absoluuttisen huono, varsinkin kun nelikon synergia paranee. Omassa ollaan vielä oppimassa paineen antamista ja vetäytymistä “oikeaan” aikaan.
Fyysinen ilme:
Omaan silmään näytti, että suoraluistelu ja vauhti varsinaisesti on kunnossa, mutta mitenkään ketterää eikä irtonaista meno ei ole (pl. tietyt luonnostaan jalkakevyet pelaajat). Tämä saattaisi (kuten temmon laskeminen pelin edetessä) viitata siihen, ettei kovinkaan kevyellä kuormalla mennä tosiaankaan eikä herkkyyskausi ole vielä lähellä. Tässä toki voi tapahtua isojakin muutoksia, riippuen miten matka-arki on rakennettu syksyn ekassa peliruuhkassa.
Yksilöistä:
Muutamia nostoja sekalaisessa järjestyksessä:
Leskinen: huoli pois. Mies on nähtävästi entisellään. Herkkää menoa hänellä ei vielä ole, kuten ei muillakaan, mutta äärimmäisen isoja ja tärkeitä mooveja sähäkkää pelaamista. Erityistaitona kiihdytys hyökkäyspäässä purkukiekkoinhin laidan viereen.
Bäckman: En oikein ymmärrä kuraa mitä täällä on kirjoitettu. Käsittämättömän hyvä jo tässä vaiheessa kiekolla (suojaamaan sekä syöttämään laadukkaasti). Isohko ja varmasti fyysisyys tullee nousemaan, vaikkei lapanen ole vieläkään. Siinä, missä esim. Thomas oli kauden loppuun asti mysteeri, näkee tämän miehen peliasennosta ja siinä, miten hän itseään pelille tarjoaa sen, että tekijämies tulee olemaan. Toivottavasti pysyy terveenä. Ehyin ja kemiallisin pari Leskisen kanssa.
Tuulola: Todella hyvä. Mennyt kesän aikana eteenpäin.
Camper: näkymätön, toistaiseksi. Toisaalta myös Tanus oli. joten ehkä vielä tarvitaan yhteispeliin puhetta ja toistoja. Toisaalta, ei Lehterälläkään viime vuonna ollut mikään maaginen syksy, vaikka tehoja tuli.
Savinainen: taas tulee - odottakaa vaan.
Tanus: henkisen kasvun kausi. Siinä missä Jorstin kanssa kiekolliset ylinerot löysivät toisensa ja hajun perusteella, nyt joutuu ottamaan erilaista vastuuta ja tekemään peliä enemmän.
Somppi: hänestä tulee olemaan meille paljon iloa. Paljon pikkukivaa, tekninen ja perussentteri. Jalka käy.
Baptiste: Suoraviivainen ja rouhea. Reeneissä oli kiva nähdä hänet ja Savinaisen vääntämässä.
Granath: Nyt ollaan kesällä tehty heikkouden kanssa töitä - huomasitteko kaikki ne laukaukset joita pyrki ampumaan ja sitä, kuinka kiekko sai kyytiä vs. viime kausi? Edelleen toki laadussa on parannettavaa, mutta ero on iso viime kauden lehmän henkäykseen ja sen peittämiseen niin, että pyrki kuskaamaan kiekon aina maaliin. Isoja steppejä yleispelissä vaikka kerran menetti kiekon tanskalaiselle taka- karvalle. Noh, sama asia kun Tanuksen kanssa - pitää oppia hakemaan kiekollinen balanssi.
Varmaan muitakin kommentteja olisi, mutta jätetään ne tulvaisuuteen.
Yleiskuva itsellä:
Ei hätää eikä paniikkia. Uuden alku. Synergiat eivät vielä kohtaa, mutta vaihtuvuus on ollut pitkästä aikaa suurta. Toistaiseksi kun KHL:n valumat ovat löytäneet muut sarjat/ joukkueet, voimme sanoa, että yksilötaitoa saattaa joukkueessa olla suoraan vähemmän. Samoja rooleja ollaan varmaan haettu, mutta 1vs1 on vaikea korvata nimiä Lehterä, Ojamäki etc.
Kuitenkin kun ymmärtää tämän ja ymmärtää prosessin vaiheen, se on mielestäni hyväksyttävää/ inhimillistä. Lisäksi tarvitsemme valmennustiimiltä enemmän dataa/ näyttöjä siitä, millaisia jaksotuksia harjoittelussa on fyysisen preesensin ja pelitavan suhteen. Pieni viive pelaamisessa on, koska aivan täyttä luottoa ei siihen ole, missä pelikaveri viilettää.
EDIT: sen verran pitää huomioia vielä eilisen vastustajaa, että vaikka suuria tähtiä ei kentällä ollutkaan, niin esittivät kuitenkin yllättävänkin kollektiivista tekemistä nimeomaan joukkueena. Tämä oli pieni yllätys itselle, kuinka ehyt ja kurinalainen tuo suoritus heiltä oli. Tapparalla oli paikat päästä karkuunkin, mutta kaverin jänne kesti aika mukavasti läpi ottelun.